Liikunta

Rivitanssi ei vaadi buutseja, stetsonia eikä heinälatoa – alkeistunnilla tanssittiin kantrin ja popmusiikin tahtiin

Rivitanssi haastaa aivot ja kehon yhteispeliin. The Beatlesin Ob-La-Di, Ob-La-Da diskoaskelin herätti ensikertalaisessa nostalgisia tunteita. Pelkällä fiilistelyllä ei silti pärjännyt, ajatus oli pidettävä tiukasti askelkuvioissa.

Teksti:
Terhi Harper
Kuvat:
Sampo Korhonen

Rivitanssi vaatii keskittymistä.

Rivitanssi haastaa aivot ja kehon yhteispeliin. The Beatlesin Ob-La-Di, Ob-La-Da diskoaskelin herätti ensikertalaisessa nostalgisia tunteita. Pelkällä fiilistelyllä ei silti pärjännyt, ajatus oli pidettävä tiukasti askelkuvioissa.

Kun joku mainitsee rivitanssin, näen mielessäni cowboyhatun, buutsit ja heinäladon, jossa bändi viihdyttää yleisöä kantrimusiikin tahtiin.

Joudun hieman järjestelemään ajatuksiani uusiksi avatessani oven Vantaan aikuisopiston suureen voimistelusaliin. Vihiä tulevasta rivitanssitunnista antavat parin osallistujan yllä olevat farkut, lännensaappaat ja ruutupaidat, mutta muutoin näkymä on kuin millä tahansa tanssitunnilla. Enemmistö osallistujista on pukeutunut t-paitaan, legginseihin ja mustiin tanssilenkkareihin.

Rivitanssi käy aivojumpasta

Tervehdin jännittyneenä tanssinohjaaja Kirsi-Marja Vinbergia. Edellinen tanssituntini sujui zumban merkeissä vuosikymmen sitten. Toisaalta odotukseni ovat korkealla, onhan tanssiminen yksi hauskimmista keinoista pitää yllä kuntoa. Toivon myös, että tunnin jälkeen ymmärrän jotakin enemmän rivitanssin olemuksesta. Lisäksi kiinnostaa, saanko sykkeeni kohoamaan.

Kirsi-Marja kertoo löytäneensä rivitanssin parikymmentä vuotta sitten.

– Uuden rivitanssin oppiminen kannustaa aivoja luomaan uusia yhteyksiä. Ja onpa tanssin todettu jopa kasvattavan uusia aivosolujakin, hän vinkkaa.

Kirsi-Marjan mukaan rivitanssin harrastaminen parantaa myös tasapainoa, liikkuvuutta ja keskittymiskykyä. Tämä kuulostaa lupaavalta!

Rivitanssi.
Koordinaatiokyky on koetuksella, kun rintamasuunta vaihtuu kesken tanssin.

Rivitanssi luonnistuu The Beatlesinkin tahtiin

Yritän sulautua joukkoon hakeutumalla porukan keskelle, mutta minut viittilöidään ystävällisesti eturiviin. Sieltä rivitanssiuntuvikon on helpointa seurata ohjaajan näyttämiä askelsarjoja.

Ennen kuin Mr Cowboyn tulkitsema The Beatlesin alkuperäishitti Ob-La-Di, Ob-La-Da kajahtaa ilmoille, käymme askelsarjan läpi. Aloituskuvio on tuttu diskotanssiliike nuoruudesta: jalkojen vienti sivulle, viereen, sivulle, viereen. Silmieni eteen piirtyvät yökerhon tanssilattialle pinotut minireput ja laukut.

Uskon selviäväni ainakin ensimmäisestä rivitanssista sotkeutumatta jalkoihini. Miltei koko etuseinän kattava peili heijastaa takaisin keskittyneen olemukseni, mutta sitä en nyt jouda vilkuilemaan. Pidän katseen tiukasti ohjaajan askelissa.

Osallistujia on parikymppisistä seitsemänkymppisiin, ja onpa ryhmässä yksi mieskin. Meitä ennen samassa salissa ovat tanssineet seniorit, joiden askelkuviot ovat hieman yksinkertaisempia. Yhtä kaikki, nekin ylläpitävät tasapainoaistia ja harjoittavat muistia.

Rintamasuunta vaihtuu – vaikeustaso nousee

Tuntiin mahtuu kuusi tanssia. Kolmannen kohdalla askelsarjat vaikeutuvat. Vuorossa on neljän seinän tanssi, jossa vaihdamme jokaisen kuvion jälkeen rintamasuuntaa. Joudun keskittymään huolella, kun edessäni onkin aina uusi ihminen, peili on kadonnut näkyvistä ja ohjaajan ääni kuuluu selän takaa milloin mistäkin ilmansuunnasta.

Seuraavana päivänä keho tuntuu irtonaiselta ja Dolly Partonin ääni soi suloisena korvamatona mielessä.

Neljännessä tanssissa Dolly Partonin tulkitsema letkeä kantrikappale Two Doors Down vie mennessään. Innostues­sani keinautan lantiotani ja heilautan kättäni musiikin tahtiin. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutut chasset, grapevinet ja shuffle stepit vilahtelevat Kirsi-Marjan puheessa. Vilkaisen, kuinka edistyneemmät stailaavat koreografioita tuplaamalla askelsarjojen määrää. Se kostautuu heti – vasen jalkani ei siirry kiltisti ristiin oikean jalan taakse.

Viimeisen tanssin kohdalla olen vasta päässyt vauhtiin! Hengityskin kohoilee mukavasti. Huomaan, etten ole tunnin aikana ehtinyt huolehtia yhdestäkään arjen murheesta. Seuraavana päivänä keho tuntuu irtonaiselta ja Dolly Partonin ääni soi suloisena korvamatona mielessä, kun kävelen aamuruuhkassa kohti työpaikkaa.

X