Hyvinvointi

Kalevalainen kansanparannus – Helpotusta kipuihin

Teksti:
Anna.fi

Kun seuraavan kerran kolottaa selkää tai päänsärky muistuttaa olemassaolostaan, voit ehkä tehdä muutakin kuin tarttua pilleripurkkiin. Suomalaiseen perinnekulttuuriin perustuva kalevalainen jäsenkorjaus on yllättävän tehokas ja kokeilemisen arvoinen hoitomuoto.

Kokonaisvaltaista hoitoa

Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu vartalon tukirakenteen kineettisen ketjun tasapainottamiseen mobilisaatiokäsittelyn avulla aina jalkapohjista kallonrajaan saakka. Tällä vanhoihin suomalaisiin kansanparannusperinteisiin perustuvalla hoitomuodolla on saatu hyviä tuloksia muun muassa jännityspäänsäryn, purentahäiriöiden, hartia- ja niskakipujen sekä selkäkipujen hoidossa – helpotusta on saatu jopa jalkojen pituuseroihin tai skolioosiin.

Hoitoa kuvataan asiakkaan ja parantajan väliseksi yhteistyöksi elintoimintojen palauttamiseksi normaaliin tilaan asiakkaan omia liikeratoja hyväksikäyttäen. Käytännössä se tarkoittaa lempeää puolitoistatuntista, jonka aikana koulutettu jäsenkorjaaja käy asiakkaan koko kehon läpi pehmeillä otteilla, ilman naksautuksia tai voimakasta kipua. Asiakas käsitellään aina kokonaisuutena, joten hoidossa ei keskitytä pelkästään kipukohtaan.

– Hoidossa mobilisoidaan niveliä ja pehmitetään ympäröiviä kudoksia pikkuhiljaa liikkeen avulla, Turun seudulla vaikuttava kalevalainen jäsenkorjaaja ja koulutettu hieroja Joona Henrichs kuvailee.

Perustukset kuntoon

Kun esimerkiksi perinteisessä hieronnassa ryhdytään heti hoitamaan kipupistettä, pyritään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa selvittämään ensin vaivan synnyttäjä. Sen jälkeen analysoidaan muutokset tasapainotekijöissä, kuten nivelissä, lihaksissa ja luustossa. Tämän jälkeen hoitaja pyrkii saattamaan vartalon tukirakenteet paikoilleen hyödyntäen asiakkaan omia liikeratoja. Siten parannetaan niin nivelten, lihasten kuin sidekudostenkin liikkuvuutta sekä vapautetaan hermoradat ja kudosnestekierto pinnetiloista.

– Hoito aloitetaan aina jaloista. Ei kannata korjata kattoa, jos perustukset eivät ole kunnossa. Katson siis aina nilkoista ja varpaista lähtien, ylöspäin edeten, koko kehon läpi, Henrichs kertoo.

Apua krooniseen särkyyn ja muihin kiputiloihin

Henrichs suosittelee kalevalaista jäsenkorjausta jokaiselle, jolla on kroonista särkyä.

– Myös loukkaantumiset kannattaa hoidattaa kuntoon parin kuukauden sisällä, jottei muualle kehoon pääse kertymään kipua tasapainoketjun kautta.

Vaikka kalevalainen jäsenkorjaus saattaakin olla suurelle yleisölle suhteellisen tuntematon hoitomuoto, on sitä tutkittu myös yliopistomaailmassa. Esimerkiksi Kuopion yliopiston fysiologian laitos teetti jo vuosia sitten tutkimuksen, jossa todettiin kalevalaisen jäsenkorjauksen antaneen merkittävää apua tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. 97 % tutkimukseen osallistuneista koki saaneensa apua kroonisiin alaselän kipuihin.

Lisää tietoa kalevalaisesta kansanparannuksesta sekä lähialueella vaikuttavat hoitajat löytää Kansanlääkintäseura Ry:n kotisivuilta.

Puolitoistatuntinen kisällin hyppysissä

Kalevalaiset jäsenkorjaajat jaotellaan neljään luokkaan: on oppipoika, kisälli, parantaja ja mestari. Portaissa edetään kokemuksen ja koulutuksen myötä – mestariksi yleneminen edellyttää yli 5000 hoitoa sekä tutkimus- tai opetustyötä. Itse saavun kisällin arvon saavuttaneen Joona Henrichsin hoitohuoneeseen avoimen kiinnostuneena.

