Lempikirja lumoaa ja lohduttaa

Kirjako kertakäyttötavaraa? Ei suinkaan. Monella lukutoukalla on hyllyssään hiirenkorville selattu lempikirja, johon tartutaan kerta toisensa jälkeen, vaikka joka sivu on läpikotaisin tuttu.

Suna, 27, vaikuttui antiikin kreikkalaisen Sapfon runoista yliopiston rakkauslyriikkakurssilla ja on siitä lähtien palannut kokoelman Iltatähti, häälaulu runoihin yhä uudestaan. ”Runot vain ovat niin koskettavia. Nehän ovat fragmentteja ja jäävät usein kesken, mutta juuri se toisaalta tekee runoista niin kiehtovia ja avoimia tulkinnalle.”

Sunalle Sapfon runot ovat myös koti-ikävän ja kaihon runoja. Hänen juurensa ovat puoliksi Turkissa, ja runojen karun kauniit maisemat tuntuvat kummallisen tutuilta. ”Tuntuu, että olen itsekin vaeltanut noissa maisemissa, joissa tuuli raatelee tammipuita. Isovanhempieni loma-asunto on Egeanmeren rannalla lähellä Sapfon saarta Lesbosta.” Vaikka paikka kiehtoo, Suna on päättänyt pysytellä poissa nykyään turistien suosimalta saarelta. ”En halua joutua pettymään: haluan säilyttää runoista välittyvän mystiikan.”

Sapfon sanat ovat Sunalle hyvin henkilökohtaisia ja rakkaita. Runojen tuntemuksiin ja tunnelmiin voi samastua. ”Saatan toistella tiettyjä säkeitä oman elämäni tilanteissa.” Sapfon säkeet kantavat ihmeellisesti kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa. Aivan arkista pitkään nukkumista ja laiskaa aamuakin voi kuvailla lyyrisesti: uni on varannut hänet itselleen koko yöksi.

Mitä uutta vielä voi löytyä runoista, jotka osaa ulkoa? ”Annoin kirjan hiljattain ystävälleni häälahjaksi, ja häitä ajatellen luin kirjan jälleen uudestaan.” Tuolla lukemisella sydänverellä kirjoitettujen traagisten säkeiden joukosta löytyi tunnelmaltaan seesteinen rakkausruno häissä lausuttavaksi.

Kaikuja lapsuudesta

Monet tärkeät kirjat ovat lukijoilleen tuttuja jo lapsuudesta. ”Sain Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamielen kummitädiltäni lahjaksi kun täytin kahdeksan”, kertoo Nanna, 28. ”Annoin myöhemmin saman kirjan omalle kummitytölleni kahdeksanvuotispäivälahjaksi. Sama omistuskirjoituskin kävi.”

Kahden veljeksen kuolemaa uhmaavista seikkailuista kertovaa Leijonamieltä on pidetty vakavien teemojensa takia lapsille liiankin rankkana lukukokemuksena. ”Kirjahan alkaa vaikuttavasti ja järkyttävästi kuolemalla. Kyllä Joonatanin kuolema liikuttaa hirveästi vielä aikuisenakin.”

Pieneen lukijaan teki tietysti vaikutuksen myös tarunhohtoinen Nangijalan maa. ”Kahdeksanvuotiaan näkökulmasta oli myös tosi jees, että veljeksillä oli heti siinä alussa kaksi hevosta”, Nanna nauraa. Nyt hän ihailee erityisesti Lindgrenin romaanin arvomaailmaa. ”Aikuisena ajattelen Joonatania eri tavalla: arvostan elämänasennetta, rauhan rakentamista, rohkeutta ja kykyä pitää huolta.” Nanna lainaa Leijonamielen pikkuveli Korppua ulkomuistista ääni hellyyttä henkien. ”Mutta silloin minä sanoin, että jos kaikki olisivat samanlaisia kuin Joonatan, niin mitään pahaa ei olisi olemassakaan.”

Lempikirja kertoo myös lukijastaan

Lapsuuden lempikirja saattaa kiinnostaa aikuisena uusista syistä. Katri, 27, kertoo ihastuneensa Jane Austenin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon murrosikäisenä. ”Silloin luin sitä pelkästään viehättävänä paremman väen rakkaustarinana. Romantiikka upposi suoraan, enkä yhtään kritisoinut sitä. Paljon myöhemmin löysin kirjan divarista ja ajattelin, että tuokin olisi hyvä olla hyllyssä. Uudella lukemisella suhtauduin kirjaan aivan eri tavalla. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka puhtaasti se noudattelee romanssigenren kaavoja. Austenin romaani on pohjana monelle myöhemmälle rakkaustarinalle.”

Vuosikausia mukana seurannut lempikirja kertoo lukijalleen paljon myös tästä itsestään. ”Kun uudestaan kirjaa lukiessa kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin kuin aikaisemmin, huomaa samalla, miten itse on muuttunut”, sanoo Katri.

Austenin tulkitaan usein pyörittävän romaaniensa rakkaussuhdekarusellia lempeän ironisesti. Vaikka Katri suhtautuu romaaniin analyyttisesti, hän antaa rakkaustarinan edelleen hurmata. ”En oikeastaan edes halua ajatella kirjaa satiirina, vaan haluan säilyttää naiivin romanttisuuden.”

Lempikirjan tuttuus on turvallista eikä sen lumo silti haalistu. Nannan sanoin: ”Tuntuu edelleen niin ihanalta lukea se ensimmäinen sivu ja tietää, että koko kirja on vielä edessä.”

Teksti: Heidi Simomaa / A4 Media Oy (4.5.2006)
Kuva: A4 Media Oy