Hyvinvointi

Kateellisuus, viha ja märehtiminen – Karkota onnellisuusvarkaat

Teksti: Anna.fi

Kuka on onnellisuutesi tiellä? Hankala kumppani, epäreilu esimies vai kenties omat uskomuksesi ja ajatuksesi?

Karkota onnellisuusvarkaat

Vertailu nakertaa onnellisuutta. Niin kauan kuin ihminen vertaa itseään muihin, hän on harvoin tyytyväinen. Aina löytyy joku, joka on laihempi, ja jolla on ihanampi perhe ja kivempi työ. Vaikkapa näin:

”Ystäväni rakennutti puolisonsa kanssa ihanan omakotitalon ja sisusti sen kauniisti. Hänellä on rahaa, silmää ja taito saada risutkin näyttämään hyviltä. Me asumme vanhassa rintamiestalossa, jossa kaikki repsottaa. Ystäväni työskentelee luovalla alalla, minä pakerran hoitotyössä. Hänen elämänsä vaikuttaa joka kantilta katsoen täydellisemmältä kuin omani.”

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Eeva Soras van der Laan muistuttaa, että onnellisuus on epämääräinen käsite. Ihmiset eivät tiedä, mitä he oikeasti tavoittelevat kurottaessaan onnea kohden. Siksi moni alkaa tavoitella asioita, joiden kuvittelee tekevän hänet onnelliseksi.

Raha, vauraus ja tavara eivät kuitenkaan lisää merkittävästi onnellisuutta silloin, kun peruselintaso on turvattu.

Soras van der Laan neuvoo käyttämään tavaroiden sijaan rahaa ja aikaa sellaisiin asioihin, jotka tuovat pysyvää onnea, kuten perheen kesken vietettyyn aikaan, elämyksiin tai vaikka lyhyempään työpäivään.

Ulkoiset tekijät lisäävät onnellisuutta vain kymmenen prosenttia. Se ei ole paljon.

”Olin kerran Kämpissä juhlimassa ja kotiin lähtiessäni satoi kaatamalla. Odottelin taksia, kun kuulin komean ja tunnetun julkkismiehen vaimon valittavan vieressäni, että hänen on ajettava perheen Ferrari kaatosateessa kotiin”, Soras van der Laan kertoo.

”Ajattelin mielessäni, että kymmenen prossaa. Kateuden alku suli nopeasti ja pujahdin tyytyväisenä taksiin.”

Lopeta vertailu

Läsnäolon taito lisää onnellisuutta. Tekniset vempaimet kuljettavat ihmisen salakavalasti pois tästä hetkestä.

”Meillä oli vihdoin kurssikavereiden tapaaminen, jota oli suunniteltu kauan ja soviteltu aikatauluja yhteen. Kun päivällinen oli katettu, kaikki alkoivat kuvata ruokia ja toisiaan sekä lähettää kuvia toinen toisilleen ja someen. Kukaan ei ollut aidosti läsnä.”

Ravintolassa ystävien kanssa illastaessa, joku seurueesta vastaa takuuvarmasti kännykkäänsä ja menee nurkan taakse selittämään, miksi ei voi juuri nyt puhua. Ruoka jäähtyy, soittajalle tulee tunne, että hän häiritsi pahasti ja pöytäseurue loukkaantuu.

Facebook puolestaan lisää vertailua. Saksalaistutkimuksen mukaan joka kolmas on tyytymättömämpi Facebookissa käytyään kuin ennen sitä. Erityisen tyytymättömiä ovat ne, jotka vain lukevat muiden päivityksiä, mutta eivät itse kerro omista kuulumisistaan. Eniten kadehditaan lomapostauksia.

”Facebookkia lukiessani minulle tuli tunne, että muiden elämä on kiinnostavampaa kuin omani”, Soras van der Laan kertoo.

”Otin maaliskuussa joka päivä itselleni muistoksi kaksi kuvaa omasta arjestani ja huomasin, ettei elämäni ole yhtään niin tylsää kuin kuvittelin. Päinvastoin.”

Älä vihaa turhaan

Viha voi olla hyvä ja hedelmällinen tunne, kun se auttaa taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja puolustautumaan. Viha vie kuitenkin paljon energiaa. Se sumentaa ajatuksia ja kaventaa näkökulmaa.

”Vihaan ex-miestäni, joka elää kuin poikamies ja tapaa vain harvoin lapsiamme.”

Vihainen ihminen herkistyy näkemään vain niitä asioita, jotka vahvistavat hänen mielipidettään vihan kohteesta. Vihalle kannattaa tehdä jotain, sillä se on varas, joka peittää alleen kaiken hyvän.

Sanoilla on yhteys tunteisiin. Kannattaa olla tarkkana, millaisin sanoin muista ihmisistä tai asioista puhuu. Ihmisillä on taipumus käyttää vähän turhankin voimakkaita sanoja.

”Kuulin kerran turvakodissa, kun eräs asiakas valitti työntekijälle, ettei muista mitään. Työntekijä lohdutteli, että ”se on normaalia, koska sä oot nyt ihan rikki.” Tämä on voimasta puhetta, koska rikkinäisen voi korjata, mutta siitä ei saa ehjän veroista”, Soras van der Laan selventää.

Sanoilla on voimaa. Esimerkiksi jonkun ihmisen mainitseminen tekee vihaiseksi ja herättää tunteita, vaikka tämä ei ole edes paikalla.

”Minulta on esimerkiksi mennyt monta hiljaisuus- ja rentoutusharjoitusta pieleen, kun vetäjä on maalaillut sanoilla kuvia ihanasta metsästä tai tunnelmallisesta jouluhetkestä”, Soras van der Laan kuvailee. ”Kaupunkilaisena pelkään metsässä ja joulumuistotkin ovat usein aika kamalia.”

Vaihda näkökulmaa

”Lupasin hakea tyttäreni ja tämän kaverin puolen yön maissa kaupungilta. Kun olin melkein perillä, tytöt soittivat, että eivät haluakaan lähteä vielä kotiin. Suutuin ja komensin heidät autoon, koska kerran olin sinne asti vaivautunut”, Soras van der Laan kertoo omasta kokemuksestaan.

”Tytöt murjottivat ja kysyin kaverilta, mitä tämän äiti olisi tehnyt vastaavassa tilanteessa. Tyttö tuumasi, että äiti olisi vain todennut, että autossa on pyörät, ja palannut kotiin. Tulin vastauksesta pahalle tuulelle.”

”Seuraavana päivänä kiihdytin itseni raivoon kuvittelemalla, miten kaveri haukkuu minua äitinsä kanssa pikkumaiseksi nipottajaksi. Sitten tajusin, että eihän minulla ole oikeasti aavistustakaan siitä, mitä kaverin äiti olisi tehnyt, saatikka siitä, mitä he puhuvat kotona tapahtuneesta – jos mitään.”

Toisen ajatuksia ei voi lukea. Ihmisellä on taipumus kuvitella asiat usein kielteisemmiksi kuin ne ovatkaan. Kielteiset kuvitelmat ruokkivat pahantuulisuutta ja nakertavat onnellisuutta.

Eeva Soras van der Laan muistelee, miten hän vei aikoinaan onnellisuusluennostaan ilmoituksen kirjaston ilmoitustaululle. Taulun vieressä oli tyylikäs nainen, jonka hän kutsui luennolleen. Nainen kieltäytyi todeten olevansa jo onnellinen.

”Närkästyin. Mielestäni hän vastasi minulle pilkallisesti. Ajattelin, ettei tuollaisella asenteella kukaan ole pitkään onnellinen. Sadattelin mielessäni, että odota vaan, kohta on ero edessä ja onni kadoksissa. Kerroin naisesta miehelleni ja kuvasin hänelle tuntemattoman naisen huonosti päättyvää elämää”, Soras van der Laan muistelee.

”Mieheni pysäytti vuodatukseni ja vinkkasi ottamaan omat onnellisuusoppini käyttöön.”

Sittemmin Soras van der Laan on oppinut, että sisäinen jupina on onnellisuusvaras, jota ei kannata päästää niskan päälle. Mitä tahansa asiaa voi tarkastella monella eri tavalla. Kannattaa opetella vaihtamaan näkökulmaa, sillä näkökulman vaihtamisen taito on keskeistä onnellisuuden saavuttamisessa. Tätä taitoa voi treenata.

”Kun huomaa jumittuvansa negatiivisiin asioihin, siitä kannattaa pyrkiä tietoisesti eroon ja sanoa itselleen, että minä en tiedä, vaan kuvittelen.”

Teksti: Tiina Komi
Kuva: Colourbox

Kotilääkäri 10/2014

X