Hyvinvointi

Juoksukoulu: Tukea treeniin urheiluliiveistä

Teksti: Anna.fi

Painijaselkä antaa tukea juostessaLenkki ilman kunnollisia urheilurintaliivejä on kidutusta, jota ei kenenkään soisi kokevan. Jos et vielä omista treeniin sopivia liivejä, suosittelen välitöntä ostosreissua. Heti. Jos et vieläkään usko, tee tämä hauska, mutta vastenmielisen kivuliaalta näyttävä pieni sporttiliivitesti Shock Absorberin sivuilla. Au.

Vaikka itselläni on taipumusta nuukailuun juoksuvarusteiden suhteen, urheiluliivit ovat se osa vaatetusta, josta en ikinä tinkisi. Naisjuoksijalle tukevat treeniliivit ovat, kuppikoosta riippuen, vähintään yhtä tärkeä hankinta kuin kengät. Mitä painavammat rinnat, sitä enemmän tukea tarvitaan. Kunnon liiveihin saa oikeasti panostaa.

Urheiluliivejä ei kannata koskaan ostaa sovittamatta, ja sovittamiseen kannattaa varata aikaa. Sovituskopissa on hyvä tehdä muutakin kuin seistä pökkelönä peilaamassa ja nipistelemässä vatsanahkaansa, sillä liivien toimivuutta ei paikallaan pysyttelemällä huomaa. Hypi, tanssi ja juokse paikallasi. Näin huomaat, ovatko liivit oikeasti sopivat.

Sovita liivejä rauhassaMistä sitten tietää valinneensa oikean koon? Suuri osa naisista kulkee joka päivä vääränkokoisissa liiveissä. Monet erehtyvät hankkimaan liivit liian suurella ympärysmitalla ja pienellä kupilla. Urheiluliivin ympäryksen tulisi olla leveä ja istua todella napakasti. Ihon ja reunuksen väliin tarvitsee mahtua nipin napin ainoastaan yksi sormi. Kokeile vaikka vaihteeksi normaalin kokosi rinnakkaiskokoa pienemmällä ympäryksellä ja isommalla kupilla (esim. C 75 -> D 70). On hyvä muistaa, että parhaimmatkin liivit venähtävät jonkin verran käytössä, joten reunus saa aluksi tuntua hieman tiukalta. Jos valinta tuntuu vaikealta, kysy neuvoa myyjältä.

Sopivan mallin löytyessä ostan itse yleensä useammat liivit. Runsaasti liikkuvalle harvoin riittää yhdet, sillä tuen ja elastisuuden säilyttämiseksi liivit olisi hyvä pestä jokaisen käyttökerran jälkeen. Minä lipsun tästä ohjeesta päivittäin. Koska en millään muista huolehtia sporttiliiveistäni kunnolla, joudun todennäköisesti taas pian ostamaan uudet. Omalla budjetillani ne ovat kyllä sen verran iso investointi, että yritän todella jaksaa pitää huolta seuraavista. Ihan oikeasti.

Onnistumisia kartalla

Lenkkini ovat todella alkaneet sujua. Ilokseni huomasin, että alun kangerteluissa taisikin huonon kunnon sijaan olla kysymys silkasta tottumattomuudesta. Niina kyllä sanoi minulle, että juokseminen on hyväkuntoisellekin kropalle hankalaa, ellei siihen ole tottunut, mutta ikuisena täydellisyydentavoittelijana kieltäydyin uskomasta.

Sikahieno :D ...ei!Niinan huomio on kuitenkin osoittautunut oikeaksi. Uskon vihdoin ylittäneeni tottumiskynnyksen, sillä juokseminen ei enää tunnu pahalta, ja jaksan joka kerta pidemmälle. Lenkille lähtiessäni kroppa jo tietää, mikä sitä odottaa. Osaan aloittaa rauhassa, hengittää syvään ja hidastaa tarvittaessa. Vaihdan kävelyksi, jos siltä tuntuu, mutta jaksan jo sellaisia etappivälejä, joista en pari viikkoa sitten osannut unelmoidakaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin tästä todella!

Edistykseni kunniaksi olen askarrellut loistavilla atk-lahjoillani ja kuvankäsittelytaidoillani aivan überhienon ja todella havainnollisen kartan, johon voin tästä lähtien merkitä juoksu- ja kävelyosuuksien vuorottelun ja seurata kehitystäni. Tällä hetkellä lenkkiin kuluu vajaat puoli tuntia. Vihreät pallerot juoksen, oranssit kävelen. Lenkki alkaa tämän taideteoksen yläreunasta, ylimmät oranssit pallerot ovat siis alkulämmittely ja loppujäähdyttely. Ja ei, minulla ei ole harmaintakaan aavistusta matkan pituudesta.

Oman treenikartan tekemistä kannattaa kokeilla, varsinkin jos ei omista sykemittaria matkalaskurilla varustettuna.

Juoksuintoni kehittyessä olen havainnut, että lenkin jälkeisenä päivänä hinku lähteä uudestaan juoksemaan on kovimmillaan. Tämä johtuu ilmeisesti liikunnan tuottamasta hyvän olon hormonista, sekä edellisen päivän onnistumisen muistosta. Koska yritän kuitenkin pitää välipäiviä juoksemisessa, ehtii into laskea seuraavaan kertaan mennessä, ja lähteminen tuntuu taas raskaalta. Typerää. Seuraavan juoksukerran jälkeen joudun ilmeisesti kirjoittamaan itselleni erittäin kuvailevan muistutuksen lenkin jälkeisestä hyvänolontunteesta ja kiinnittämään sen jääkaapin oveen, jotta saan itseni liikkeelle taas muutaman päivän kuluttua.

Seuraavalle lenkkipäivälleni on luvattu rännänsekaista sadetta, joten treeni saattaa siirtyä sisätiloihin, tai jäädä väliin, sillä tiedossa on myös yhdeksän tunnin työpäivä. Juoksukoulun seuraavassa osassa tutustumme Niinan kanssa joka tapauksessa juoksua tukevaan lihaskuntotreeniin ja venyttelyyn, kannattaa siis lukea! Luvassa tiukkaa asiaa ja vinkkejä, joita ei kannata jättää väliin.

Sofia

Lue myös Pirjon juoksublogia! Kirsin blogista löytyy hyödyllistä tietoa muun muassa sykkeistä!

X