Hyvinvointi

Kunnon blogi: Lopputestaus Eläintarhan kentällä

Teksti: Anna.fi

Kuntoprojektia oli tahkottu personal trainerimme Tommi Peiposen kanssa jo yli neljä kuukautta. Oli aika katsoa totuutta silmiin ja selvittää kuntomme taso lopputesteillä. Nyt selviäisi, onko kevään aikana laiskoteltu vai tahkottu treeniä Tommin ohjeiden mukaisesti. Oli tietysti myös aika kiittää Tommia mittavasta urakasta kanssamme. Sairastelun vuoksi Kristiina ei valitettavasti pystynyt testiin osallistumaan, mutta muut Kunnon blogilaiset olivat testeissä mukana.

Anna-Mari

Lopputestaus suoritettiin tasan samalla tavalla kuin helmikuussa ja huhtikuussa. Tällä kertaa tosin olimme ulkoilmassa Helsingin Eläintarhan urheilukentällä. Ensin oli vuorossa leposykkeen mittaus, sitten kävely- tai cooperintesti ja lopuksi lihaskunto-osuus. Vatsa-, jalka-, selkä- ja käsilihakset testattiin kaikki tutuilla puolen minuutin testeillä.

Eläintarhan kenttäMuutosta edellisiin testauksiin oli kuitenkin tapahtunut siinä määrin, että nyt myös Hanna juoksi cooperin, vaikka vielä kaksi kuukautta sitten Hanna ei ollut käytännössä juossut ollenkaan. Hienoa Hanna!

Testauksen jälkeen onnittelimme toisiamme ansaitusti palkintokorokkeella. Kaikki saavat olla todella tyytyväisiä suorituksiinsa.

Tämä kevät on ollut mahtavaa aikaa ja kaikki ovat laittaneet itsensä likoon. Tunnelma oli myös hieman haikea, sillä vaikka kuntoilumme blogin parissa jatkuukin, oli aika kiittää Tommia ja päästää hänet uusien haasteiden pariin. Mutta te voitte pitää Tommin jatkossa yhtä kiireisenä omilla liikunnallisilla tavoitteillanne. Uskokaa pois, se kannattaa! Omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa!

 

Eläintarhan kenttä

 

Testien jälkeen

Mikä fiilis?

Anna-Mari

”Kuntotestauksemme ajankohta oli siirtynyt jo pariin otteeseen aikatauluongelmien vuoksi. Tiedostin itsekin, että mitä pidemmälle kesä ehtii mennä, sitä vähemmän jaksan miettiä, mitä syön ja milloin. Siksi ainoa parannus, jota uskalsin odottaa, oli juoksussa.

Olin kuitenkin väärässä. Jälleen kerran. No, pessimistihän ei tunnetusti pety. Päätin juosta cooperin siten, että ei sitten tarvitse sen 12 minuutin jälkeen sanoa, että olisi pitänyt juosta kovempaa. Lähdin juoksemaan tavoitevauhtiani heti alusta asti ja päätin, että jos hyydyn matkalle konoset kurkussa, se ei haittaa, sillä tässä ei ole enää mitään hävittävää.

Juoksu sujui raikkaassa ulkoilmassa yllättävänkin kevyesti. Harjoittelu oli siis mennyt ilmeisen putkeen. Tajusin vasta noin yhdentoista minuutin kohdalla kiristää tahtia ja niinhän siinä sitten kävi, että paukkuja olisi kyllä riittänyt kovempaankin suoritukseen. Mutta 300 metrin parannus helmikuiseen tulokseen on kyllä jo ihan hyvin. Ja olo ei ollut läheskään niin huono juoksun jälkeen kuin silloin Myllypuron hallissa.

Lihaskunto-osuudessa puolen minuutin kyykyt tekivät melko lailla tiukkaa, sillä cooper painoi vielä aika tavalla jaloissa. Selityksen makua tässä ei ole. Kyykkytulos oli sama kuin huhtikuussa. Kyykkypäiviä salilla siis tiedossa.

Vatsat paranivat parilla ja nyt niitä ei kyllä yksinkertaisesti ehdi enää tuon nopeammin puolessa minuutissa tekemäänkään. Selkälihaksissakin oli parannusta, mutta huikein suoritus taisi kyllä olla punnerrukset, joita tein 10 enemmän kuin helmikuussa! Madonnoja en kyllä vielä ole omasta peilistäni ainakaan huomannut, vaikka Tommi väittikin niiden olevan jo olemassa.

