Lempeä elämä: Blenderi on raakakokin tärkein työkalu

Jos joku olisi kertonut minulle kolme vuotta sitten, että tulevaisuudessa en enää käytä juuri hellaa tai uunia, vaan teen lähestulkoon kaikki ruokani blenderissä, olisin nauranut. Olin vielä tuolloin intialaisen ruoan ylin ystävä. Keittiöbravuureitani olivat kormakastikkeet ja naan-leivät. Paistinpannut ja kattilat kuitenkin jäivät pikku hiljaa vähemmälle, kun kokkausintohimot kääntyivät energisempää oloa tarjoavan raakaravinnon puoleen.

Saan jatkuvasti paljon kyselyjä blendereihin liittyen. Ajattelinkin siis nyt omistautua asian äärelle kokonaisen blogipostauksen verran. Kolmevuotisen pudotuspelin jälkeen olen päätynyt Vitamixin puolestapuhujaksi, mutta ymmärrän edelleen todella hyvin, että viisi-kuusi sataa euroa blenderistä tuntuu isolta investoinnilta. Sitä se oikeastaan minulle kuitenkin on, tärkeä investointi omaan terveyteen. Blenderiostoksilla pätee sama totuus, kuin kaikilla muillakin elämän osa-alueilla: halvalla ei saa superlaatua. Kannattaa tietysti punnita vaihtoehtoja ja lähteä edullisesta liikkeelle, jos aihe on aivan uusi. Vaatimustasoja on yhtä monta kuin on kokkiakin. Siksi on vaikea suositella jotain yhtä ja tiettyä, siispä kerronkin teille omasta blenderihistoriastani.

Aivan ensimmäiset vihersmoothieni olen huristanut Magic Bulletilla, joka on Ostos-TV:n hittituote. Se tuntui aluksi ajavan asiansa hyvin, koska tein hyvin pieniä määriä, enkä tiennyt, mitä oikeastaan vaatia. Mitä nestemäisempää blendattava aines on, sitä helpommin tehottomampikin vempain tehtävästä selviytyy. Pian kuitenkin sitten jo innostuin kräkkeritaikinoista ja erilaisista kakkuresepteistä. Magic Bullet ei siinä vaiheessa enää pystynytkään tekemään niin maagista jälkeä, ja oli aika päivittää tehokkaampaan.

Seuraava tulokas keittiössäni oli Tefalin astetta jämäkämpi kone, jonka kyljessä oli Jamie Oliverin signeeraus. Myönnän, olin mainoksen uhri! Bulletiin verrattuna Jamie oli kyllä paljonkin tehokkaampi ja teki tasasaisempaa smoothieta, mutta jokapäiväinen käyttö pariin otteeseen oli sille liikaa.  Puoli vuotta se toimi moitteettomasti, kunnes eräänä aamuna päätin pyöräyttää nopeat, viime hetken mustikkasmoothiet ennen lentokentälle lähtöä.  Kun nostin kannun irti moottoriosasta kaataakseni juoman lasiin, pohja putosi. Olen edelleen ison palveluksen velkaa ystävälleni, joka tuli siivoamaan mustikkapommin keittiöstäni, kun itse olin tyylikkäästi livistänyt  paikalta. Joka ikinen keittiönkaapin ovi oli mustikkaräiskeessä ja keittiö näytti siltä, kuin siellä olisi ollut lauma leikki-ikäisiä kokkeja eikä yhtäkään aikuista. Nauru ei ollut herkässä silloin, mutta kiitos kahden vuoden takuun ja hyvän ystäväni, annoin Jamielle vielä toisen mahdollisuuden.

Uusi Tefal palveli puolet lyhyemmän ajan, kuin edeltäjänsä. Kun vein laitetta toistamiseen takaisin, annoin jo hiukan palautetta myyjälle ja painotin, että tosiaan käytän blenderiä pari kertaa päivässä. Minulle kerrottiin hyväksyvästi, että sen pitäisi kyllä kestää, ja että olen vain saanut kaksi maanantaikappaletta. Kolmannen Jamien kanssa suhteemme kesto oli samaiset kolme kuukautta. Sain rahat takaisin, ja kaupat purettiin. En ollut myyjän kanssa samaa mieltä siitä, että sehän on ihan reilua, että jos kerran väsytän uuden Jamien kolmessa kuukaudessa, saan vaihtaa aina uuteen. Ekologisuus ei siis ollut Tefalin vahvuus, ainakaan raakakeittiössä. Jamie olisi ehkä smoothieiden suhteen ollut sadan euron hintaansa nähden ihan kelpo valinta, mutta kakkujen täytteet vain olivat sille liian raskasta kamaa. Tehot eivät riittäneet ja laite ruksutti koko ajan äärirajoillaan.

