Kolme intohimoista retkeilijää paljastaa suosikkinsa kotimaan reiteistä: ”Retkillä pitää olla tärppejä, kuten koskia, kanjoneita ja luolia”
Kirsi harrastaa retkimelontaa, Pirjo liikkuu pyörällä ja Anna-Maria kiertää Suomen kansallispuistoja. Kolme intohimoista retkeilijää kertoo, miksi ja minne kotimaassa kannattaa suunnata.
Bono osaa jo, Elmo vasta opettelee retkikoiraksi. Anna-Maria Tolvanen on kouluttautunut kotitalousopettajan työnsä ohessa erä- ja luonto-oppaaksi.
Kirsi harrastaa retkimelontaa, Pirjo liikkuu pyörällä ja Anna-Maria kiertää Suomen kansallispuistoja. Kolme intohimoista retkeilijää kertoo, miksi ja minne kotimaassa kannattaa suunnata.
Anna-Maria Tolvanen, 55, Lempäälä:
”Retkeilen rennolla otteella”
”Minulla ja ystävälläni Piritalla on tavoite: haluamme kiertää kaikki Suomen nelisenkymmentä kansallispuistoa, ja pian puolet on kasassa. Retkillä pitää olla tärppejä, kuten koskia, kanjoneita ja luolia, ja kansallispuistoissa niitä riittää.
Lue myös: Helpot retkeilyreitit x 6 – jos luontoretkelle on aikaa vain yksi päivä, suuntaa tänne
Hurahdin retkeilyyn kuusi vuotta sitten, kun lapset kasvoivat isoiksi ja minulle vapautui aikaa. Retkeilen rennolla otteella. Menen luontoon nauttimaan, en kokeilemaan rajojani. Siksi retkeilen ystävän kanssa: jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ilo alkaa retken suunnittelusta. Yhteiset ennakkovalmistelut nostattavat mukavasti matkaanlähtökuumetta.
Valmistaudun pidempiin, viikon mittaisiin retkiin huolella. Kuivatan retkimuonani ja mietin syömiseni tarkkaan, jotta jaksan kantaa kaiken ja energiaa riittää koko reissulle. Italianvesikoirani Bono kulkee mukanamme. Se kantaa ruokansa ja sadevaatteensa omassa repussaan.
Otan ennakkoon selvää puroista, joista saan matkalla juotavaa. Tutkin karttaa ja maaston haasteita. Varmistan, että varusteet suunnistusvälineistä tulentekovälineisiin ja retkikeittimestä telttaan ovat kunnossa.
Jos mahdollista, leiriydymme veden ääreen. Olen aamu-uninen, mutta pulahdus viileään veteen herättää hyvin. Yritämme lähteä liikkeelle ajoissa ennen kuumimpia tunteja ja tärppikohteiden ruuhkia. Jos olisin yksin, lähtöni viivästyisi, mutta meillä on Piritan kanssa hyvä työnjako. Hän kokkaa aamupalan, jonka voimin minä puran leirin.
Minusta tulee rauhallisempi heti, kun siirryn kaupunkiympäristöstä luontoon. Lyhytkin hetki luonnontilaisessa metsässä palauttaa, sillä siellä on helppo olla läsnä. Metsässä on valtavasti aarteita, jotka kiinnittävät huomion. Pelkästään vihreässä värissä on valtavasti eri sävyjä, joita bongailen. Toisinaan suljen silmät ja keskityn ääniin. Voin tunnustella sammalta, kalliota tai tuulta iholla.
Päivä- ja viikonloppuretkille lähden fiiliksen mukaan yksin koiraseurassa, perheen tai jonkun ystävän kanssa. Pakkaan reppuun tuoretta ruokaa, kuten esikäsittelemiäni kasviksia, hyvän pihvin ja kastikkeeseen voita ja kermaa. Joskus nappaan mukaan pikkupullon viiniä. Pystytämme retkiravintolamme usein korkeille paikoille, jolloin voimme nauttia ruoan lisäksi maisemasta. Kun illat elokuussa pimenevät, istumme nuotiolla ja ihastelemme tähtitaivasta. Näinä hetkinä olen niin onnellinen kuin ihminen voi olla.”
Lue myös: Valmistele retkieväät kotona tai kokkaa nuotiolla – parhaat reseptit ja ideat onnistuneelle retkelle
Kirsi Juntunen, 57, Tampere:
”Melontaretkellä kaverit ovat parasta”
”Olen retkimeloja, sillä haluan nähdä ja kokea vesillä asioita; eläimiä, kasveja, luonnon ja ihmisen rakentamia kohteita. Ihastelen muodostelmissa lentävien lintujen tiimityötä ja käppyräisten, kallionkoloista puskevien mäntyjen sinnikkyyttä. Ihmettelen saarten muotoja ja sitä, miten luonto on osannut tehdä jokaisesta saaresta erilaisen.
Viimeksi vaikutuin Raaseporin linnasta. Se on yksi kahdeksasta pakollisesta kohteesta Saaristonauhalla eli Suomen Retkimelojien kokeneille melojille tarkoitetulla reitillä, joka ulottuu Ahvenanmaalta Kotkaan. Raaseporin linnanrauniot sijaitsevat korkealla kalliolla, ja sinne pääsee meloen Suomenlahdelta jokea pitkin. Vaikka joki on kutistunut maan kohoamisen ja rehevöitymisen vuoksi hiljaiseksi, tyyneksi ja kapeaksi, se ruokki mielikuvitusta. Pystyin kuvittelemaan ihmisvirran, joka keskiajalla kulki sitä pitkin linnaan.
