Hyvinvointi

Kunnon blogi: Oittaa on Espoon liikuntakeidas

Teksti:
Anna.fi
Oittaa

Saavuimme talvisena keskiviikkona Espoon Oittaalle valmentajamme Tommi Peiposen kutsumina. Aurinkoinen kevätpäivä avautui kauniinpana kuin olisimme koskaan uskaltaneet toivoakaan. Meistä kukaan ei ollut aikaisemmin käynyt Oittaalla, vaikka tämä monipuolinen liikuntakeidas sijaitsee vain puolisen tuntia Helsingin keskustasta ja melko lähellä Espoon Ikeaa.

Lumikenkäilyä Bodom-järven jäällä

Ensin kokoonnuimme juomaan aamukahvit vanhaan navettaan kunnostettuun ravintolaan. Tommi kertoi meille hieman Oittaan palveluista ja sen historiasta. Historiapläjäyksen jälkeen lähdimme välinevuokraamoon valitsemaan kaikille sopivan kokoiset lumikengät ja -sauvat. Tiedoksi perheellisille, että lumikenkiä löytyy myös lapsille ja vuokraus ei maksa maltaita. Anna-Marille, Kirsille ja Hannalle laji oli uusi, mutta Kristiinan varastosta löytyy omat lumikengät, joita on muutaman kerran ulkoilutettukin.

Tommi perehtytti meidät oikeaan tekniikaan ja pian olimmekin jo tositoimissa Bodom-järven maisemissa. Keväinen pakkaspäivän hanki kannatteli meitä mukavasti ja lumikenkäily tuntui helpolta ja mukavalta. Yhteensä tallustimme lumikengillä noin pari tuntia pienellä mehutauolla. Tommi oli varannut meille kuumaa mehua, jonka nautimme taukopaikan nuotion liekkejä ihaillessa.

Välinevuokraamo

Lue lisää lumikenkäilystä Suomen Ladun verkkosivuilta ja Elleistä.

allekirjoitus

”En muistanutkaan miten hauskaa lumikenkäily on. Saimme joskus mieheni kanssa lumikengät joululahjaksi ja muutaman kerran niitä kokeilimmekin mutta sitten ne jäivät hämähäkkien iloksi. Ensi talvena hankin kenkäilyyn sopivat sauvat ja painun metsään kenkineni päivineni. Itse sain eniten iloa isojen mäkien päälle kapuamisesta ja jyrkkien rinteiden alas tallustamisesta. Tasaisella kenkäily tuntuu vähän teennäiseltä. Ehdottomasti vuokraan joskus myös lapsille lumikengät, niin voimme koko perheen voimin puuskuttaa honkien suojissa.”

Hanna

 

Lumikengät

”Täytyy myöntää, että hämmästyin, kun Tommi johdatti lumikengillä varustetun joukkueemme umpimetsään. Tällainen mahdollisuus ei ollut käynyt mielessänikään, mutta tekihän se tarpomisesta ehdottomasti mielenkiintoisempaa. Paikka paikoin teki kyllä tiukkaa tasapainoilla lumen peittämillä mättäillä varsinkin, kun toinen jalkani on viime aikoina ollut kipeä.

Jännittävintä oli kiivetä mäkiä ylös ja alas. Osa niistä tuntui jo melkein liian hurjilta ja yhden mäen laskinkin takapuolellani alas. Eipä siinä mitään, kun Tommi oli aiemmin ohjeistanut oikeaoppisen ja turvallisen laskeutumistyylin. Housunkauluksesta sisään livahtanut lumikin oli nopsasti poistettu. Haluan ehdottomasti lumikenkäillä toistekin!”

Anna-Mari

 

”Olin kerran aiemmin kokeillut lumikenkäilyä, mutta siitä oli aikaa jo useampi vuosi. Tuolloin lunta oli Kiteellä oikeasti varmaan vähintään puoli metriä, joten lumikenkäily Oittaalla oli siksikin erilaista. Tasaisella vähälumisella jäällä meno ei sikäli oikein säväyttänyt, että lumikengät tuntuivat siinä hieman turhilta. Mäkisemmässä ja haastavammassa metsämaastossa lumikenkäily oli jo selvästi mielekkäämpää ja sykekin nousi. Kannot ja risut tosin haittasivat välillä menoa. Mutta kaikenkaikkiaan ihan leppoisa ulkoilulaji, etenkin jos lunta on reilusti. ”

Kirsi

 

”Lumikenkäilykokemukseni olivat vähäiset. Yhden kerran olin aiemmin niiden kanssa tarponut. En olisi halunnut lähteä porukassa, sillä selvää oli, että minun mukana roikkumiseni hidastaisi toisten menoa, mutta Tommi kuitenkin vakuutti, että alkutaival mennään rauhallista tahtia pysähdellen. Alku ei vielä ollutkaan hankalaa, sillä tallustelimme suuren osan aikaa jäällä, jossa lumesta oli vain aavistus. Metsään mentäessä minä valitsin muita tasaisemman reitin. Sydämeni pumppasi silti vinhaa vauhtia, joten valintani ei ollut osunut ainakaan minulle liian helppoon rastiin.

Pysähdyimme Bodom-järven kuuluisalle kolmoismurhapaikalle. Siinä aikamme ihmeteltyämme sovimme, että minä lähden kulkemaan omia teitäni ja muut menevät hakemaan haasteensa metsästä. Lähdin järven selkää kohti ja tutkin retkiluisteluradan. Palasin taas järven reunaan ja tein paluureitistäni hiukan linnuntietä pidemmän seuraten tarkoin rantaviivaa niemineen ja lahtineen. Minun reissuni kesti kaikkiaan puolitoista tuntia ja keskisyke pauhasi yli sadassa kolmessakympissa. Lienee siis minunkin harjoitteeni täyttänyt tarkoituksensa. Kun sitten vielä sai nauttia ihanasta aurinkoisesta säästä ja raittiista ulkoilmasta, tuntui olo ihan mahtavalta.”

Nuotiolla
Lounaalla

Lumikenkäilyn jälkeen siirryimme lounastamaan. Ulkoilun jälkeen oli kiva mennä valmiiseen pöytään. Moni muukin oli päätynyt Oittaan ruokaisan seisovan pöydän antimiin.

Murtomaahiihtoa aurinkoisissa maisemissa

Kun maaru oli sopivasti täynnä, siirryimme vuokraamoon valitsemaan murtomaahiihtovälineitä. Suomupohjaiset sukset olivat kaikille uusi tuttavuus. Kun kaikilla oli sukset jalassa, siirryimme Tommin ohjaamana tekemään hiihtoharjoituksia. Ensin harjoittelimme yhdellä jalalla liukumista, sen jälkeen tasatyöntöjä ja vuoropotkuja ja pian jo kirmasimme kohti metsälenkkiä.

Aamupäivästä lähtö- ja jääladulla kävi suihke, mutta lounaan jälkeen oli jo vähän hiljaisempaa. Ladut olivat hurjan hyvässä kunnossa ja aurinkoisia maisemia oli mukava seurailla hikoilun lomassa. Kokeneemmat sivakoijat hikoilivat vähemmän, toiset taas enemmän.

allekirjoitus

Hiihtoa

”Hiihto on niin HOT! Koko keho ottaa osaa liikkeeseen ja maisevat vaihtuvat vikkelään, jos vain kunto kestää. Murtsikassa on helpompi höllätä kuin luisteluhiihdossa, jos matkanteko ottaa liikaa voimille. Minä tykkään sivakoida metsän rauhassa ja ostoslistalla onkin uudet sukset ensi talvea varten. Älä jää kouluaikaisin hiihtomuistoihin vaan kokeile uudelleen omalla ajallasi ja omilla ehdoillasi. Saatat vaikka tykätäkkin.”

Hanna

 

”En ole koskaan ollut mikään hiihtosankari, vaan koulun jokavuotiset hiihtoretket sujuivat varsin tahmeasti. Tälläkin kertaa hiihtokokeilu alkoi vähän surkeissa tunnelmissa. En millään tahtonut päästä eteenpäin. Vauhtia pukkaava jalka valui taakse ja sen hinaaminen takaisin eteen oli kovan työn takana.

En millään olisi lähtenyt toisten riippakiveksi metsälenkille, mutta onneksi Tommi komensi minut mukaan. Suksien vaihto nimittäin toi parannusta takkuiseen etenemiseeni. En ollutkaan ihan niin surkea kuin ensiksi vaikutti!

Eniten nautin alamäistä, vaikka vauhti alkuun hirvittikin. Onneksi Tommi laski koko ajan vierellä ja huuteli ohjeita. Oli kyllä hieno tunne, kun pääsi ”maaliviivan” yli lenkin lopussa.”

Anna-Mari

 

”Edellisestä hiihtokerrastanikin oli aikaa muutama vuosi. Odotin kyllä hiihtoa innolla, sillä olen vasta aikuisemmalla iällä innostunut hiihdosta. En nimittäin muistele lämmöllä koululiikunnan ahdistavia hiihtomatkoja liian kuumassa toppapuvussa… Mutta nyt hiihto tuntui jälleen oikein mukavalle, joskin aika rankalle, vaikka suht hissukseen pertsaa vedimmekin. Hiihto on kuitenkiin niin eri tavalla kokonaisvaltainen laji kuin esimerkiksi juoksu, että vaikka juoksu sujuukin jo ihan hyvin, hiihdon jälkeen olin aika kaikkeni antanut. Reissu sai minut kyllä miettimään hiihtovarustukseni uusimista lähitulevaisuudessa. ”

Kirsi

 

”Edellisestä hiihtokokemuksestani on 25 vuotta. Lapsena ja nuorena tuli toki hiihdeltyä oikeinkin reilusti, sillä siihen maailmanaikaan oli kansanhiihto suosiossa. Nyt kuitenkin jo pelkkä suksien jalkoihin laitto oli ongelmallista ja pelottavaa. Hiukan yritin pitkillä suksillani edetä, mutta kyllä minua kaatuminen pelotti niin hurjasti, että suosiolla totesin lajin itselleni toistaiseksi sopimattomaksi. Mielessäni kuitenkin päätin, että ensi talveksi olen sen verran soukistunut ja saanut parannettua tasapainoani, että suksille uskallan minäkin.”

Hiihtoa

Päivä päätettiin hyvään hiihtohikeen ja osa uskaltautui jopa avantoon asti. Oittaalla onkin mitä mainioin tilaisuus testata myös avantouintia, sillä saunasta pääsee suoraan pulahtamaan raikkaaseen avantoon. Saunamaksukin on kohtuullinen.

allekirjoitus

”Taisin vähän rehvastella päivällä avantouintikokemusteni määrällä ja laadulla. Nyt kävi kuitenkin niin, että avannolle johtava kylmä ja kivinen polku oli niin epämiellyttävä paljaille jaloille, että varsinainen avantokokemus jäi varsin pikaiseksi ja silminnäkijöiden mukaan puolinaiseksi.”

Hanna

 

”Olin odottanut avantoa aika innoissani. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin suorittamaan tätä kansallisvelvollisuutta. Pahimmaksi koetinkiveksi ei loppujen lopuksi muodostunutkaan veden taikka ilman kylmyys, vaan avannolle johtava sorapolku. Kyllä tuntui ilkeältä juosta jäisillä jaloilla terävillä pikkukivillä. Ammattilaisilla näytti olevan jalkineet jalassa, joten omaa tyhmyyttä kai tässä saa syyttää. Vakituisten avantouijien hehkuttelua en kyllä vieläkään ymmärrä, sillä pulahduksen jälkeinen euforia jäi minulta kokematta. Täytyy varmaan kokeilla vielä uudestaan.”

Avanto
Koko päivä pulkassa

allekirjoitus

Oittaa

”Oli todella kiva irroittautua keskellä viikkoa ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta monta tuntia. Oittaa vaikutti kivalta paikalta ja uskon, että karautamme joku viikonloppu perheen kanssa Oittaalle liikkumaan. Täytyy käydä kurkkimassa Oittaa sivuilta mitä lajeja heillä on kesäkaudella tarjolla.”

Hanna

 

”Oittaa tarjosi hienot puitteet talviurheilupäivällemme, joka oli loistava tapa unohtaa työstressi. Saimme nauttia raittiista ilmasta upeassa auringonpaisteessa ja luonnon hiljaisuudesta sekä keskittää ajatuksemme vaihteen vuoksi ”ruumiilliseen työhön” eli urheiluun. Uusien lajien kokeilu ja aiempaa myönteisemmät kokemukset hiihtoladulla olivat tietenkin hieno asia. Tietysti oli mukava myös viettää aikaa yhdessä.”

Anna-Mari

 

Talviurheilijat

”Päivä Oittaalla oli erittäin tervetullut irtiotto arjen kiireisiin. Ilmakaan ei olisi voinut suosia enempää. Koko päivä mukavien lajien parissa ja hyvässä seurassa antoi mukavasti energiaa ja jaksamista työhön ja treenaamiseen. ”

Kirsi

 

”En ole retki-ihmisiä ja suhtauduinkin Oittaalle lähtöön varsin skeptisesti. En minä toki sitä kenellekään kertonut, kunhan itsekseni mietin. Lähdin silti matkaan avoimin mielin.

Olin ehdottoman positiivisesti yllättynyt. Yllättynyt ensinnäkin siitä, että niin lähellä Helsinkiä tai paremminkin pääkaupunkiseudulla on tällainen keidas. Tosin minulle selvisi, ettei Oittaa ollut suinkaan lajinsa ainoa. Suomen Ladun hoitamista paikoista se on kuitenkin monipuolisin.

Yllättynyt olin myös siitä, että nautin niin paljon talvipäivästä. Oma osansa oli tietenkin aurinkoisella päivällä, mutta kyllä silmäni lepäsi myös maisemassa ja korvatkin taisivat saada huilia kaupungin hektisestä äänimaailmasta.”

 

X