Lempeä elämä: Superfoodia ja raakaherkkuja Pariisissa

Lienee aika triviaalia mainita, että Pariisi herätti minussa kaikkien muiden rakkaudenleimahduksien ohessa myös maailmanluokan kokkausinspiraation. Vaikka lomalla harrastettiinkin narikkaan jätettyjä aivoja ja leivosorgioita, todellisuus ei ollut kuitenkaan yksiselitteisesti vehnäjauhon sumentama.

Ravintola-aiheisia matkakuvia katsellessa voi oikeastaan näin jälkeenpäin todeta, että intuitio ja keho sai meidät lopulta kunnon aterioilla tekemään melko samanlaisia valintoja raaka-aineiden suhteen kuin kotonakin. Kalaa, kasviksia ja salaatteja – lihaan en itse tullut koskeneeksi kertaakaan. Timo kokeili kerran hyvällä menestyksellä salaatin lisukkeena ankkaa mutta söi myös yhden lounaspihvin, joka maistui kuulemma yhtä tylsältä kuin näyttikin.

Itse tilasin tyylikkäästi ensimmäisenä päivänä kesäkurpitsasalaatin ja olin varma myös saavani sellaisen. Eteeni kannettiin kuitenkin yllättäen epämääräinen annos, joka sisälsi vihreää vain nimeksi ja tuoksui erehdyttävästi maksalle. Pettymys korjattiin mehevällä omenapiirakalla, kahvilla ja lohdutushalauksella. Vaikka karvaan pettymyksen jälkeen pystyinkin tarkastelemaan tilannetta objektiivisesti ja myöntämään, että vihannesranskani saattaa olla hiukan ruosteessa, aiheeseen tai kyseiseen ravintolaan ei enää palattu. Alkukankeuksien jälkeen loppu olikin sitten yhtä juhlaa.

Raw- ja superfoodelämyksistä innostuneille voi lämpimimmin suositella erityisesti kahta ravintolaa: Pousse-Poussea Montmatren kupeessa ja Voy Alimentoa, joka sijaitsee St. Martinin kanaalien tuntumassa. Pousse-Poussea pitää sympaattinen pariskunta, ja paikassa puhutaan myös hämmästyttävän hyvin englantia. Tilasimme molemmille erilaiset menut ja saimme raikkaan salaatin lisäksi couscousta, polentaa, voimakkaasti maustettua avokado-pähkinätahnaa, marinoitua kaali-porkkana-salaattia sekä parhaita kräkkereitä, joita olen koskaan maistanut.

Kräkkerin koostumus ei täysin selvinnyt, mutta silmämääräisesti leivästä saattoi bongata chiaa, pellavansiemeniä ja tomaatinsiemeniä. Punainen väri tuli todennäköisesti porkkanasta ja punajuuresta, koostumus sen sijaan varmaankin laadukkaasta hifikuivurista, koska leipä oli paperinohutta ja erittäin rapeaa. Kräkkeri sai minut tekemään lopullisen päätöksen uuden kuivurin tilaamisen suhteen ja inkivääri-porkkanamehun myötä heräsivät myös mehustinvarusteluaikeet. En ole koskaan maistanut näin samettista mehua!

Päivän jälkkärivaihtoehtoina olivat suklaakakku ja banaanijäätelö. Jäätelössä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta kakku jätti sen kyllä aika selkeästi varjoonsa. Yritin udella herkun reseptiä, mutta se taitoi olla salaisuus – tarjoilijalta irtosi vain muutama tiedonmuru aineksista, jotka olin siihen mennessä jo osannut itsekin päätellä. Sain kuitenkin yhden, ehkäpä juuri sen x-factor-johtolangan: viikunat. Raportoin heti, kun jäljennöskokeilut tuottavat tarpeeksi tyydyttävää tulosta!

Siinä, missä Pousse-Pousse on brändäytynyt rawfoodiin, alleviivataan Voy Alimentossa etenkin luomua ja superfoodeja, vaikka osa menusta olikin elävää ravintoa. Ihastuin sisutukseen, joka oli rosoisen kodikas ja intiimi. Ravintolan kupeessa sijaitsee myös pinta-alallisesti hyvin vaatimaton mutta sitäkin hifimpi superfood-myymälä, josta ostimme Urugumia ja valmista raakasuklaata. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että kotimaasta saatavien Ombarin ja Consciousin raakasuklaat kalpenevat mennen tullen Voy Alimenton ananaskirsikalla maustetulle suklaalle, jota ei tietysti saa muualta kuin paikan päältä. Emme tulleet kysyneeksi, voisiko Voy Alimenton nettikaupasta tilata myös ulkomaille – täytyykin ehkä selvittää asiaa.

Menuun kuului mehu, keitto, pääruoka ja jälkiruoka. Pääruoka oli ihanan värikästä, mehu yllättävän mausteista ollakseen kuitenkin tosi raikasta, carob-juures-keitto lämmittävää ja jälkiruuat hedelmäisen suklaisia. Madeleine-leivokset eivät rehellisyyden nimissä olleet tajunnalle yhtä räjäyttävää kamaa kuin Pousse-Poussen suklaakakku, mutta kokonaisuus kuitenkin jollain tavalla täyteläisempi. Lusikoitavassa muodossa tarjoiltu, inkamarjoilla maustettu suklaajälkkäri oli sen sijaan tosi piristävä makuyhdistelmä.

Kun kerroimme henkilökunnalle menneemme juuri kihloihin naapurissa, eli St. Martinin kanaalin varrella, saimme onnittelut vielä lämpimien raakakaakaojuomien muodossa ja lopputulokseksi muotoutui teoriassa viiden ruokalajin juhla-ateria. Leijuin tapahtumahetkellä niin korkealla, etteivät aivoni rekisteröineet juoman koostumusta, vaikka saimmekin aiheesta kovin asiantuntevan selostuksen. Ehkä jo ensi kerralla leijun muutaman metrin alempana ja kykenen ottamaan tietoa vastaan hiukan selväpäisemmin. Ehkä.

Jutta

Kuvat yhteistyössä: www.timoutterstrom.com