Retkeni Ahvenanmaalta Turun linnan, Bengtskärin majakan, Hauensuolen ja Raaseporin kautta Espooseen kesti 12 vuorokautta, ja siinä ajassa arki ehti unohtua. Lyhytkin melontaretki palauttaa. Voin lähteä illalla muutamaksi tunniksi Näsijärvelle tai melontaseurani Tampereen Vihurin järjestämälle viikonloppuretkelle.
Retkillä jokainen on mukana melojana; työt ja ammatit eivät vesille kuulu. Se tekee retkistä entistäkin rentouttavampia.
Vesi on joka paikassa upeaa, enkä kyllästy siihen koskaan. Se on erilaista merellä, järvellä ja joella, sillä tuuli, virtaukset, karit ja syvyys tekevät siitä omanlaisensa. Meren aallot ovat pyöreitä ja pehmeitä. Järvellä ne ovat teräviä ja niiden väli on lyhyempi.
Tuntuma kajakin alla on aina erilainen, mutta joka kerta rentouttava. Vartaloni reagoi veden liikkeeseen; se ja vesi keskustelevat keskenään.
Mitä enemmän vesillä liikun, sitä enemmän haluan oppia lisää. Käyn aika ajoin opettelemassa melontatekniikkaa koulutuksissa ja koskissa itseäni taitavampien melontaseuralaisten kanssa. Koskissa pelkään, mutta adrenaliiniryöppy on pelkoa voimakkaampi. Oikein pahassa paikassa nousen maihin ja vedän kajakin perässäni tasaisempaan veteen. Vesillä on viisautta liikkua omien taitojen mukaisella tasolla.
Turvallisuussyistä melomaan ei pidä koskaan lähteä yksin. Minusta melomaan ei edes kannata lähteä yksin, sillä kokemusten vaihto toisen melojan kanssa on retkillä parasta ja kaverilta voi aina oppia jotain uutta.
Vesillä retkisuunnitelmat voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Kun sää pakottaa rantautumaan ja matkanteko venyy, juttukaverista on seuraa. Toisinaan tästä ihmisestä tulee ystävä, jonka kanssa voi meloa uusiin seikkailuihin.”
Pirjo Räsänen, 60, Helsinki:
”Jo ensimmäisessä polkaisussa tuntuu vapaus”
”Pyörämatkailusta puuttuu stressi. Voin lähteä ex tempore -reissuun kotiovelta tai hypätä pyörän kanssa junaan, tutustua pyöräillen kohteeseen tai pyöräillä paluumatkan. Pakkaaminen käy nopeasti ja lähteminen on helppoa. Pyörälaukkuihin mahtuvat vain välttämättömimmät tavarat. Sitten vain kiinnitän laukut paikoilleen ja olen matkalla.
Lyhytkin pyörämatka vie pois arjesta. Jo ensimmäisestä polkaisusta tulee riemullinen vapauden tunne. Jalkojen monotoninen liike johdattelee aivot tilaan, jossa en ajattele oikeastaan mitään. Liike vapauttaa vereen hyvän olon endorfiineja, ja huomaan ympärilläni hyvää ja kaunista. Tunnen ihollani tuulen, auringon ja meren. Kun pyöräilen keskikesällä lehtometsän läpi tai syyskesällä viljapellon ohi, kasvien tuoksu jää pitkäksi aikaa iholle ja mieleen.
Retkelläni voi olla päämäärä, mutta sinne ei ole kiire. Matkanteko lataa akkuja. Pyörämatkan jälkeen voin olla väsynyt, mutta rento ja levollinen. Automatkan jälkeen tunnen oloni nihkeäksi ja jäykäksi.
Pyöräilen aika paljon itsekseni, mutta myös työkavereiden ja aikoinani nyt jo aikuisten lasteni kanssa. Lasten kanssa pyöräillessä opin, kuinka pyöräilystä tulee nautinto. Heidän kanssaan ei ahmita kilometrejä, vaan huolehditaan tauoista ja pidetään pidemmillä reissuilla välipäiviä matkanteosta.
Retkeni ei ole pilalla, vaikka sataisi. Kovalla sateella istun jonkin aikaa jossain odottamassa, että sää paranee. Yksinäinen pyörämatkaaja saa taukopaikassa aina juttuseuraa. Eräällä reissulla yllätyin kahvilan kassalla iloisesti, kun tuntemattomaksi jäänyt juttukaveri oli maksanut syömiseni.
Teen alustavan reittisuunnitelman, joka usein muuttuu matkan edetessä. Vältän väyliä, joilla liikkuu rekkoja. Kolme- ja neljänumeroiset tiet ovat pyöräilijöille parhaita, ja niillä on enemmän nähtävää kuin valtaväylillä.
Majoitun kotimaassa useimmiten pienissä majoituskohteissa: aamiaismajoituksessa tai kartanohotelleissa. Arvostan sitä, että saan majapaikassani kunnon ruokaa. Pyöräillessä kuluu energiaa, ja mitä maukkaammin sen saan korvattua, sitä parempi. Jokin aikaa sitten aloitimme ystävän kanssa pyörämatkamme Lappeenrannan torilta muikuilla. Lounaaksi söimme Lemillä särää, perinneruokaa, jossa lampaanlihaa ei säästellä. Sen jälkeen matkanteko hidastui niin, että vatsamme saivat laskea rauhassa ennen ilta-ateriaa Pulsan asemalla. Olen aikamoinen gourmet-pyöräilijä. Reissukuvissani on enimmäkseen ruokaa.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous