Kunnon blogin Kirsi: Kieltäytymysten aika

Jokin aika sitten ystävättäreni moitti minua sanoen, ettei kohta enää jaksa seurata blogiamme, kun kaikki tuntuu menevän vain niin hyvin. Pitäisi olla elämän makua: verta, hikeä ja kyyneleitä.

Jos nyt ei mitään ihan niin dramaattista olekaan tapahtunut, seitsemäs viikko on osoittautunut todella vaikeaksi. Nälkä on vaivannut kaiken aikaa, ja mieliteotkin ovat olleet useammankin kerran mielessä. Milloin olen ollut tarttumassa ruisleivän palaan, milloin on pitsapaikan ohi kulkiessa herahtanut vesi kielelle. Olen kuitenkin muistanut, että vielä vain on kestettävä ja onnistunut karkottamaan ”paholaisen” pois mielestäni.

En minä tietenkään kesken aio jättää, kun tähänkin asti olen kestänyt tällä Nutrilett-ravinnolla, vaikka syön vain kolmea makua: kana- tai keittoa ja suklaanmakuista juomaa. Ne olen mieleisimmiksi havainnut, ja kaiken lisäksi ne maistuvat suussani edelleen hyviltä. Syön myös lähes päivittäin vihanneksia. Saatan tehdä tomaatti-sipuli-paprikasalaatin, jonka maustan chilillä, suolalla ja etikalla. Porkkanaa menee myös jonkin verran. Yhtenä päivänä keksin hapankaalin. Laitan sen mikroon ja lämmitän hyvin. Kuvittelen sen kuumana olevan hiukan ruokaisampaa.

Viime viikkoina olen laajentanut taas elämänpiiriäni myös kodin ja työn ulkopuolelle. Muutaman kerran olen ollut illanistujaisissa ja kerran hautajaisissakin, joissa kaikissa on ollut tarjolla sekä ruokaa että juomaa. Olin jo alun perin päättänyt pitää avoimen linjani. Niinpä olen hyvin välttänyt kiusalliset tilanteet, kun olen heti kättelyssä pusseja sekoitellessani todennut olevan niukkaenergisellä dieetillä, joka sallii vain omien eväiden nauttimisen. Asiasta on toisinaan käyty jonkin verran kiinnostunutta keskustelua. Kaikki kommentit ovat olleet kannustavia.

Seitsemäs viikko oli kaikin puolin vaikea. Nälkä teki minut huonotuuliseksi, minkä lisäksi en tahtonut saada itseäni millään liikkeelle. Jotenkin olo tuntui kovin voimattomalta. Käsistä ja jaloista tuntuivat energiat tyystin poistuneen, hyvä kun jaksoin kävellä. Neljänä päivänä päätäni särki. Itse en osaa sanoa, mistä moinen johtui, sillä mitään muutosta ei ruokavaliossa tai muissakaan olosuhteissa ollut tapahtunut. Liekö ollut hormonaalista?

Elämää pussiruuan jälkeen?

Kävin jo tapaamassa diabeteshoitajaanikin. Halusin valmistautua tulevaa varten, sillä pikku hiljaa on palattava myös muun ruuan pariin. Tarkoituksena on edelleenkin jatkaa hyvin alkanutta painonpudotusta, joten syömisten kanssa pitää olla tarkkana. En kuitenkaan haluaisi ryhtyä millekään kauhealle nälkäkuurille, sillä sen tien olen jo kokeillut muutaman kerran, eikä siitä ole hyvää seurannut. Nyt haluan yrittää hallita syömisiäni niin, että saisin luotua mahdollisimman hyvän pohjan aidolle painonhallinnalle.

Päädyimme siihen, että minulle sopiva ruokavalio voisi sisältää päivässä 1200 kaloria. Moni varmasti ajattelee, että tuo määrä on liikaa, eikä sillä paino tipu, mutta minä kyllä luulen minun kokoisellani, nykyisellä tasolla liikuntaa ylläpitävän paino laskee edelleen. Erityisen nopeaan painonpudotukseen en edes tähtää. Aika sitten näyttää, onko kalorimäärää kuitenkin vähennettävä.

Kohdallani saattaa suurin haaste olla oikean ruokailurytmin ylläpitäminen. En halua joutua tilaan, jossa verensokeri laskee niin, että yhtäkkiä onkin vain saatava jotain, kun hypoglykemia iskee päälle. Niinpä aterioita pitäisi olla useita mutta annosten tulisi olla kevyehköjä. Diabeteshoitajan mukaan päivän aterioiden pitäisikin koostua viidestä osasta:

1) Aamiainen

Aamiaisesimerkki (n. 300 kcal) sisältää hedelmän tai tuoremehun ohella kaksi viipaletta täysjyväleipää, joille ”pitää” laittaa 2 teelusikallista jääkaappimargariinia ja vaikkapa vähärasvaista juustoa. Näiden lisäksi voi juoda kupin, pari teetä tai kahvia ja tietysti vihanneksia. Huonona hedelmien syöjänä ja vielä huonompana tuoremehujen juojana ne jäävät automaattisesti minulta puuttumaan. Rasvaakaan en leivälläni käytä. Leiväksi valitsen aina täysrukiisen vaihtoehdon (kannattaa muuten lukea tuoteselosteesta, miten paljon käyttämässäsi ”ruisleivässä” on mukana esimerkiksi vehnää!).

2) Lounas

Lounaaksi (n. 350 kcal) suositus pitää sisällään 80 g laihaa lihaa tai 100 g kalaa, yhden perunan, muutaman desin kasviksia ja kaksi desiä rasvatonta maitoa tai piimää. Ja jälleen vihanneksia suhteellisen vapaasti. Olen kala-allergikko, joten minulta kalavaihtoehto jää valitettavasti pois. Perunaa en oikeastaan syö juuri koskaan. Maitoa tai piimää sen paremmin kuin muitakaan maitotuotteita en käytä. Taas pitää soveltaa. Koska jo aamusta jää leivälle tarkoitettu rasva pois, ja hyvän rasvan nauttiminen on kuitenkin tärkeää, voin korvata rasvan lisäämällä vihanneksiini tilkan oliivi- tai rypsiöljyä.

3) Välipala

Välipala (n. 120 kcal) pitää muistaa! Välipalaksi voi syödä esimerkiksi puolikkaan täysjyväsämpylän, jolle pistetään se pari teelusikallista jääkaappimargista. Teen tai kahvin lisäksi vatsaansa sopii jälleen täyttää vihanneksilla. Hedelmä tai tuoremehu on upotettu tällekin kohtaa päivää. Välipala on kyllä minulle vaikea rasti, mutta jotenkin siitäkin on selvittävä. Ehkä alan tosiaan syödä hiukan leipää salaatin tai tomaatin kera.

4) Päivällinen

Päivällisellä (n. 250 kcal) voi taas pistellä poskeensa saman verran lihaa tai kalaa yhden perunan kera kuin lounaallakin. Kasviksia sen sijaan saa  olla vain noin puolet lounaalla pupelletuista. Vihanneksia saa onneksi syödä pitkin päivää ilman rajoituksia. Tällä kertaa ruoajuomaksi on ajateltu vettä.

5) Iltapala

Iltapalalla (n. 180 kcal) voi nauttia hedelmän tai reilun pari desiä amrjoja. Yhdelle täysjyväviipaleelle sopii laittaa kahden jääkaappimargariiniteelusikallisen päälle noin 30 g vähärasvaista leikkelettä tai vaikkapa desin raejuustoa. Kahvia ei näköjään iltapalalle ole enää tarjolla, joten sen sijaan sopii ottaa pari kupillista teetä.

Kuten huomannette, minulle ei kelpaa juuri mikään. Joudun soveltamaan ruoavaliota ainakin proteiinien ja rasvojen osalta. Maitotuotteista tulevan kalciumin korvannen pilleripurkkiversiolla. Proteiinin lähteiksi diabeteshoitaja suositteli muun muassa papuja tai pähkinöitä. Pavuista minulle kelpaavat vain vihreät, enkä niitäkään kyllä päivittäin jaksane syödä. Pähkinät sen sijaan kuulostavat ihan mukavalta, tosin annoksen koko on niukka.

Jos päivän aikana syötävän lihan tai kalan muuttaa annoksiksi, niitä on kaikkiaan neljä. Pähkinöiksi muutettu annos koostuu noin neljästä, viidestä saksanpähkinästä. Pähkinälajin voi valita itselleen mieluisimman, kunhan se ei mielellään olisi maapähkinä, sillä niitä tulisi välttää. Sanomattakin lienee selvää, että suolapähkinät eivät tähän ruokavalioon kuulu.

Näitä oppeja yritän nyt tässä viikon aikana sisäistää niin, että solahdan pussien jälkeen kuin huomaamatta uuteen järjestykseen. Palaan tuonnempana sitten siihen, kuinka siirtyminen sujuu.

Seitsemän viikon Nutrilett-kuurin ja lisääntyneen liikunnan ansiosta painoni on pudonnut 11 %.

Ruokavalion lähteenä olen käyttänyt Diacor terveyspalvelut Oy:n esitettä