Elle havahtui parikymppisenä siihen, että painaa 120 kiloa – 42-vuotiaana hän on hurahtanut triathloniin
Triathlon-harrastus tarkoittaa, että jaksaa uida 3,9 kilometriä, pyöräillä 180 kilometriä ja juosta maratonin. ”Paljon on kiinni omasta päästä”, sanoo Elle.
Kaikki alkoi maantiepyöräilystä.
Triathlon-harrastus tarkoittaa, että jaksaa uida 3,9 kilometriä, pyöräillä 180 kilometriä ja juosta maratonin. ”Paljon on kiinni omasta päästä”, sanoo Elle.
Triathlon oli hullu päämäärä, jota kohti matka alkoi tämän naisen kohdalla maantiepyöräilystä.
Elle Porri, 42, osallistui avomiehensä suostuttelemana 140 kilometrin mittaiseen Tour de Helsinki -pyöräilytapahtumaan.
– Kolmenkymmenen kilometrin kohdalla olin sitä mieltä, että tämä oli tässä. Lopulta selvisin kuin selvisinkin maaliin. Siitä lähti itseni voittamisen into, Elle hymyilee.
Oikeastaan Elle oli kyllä voittanut itsensä jo vuosia aiemmin. Hän havahtui 23-vuotiaana siihen, että painoi 120 kiloa. Tuolloin Elle ajatteli, ettei voisi ikinä laihtua.
– Sitten päätin, ettei mikään ikinä muuttuisi, ellen ottaisi ensimmäistä askelta. Otin sen ja aloin käydä salilla ryhmäliikuntatunneilla, vaikka henkinen kynnys oli korkea.
Puoliso antoi joululahjaksi triathlonin
Triathlon oli luonnollinen jatkumo itsensä voittamisen tiellä – tosin sekin vaati puolison rohkaisua. Triathlonista innostunut puoliso osti Ellelle jouluna 2015 osallistumisen Tahkon triathlontapahtuman puolimatkan kisaan. Puolikas triathlon pitää sisällään 1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä sekä puolikkaan maratonin.
”Olin käynyt juoksemassa pari kertaa ja uimahallissa kaksi kertaa. Mies tulkitsi, että haluan aloittaa triathlonin.”
– Olin käynyt sitä ennen juoksemassa pari kertaa ja uimahallissa toiset kaksi kertaa. Mies tulkitsi tämän indikaattorina siitä, että haluan aloittaa triathlonin, Elle nauraa.
Mikko-puoliso kuitenkin tunsi Ellen ja tiesi, että mitä hullumpi idea, sitä todennäköisemmin tämä lähtee mukaan. Niin alkoi tuolloin 37-vuotiaan Ellen valmistautuminen ensimmäiseen triathlonkisaansa. Treeniaikaa oli yhdeksän kuukautta.
– Löysin treeniporukan, jonka myötä pääsin sisälle lajiin. Kävin myös uintikurssilla opettelemassa vapaauinnin tekniikkaa, Elle kertoo.
Kroolaamaan voi oppia vielä aikuisenakin
Uinti on aikuisiällä triathlonin aloittavilla usein suurin kompastuskivi, ellei pohjalla ole esimerkiksi kilpauintitaustaa. Elle oli teini-iän kynnyksellä harrastanut uintia vajaan vuoden ja oppinut siellä jonkin verran vapaauintia.
– Olin pitänyt itseäni kohtuullisena uimarina, mutta kun aloitin triathlon, minulle selvisi nopeasti, etten ollutkaan kovin vahva lajissa, hän nauraa.
Aikuisille on onneksi tarjolla vapaauinnin tekniikkakursseja, joille voi mennä, vaikkei osaisi kroolata metriäkään. Se onkin järkevää, jotta oppisi alusta asti oikean uintitekniikan. Juurtuneiden virheiden korjaaminen vaatii aikaa ja hermoja.
Elle kiittelee oman kurssinsa opettajaa, joka neuvoi oppilaitaan oikeassa uintiasennossa ja -tekniikassa kädestä pitäen. Ensimmäinen märkäpuku päällä uitu avovesitreeni aiheutti kuitenkin suurta ahdistusta.
– Vesi oli kylmää ja pimeää ja uinti aivan erilaista kuin altaassa. Nopeasti kuitenkin tajusin, että ahdistus on pääni sisällä, eikä se etenkään Suomessa uidessa perustu todellisiin vaaroihin.
Ennen ensimmäistä puolimatkan kisaansa Elle kävi kokeilemassa lajia lyhyellä sprinttimatkalla. Se antoi rohkeutta varsinaiseen pääkisaan, joka meni Ellen sanoin ”olosuhteisiin nähden hyvin”.
– Juostessa ajattelin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tällaiselle reissulle lähden. Juoksu on minulle se kaikkein vaikein laji. Joudun tsemppaamaan itseäni eteenpäin ja miettimään, luovuttaako vai ei. Mutta harvat asiat ovat niin hienoja kuin maaliviivan ylittäminen.
Uintia Barcelonan aallokossa
Kolme vuotta sitten Elle panikoi barcelonalaisessa hotellihuoneessa. Edessä oli ensimmäinen täysmatkan kisa, ja keli oli myrskyisä. Hän ajatteli, ettei ikinä pystyisi osallistumaan.
– Mikko sanoi rauhallisesti, että laita nyt kuitenkin kamat kassiin ja mennään katsomaan, miltä kisapaikalla näyttää. En tiedä olisinko ikinä selvinnyt paikan päälle ilman häntä.
Barcelonan kisassa Elleä pelotti erityisesti uintiosuus. Myrskyisä sää sai aikaan isot aallot – niin isot, että kun alkupään lähtijät yrittivät päästä mereen, aallot heittivät heidät takaisin rantaan.
”Se tuntui niin mahdottomalta, ja sitten jossain vaiheessa siitä tulikin mahdollista.”
– Pelkäsin tosi paljon, mutta lopulta se oli yksi helpoimmista uinneistani. Uinnin, pyöräilyn ja juoksun jälkeen saavuin maaliin ajassa 13:35, Elle hymyilee.
Elle osallistuu kilpailuihin muutaman kerran vuodessa – tosin korona-aikana kisat ovat jääneet vähemmälle. Seuraava iso tavoite on ensi syksynä, jolloin hän tähtää elämänsä toiseen täysmatkan kisaan.
– Sijoitusten sijaan unelmoin aikatavoitteista. Aikaa olisi aina hienoa parantaa, mutta kisoissa on niin paljon eroja reittejä ja kelejä myöten, että niitä ei voi verrata keskenään, Elle sanoo.
Kotiliesi.fi: Voiko elää vanhaksi, jos ei koskaan harrasta liikuntaa? Professori vastaa tyhmään kysymykseen
Triathlon ja viisisataa treenituntia
Elle on ylempi toimihenkilö ja äiti, joka on aktiivisesti mukana myös lapsensa harrastuksissa. Äkkiseltään voisi luulla, että triathlon on melko äärimmäinen laji ruuhkavuosia elävälle perheenäidille. Miksi tällainen laji?
– Se tuntui niin mahdottomalta, ja sitten jossain vaiheessa siitä tulikin mahdollista. Itsensä voittaminen on parasta, Elle perustelee.
Lajissa kiehtoo myös sen yhteisöllisyys. Elle kuvailee triathlonia maailman yhteisöllisimmäksi yksilölajiksi.
– Varsinkin kuntoilijat ovat kisoissa ylittämässä itseään ja tekemässä omaa juttuaan, eivät niinkään kilpailemassa toisiaan vastaan. Kaikki tsemppaavat ja auttavat toisiaan hirvittävän paljon kisojen aikanakin.
Tritahlonin kaltaisen kestävyysurheilun harrastaminen vie aikaa, etenkin, jos tähtää pitkille matkoille. Kestävyyttä on kehitettävä pitkillä harjoituksilla. Elle treenaa tavallisesti 8-11 tuntia viikossa. Vuositasolla se tarkoittaa noin 500 treenituntia.
– Käyn treenaamassa työpäivän päätteeksi. Kun tulen kotiin, olen huomattavasti parempi ihminen kuin jos treeni olisi jäänyt väliin, hän kertoo.
Triathlonia voi harrastaa monella tasolla
Triathlonia voi toki harrastaa ilman tuntikausien pyörälenkkejäkin. Jotkut harrastajat osallistuvat ainoastaan lyhyempien matkojen kisatapahtumiin. Monipuolisuutensa vuoksi laji sopiikin monelle.
– Lajia voi harrastaa monella tasolla. Pyörä auttaa peruskunnon luomisessa ilman, että polvet hajoavat juostessa, Elle tuumaa.
Hän kokee oppineensa lajista ennen kaikkea oman kehon tuntemusta. Nykyisin hän osaa esimerkiksi erottaa ohimenevän, harmittoman kivun sellaisesta, joka vaatii pysähtymistä.
– Matka on tuonut paljon oppia. Senkin olen oppinut, että aina tulee jotain kommelluksia, mutta niistä kuitenkin selviää.
Ellen mukaan paljon on myös kiinni omasta päästä. Hän kertoo voivansa samaistua vahvasti ajatukseen, ettei vain pysty johonkin – laihtumaan, juoksemaan kymmentä kilometriä, selviämään triathlonkilpailusta.
– Joitakin vuosia sitten itkin muutaman kilometrin pyörämatkalla, koska se tuntui niin raskaalta. Nyt jaksan pyöräillä 180 kilometriä. En edes tiedä, milloin ajatus omasta pystymisestä muuttui, mutta jossain vaiheessa niin kävi.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous