Laihdutus

Noin 200 kiloa laihduttaneet Hanna Kinnunen ja Aino-Kuutamo Uusitorppa: Enää emme laske kaloreita

Ulkonäöstä huomauttelua, haukkumista ja kiusaamista. Sitten dieettejä toisensa perään ja jatkuvaa painontarkkailua. Ystävykset Hanna Kinnunen, 37, ja Aino-Kuutamo Uusitorppa, 32, ovat laihduttaneet loputtomasti. Nyt he rakentavat parempaa suhdetta kehoonsa.
22.8.2017 Teksti: Minna Nevalainen Kuvat: Heli Hirvelä/Otavamedia

Radiojuontaja Hanna Kinnunen oli vuosi sitten mukana Marja Hintikka Live -ohjelmassa ja kertoi kokemistaan ulkonäköpaineista. Hän paljasti, miten räävitöntä ulkonäköön liittyvää palautetta hän oli saanut näytellessään Salatut elämät -sarjassa. Netissä häntä oli haukuttu muun muassa läskiperseiseksi lehmäksi ja ihmetelty, eikö hän tajunnut, että julkisuuden henkilön on oltava laiha.

Esiintymisen jälkeen kymmenet ihmiset lähestyivät häntä. He kiittivät Hannaa rehellisyydestä ja siitä, että hän oli nostanut esiin kipeän aiheen. Moni samastui Hannan kokemukseen.

Melko pian aiheesta virisi keskustelu myös työkuvioista tutun promootiopäällikön Aino-Kuutamo Uusitorpan kanssa. Ensin Hanna ja Aino-Kuutamo meilailivat, sitten tapasivat. Heti tavatessaan heille tuli tunne, että vastapäätä istui vanha tuttu. Vähitellen paljastui, että heillä oli samankaltainen menneisyys: molempia oli kiusattu rankasti koulussa ulkonäön takia.

Sielujen sympatiasta seurasi lounastapaamisia ja pohdintaa siitä, millainen suhde kummallakin on kehoonsa.

Niin sai alkunsa kirja, jonka nimeksi tuli Valtavan ihana. Siinä Hanna ja Aino-Kuutamo jakavat kokemuksiaan kiloista, laihduttamisesta ja oman ulkonäkönsä hyväksymisestä.

Vaikka kirjan ilmestyminen on hieno asia, vielä tärkeämpää on tuoreiden ystävysten tekemä matka. Hanna ja Aino-Kuutamo ovat oppineet, että he riittävät sellaisina kuin ovat.

Milloin kokeilitte laihduttamista ensi kertaa?

Hanna: Olen laihduttanut monta kertaa ja paljon elämäni aikana.

Pienenä hellittelynimeni oli Pampula. Olen mieltänyt itseni pyöreäksi siitä saakka, kun jotakin muistan. Olen ollut kompleksinen ja ristiriitainen. Tajusin vasta vähän aikaa sitten, että minulla oli rikkinäinen kehosuhde. Olin sitten hoikka tai pyöreä, näin itseni aina väärin. Olen ollut myös ankara itselleni. Vasta nyt opettelen hyväksymään oman kehoni.

Ensimmäisen kerran laihdutin, kun olin 11-vuotias. Se liittyi siihen, että minua kiusattiin koulussa. Silloin en ollut oikeasti edes ylipainoinen, mutta siitä lähti painon tarkkailu ja laihduttaminen.

Kaiken lisäksi olen ollut liian kiltti. En ole osannut puolustaa itseäni. Kuvittelin, että kaikki haukkumasanat olivat totta. Että olin oikeasti sellainen kuin muut väittivät.

Aino-Kuutamo: Meillä on Hannan kanssa hämmentävän samanlainen tausta. Minuakin kiusattiin koulussa. Koin silloin olevani vääränlainen, koska minulle huomauteltiin koostani tuon tuosta. Nyt kun katson kuvia lapsuudestani, näen niissä täysin normaalipainoisen lapsen.

Ensimmäisen kerran yritin ryhtyä kaalikeittodieetille, kun olin 13-vuotias. En ehtinyt onneksi olla kuurilla pitkään, kun vanhempani puuttuivat asiaan.

20-vuotiaana olin todella hoikka, mutta silloin koin, että olin pullea, ja laskin Painonvartijoiden neuvoilla pisteitä. Eikä se jäänyt ainoaksi dieetiksi: olen ehtinyt testata muun muassa kalorilaskureita, Cambridge-dieetin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion.

Miten kiusatuksi tuleminen vaikutti minäkuvaan?

A-K: Minulle toitotettiin koulussa, että olen läski. Olin kuitenkin siihen aikaan normaalipainoinen, olin vain pitkä ikäisekseni. Pojat kiusasivat minua. Yhdeksän vuotta kuuntelin sitä. Olin jätesäiliö. Eivätkä kiusaajat arvostelleet pelkästään ulkonäköäni vaan myös musiikki- ja leffamakuani tai sitä, että olin hyvä koulussa. Ihan sama mitä tein, se oli kiusaajista aina väärin.

Alistuin siihen, kunnes yhdeksännellä luokalla romahdin ja lähdin kesken päivän pois koulusta. Silloin vanhempani kuulivat, että minua oli kiusattu monta vuotta, ja puuttuivat asiaan.

Kun tulin teini-ikään, olin luokkani tytöistä se, johon ei ihastuttu. Minusta tuntui, että kukaan ei koskaan haluaisi olla kanssani. Vähättelin myös itseäni. Se johtui niin koulukiusaamisesta kuin siitäkin, että en osannut arvostaa itseäni.

H: Minuakin on haukuttu läskiksi. Muistan ikuisesti sen hetken, kun viidesluokkalaisena yksi kiusaajapoika sanoi minulle, että ”katsopa possu, tuolla on sun sukulaista ruoaksi”. Opettaja istui lähellä eikä puuttunut asiaan. Ihan kuin hän olisi ummistanut silmänsä. Siitä minulle jäi tunne, että olen vääränlainen.

Kuulin jälkeenpäin, että ”olit aina niin itsevarma. Et hätkähtänyt mistään”. Kiusaaminen satutti, vaikka näytin ulospäin vahvalta. Rakensin kuoren herkkyyteni päälle.

Mitä nyt ajattelette? Onko muilla ihmisillä oikeus puuttua toisen painoon?

A-K: Mielestäni ei ole. Koin esimerkiksi traumoja kouluterveydenhoitajan sanoista, kun hän totesi, että ”olet nyt vähän käyrän yläpuolella”. Aloin pelätä hänen luonaan käymistä.

H: Riippuu siitä, millä tavalla toinen puuttuu ja missä kontekstissa. Ylipainoinenkin voi olla terve ja hyväkuntoinen. Mutta toki jos tilanne on se, että ylipainoa on 40 kiloa ja sen vuoksi sokeriarvot ovat koholla ja kakkostyypin diabetes puhkeamassa, niin totta kai siitä pitää sanoa ja lääkärin on voitava ottaa asia esille. Silti. Jokaisen ihmisen keho on hänen oma asiansa. Sen arvosteleminen, arvottaminen tai analysoiminen kuuluvat ainoastaan ihmiselle itselleen. Jos joku muu tekee niin, se on huonoa käytöstä.

Onko painonvaihtelun taustalla ollut epäterve suhde ruokaan?

H: On ollut. Olen ollut tunnesyöjä. Jos jotakin tunnetta on ollut vaikea käsitellä, olen lohduttanut itseäni syömällä liikaa herkkuja. Vasta viime vuosina olen oppinut ymmärtämään omaa syömiskäyttäytymistäni. Olen saanut siihen apua esimerkiksi kehosuhdekurssilta, jossa on opeteltu suhtautumaan omaan kehoon hyväksyvästi ja pohdittu omia tunnesyömisen syitä.

A-K: Kyllä on. Olen ollut ikäni tunnollinen kympin tyttö. Olen helposti kokenut huonoa omaatuntoa. Laihdutuskierteeni alkoi myöhäisessä teini-iässä, kun halusin tiputtaa painoa. Minua pelotti, että mokaan ja epäonnistun painonhallinnassa, jos en koko ajan kontrolloi syömistäni ja tarkkaile kilojani. Laihdutin ja podin herkuttelusta huonoa omatuntoa.

Enää en laske kaloreita, vaan kuuntelen kehoani.

Hanna Kinnunen Aino-Kuutamo Uusitorppa

Aino-Kuutamon (vas.) ja Hannan juuri ilmestynyt kirja Valtavan ihana ei ole laihdutusopas vaan antaa vertaistukea naisille, jotka kokevat ulkonäköpaineita.

Olette laihduttaneet elämänne aikana yhteensä noin 200 kiloa. Tekeekö laihtuminen onnellisemmaksi?

H: Hetkellisesti se voi tehdä. Kun olen ollut hoikempi, itsetuntoni on ollut parempi. Tapasin esimerkiksi aviomieheni silloin, kun olin juuri laihduttanut. Silloin minulla oli vahva olo. Mutta onnellisuuden kannalta tärkeää ei ole laihtuminen vaan hyvä olo.

A-K: Halusin näyttää ylioppilaskuvassa hoikalta ja hyvältä. Muistan, miten onnellinen olo minulla oli silloin. Mutta onnellisuus ei pysynyt kuin hetken, sillä painontarkkailuni muuttui epäterveeksi.

H: Laihtuminen on vielä helppoa, mutta ihannepainossa pysyminen on paljon vaikeampaa. Jos paino kohoaa uudelleen, ongelma on korvien välissä. Silloin pitää pohtia, miten voisi käsitellä omaa mieltä ja tunteita.

Tapahtuuko laihtuminen siis korvien välissä?

H: Mielestäni tapahtuu. Vaikka laihtuminen on fysiologinen tapahtuma, silti ensin täytyy ymmärtää, miksi haluaa muutosta tai miksi haluaa laihtua. Oma mieli ja tunne pitää käsitellä ensin kuntoon. Sen jälkeen täytyy alkaa tehdä asioita, joista tulee parempi olo. Vasta sen jälkeen voi olettaa, että paino alkaa laskea.

A-K: Yhtä lailla laihtuminen kuin lihominenkin tapahtuvat korvien välissä. Yksi tämän ajan pahimmista lihottajista on stressi.

H: Jos suhde omaan kehoon on rikkinäinen ja jos suhde ruokaan on vääränlainen, oma mieli ja tunteet menevät solmuun.

Omalla kohdallani tunnesyöminen on ollut kaikkein vaikeinta. Olen monta vuotta elänyt niin, että oma kroppa ei ole tuntunut omalta. Kaikki energia on mennyt muuhun kuin itseeni. En ole jaksanut pitää huolta itsestäni, enkä ole jaksanut mennä lenkille. Vasta nyt olen oppinut tervettä itsekkyyttä ja ottanut aikaa itselleni.

Jotkut sanovat, että laihdutuskuurit pitää unohtaa. Mitä mieltä te olette?

H: Kuuriajattelu on ihan hanurista. Kaikkia laihdutuskuureja pitäisi välttää. Asiantuntijat sanovat, että joka päivä pitäisi tehdä hyviä valintoja, sellaisia, joiden kanssa voi elää. Pitää myös muistaa, että jos sortuu herkutteluun, se ei maata kaada, siitä jatketaan taas eteenpäin.

A-K: Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen puhuu kirjassamme siitä, kuinka 80 prosenttia ajasta voi syödä terveellisesti ja 20 prosenttia ottaa rennommin. Se on tavallaan joustavaa kontrollia ja perustuu sallivuuteen. Jos elää jatkuvasti tiukassa kontrollissa, jo yksi sortuminen voi tuntua siltä, että koko päivä on pilalla. Parempi siis olla salliva kuin liian kontrolloiva.

Oma paino vaikuttaa helposti myös parisuhteeseen. Miten olla haluttava omassa kropassaan, jos ei ole haluttava olo?

H: Toinen ei voi rakastaa sinua täysin ehjäksi. Usein puoliso näkee sinut kuitenkin ihanampana kuin itse näet itsesi. Jos parisuhteesi on hyvä ja pystyt kumppanisi kanssa puhumaan tunteistasi, on mahdollista puhua myös ulkonäköön liittyvästä ahdistuksesta. Kun pystyy puhumaan, ahdistus vähenee ja samalla lähentyy toista myös intiimisti.

Hetkinä, joina olen tuntenut itseni epäviehättäväksi, seksikin on ollut toissijaista. Mutta avoimuus on auttanut tässäkin asiassa. Hyvä seksielämä ei ole kiinni kehon koosta. Himo ja halutkin syntyvät korvien välissä.

A-K: Minäkin uskon avoimuuteen ja siihen, että kaikki alkaa korvien välistä. Psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Maaret Kallio sanoo kirjassamme, että vaikein seksitemppu on puhuminen. Tutkimusten mukaan pariskunta, joka osaa puhua seksistä, on myös tyytyväisempi seksielämäänsä.

Oletteko tällä hetkellä tyytyväisiä kehoonne?

H: Kyllä olen, ainakin enemmän kuin ennen. Olen armollisempi itselleni. Ja olen rehellinen. Haluaisin olla jonkin verran hoikempi, mutta olen hyväksynyt sen, että laihtumisessa menee aikaa. Ja että ensin minun täytyy oppia ymmärtämään itseäni. Mutta juuri nyt olen onnellinen ja rakastettu. Olen tyytyväinen elämääni ja itseeni. Ne asiat, jotka liittyvät kokooni, ovat toissijaisia.

A-K: Monena päivänä olen tyytyväinen. Mutta en koe itseäni ihanaksi joka päivä, ja se on ihan ok. Sekin kuuluu elämään. Kun tulee huono fiilis, on tärkeää kyetä käsittelemään sitä, jotta ei jää siihen tunteeseen vellomaan. Olen myös huomannut, että väsyneenä menen helposti itseinhotilaan. Minun on pidettävä huolta nukkumisesta ja riittävästä syömisestä ja juomisesta. Perusasioista.

Hanna Kinnunen, 37

Työ: Radiojuontaja Radio Aallon Dynastiassa. Tekee viestinnän väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa.

Asuu: Klaukkalassa.

Perhe: Naimisissa ja kahden lapsen äiti.

Harrastukset: Kuntosali, hot jooga, tanssi, lukeminen, leffojen katselu, lasten kanssa ulkoilu.

Aino-Kuutamo Uusitorppa, 32

Työ: Kotimaisten artistien promootio-päällikkö Warner Music Finlandissa. Entiseltä ammatiltaan toimittaja.

Asuu: Helsingissä.

Perhe: Sinkku. 3-vuotiaan Tao-koiran onnellinen omistaja.

Harrastukset: Ajan viettäminen ystävien ja koiran kanssa, kokkaaminen, lenkkeily, vesijuoksu ja musiikin kuuntelu.

Julkaistu Annassa 32/2017.

Lue myös:

Tunnesyömisen 7 syytä – Tämän takia sorrumme liialliseen herkutteluun

Suvi jojolaihdutti 20 vuotta: Laihduin oikeasti vasta, kun tajusin olevani ruokariippuvainen

23 kiloa laihduttanut Ringa Ropo, 51, ei piittaa ulkonäkökehuista: ”Laihtuminen on tuonut minulle terveyttä”