Laihdutus 4.4.2017

Makrobioottisella ruokavaliolla eroon turvotuksesta ja ylimääräisestä rasvasta? Testasimme!

Teksti: Ulla-Maija Paavilainen Kuvat: iStock
Keski-ikäinen sekaruoan syöjä kokeili makrobioottista ruokavaliota ja lisäsi hiukan päivittäistä liikuntamääräänsä. Viidessä kuukaudessa tapahtui ihmeitä.

Turpea olo

1. lokakuuta 2016

Ahmin lentokentällä majoneesitäytteistä kanasämpylää. Ties milloin saan seuraavan kerran kunnon ruokaa!

Olen matkalla Espanjan Alicanteen Sha-nimiselle hyvinvointiklinikalle kolmeksi päiväksi, koska haluan tietää, miten makrobioottinen ruokavalio kohtelee kroppaani. Ei lihaa, ei maitotuotteita, ei kananmunia, ei perunoita, ei sokeria. Paljon kuituja, vihanneksia, viljaa ja kasviproteiineja.

Olen utelias mutta epäilevä. Vihaan tofua. Miksi poistaisin turkkilaisen jogurtin ruokavaliostani? Syön mielestäni terveellisesti ja olen nuoresta asti harrastanut liikuntaa lähes päivittäin. Painostani en kanna huolta. Tosin se on viimeisen vuoden aikana noussut, sillä minulla on ollut muutakin mietittävää kuin aterioiden rasvan laatu ja määrä. Huolten keskellä jaksaa lämmittää vain pakastepizzaa.

Ongelmani on se, etten enää mahdu vaatteisiini. Mekot kiristävät selästä ja housut vatsasta. Haluaisin käyttää entisiä, mieluisia vaatteitani, enkä hankkia uusia siksi, että olo on turpea. Lisäksi perinnöllisesti korkeahko kolesterolini ei tahdo pysyä kurissa, ja migreeni vaivaa.

Kolme päivää syön vaikka tikkuja, päätän.

Illalla istun hyvinvointiklinikan ruokasalissa. Esteettisen miljöön vaalea sisustus henkii rauhaa. Viherkasvit ryöppyävät seinustoilla. Etäällä vuoret peittyvät puuterinpunaiseen usvaan. Eteeni kannetaan ruoka-annoksia, jotka saavat minut huokaisemaan. Ne ovat kuin mielikuvituksellisia koruja taiteilijan kynästä. Kalacarpaccio on silkinohutta.

Olen valinnut listalta kaikkein tuhdeimman eli 1500–1800 kaloria sisältävän, kolmen aterian mukaisen sha-menyyn. Moni muu asiakas valitsee 700 kalorin kushi-laihdutusmenyyn.

Pianisti soittaa As Time Goes By. Hotkittu kanasämpylä pakottaa yhä vatsassa. En tiedä vielä, että se oli viimeiseni pitkään aikaan.

Elämää muuttava kokemus

2. lokakuuta

Seuraavana aamuna on kehonkoostumusmittaus. Rasvaa on kuusi prosenttia enemmän kuin puoli vuotta sitten. Kaikki kertyneet kiloni ovat rasvaa. Mieleni mataloituu. Mihin on hukkunut sporttinen minäni?

Klinikka lupaa ”elämää muuttavan kokemuksen”: asiakas nuortuu, stressi helpottuu, kunto kohenee, paino putoaa ja univaivat katoavat.

Aamiaiselle ja lounaalle olisi lupa saapua kylpytakissa, mutta minua ujostuttaa. Kunnioituksesta kaunista ruokaa kohtaan haluan pukeutua. Aamiainen alkaa misokeitolla, joka kuulemma käynnistää rasvanpolton. Yllättäen keitto maistuukin aamutuimaan herkulliselta. Tarjotin on jopa ylellisen runsas: porkkana-omenamehua, kaurasämpylä, täysjyvämuffinsi, aprikoosisosetta, hedelmiä ja makrobioottista kuki cha -teetä.

Saan elämäni ensimmäisen terveysravintoon ja terveelliseen ikääntymiseen liittyvät konsultoinnit.

”Lukemasi ovat ihan hyvät”, lääkäri Vicente Mera sanoo ja vilkaisee minua miettiväisenä päästä jalkoihin. ”Mutta pysyvätkö ne sellaisina nykyisellä ruokavaliollasi? Suoliston floora muuttaa maitotuotteet rasvaksi”, hän sanoo ja lisää: ”Syömme kaikilla aisteillamme, mutta tavallisesti emme aivoillamme. Joten syömme liikaa.”

