Hyvinvointi

Lempeä elämä: Uusi, kauniimpi arki

Teksti:
Anna.fi

Hyvinvointi tarkoittaa minulle ensisijaisesti vapautta tehdä omia valintoja. Lempeä elämä ei pidä sisällään työtä, josta en pidä. Vielä vähemmän se sisältää konttorin tai toimiston, johon en haluaisi mennä, mutta johon kuitenkin raahaudun joka aamu, koska minun täytyy.

Viime kesänä kirjoitin aarrekarttaani, että ”työni tapahtuu vihdoin mukavuusalueella”. Toivoin löytäväni rohkeutta lopettaa päivätyöni ja uskallusta lähteä tavoittelemaan jotain muuta – jotain sellaista, mikä oikeasti inspiroisi minua. Työtä, josta saisin enemmän kuin mitä sille antaisin. Jotain sellaista tekemistä, mikä tukisi hyvinvointini harmoniaa sen sijaan, että minulla olisi työelämä, jonka vaurioita pyrkisin vapaa-ajallani jotenkin korjaamaan. Silloin minusta tuntui, että sellainen työ on pelkkä utopia, mutta itsepintaisesti kuitenkin kirjoitin sen aarrekarttaani. Päässäni kumisi ääni, joka sanoi, että ”työ on aina työtä, ja sellaista työtä ei olekaan, mihin ei kuuluisi niitä epämieluisia tehtäviä”. Painoin äänen villaisella, monta kertaa päivässä, vaikka se olikin aika itsepintaista sorttia.

Uutta unelmatyöpaikkaa ei kuulunut, vaikka laajensin hakukriteereitäni Oulusta Helsinkiin. Alkoi näyttää siltä, että unelmien työpaikka pitää luoda itse, sillä mikään tarjolla olevista mahdollisuuksista ei vastannut toiveitani. Harkitsin montakin vaihtoehtoa, mutta sisäinen ääni sanoi aina, että ”Jutta, sinä haluat parempaa”. Ja niin minä halusinkin. Uutta ja parempaa, parasta mahdollista. Irtisanouduin päivätyöstäni ja perustin oman yrityksen, jonka alla aloin tehdä kirjoitus- ja hyvinvointitöitä freelancerina. Kokonaisuus oli täynnä vapautta ja valinnanvaraa ja hyvä niin, sillä monta viikkoa minulla menikin vanhan työn henkiseeen arkistoimiseen, kunnes saatoin alkaa pohtia tulevaisuutta täysin uudella energialla. Oma yritys oli hyvä idea, mutta se tuntui välivaiheelta, joka oli portti johonkin uuteen. Sisäinen intuitio sanoi, että haluaisin tehdä jotain suurempaa, en pelkkiä pieniä kokonaisuuksia sinne tai tänne.

Lähdin päivätyöni lopetettuani astangajoogakurssille Helsinkiin, sillä tilanne oli jotenkin nollattava. Tapasin joka päivä ystäväni Katjan harjoituksen merkeissä ja puhuimme joka aamu pitkät pätkät siitä, kuinka kumpikin meistä oli työelämänsä kanssa jossain määrin pattitilanteessa. Totesimme, että energiaa ja intoa olisi vaikka maailmanvalloitukseen asti, mutta Katjalla päivätyö ja minulla puolestaan päivätyön lopettaminen ja uuden etsiminen hämärsivät näkökenttää. Vanhat energiat tuntuivat molempien kehoissa raskaina eikä lamppu oikein tahtonut syttyä. Kumpikin tiesi kutsumuksensa ja ymmärsi jossain sisällään, että sitä ei saisi kaivettua esille yksin, saati sitten sivutoimisena yksityisyrittäjänä.

Päätimme pitää sparraussession, jossa syötäisiin hyvää ruokaa, levitettäisiin molempien paketit auki ja analysoitaisiin kunnolla kummankin tilanne – olimme varautuneet myös pullollisella punaviiniä ja isolla kartongilla, johon tehdä suunnitelmia. Illan lopputuloksena häämötti se, mitä kumpikaan ei ollut varsinaisesti tilannut: Yhteinen liikeidea, joka oli yksinkertaisesti niin innostava, ettei sitä voinut jättää toteuttamatta.

Olen odottanut tätä hetkeä sitten tuon lokakuisen, pimeän ja sateisen illan, jolloin tärisimme innostuksesta isolle kartongille piirretyn mind mapin edessä. Olen odottanut päivää, jolloin voin jakaa kanssanne sen, mitä olemme viime kuukausina rakentaneet.

Uusi arkeni on nyt todellakin yhtä kaunis, kuin uskalsin toivoa, kirjaimellisesti nimeään myöten. Ranskan kielessä on adjektiivi ”jolie”, joka tarkoittaa kaunista, sievää, nättiä, hurmaavaa, suloista, ihastuttavaa, hehkeää ja niin edelleen – kaikkea sellaista, minkä voitte kuvitella olevan tavalla tai toisella kaunista.

Te ihanat lukijat, toivotan teidät tervetulleiksi nauttimaan aikaansaannoksistamme Jolien nettisivuille, joilta löydätte luonnonkosmetiikan verkkokaupan ja hyvinvointiin keskittyvän verkkomedian. Syksyllä avaamme kivijalkamyymälän Helsingin keskustaan Uudenmaankadulle.

Jutta 

X