Lempeä elämä: Lämpöä kehoon keitosta

Vilukissan kehotyyppi ja raakaravinto tulevat keskenään parhaiten toimeen lämpiminä vuodenaikoina, mutta talvi tuo kuvioon omat haasteensa. Siinä missä toisen keho pysyy riittävän lämpimänä raakaravinnolla kesät talvet, on taas toisen saatava välillä myös lämmittävää ruokaa.

Raakaravinnosta puhuttaessa törmään usein väitteeseen ”mutta pitäähän se yksi lämmin ruoka päivässä kuitenkin olla”. Vaikka kypsennetyn ruuan lämpötila onkin useimmiten korkeampi kuin raa’an, eivät vaikutukset kehossa ole kuitenkaan yhtä yksiselitteiset. Lämmin ruoka ei tarkoita kehoa lämmittävää ruokaa eikä raakaravinto välttämättä laske kehon lämpötilaa, jos mukana on muutakin, kuin hedelmiä, vihreitä ja raakoja kasviksia.

Väärinkäsitys on kuitenkin luonnollinen, koska elämme länsimaalaisen ravitsemusnäkemyksen keskellä. Olemme tottuneet laskemaan kaloreita ja ravintoaineita sen sijaan, että pohtisimme ruuan olemusta. Idän vanhat lääketieteet suhtautuvat ruokaan taas hyvin eri tavalla. Esimerkiksi juuri kiinalainen ja ayurvedinen lääketiede eivät pyri laskemaan ruuasta mitään arvoja tai numeroita vaan heille riittää tieto ruuan energeettisestä olemuksesta ja siitä, miten se kehoon vaikuttaa. 

Idässä ajatellaan, että mikään ruoka-aine ei ole hyvä tai huono, vaan sen käyttökelpoisuus riippuu täysin kehosta ja tilanteesta. Kesällä olisi hyvä syödä enemmän kehoa viilentäviä ruokia, kun taas talvella ruokavaliota kannattaa säätää lämmittävämmäksi. Koska jokainen keho on erilainen, on jokaisen kehon tarvekin luonnollisesti aivan erilainen. Tasapäistävät lautasmallit eivät toimi, vaan ainoa tapa löytää uniikki ja toimiva ruokavalio on oman kehon kuuntelu, ja mieluiten lempeä sellainen. Keho kyllä tietää, mitä se kaipaa. Meidän tarvitsee vain kuunnella.

Koska olen luontaisesti palelevaan sorttia, ensimmäinen raakaravinnolla eletty talveni oli melko hyytävä. Jälkeenpäin hymyilyttää, miten pitkään sinnittelin smoothieilla ja salaateilla enkä ymmärtänyt, miksi kerrospukeutumiselle ei näkynyt loppua. Etsiessäni vastausta kysymykseen, joka silloin vielä tuntui mysteeriltä, törmäsin kiinalaisiin ravinto-oppeihin ja tajusin mistä oli kyse. Ruokavalioni oli ollut todella puhdistava ja vaikutuksiltaan viilentävä, nyt tarvittiin hiukan rakennusaineita ja lämmittäviä tekijöitä. Kehoni tärisi kylmissään ja huusi lämmitystä, ja minä vain tarjosin viilentäviä elementtejä.

Kehon viisaus kuitenkin voitti. Huomasin, että olin kiinnittynyt aivan liikaa uuteen ruokavaliooni ja teki tiukkaa kaivaa kattilat takaisin kaapin perukoilta, varsinkin, kun oloni oli ollut niin virkeä ja energinen. Säilytin smoothiet ja salaatit, mutta tuunasin arkiruokaani uuteen uskoon lämmittävillä aineksilla ja vähensin viilentäviä. Maustehyllylle ilmestyi paljon lämmittäviä mausteita ja nautiskelin kypsennettyjä ruokia aina silloin, kun siltä tuntui. Muutos tuntui luonnolliselta. Kevättä kohden mausteiden annostelu keveni ja kypsennetty ruoka sai jäädä taas kesätauolle. Opetus oli tärkeä: keho tietää paremmin kuin mieli, jolla on taipumusta jäädä jumiin erilaisiin päähänpinttymiin. 

Viime aikoina, kun Oulun sääolosuhteet ovat kylmentyneet huomattavasti, ovat teholämmittäjät valkosipuli ja inkivääri näytelleet suurta roolia keittiössäni. Tämä keitto on pelastanut minut jo monelta paleltumiskohtaukselta ja haluankin jakaa sen siksi kanssanne.

Lämmittävä porkkanakeitto

Pilko juurekset pieniksi palasiksi ja pehmennä kattilassa hitaasti miedolla lämmöllä. Kun juurekset ovat pehmentyneet, kaada ne yhdessä keitinveden kanssa blenderiin. Lisää raa’at valkosipuli ja inkivääri, kookosmaito ja suola joukkoon. Blendaa sileäksi ja lisää lopuksi kourallinen basilikan lehtiä. Huristele vielä muutama kierros kevyesti niin, että basilikanlehdet rikkoutuvat mutta älä odota kauaa, ettei keitosta tulee epämääräisen vihertävä.

Koristele suosikkisiemenilläsi tai -yrtilläsi ja lusikoi lämpö sisällesi!

(Ps. Lautasen reunalla keikkuva leipä on raakaa siemenkräkkeriä, jatketaan pian aiheesta leipä ja sen ravinteikkaammat vaihtoehdot!)

Jutta