Hän kertoo eräästä klinikan suomalaisasiakkaasta, jonka piti pudottaa 160 kilon painostaan 75 kiloa ennen laihdutusleikkausta. Se onnistui parissa kuukaudessa. Huh.

”Paras laihdutuskeino on löytää jotain parempaa tekemistä kuin syöminen ja tv:n katselu. Vaikkapa seksi?” lääkäri suosittelee.

Sitä ei kuitenkaan ole hyvinvointiklinikan lukujärjestyksessä. Perusresepti on yksinkertainen: ruokavalio, liikunta ja rentoutuminen. Lääkäri kehottaa minua ottamaan kirjan käteen ja heittäytymään uima-altaalle.

Menisinkin nauttimaan maisemasta, mutta ohjelma on tiivis: akupunktiota, detoxkylpy, hierontaa, lääkärien vastaanottoja. Käytettävissä olisi 300 alan ammattilaista. Ehdin tavata kymmenkunta.

Treenisalilla kuntoani koetellaan. En saa armoa, enkä kehuja.

Alku on haastava

3. lokakuuta

Aamulla sauvakävelen joukon mukana pimeässä jyrkkää rinnettä korkealle vuorelle katsomaan auringonnousua. Kasvoni paistavat pinnistelystä kuin tomaatti – joka ei kuulu ruokavalioon.

Tapaan myöhemmin klinikan varapääjohtaja Alejandro Bataller Pinedan. Klinikalla yhdistetään sekä perinteisiä idän että uusimpia lännen terveysoppeja ja hoitomuotoja moksauksesta ihon nuorennushoitoihin. Naomi Campbell ja Kylie Minogue ovat käyneet täällä freesaamassa ulkomuotoaan. Ihmeparantumisistakin saan kuulla.

Kokkikurssi kiinnostaisi, mutta aika ei riitä.

Päätös syntyy

7. lokakuuta

Kun olen palannut kotiin, kuikuilen vaakaa. Kaksisataa grammaa miinusta. Sen saisin takaisin yhdellä kouranhuitaisulla karkkivarastostani.

Arki iskee, kun vatsani alkaa reagoida uuteen dieettiin voimakkaasti. Juoksen vessassa tiheään. Ulkomuodossani ruokavalion muutos ei näy. Päätän: miksen kokeilisi tätä hiukan pidempään? Jos Gwyneth Paltrow uskoo tähän, niin tuskinpa pari viikkoa minuakaan vahingoittaisi?

Välipalana omenaa

11. lokakuuta

Noudatan klinikalta saamiani ohjeita sitkeästi.

Työmatkalla Unkarissa paloittelen minigrip-pussiin välipaloiksi omenoita ja ostan marketista Paska-merkkistä näkkileipää, joka nimestään huolimatta maistuu pahvilta.

Hungarikum-ravintolan kuuluisaa ja vahvaa gulassikeittoa en voi vastustaa.

Se on loistavaa, enkä syö kaikkia sattumia, mutta vatsani protestoi jälkeenpäin neljä päivää.

Hyötyliikuntaa kävelemällä

20. lokakuuta

Olen vaihtanut maitotuotteet soija- tai mantelimaitovalmisteisiin. Olen luopunut lihasta, juustoista, kananmunista ja valkoisesta vehnästä. Kahvi vaihtuu kokonaan yrttiteehen. Leipä on lähinnä täysjyväkauraista.

Olin viimeksi lihattomalla ruokavaliolla opiskeluvuosinani – joista on aikaa. Silloin voin erittäin hyvin, mutta siirryin sekaravintoon, kun ruoalla kronklaaminen alkoi tuntua hankalalta työelämässä. Sitä paitsi tuohon maailmanaikaan ravintoloiden kasvisruoka tarkoitti lautaselle lätkäistyä herne-maissi-paprika -sekoitusta ja kahta mustelmaista perunaa.

Onneksi nyt on härkistä, nyhtökauraa ja quornia! Paahdetut uunijuurekset maustavat salaatteja ja keittoja. Lisukkeiksi keitän ohraa tai kvinoaa. Tehosekoittimessa hytkyvät viherpirtelöt. Ruokavalioni on kuin vegaanin keittokirjasta, mutta lisäksi syön kalaa kaksi, kolme kertaa viikossa. Lisävahvistukseksi otan D-vitamiinia, kalsiumia ja B12-vitamiinia pillereinä. Perheelle valmistan samaa sekaruokaa kuin ennen, mutta itselleni keitän härkäpapupastaa. Kaksinkertainen työ vaatii viitseliäisyyttä, joten otan lisääntyneet keittiöpuuhat harrastuksena. Tutkin klinikalta saamaani keittokirjaa. En yritäkään pipertää yhtä kauniita gourmetannoksia.

Päivittäinen kävely hoituu, kun unohdan auton ja julkiset liikennevälineet, olipa sää mikä tahansa.

Kaikkea ei pidä hylätä

15. marraskuuta

Voi miten pieninä palasina onkaan mun proteiinini maailmalla! Juhlissa en löydä suuhunpantavaa, joka ei sisältäisi lihaa tai maitotuotteita. Järjestän ilmeeni hyveelliseksi, kun nappaan tarjottimelta kuohuviinin sijasta pommacia. Valinta kaduttaa. Onhan siinäkin sokeria, ja kuoharinjuojilla on selvästi hauskempaa.

Tämä virhe ei toistu jatkossa.

Kuukaudessa rasvaprosentti on alentunut

20. marraskuuta

Olen noudattanut ohjeiden mukaista ruokavaliota runsaan kuukauden.

Käyn taas kehonkoostumusmittauksessa: rasvaprosentti on alentunut kaksi prosenttiyksikköä ja lihasmassan määrä kohonnut vastaavasti kahden yksikön verran. Se on hyvä tulos. Muutos tuntuu jo vaatteissa ja näkyy mielestäni peilissä.

Olin suunnitellut lopettavani kokeilun näihin aikoihin. Oloni on kuitenkin niin energinen, että päätän jatkaa.

Muutokset alkavat näkyä

20. joulukuuta

Joulun alla uhoan laittavani itselleni tofukinkun. Rajansa kaikella. Aattona veistän oikeasta kinkusta muutaman siivun. Se maistuu hyvältä, mutta enempää en kaipaa. Sen sijaan nautin juureslaatikoista, kaloista, makeista joululimpuista ja homejuustoista.

Parin päivän suola- ja sokeritankkaus riittää. Haluan takaisin uuteen normaaliini ja kaivan litistyneen tofupakkauksen jääkaapin perältä. Ruskistaessani viipaleita paistinpannulla pohdin, mihin jatkossa kohdistaisin inhoni.

Aloitan tutun personal trainerin suunnitteleman nousujohteisen punttitreenin kuntosalilla. Olen nostellut painoja 30 vuotta, mutta viime vuodet ilman sen merkillisempää tavoitetta.

Nyt tarkoitukseni on treenata kolmesti viikossa. Päivät on jaettu rinta-ojentaja-, selkä-hauis- ja jalkatreenipäiviin. Joka kerta alkuverryttelen lisäksi kymmenen minuuttia crosstrainerilla ja teen vatsalihakset.

Askel ylös steppilaudalle, yhden jalan kyykky alas taakse painot käsissä. Kymmenen toistoa kummallakin jalalla, kolme sarjaa. Normikyykyt ja jalkaprässit päälle. Huudan lähitreenaajalleni vihaavani häntä. Tofu on siis löytänyt voittajansa. Reiteni tutisevat, koko eukko tutisee. On pakko käyttää hissiä päästäkseen kotiin, sanoivat hyötyliikuntahemmot mitä tahansa. Hauispäivän jälkeen pystyn tuskin kiskomaan itseni kylmäaltaasta.

Saamani vinkin mukaisesti alan pitää päiväkirjaa painoista ja toistoista. Se alkaa palkita tammikuun lopulla, kun voin pikkuhiljaa lisätä molempia.

Tuttava treenisalilla kommentoi, että näytän hyväkuntoiselta. Vieras liikunnanohjaaja kehaisee ohi mennessään. Tuntematon henkilö kysyy, mitä urheilulajia harrastan. Motivoidun kummasti noin pienestä.

Tuloksia tulee nopeasti

20. helmikuuta 2017

Käyn uudelleen kehonkoostumusmittauksessa. Se väittää, että metabolinen ikäni on 15 vuotta oikeaa ikääni vähemmän. Mitä suurempi lihasmassa on suhteessa rasvan määrään, sitä alempi on metabolinen ikä.

Rasvaprosenttini on pudonnut kuusi yksikköä. Sen sijaan lihasmassan määrä on kasvanut sekä käsissä että jaloissa huolimatta lihattomasta ruokavaliosta. Hameen vyötärö pyörii. Näen salilla nuoren julkkismiehen. Nostan isompia painoja kuin hän, ja annan armollisesti anteeksi, että hän teitittelee minua. Ehkä sinäkin, lapsukainen, minun iässäni jaksat?

Viisikymppisteni tienoilla eräs personal trainer totesi minusta, että ”tähän naiseen ei tartu läski eikä lihas”.

Nyt olen todistanut hänen molemmat väitteensä vääriksi. En silti soita hänelle ähäkutti-puhelua. Ei kannata kerskua, sillä treenistä lipsuminen rankaisee nopeasti.

Olen todistanut, että tuloksia tulee suhteellisen nopeasti pienillä muutoksilla, kunhan ne vain ovat säännöllisiä. Ikää ei myöskään kannata pitää excusena. Ruokavalio ja liikunta tepsivät, olipa kolme- tai kasikymppinen tai jostain siltä väliltä, kuten minä. Ilman klinikan antamaa potkua olisin kuitenkin juuttunut tarpomaan pakastepizzan juustoon.

Vaatteet sopivat ja istuvat taas. Vatsan turvotus on poissa, samoin kurjat liikahappoisuuskohtaukset. Kahvia käytän toistaiseksi vain tarvittaessa migreenilääkkeenä. Migreenikohtaukset ovat vähentyneet, verenpaine on laskenut. Kokonaiskolesteroli laski 0,6 yksikköä ja ”hyvän” kolesterolin osuus nousi.

Huolehdin tarkkaan, että saan kylliksi proteiinia. Kokeilen varovasti sekaruokaa.

En kiellä itseltäni mitään. Kuten tohtori Vicente Mera totesi: ”Muista japanilainen lause hara hachi bu! Eli on tärkeää syödä 80-prosenttisesti oikein. Sinun ei tarvitse kulkea misokeittopussi taskussa.”

Helmikuussa käytinkin 20-prosenttiseni pelkkiin laskiaispulliin. Onhan niiden kausi muuten aivan säälittävän lyhyt.

Lue myös:

Kehokuurilla eroon turvotuksesta ja makeanhimosta? Testasimme!

Syö ja liiku vartalotyypillesi sopivilla tavoilla – näillä vinkeillä pääset eroon paino-ongelmista

Yli 30 kiloa laihduttanut Lotta Backlund: ”Jälkkärit ja saunakaljat kuuluvat yhä elämääni”

Kommentit (2)

LAIHDUTUSLEIKKAUSTA EI TEHDÄ ELLEI PUDOTA PAINOA ENNEN LEIKKAUSTA. PITÄÄ NÄYTTÄÄ
ETTÄ AIKOO TODELLA LAIHTUA ! leikkauksen jälkeen ateriakoko pienenee. Vatsaan ei
mahdu enää niin paljon ruokaa kuin ennen. Kyllähän sen ”pötsin” saa venytettyä
samoihin mittoihin kuin ennenkin, mutta kun on päässyt LÄSKISTÄ EROON, ei varmas-
ti halua palata entisiin mittoihinsa ! Jalka nousee kevyesti ja olo on virkeä.




0



0

Mikähän laihialainen laihdutusleikkaus mahtoi olla kyseessä?! 😀 Itse prosessin läpikäyneenä voin sanoa, että 160kg henkilön pitää pudottaa painoa noin 10-15kg ennen leikkausta. Eihän siinä ole mitään järkeä muuten koko hommassa jos paino pudotetaan ensin normaaliksi ja sitten leikataan. Miksi sitten enää leikattaisi?




0



0

LAIHDUTUSLEIKKAUSTA EI TEHDÄ ELLEI PUDOTA PAINOA ENNEN LEIKKAUSTA. PITÄÄ NÄYTTÄÄ
ETTÄ AIKOO TODELLA LAIHTUA ! leikkauksen jälkeen ateriakoko pienenee. Vatsaan ei
mahdu enää niin paljon ruokaa kuin ennen. Kyllähän sen ”pötsin” saa venytettyä
samoihin mittoihin kuin ennenkin, mutta kun on päässyt LÄSKISTÄ EROON, ei varmas-
ti halua palata entisiin mittoihinsa ! Jalka nousee kevyesti ja olo on virkeä.




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi