Liikunta ja energian tarve

Liikunnan aikana useimmat meistä haluavat saada rasvan elimistössä palamaan tai kiinteytyä. Harrastetaan rasvanpolttojumppaa ja lenkkeillään rasvanpolttosykkeellä. Mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa? Miten liikunta vaikuttaa elimistön energiantarpeeseen?

Liikunnan tehon ja keston mukaan elimistö valitsee energiaravintoaineet, joita käyttää energian tuottamiseen. Tähän valintaan vaikuttavat oleellisesti myös sydän- ja verenkiertoelimistön kunto, jota harjoittelulla saadaan kestävämmäksi, sekä perimä ja liikuntaa edeltänyt ruokailu. Liikunnalla on sekä lyhyt- että pitkäkestoisia vaikutuksia elimistömme toimintaan nimenomaan aineenvaihdunnassa. Esimerkiksi liikuntasuorituksen jälkeen aineenvaihdunta on vilkastunut kehon lämpötilan, hormonitoiminnan sekä suurentuneen hapenottotarpeen vuoksi.

Proteiineja liikunta kuluttaa joka tapauksessa noin 5 % koko energiankulutuksesta riippumatta siitä, onko liikunta pitkä- vai lyhytkestoista, ja käyttääkö elimistö pääasiassa rasvoja vai hiilihydraatteja energianlähteenä.

Kuntoilevan ihmisen perusaineenvaihdunta on harjoittelun takia korkeammalla kuin tavallisesti. Koska harjoittelu parantaa lihasten hapensaantikykyä, niin tällöin hyväkuntoinen kuluttaa tehokkaammin rasvoja myös lepotilassa.

Kun elimistö on lepotilassa, pääasiallisena energianlähteenä elimistö käyttää vapaita rasvahappoja lihaksiin ja glukoosia hermoston toimintaan sekä verisoluille.

Liikunta siis lisää energiantarvetta sekä pidempikestoisesti nopeuttaen aineenvaihduntaa tunneiksi liikuntasuorituksen jälkeenkin, mutta myös itse liikkuminen tietenkin edellyttää enemmän energiaa kuin vaikkapa sohvalla löhöily!

Lähteet:
Aro, Antti ym. Ravitsemustiede. Duodecim. 1999.
Kylliäinen, Sirkku ja Lintunen, Marketta. Ravitsemus ja terveys. WSOY. 1990.
Fogelholm, Mikaelm ja Rehunen Seppo. Ravitsemus, liikunta ja terveys. Gummerus. 1996.

Teksti: Tuuli.net