Keho on mielen muisti – kosketuksella eroon mielen solmuista

Erilaiset kosketushoidot ovat rantautuneet Suomeen Ruotsin kautta. Niiden lähtökohta on, että ihminen on paitsi ruumiillinen myös henkinen olento. Mielen solmut näkyvät kehon oireiluna. Alaa rasittavat erilaiset puoskarit, kosketushoitoon hakeutuvalle on tärkeää, että yhteistyö terapeutin kanssa sujuu.

Keho ei valehtele

Eräs tunnetuimmista kosketushoidoista on Marion Rosenin neljäkymmentä vuotta sitten kehittämä Rosen-terapia. Marion Rosen opiskeli Saksassa fysioterapeutiksi, ja sai vaikutteita psykiatri Jungilta. Saksanjuutalainen Marion Rosen pakeni natsi-Saksasta Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin. Nykyisin ikinuori 90-vuotias Rosen asuu Kaliforniassa, ja luennoi yhä. Vuosien varrella Rosenin työtapa on kehittynyt Rosen–metodiksi, josta on tullut erityisen suosittua Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa. Rosenin mukaan terapia vastaa nykyihmisen tarpeisiin tuntea itsensä. Se sai alkunsa, kun Rosen huomasi, että kivusta puhuvat toipuvat paremmin, kuin sen kätkevät.

Rosenin lähtökohta on, että keho ei valehtele. Potilas asettuu pitkäkseen hoitopöydälle, ja käsittely kestää noin tunnin. Tavoitteena on, että terapeutti auttaa ihmistä käsiensä välityksellä  koko persoonallaan. Rosen-metodissa ei kohdata yksittäisiä lihaksia, vaan koko ihminen.

Kivuliaat muistijäljet

Kivulla on aina syvällisempiä taustasyitä. Ajatukset, mielipiteet ja kokemukset näkyvät kehossa. Keho on Rosenin mukaan mielen muisti. Traumaattiset sattumukset jättävät kehoon jälkiä.

Rosen kertoo esimerkiksi psykiatrista, joka valitti kroonista vatsakipua. Psykiatri oli jäänyt lapsena isättömäksi, ja hänen odotettiin ottavan vastuuta koko perheestä. Riittämättömyyden tunne voimistui, ja psykiatri kärsi selittämättömistä mahakivuista. Psykiatri sai kuitenkin Rosenin avulla yhteyden tunteisiinsa. Taakka, jota hän oli yhdeksän ikäisestä kantanut, oli lopulta poissa. Mies löysi itsestään huolettoman pikkupojan. Terapian tarkoituksena on vapauttaa energiaa ja saada potilas tuntemaan lukittuja tunteita.

Jännittyneisyyden muuri

Rosen-terapiassa potilasta koskettava terapeutti kertoo, mitä hän tuntee, mikä kehon osa on erityisen tiukka tai hankala. Terapeutin osa on kuunnella, mutta hän ei kysele paljon. Joskus potilas saattaa pompata pystyyn kesken kaiken tai alkaa kertoa asioita spontaanisti.

Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus. Rosenin mukaan kehon jännittyneisyys on osa suurta ”muuria”, jonka luomme itsellemme. Käsittely edistää avoimuutta. Jännittyneisyyden väheneminen auttaa itseymmärrykseen. Käsittelyssä potilas saattaa tuntea vihaa tai tuskaa, ja kiljua kivusta. Olennaisinta on, että potilas pääsee kosketukseen tunteidensa kanssa, ja avautuu maailmalle. Patoutuneet tunteet aiheuttavat erilaisia kipuja.

Hanna Svennevigin väitöskirjan mukaan Rosen-terapiasta oli apua psykologista tukea tarvitseville. Heidän vireytensä ja aktiivisuutensa lisääntyivät hoidon myötä. Rosen–terapiaa suositellaan ammatikseen esiintyville, lihasjännityksestä, migreenistä, stressistä tai unettomuudesta kärsiville. Jos käyttää lääkehoitoja, kannattaa kosketusterapioista neuvotella lääkärin kanssa. Psyykkisistä sairauksista kärsiville se ei sovellu. Samaten erilaisista päihderiippuvuuksista kärsiville tai lapsille ja nuorille hoitoa ei anneta.             

Rebalancing – harmoniaa kätten kautta

Rebalancing yhdistelee itämaista ja länsimaista lääketiedettä. Se on hidas, kehoa kuunteleva kosketustapa, joka auttaa ymmärtämään kehon ja mielen yhteyttä. Terapeutti työskentelee rystysin ja kyynärpäin. Hoidon aikana potilas saattaa kokea tunnemuistoja, jotka vapautuvat kun pitkäaikaiset kehon jännitykset laukeavat. Rebalancingin tarkoituksena on saattaa potilas harmoniaan ja sopusointuun itsensä ja ympäristönsä kanssa. Se sopii myös leikkauksien jälkihoitoon. Potilas saa energiaa, mielenvirkistystä ja on valmis kohtaamaan muutokset.

Heppoista huuhaata vai uusi alku

Kosketushoidoissa on tärkeää potilaan ja terapeutin välinen vuorovaikutus. Jos yhteistyö ei suju, saattaa kosketus vahingoittaa potilasta. Kannattaa valmiiksi ottaa selvää terapeutin koulutustaustasta. Suomessa terapeutteina voivat esiintyä erilaiset itseoppineet puoskarit, koska lainsäädäntö ei valvo vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Rosen-terapeutit ovat käyneet neljä vuotta kestävän koulutuksen, rebalancing-koulutus kestää 3,5 vuotta.

Usein terapeutit ovat peruskoulutukseltaan sairaanhoitajia, psykologeja tai fysioterapeutteja. Rosen-menetelmä ei ole tiedettä. Siitä on kuitenkin tehty useita opinnäytteitä. Vaihtoehtoiset hoitomuodot haastavat perinteisen lääketieteen siksi, että perinteinen lääketiede ei anna vastausta kaikkeen. Kaikki kivut eivät liene selitettävissä perinteisin keinoin.

Lähteet

www.rosenterapi.se

Solwieg Böhle: Kroppen minns det du själv vill glömma.

Marilyn J. Davis: The Rosen Method: Coming alive and Staying Alive in the 21st Century. Writers Club Press.

Teksti: Laura Parkkinen