Kunnon blogin Kirsi: Pussiruoka rules - neljännes takana

Tällä kertaa keskityn kertomaan ruokavaliostani. Olen nyt ollut päivää vaille kaksi viikkoa pussiruokinnassa ja edelleen hengissä. Siihen nähden on siis mennyt ihan hyvin. Oikeastaan on mennyt paljon paremmin kuin etukäteen ylipäätään kuvittelin.

Minua oli ennen kuurin aloittamista varoitettu siitä, että nälkä tulee vaivaamaan parin, kolmen ensimmäisen päivän aikana, mutta sen jälkeen tasoittuu, kun kroppa on tottunut vähäkaloriseen dieettiin. Ihan näinhän ei sitten käynyt. Kaksi ensimmäistä päivää olivat kuin lastenleikkiä, enkä tuntenut lainkaan nälkää. Mitä pidemmälle olen kuuriani edennyt, sitä enemmän on nälkäkin tullut kuvioihin.

Nälän avulla olen oikeastaan oppinut rytmittämään ruokailuhetkeni hyvin. Aamulla ennen töihin lähtöä en yleensäkään ole syönyt kuin yhden palan leipää laihan juuston kera, eikä minulla ole ennenkään ollut silloin vielä nälkä. Nyt en lähtiessäni syö mitään, juon vain kupin teetä. Vasta töihin tultuani sekoitan ensimmäisen eväspussini, toisinaan makeaa, toisinaan suolaista. Kahvinkin juon siinä aamupäivän mittaan.

Näin jaksan hyvin lounaaseen eli noin puoleen päivään asti. Silloin syön viimeistään ensimmäisen lämpimän ateriani eli lämmitän veden ja sekoitan suolaisen pussin. Vaikka luulisi pussiruokien alkavan maistua viimeistään tässä vaiheessa puulta, niin näin ei ole. Syön hyvällä ruokahalulla kana- tai vihanneskeittoni ja tunnen syönnin jälkeen mielihyvää, kun ruoka ei ollut pahaa ja se täytti vatsani mainiosti. Usein seuraava nälkä iskee jo kolmen maissa tai viimeistään neljältä. Silloin sekoitan kylmän suklaajuoman ja nautin sen ikään kuin välipalaksi. Ja taas jaksaa porskuttaa.

Liikuntaharrastukseni keskittyvät töiden jälkeiseen aikaan. Noilla ruuilla on sitten pärjättävä yli treenin noin iltaseitsemään. Liikunnan aikana en edes muista ruokaa, ja tovin suorituksen jälkeenkin olo on niin hyvä, että en seuraavaa pussia aina edes ihan heti laita. Viimeistään kahdeksalta syön kuitenkin päivän toisen lämpimän aterian. Yleensä otan vain pussin käteeni, enkä juuri katso, mitä suolaista otin. Nutrilettiin olen ollut siinä määrin tyytyväinen, että on ihan sama, sattuuko käteen kana- vai kasviskeitto. Molemmat ovat erittäin hyviä.

Viimeisen pussillisen laitan sitten noin kymmenen aikaa, ja useimmiten se on suklaata. Vaikka nukkumaan menen melko myöhään joskus puolen yön, yhden maissa, en enää myöhemmin illalla tunne nälkää. Luulen, että tällä keinoin opin vielä nuo säännölliset ruoka-ajatkin, mistä olen varsin iloinen.

Päivän ruokailurytmi
Aamiainen klo 9.00-10.00	suolainen/makea
Lounas klo 11.30-13.00	suolainen
Välipala klo 15.00-16.00	makea
Illallinen klo 19.00-20.00	suolainen
Välipala klo 22.00-23.00	makea

 

Minulla on lupa syödä jonkin verran kasviksia. Saatan joinain iltoina (pari, kolme kertaa viikossa) syödä jonkun porkkanan tai tehdä oikein raastetta, jonka maustan vähällä suolalla ja pippurille sekä lorautan tilkan etikkaa tai sitruunan mehua kirjpeyden saamiseksi. Toisinaan olen syönyt neljänneskilon kirsikkatomaatteja. Niitä on tuossa määrässä monta, joten syötävää riittää pitkäksi aikaa.

Minulle ei ole vielä näiden kahden viikon aikana iskenyt minkään ruuan tai makeisten himo. Sen suhteen olen ollut mielestäni onnekas. Toki olen vältellyt kauppoja, enkä ole tietenkään ravintoloissakaan käynyt. Kuusi viikkoa on vielä edessä, ja kuvittelen kiusausten pikku hiljaa ajan kuluessa lisääntyvän. En kuitenkaan aio antaa periksi.

Kuten jo aiemmin sanoin, ei LVCD-kuuria saa pitää kuin maksimissaan kaksi viikkoa ilman lääkärin valvontaa. Minulle nämä kaksikin viikkoa ovat olleet aivan loistavaa aikaa. Sokeriarvoni ovat jo nyt laskeneet normaalitasolle entisestä 7.4:stä. Reilun viikon verran olen sokereitani mitannut ja vain kerran on arvo ollut yli kuuden (6.4). Sille en syytä keksinyt, sillä muutoin liikun 5.4-5.8 välillä. Sokerilääkityksenhän jätin jo heti kuurin alussa lääkärin ohjeen mukaisesti pois.

Jos ylipainoa on kertynyt niin paljon kuin minulle, suosittelen lämpimästi lääkäriin menoa ja ohjeistusta siitä, kuinka kuurin voisi aloittaa.

Taidatte jo kyllästyä näihin juttuihini, mutta positiivisia muutoksia tulee kaiken aikaa mieleeni. Minua on jo pitempään vaivannut krooninen kevätväsymys vuodenajasta riippumatta. Aamuisin olen tietysti väsynyt liian lyhyiden yöunieni takia, mutta päivänkin mittaan tulee välillä ihan tolkuttomia väsähtämisen hetkiä. Olin kyllä jo aiemmin ajatellut, että se johtuu korkeista sokeriarvoistani, mutta nyt olen saanut siihen lopullisen varmuuden. Laskeneiden sokeriarvojeni myötä tunnen olevani koko työpäivän virkeä ja energinen. En tiedä, ovatko työtoverit havainneet mitään, mutta olen mielestäni myös paremmalla tuulella. Pakko on sanoa, ettei väsymys paina aamullakaan ihan yhtä ankarana kuin aiemmin.

Ai niin, se kaikkein mielenkiintoisin asia on vielä kertomatta. Onko painoni lähtenyt laskuun? Onhan se. Motivaattorinani toimiva vaaka kertoo painoni pudonneen kahden viikon aikana himpun verran yli 5 prosenttia lähtöpainosta. Se ei kuulkaa ole ihan vähän!

Tsemppiä kaikille muillekin laihduttajille!