Kehonkoostumuskin oli parantunut ja painoakin tippunut. Myös vyötärönympäryksen siirtyminen uudelle kymmenluvulle lämmitti mieltä.

Omalta kohdaltani liikunta tulee varmasti vähenemään jossain määrin kesän ajaksi. Niin käy joka kesä. Mutta tosin nyt en pystyisi enää millään luopumaan juoksuharrastuksestani ja se varmasti säilyy harjoitusohjelmassani myös läpi kesän. Sitten pitäisi vielä pystyä välttämään liiallista jäätelönsyöntiä ja terassijuomien nauttimista… Mutta toki kesästä ja siihen kuuluvista nautinnoista pitää myös osata nauttia ja palata jälleen syksyllä ruotuun.

Mutta kaikesta tästä tunnustus kuuluu Tommille: kiitos.”

Kirsi

 

”Ajattelin pelon sekaisin tuntein lopputestejä, sillä viimeisten viikkojen matkan varrelle oli sattunut pari juhlapyhää, jolloin ruoka maistui tavallista paremmin ja olin pistellyt yksillä synttäreillä aimo palat mansikkakakkua poskeeni (kyllä oli hyvää!). Lopputestiä edeltävät kaksi viikkoa olivat töissä katastrofaalisia ja tein töitä melkein ympäri vuorokauden, joten liikuntakin oli jäänyt tavallista vähempään.

Selitysten jälkeen siirrytään sitten varsinaiseen testiin. Minun vertailutietoni ovat kaikki huhtikuulta, sillä helmikuun testeihin en vielä osallistunut. Minun kohdallani tehtiin mittaukset, mutta juoksun sijaan hommanani oli lämmitellä pari kierrosta ja sitten kävellä kaksi kilometriä niin ripeästi kuin kintuista pääsee. Testi tunnetaan paremmin UKK-testin nimellä.

Vaikka en helmikuussa kävelytestiä tehnytkään, näen omista kirjanpidoistani hyvin, kuinka kauan minulta aiemmin meni kahden kilsan kävelyyn. Sen verran usein tuli tuolloin talvella kulutettua kuntosalin juoksumattoa. Ekalla kerralla matolla laitoin vauhdiksi ensin 3,6 km/t, mistä nostin sen 3,8:aan. Se tarkoittaa reilua puolta tuntia kahdelle kilometrille. Sykkeitäni en vielä silloin mitannut, mutta vakuutan, että koville otti.

Huhtikuussa vauhtini oli jo parantunut niin, että UKK-matka taittui 24 minuutissa. Sykkeet olivat edelleen korkealla, kävelyn lopettaessani 160! Lopputestissä matka taittui alle 23 minuutissa sykkeen ollessa 138. Ei oikein irronnut nopeampaa vauhtia. Juuri ja juuri tuli lämmin ja hengityskin palasi jotakuinkin saman tien normaaliksi.

Nyt olisi ollut mukavaa, jos käytössä olisivat olleet muutkin tulokset helmikuulta. Tiedän painoni pudonneen sieltä lähtien reilusti, mutta huhtikuusta tilanne on ollut varsin stabiili. Muutoksia näkyi rasvaprosentin laskussa ja rasvojen kilomäärässä. Rasvaa oli edellisestä mittauksesta parin kuukauden takaa liuennut 4,8 kiloa. Se ei tuntunut ollenkaan hullummalta määrältä. Toisaalta lihasmassa oli lisääntynyt kolmisen kiloa.

Vaikka en henkisesti ollutkaan – en sen paremmin testi- kuin ympäröivinäkään päivinä – parhaassa iskussani, oli positiivisia asioita tapahtunut sen verran, että ne hiukan nostivat mielialaani. Minulla on kuitenkin vielä pitkä taival edessäni, sillä kuten joku saattaa muistaa, päätin jo alusta lähtien, että tällä kertaa kyseessä on ihan oikea elämäntapojen muutos, eikä vain laihdutuskuuri. Tunnen selvästi olevani tiellä kohti aitoa painon hallintaa, vaikka kiloja pitääkin pudottaa vielä niin hurja määrä, etten uskalla sitä edes ajatella. Välietappeja olen tietysti itselleni asettanut, joista seuraava ei tunnu olevan ihan tavoittamattomissa.

Tämän vuoden kesäloman olen ajatellut pyhittää itselleni, mikä tarkoittaa sitä, että lepo ja liikunta ja muu virkistäytyminen tulevat viemään lähes kaiken aikani. Oikein ihanaa ja liikunnallista lomaa minun puolestani kaikille blogin seuraajille!”

Hanna

”Odotin jälleen kerran kuntotestiä kauhunsekaisin tuntein. Aika ennen testausta oli ravinnon osalta mennyt penkin alle. Kun kesä ja aurinko houkuttelevat piristämään hikistä työpäivää jäätelöllä ja kesän myötä lisääntyvissä juhlatilaisuuksissa on tarjolla toinen toistaan ihanampia herkkuja, on kiusausta vaikea vastustaa.

Eniten pelkäsinkin juuri kehonkoostumusmittausta, eikä rasvaprosentissa tai painossa tosiaan ollut havaittavissa juurikaan edistystä edellisestä mittauksesta, mutta onneksi muutaman viikon repsahdus ei ollut sentään vielä kääntänyt käyriä nousujohteisiksi. Tällä saralla täytyy ehdottomasti ottaa itseään niskasta kiinni. Myös taiji-kurssin jääminen aikaiselle kesälomalle näkyi venymistesteissä lisääntyneenä kankeutena, joten venyttelyynkin täytyy näköjään panostaa kesän ajan enemmän.

En ole oikeastaan koskaan harrastanut lenkkeilyä, mutta huhtikuun puolivälissä minulla oli ensimmäinen juoksutreeni Tommin kanssa. Harjoitukset aloitettiin niin kevysti kuin mahdollista, mutta silti sykkeeni pompsahtivat niin nopsaan yli sallitun ylärajan, ettei edes suunniteltu kolmen minuutin hölkkäsetti onnistunut. Helmikuussa saavutin UKK-kävelytestissä normaalitason, mutta nyt uskaltauduin kokeilemaan Cooperia. Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut ihan huimaa kehitystä, sillä nyt pystyin juoksemaan 12 minuutissa 2200 metriä, jolla pääsin kategoriaan ”hyvä”. Tätä en olisi helmikuussa voinut edes käsittää. Juoksusuorituksen jälkeen tokenin nurmikolta huohottamasta niin pian, että varmaan olisi vielä hiukan voinut vauhtia kiristääkin.

Lihaskunto-osuudessa sain kaikkia suorituksia parannettua niin että vatsa-, selkä- ja jalkalihaksiin voi kaikkiin olla tyytyväinen. Käsilihakset minulla olivat alkutilanteessakin muita selkeästi heikommat ja vaikka niitä pystyin nyt tekemään 13 enemmän kuin helmikuussa, on niissä edelleen parantamisen varaa. Hauiksessa on jo nähtävissä jonkinlainen kumpu, mutta alleissa on vielä paljon työstämistä.

Juoksutuloksen lisäksi olin ehkä kaikkein iloisin vyötärön ympäryksestäni. Kuuden sentin kapeneminen näkyy viime vuoden kesähameiden hieman kiusallisena pyörimisenä vartalon ympärillä ja tuntuukin oikeastaan aika mukavalta jotenkin kevyempänä olona.

Oli tietysti hienoa kuulla ihan numeraalista faktaa siitä, millaisia tuloksia kevään aherrus on tuottanut. Oma olo sekä fyysisesti että henkisesti on kuitenkin ollut paras indikaattori siitä, että homma ei ole ollut turhaa. Lapsesta asti viikoittain vaivanneet päänsäryt ovat jääneet kokonaan pois, jaksan kävellä töihin uupumatta totaalisesti, tunnen oloni energisemmäksi ja suhtaudun elämään ylipäänsä jotenkin positiivisemmin.

Tällaisilla tuloksilla täytyisi olla hullu, että palaisi entiseen elämään, joten säännöllinen liikkuminen ja terveellisempi ruokavalio tulevat varmasti jatkossakin kuulumaan minun ohjelmaani. Nyt täytyy vaan yrittää tsempata kesäherkkujen kanssa ja pitää liikuntaintoa yllä, vaikka hikiselle kuntosalille suuntaaminen kesähelteillä tuntuukin välillä nihkeältä.

Tommille sydämelliset kiitokset avusta ja ohjauksesta. Ilman sinua ei tästä hommasta olisi tullut yhtään mitään!”

Testien jälkeen

X