Seuraava päivitys oli Kenwoodin malli BL 770.  Hiukan Jamieta tehokkaampi, puolet kalliimpi ja aavistuksen silkkisempi smoothiejälki. Kannun lisäksi bonuksena tuli pieni tahnakippo, joka osoittautui kahden ihmisen taloudessa äärettömän käteväksi ja käytämme sitä edelleen. Olin muutaman kuukauden tyytyväinen Kenwoodiin, mutta kun alkoi selvitä, että tarvitsisin työelämässäkin parhaita mahdollisia keittiövälineitä, ajattelin aluksi päivittää Kenwoodin klassikkoblenderi KitchenAidiin. KitchenAidin hinta on kaupasta riippuen kahden-kolmensadan tuntumassa, mutta onneksi tulin ensin testaanneksi sitä ystävän keittiössä (joka tosin pitää kumppanistaan).

Minulle on tärkeää, että blenderi on helppo puhdistaa. Olen viitseliäs kokki, mutta siivoaminen ja tiskaaminen eivät ole vahvuuksiani, joten blenderin on oltava simppelisti puhdistuva. KitchenAid ei mielestäni ollut sellainen, vaan siinä oli vähän hankalasti avattava pohjaosa. Etenkin pähkinätahnojen, kastikkeiden ja kakkupohjien valmistamisen jälkeen oli työlästä saada laitetta puhtaaksi. Hankalat välineet menettelevät kyllä silloin tällöin, mutta jos niiden kanssa on tekemisissä päivittäin useita kertoja, saattaa lempeä meininki keittiössä saada ei-niin-lempeitä sävyjä. (Uskokaa tai älkää.)

Omassa tilanteessani Vitamix oli siis luonteva lopullinen valinta. Se tekee maailman silkkisimmän smoothien, kakuntäytteet ja jauhaa aika kiltisti monenlaiset kakkupohjatkin, jos monitoimikonetta ei viitsi pientä määrää varten sotkea. Kahvikulinaristi voi jauhaa Vitamixillä myös kahvinpavut ja lopputuloksena on superhienojakoinen pressopannujauhatus. Kannussa ei ole irrallista pohjaa lainkaan, vaan se puhdistaa itse itsensä, kun pyöräyttää hetken kannussa pelkkää vettä. Vitamixin tekemä jälki on niin hienojakoista, että ruuansulatuksen ei tarvitse juuri pistää tikkua ristiin smoothien imeyttämiseen. Snobbailua? Ei oikeastaan. Lopulta on aina kyse on siitä, mitä keho kykenee imeyttämään eikä välttämättä niinkään ruoan laadusta, vaikka sekin on tietysti tärkeää. Monilla meillä kypsennetyn ruoan ja viljojen sisältämän ruokavalion seurauksena sulatusosasto vain on niin passiivisessa tilassa, että sen elvyttämiseen tarvitaan hienojakoista ruokaa. Muuten ravinteet eivät imeydy, ja puhdistavakin ruoka voi mennä harakoille. Tämän olen itsekin huomannut oman kehon koelaboratoriossa. Eli paradoksaalisesti juuri kehonsa puhdistusta aloitteleva saa isoimman hyödyn irti laadukkaasta blenderistä, vaikka alkuvaiheessa monesti tuntuukin, ettei heti raaski investoida kallisiiin laitteisiin. Tämä taitaa olla blenderin hankinnassa se isoin dilemma.

Oma suositukseni on, että jos motivaatio ruokavalion laadun parantamiseen on iso ja arvostaa ekologisia tekijöitä, kannattaa heti kerralla hankkia kunnon laite eikä tuhlata euroja ja hermoja sekundaan. Jos itse saisin nyt valita uudelleen, ostaisin heti kerralla Vitamixin, mutta enpä sitä kolme vuotta sitten kuitenkaan raaskinut heti hankkia. Kiperä kysymys siis!

Lopuksi vielä vinkki! Jos olet suunnittelemassa Vitamixin hankkimista, suosittelen tutustumaan Raakapuotiin, jossa laite on todella edullinen. Ulkomailta tilatessa saattaa hyvällä tuurilla päästä samoihin hintoihin (tilasin aikoinaan omani Hollannista Mastercaren verkkokaupasta hieman kalliimmalla), mutta kotimaisen myyjän kanssa asiointi on luonnollisesti aina helpompaa ja postikulutkin haukkaavat pienemmän osan kokonaiskustannuksista. Vitamix-moottoreissa on luotettava 7 vuoden takuu, ja sivuilta löytyy myös lisää teknistä tietoa sekä esittelyvideoita.

Jos heräsi kysymyksiä tai ajatuksia, jättäkäähän niitä kommenttiosioon, vastaan kyllä mielelläni!

Jutta