Lempeä elämä: Ravintolapäivän kuvasatoa

Ravintolapäivän raakakakkukahvilamme veti neljäsataa kohmeista kävijää, vaikka olosuhteet olivat kuin suoraan Siperiasta. Vaikka tapahtumasta onkin jo tovi, ette varmasti pahastu pienestä väritrapeuttisesta kuvareportaasista! Tunnelma oli värikäs ja makea, kuten kakutkin ja pakkasen puremat herkuttelijatkin saatiin sulatetuksi sydämineen päivineen.

Raakaherkut olivat tänä(kin) ravintolapäivänä edustettuina sekä meillä että Elävän ravinnon yhdistyksen kakkugalleriassa, jota puolestaan emännöi Maria Lönnqvist. Meillä kävi kylässä myös ruokabloggaajia Tanskasta ja totesimme yhdessä, että Suomessa ollaan totta tosiaan aika edelläkävijöitä elävän ravinnon meiningeissä. Raakakakkuja ei vielä valitettavasti saa pysyvästi Helsingistä, mutta muutamissa kaupungeissa niitä tarjotaan jo pienessä mittakaavassa.

Jopa rakkaassa ex-kotikaupungissani Oulussa Kofeiinikomppaniassa tarjolla on bloggaajakollegani Annin raakaherkkuja. Muutos tapahtuu hitaasti ja perinteiset kakut säilyttävät toki asemansa, mutta tiedoksi vehnäjauhon ja sokerin sisältämille kakuille: teidät on haastettu! En ole sitä mieltä, että perinteisten konditorioiden tulisi kuolla sukupuuttoon, koska niillä on tunnearvonsa mutta raakakakkujen esiinmarssi on hyvä keskustelunavaaja terveellisen herkuttelun näkökulmasta. Miksi ostaisimme halpaa ja teollisesti tuotettua herkkua (valitettavan usein näihin törmää kahviloissa) kun voimme panostaa terveyteen ja laatuun yhtä aikaa?

Moni säikähtää raakakakkujen sisältämää kalorimäärää – ovathan ne kuitenkin pääasiassa pähkinää vaikka raikkautta tuovatkin usein hedelmät ja marjat. Kuvio ei kuitenkaan ole verrattavissa tavallisiin kakkuihin. Elävän ravinnon herkut ovat kerrassaan niin ruokaisia ja täyttä tavaraa, että niiden kanssa ei päde sama meininki kuin venhäjauhohöttöjen kohdalla. Sen voi todeta jo nostamalla raakakakun jääkaapista: se painaa parhaimmillaan useamman kilon! Kun olet syönyt yhden palasen, keho sanoo tyytyväisenä kiitos riittää, sen sijaan että mieli harhailisi uudelleen kakkupöytään, josta se pitäisi mennä pyydystämään (ja tulla ottaneeksi samalla santsilautanen). Moni kävijämme harmittelikin, että ei pystynyt kerta kaikkiaan maistelemaan kaikkia makuja, kun jo yhdestä palasesta tuli niin kylläinen olo.

FAKE CAKEssa tarjoilemamme kakkujen reseptit löytyvät omilta kotisivuiltani, ja mukana on ohjeet myös raaka-aineiden hankkimiseen.

Täällä Lempeässä elämässä sen sijaan jatketaan seuraavaksi luonnonkosmetiikka-aiheilla! Virittäydytäänpä tunnelmaan jo etukäteen: Kuinka moni teistä lukijoista syynää kosmetiikkatuotteiden ekosertifikaatteja?

Jutta
Kuvat: Vapaa taiteilija Timo Utterström