Hyvinvointi

Kognitiivinen psykoterapia, ryhmäterapia ja parisuhdeterapia – Lue kolmen naisen kokemukset!

Teksti: Anna.fi

Terapiassa käyminen on yleisempää ja arkipäiväisempää kuin koskaan aiemmin. Terapian tuomat oivallukset voivat pelastaa parisuhteen tai koko elämän. Kolme naista kertoo, miten ammattiavun saaminen muutti heidän arkeaan.

Menisinkö terapiaan?

Vapauduin ylisuorittamisesta ja tunnemyrskyistä

”Isäni käytti lapsuudessani paljon alkoholia ja oli väkivaltainen äitiäni kohtaan. Äiti taas oli väkivaltainen minua kohtaan ja muutenkin epävakaa.

Lapsuus jätti minuun syvät arvet, jotka ovat näkyneet monella tavalla aikuisiässäkin. Turvattomuuden tunteen lisäksi jouduin sietämään lapsena liian suuria pettymyksiä. Aikuisena tunteiden säätely on ollut minulle hankalaa ja pienistäkin pettymyksistä on voinut tulla ylitsepääsemättömän suuria. Minun on myös vaikeaa luottaa ihmisiin.

Turvattomuuden ja riittämättömyyden tunteiden takia hakeuduin terapiaan ensimmäistä kertaa jo opiskeluaikana kymmenisen vuotta sitten. Huomasin, että ylisuoritan kaikessa ja vedän itseni äärirajoille. Viisi vuotta sitten sairastuin vaikeaan masennukseen, ja hain Kelan tukemaa yksityistä terapiaa. Elämäntilanteeni oli niin hektinen, että kävin kolmen vuoden terapian neljän vuoden aikana.

Kognitiivisessa terapiassa käytöstäni purettiin kaaviotyyppisesti. Kokosin muun muassa ranskalaisin viivoin elämästäni niitä kohtia, joilla on voinut olla vaikutusta nykykäyttäytymiseeni. Monta kohtaa nousi lapsuuden epävakaista kasvuoloista.

Terapia oli omalta kohdaltani pitkälti vapaata keskustelua ja kerrontaa. Pidin siitä, että terapeutti ohjaili kertomustani kysymyksillä. Hän osasi kysyä juuri oikeita kysymyksiä: Millaisista tilanteista tällaiset hetket muistuttavat sinua? Mikä tilanteessa ahdistaa? Millaiset asiat helpottaisivat ahdistustasi?

Vähitellen huomasin alitajuisesti pohtivani monia asioita: mistä syistä toimin jatkuvasti tietyllä tavalla, millainen olen äitinä, miksi rakastun aina samankaltaisiin miehiin. Mielestäni terapia parhaimmillaan antaakin työkalut itsensä ymmärtämiseen. Nykyään pystyn pysähtymään arjessa ja miettimään, että tämä ahdistus johtuu nyt tästä asiasta.

Terapian myötä ymmärsin, että vaadin todella paljon sekä muilta että itseltäni. Koska lapsuuteni oli turvaton, minulla on ollut suuri tarve kontrolloida asioita. Siihen liittyy myös riittämättömyyden tunne. Vuosi vuodelta tämä tarve on omien oivallusteni myötä vähentynyt. Ennen olin työnarkomaani ja vedin itseni monta kertaa piippuun. Nyt elän itseäni ja perhettäni varten. Olen terapian myötä ymmärtänyt, että läheiset ihmissuhteet ja niistä ammentuva onni ovat elämän tärkeimpiä asioita. Minun ei tarvitse enää yrittää miellyttää ketään tai elää ulkopuolelta tulevien vaatimusten ohjaamana.

Terapiassa sain apua myös impulsiiviseen käytökseeni ja siihen, etteivät pettymykset enää romahduta minua täysin. Nyt ymmärrän, miten monet reaktioistani johtuvat siitä, että tilanteet muistuttavat minua lapsuudesta.”

Laura, 35

Kohtasin vihdoin lapsuuden traumat

”Minut otettiin huostaan lastenkotiin turvattomasta lapsuudenkodistani jo esikouluiässä. Syynä oli vanhempien alkoholismi ja siitä johtuva jatkuva heitteillejättö. Kun menin toiselle luokalle, minut ja siskoni siirrettiin uuteen perheeseen.

Olin lapsuudenperheessäni oppinut pysymään mahdollisimman näkymättömänä enkä uskaltanut tuoda omia murheitani esiin. Uudessa perheessäkin olin tunnollinen ja kiltti. Yritin miellyttää kaikkia.

Aikuisena aloin saada masennusjaksoja. Pystyin aina selittämään ne jollain: ei ole työtä, ei ole rahaa, ei ole parisuhdetta. Pääsin selityksen avulla aina pahimman yli. Kun koko elämä oli mallillaan viisi vuotta sitten, tuli isompi romahdus. Sitä en enää pystynytkään selittämään millään.

Menin ensimmäiselle yksityiselle terapeutille, jonka löysin netistä. Kävin siellä kuutisen kertaa ja sain jossain vaiheessa myös lääkkeet, joista oli paljon apua. Terapeutin kautta pääsin ryhmäterapiaan, johon osallistui lisäkseni viisi muuta lapsuuden traumoista kärsivää aikuista. Kävin ryhmäterapiassa kerran viikossa vajaan vuoden ajan.

Ryhmässä tajusin, että kyllä näistä syistä saa lähteä terapiaan. Olin aina ajatellut, että vatvon asioitani turhaan, että on ihmisillä isompiakin murheita. Aloin ymmärtää omaa tarinaani, ja hoksasin tuntemuksiani tietyissä tilanteissa. Välillä tuli myös ärsytyksen tunteita, kun kuunteli jotain toisen kertomaa asiaa, joka ei itsestä tuntunut kovin merkittävältä. Myös omat tunteen purkaukset välillä häiritsivät: normisuomalainen ei ole tottunut itkemään, kun muut katsovat. Toisaalta se oli myös vapauttavaa.

Tärkein oivallukseni terapiassa oli, että pääsin menneisyyteni sisään. Tajusin, että olen koko elämäni miettinyt lapsuuden minääni kuin toisena ihmisenä. Tajusin, että se olenkin minä: tämä kaikki on tapahtunut minulle. Menin aika pitkään murheen alhoissa. Parisuhteeni kariutui, koska mies ei kestänyt itkeskelyäni ja masennustani. Eron jälkeen oma oloni parani entisestään, kun ei tarvinnut tsempata toisen takia, vaan saatoin keskittyä itseeni. Pikkuhiljaa yöuneni paranivat enkä tarvinnut enää lääkitystäkään.

Terapiassa ymmärsin, ettei asioita voi työntää taka-alalle, ne tulevat aina vastaan. Nyt, kun olen itse äiti, olen tyytyväinen, että olen käsitellyt oman lapsuuteni. Muuten voisi olla aika rankkaa pikkulapsen kanssa.

Pienet vastoinkäymiset eivät nykyään tunnu missään, asioihin on tullut perspektiiviä. Terapian jälkeen ei ole tullut sellaista tilannetta tai masennuksen tunnetta, josta en olisi itse päässyt yli.”

Piia, 38

Pariterapia pelasti erolta

”Kun tapasin mieheni viisi vuotta sitten, meillä oli jo molemmilla lapsia ja pitkät liitot takanamme. Kun olimme olleet yhdessä kolmisen vuotta, aloin kaivata virallisempaa sitoutumista. Olisin halunnut kihloihin tai naimisiin, mutta mies sanoi, ettei ole valmis. Hän käytti paljon aikaa työhönsä ja lapsiinsa, ja minusta alkoi tuntua, että harrastin yksin meidän suhdettamme. Kaipasin enemmän jotain yhteistä. Olin niin turhautunut, että mietin jopa eroa.

Siinä vaiheessa lähdimme yhdessä pariterapiaan. Olimme molemmat käyneet pariterapiassa myös edellisissä suhteissamme. Mieheni on siitä ihmeellinen mies, että hän on hyvin terapiamyönteinen. Valitsimme yhdessä terapeutin netistä.

Jo ensimmäisen terapiakerran jälkeen oloni helpottui. Terapian etu on, että asioita voi sanoa ääneen ulkopuolisen läsnä ollessa, eikä toinen voi heti tyrmätä niitä.

Ymmärsin, kuinka heikko luottamus minulla oli suhteeseen ja mieheni sitoutumiseen. Olin tulkinnut jotkut piirteet mieheni käytöksessä välinpitämättömyydeksi, kun ne todellisuudessa olivatkin miehen luottavaisuutta. Hänen ei tarvinnut jatkuvasti varmistella, onko meillä kaikki hyvin, kuten itse tein. Ongelmat johtuivat pitkälti puutteellisesta turvallisuudentunteestani.

Terapiassa mietimme keinoja, joilla minulle voisi luoda turvallisuudentunnetta ilman naimisiin menoa. Jo pelkästään se, että mies lähti kanssani terapiaan, toi minulle sitä. Minulla oli koko ajan ollut tunne, ettei suhteemme ollut miehelle yhtä merkittävä kuin hänen edellinen suhteensa.

Mies taas kertoi uhrautuneensa ex-suhteessaan liikaa ja päättäneensä, ettei tässä suhteessa ala hoivata puolisoaan samalla tavalla – minä taas olin kokenut hänen käytöksensä niin, että hän ei välittänyt minusta. Jouduimme molemmat myöntämään omia vähemmän rakentavia käyttäytymismallejamme.

Kävimme terapiassa viisi kertaa. Jotkut kerroista olivat rankkoja: syyttelimme toisiamme, ja joskus se jatkui vielä riitelynä kotona.

Viimeinen terapiakerta tuntui jo jutustelulta ja tajusimme, että terapia oli tehnyt tehtävänsä. Se auttoi meitä potentiaalisen erokriisin yli ja sain siitä luottamusta jatkaa suhdetta. Vaikka emme menneet kihloihin tai naimisiin, minulle tuli olo, että olen miehelle tärkeä. Tuntui myös hyvältä, kun terapeutti huomautti, miten hyvin meillä uusperheenä menee.

Terapiasta on kulunut nyt kaksi vuotta, ja on palkitsevaa todeta, että kaikki siellä käsitellyt ongelmat ovat ratkenneet. Mies on opetellut empaattisemman tavan suhtautua murheisiini ja vastoinkäymisiini. Virallisen sitoutumisen kanssakin kävi kuten terapeutti sanoi: kun ei painosta liikaa, toinen saattaa myöntyä tämän kaltaiseen asiaan. Nyt olemme sopineet kihloihin menosta.”

Kerttu, 37

Lue myös:

HOT-terapia auttaa uupumukseen
Rosen-terapia vapauttaa kehoon patoutuneet tunteet
Oivalla itsesi onnelliseksi – Lue 11 oivallusta elämästä

Parisuhdeongelmat – Korjaa ne yksin

Teksti: Riina-Maria Metso
Kuva: Bulls Press

Anna 8/2015

X