Hoito alkaa keskustelulla

Koska kalevalainen jäsenkorjaus kuulostaa joltain, mitä tekee noin satavuotias, mykkä ja harmaapartainen mies hämyisessä puupirtissä keskellä peltojen ylle kaartuvia metsiä, yllätyn myönteisesti tavatessani Henrichsin. Hän on kaikkea muuta kuin mitä ennakkoluuloni antoivat olettaa: nuori, hyväkuntoinen ja lempeäkatseinen mies. Hoitohuonekin on vaalea, valoisa ja kauniisti sisustettu.

Hoito aloitetaan keskustelutuokiolla, jonka aikana Henrichs merkitsee hoitokorttiin ylös vaivani eli niska- ja hartiasäryn, toisinaan jomottelevan alaselän, lievän skolioosin sekä jalkojen pienen pituuseron. Hän kyselee myös mahdollisista loukkaantumisista. Kun sanon, ettei sellaisia ole, hän hymyilee leveästi ja sanoo niiden muistuvan monelle mieleen vasta hoitopöydällä. Henrichsiä kiinnostavat myös sairaudet, lääkitykset sekä aikaisemmat hoidot.

Lempeää hoitoa varpaista lähtien

Varsinainen jäsenkorjaus aloitetaan asettumalla selinmakuulle hoitopöydälle. Henrichs painelee pitkään jalkapohjia, pyörittelee varpaita ja liu’uttaa sormiaan jalkoja pitkin. Saan tehtäväkseni laittaa jalkoja koukkuun ja suoristaa niitä samalla, kun Henrichsin pehmeäotteiset kädet lievittävät lihasjännityksiä. Hoito tuntuu tässä vaiheessa melkein matalasykkeiseltä treeniltä, sillä toistoja tehdään monia ja lonkat alkavat vähän väsyä.

Tämän jälkeen Henrichs ottaa jaloistani kiinni ja pyörittää niillä isoa kaarta. Tunnen lonkkien rentoutuvan. Välillä Henrichs vetää jalkoihin lisää pituutta ja tunnen olevani lempeässä venytyksessä.

Vatsamakuulla tehtävät mobilisaatiokäsittelyt ovat sen verran rentouttavia, että moni kuulemma nukahtaa siinä vaiheessa. Eipä se omalla kohdallanikaan kaukana ole.

Liikettä, venytyksiä ja kropan kuulostelua

Hoidon viimeisessä vaiheessa istun jakkaralla Henrichs takanani. Hän liu’uttaa käsiään selkärankaani pitkiin yhä uudestaan ja uudestaan, aina alhaalta kallonrajaan saakka. Teen samalla pientä heiluriliikettä puolelta toiselle, jonka ansiosta hoito on kuulemma tehokkaampaa. Myös jalkoja liikutetaan jälleen Henrichsin tehdessä taikojaan.

Ainoan hieman epämiellyttävän osion koen, kun Henrichs venyttää selän taakse taivutettua kättäni ja pitää omaansa hieman lapaluun alla. Itse olen kuulemma aika jumissa, mutta osalle asiakkaista hän saa kätensä melkein kokonaan heidän lapaluunsa alle.

1,5 tuntia menee joutuisasti ja huomaamatta. Henricks kertoo, että osalle riittää yksi kerta ja toiset käyvät hoidattamassa itseään kuntoon maksimimäärän, viisi kertaa. Siihen mennessä hoidon pitää pureutua vaivoihin tai sitä ei ole mieltä jatkaa. Itse koin saaneeni helpotusta jomottavaan niskaan, lisäksi Henrichs kertoi jalkojen pienen pituuseron pienenneen puolella. Jos olisin vielä teini-iässä, tulos kuulemma säilyisi mitä luultavimmin.

Näin 29-vuotiaana kroppa on jo tottunut virheasentoihin ja kudokset palauttavat sen hiljalleen ennalleen. Koin silti hoidon hyvinkin miellyttäväksi ja suosittelisin sitä erityisesti kaikille niille, jotka kärsivät ikävistä selkäkivuista. Kyllä jäsenparannus ainakin särkylääkkeiden popsimisen voittaa!

Teksti: Katri Kallionpää
Kuvat: Thinkstock

 

X