Kunnon blogin Kirsi: Liian paksu perhoseksi?

Voitte varmasti arvata, kuinka korkea on kuntosalin kynnys minun kokoiselleni pullukalle. En tiedä, olisinko saanut sitä koskaan yksin ylitettyä. Kyllähän minä tiedän, etteivät muut kuntoilijat jaksa ainakaan kovin pitkään katsella muita omaan suoritukseensa keskittyessään, mutta ei se tietäminen vaan tunnu oikein auttavan.

Me Kunnon blogin tytöt olemme valinneet kuntosaliksemme Lady’s Clubin, jossa käy vain naisia. Jo se madalsi minun kynnystäni. Toinen ja vielä merkittävämpi seikka oli se, että menimme porukalla. En edes muistanut ajatella muita salilla olijoita. Neljän hengen porukkamme ei ole mikään ylipainoisten ryhmä. Minustakin tuli ”tavallinen” tuttujen tavallisten joukossa. Tuntui ihan siltä, että minulla oli oma tukiverkko matkakassa. Ihmisiä, jotka olivat jo vuosien ajan tottuneet(?) siihen, että olen lihava.

Harjoitteemme eivät toki ole samoja, sillä en tasoltani tietenkään ole lähelläkään muita. Juoksumatolla ei vaan tunnu huomaavan suurta eroa, käveleekö itse 3-4 kilometrin tuntivauhtia, kun vieruskaveri viilettää 12 kilometriä tunnissa.

Tommi on ollut salilla muutaman kerran mukana. Alkuun hän katsoi minulle sopivat sykerajat aerobiseen harjoitteluun ja osasi tietysti samantien kertoa, minkälaista vauhtia pystyn noissa rajoissa kävelemään. Hän kehottikin aloittamaan rauhallisesti kolmella kilometrillä tunnissa. Sillä ensimmäisellä 20 minuutin ”lenkillä” meninkin. Ilokseni olen huomannut, että kuntoni on noussut nopeasti, vaikka liikuntaa en ole vielä monta viikkoa harjoittanut. Tämä on kyllä palkitsevaa. Nyt vauhtini matolla on 4,2-4,5 km/tunnissa.

Seurailen harjoitteiden aikana sykemittariani, vaikka mattolaitteessakin seillainen on. Mittari ei sinällään ole mitenkään pakollinen väline, sillä aerobisessa harjoitteessa on vain muistettava liikkua niin, että puhe sujuu ongelmitta. Tuttu vieruskaveri on tässä mukava apu, niin ei tarvitse itsekseen höpötellä. Minä vain olen tällainen teknisesti suuntautunut ja rakastan kaikenlaisia laitteita, niin kyllähän sitä sykemittariakin on kiva säädellä. Ja jääväthän sinne harjoitteet muistiinkin.

Pyöräily kuntopyörällä maistuu minusta puulta. En oikein tiedä miksi, sillä nuorena olen pyöräillyt paljonkin. Aika kuluu paljon hitaammin kuin matolla kävellessä. Kävely tuntuukin olevan minulle selvästi mieluisaa. Käsiä en ole toistaiseksi uskaltanut ottaa mukaan, vaan pidän laitteen kaiteista kiinni. Tunnen, että tasapainoni on heikko ja pelkään kaatumista. Olenkin ajatellut, että tasapainon hallinta olisi yksi parannusta kaipaavista ominaisuuksista.

Olen toistaiseksi liikkunut Tommin tekemän harjoitusohjelman mukaisesti kolmesta neljään kertaan viikossa vähintään kolmen vartin verran. Koitan kuitenkin muistaa myös levon, sillä vielä olen hirveän innostunut. Itseään ei nimittäin kannata ajaa piippuun ja kyllästyttää heti alkuunsa liialla rehkimisellä. Erityisesti minulla se uhka on aina vaanimassa, sillä viime vuosina en ole liikkunut enempää kuin mitä sohvalta nouseminen on edellyttänyt.

Vaaka muuten toimii loistavana motivaattorina. Painoni on pudonnut kolmessa viikossa 7,4 prosenttia!

Viikon 9 liikunta

Ma	2×20 min. juoksumatto 3.5-4 km/h, 20 min. pyöräily = 60 min.
Ti	60 min. vesijuoksu = 60 min.
Ke	lepo
To	2×20 min. juoksumatto 3.5-4 km/h, 20 min. pyöräily, 30. min. pace (kierretään eri laitteilla) = 90 min.
Pe	lepo
La	lepo
Su	60 min. reipasta kävelyä = 60 min.