Rullahiihto on loistavaa tasapainoharjoittelua! Testasimme – tietyllä alustalla laji on parhaimmillaan

Rullahiihto antaa luvan hikoilla ja nauttia luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta hyvin samalla tavalla kuin hiihto talvella. Mutta pääseekö flowhun samalla tavoin?

– Rullahiihto on loistavaa tasapainoharjoittelua talven hiihtoja ajatellen. Hiihtäminen on tasapainoilua liukuvan esineen päällä niin talvella kuin kesälläkin, kertoo hiihdonopettaja ja valmentaja Laura Liikanen.

Seuraa epäsuosittu mielipide: Suomen talvi ja etenkin hiihtokausi on liian lyhyt. Juuri kun sisäinen Virpi Kuituseni tavoittaa täydellisen vuorotahtihiihdon rytmin perinteisellä ja pään, jalkojen ja käsien yhteistyö edes jonkinlaisen wassberg-tekniikan luistelussa, lumet sulavat ja kausi on ohi. Kehoon jää outo kutka koko pitkän kesän ajaksi.

Mutta kilpahiihtoidolini siirtyvät kesäksi rullille. Miksen siis minäkin.

– Ihanaa! Juuri niin! intoilee opettajani Laura.

– Kun minulla on aikaa omaan liikuntaan, valitsen rullahiihdon metsässä. Hiihtäessä ei tule ajatelleeksi mitään muuta. Se on kokonaisvaltaista liikuntaa. Rullahiihto on kuin oikeaa talvihiihtoa, ja metsässä hiihtäen vauhti ei nouse hurjan kovaksi.

Metsään siis. Tai tarkemmin sanottuna kovaksi tallautuneelle kivituhkasta tehdylle metsätielle. Sellaisia on pelkästään pääkaupunkiseudulla yli 40 kilometriä. Soraisella hiekkatiellä tai epätasaisella pururadalla rullasukset eivät kulje hyvin.

Metsä määrää myös tekniikan. Rullilla voi luisteluhiihtää asfaltilla, mutta muualla maastossa suksi ei pidä potkun alla. Metsässä hiihdetään perinteistä.

Nautinnollinen hiihto on välineurheilua. Rullahiihdossa oikeat välineet tuovat myös turvaa. Laura kaivaa esiin suksien lisäksi tavalliset perinteisen monot, sauvat, polvisuojat ja pyöräilykypärät. Kyynärsuojatkin olisivat kuulemma hyväksi, samoin kevyet hiihtohanskat, mutta tänään on niin lämmin, että päätän hikoilla ilman niitä.

Ihan ensimmäiseksi Laura haluaa varmistaa, että osaan jarruttaa suksilla. Rullasuksissa ei ole jarrua. Tasaisella sukset pysähtyvät itsekseen, kun lykkimisen lopettaa. Alamäessä jarrutetaan todella leveässä aurassa. Suksien kärkien väli on lähes puoli metriä. Myös sauvoilla voi hidastaa.

Eihän tämä nyt niin vaikeaa ole. Sukset tottelevat ainakin hiljaisessa vauhdissa, vaikka olo on huterampi kuin lumella, onhan mono muutaman sentin ylempänä maan pinnasta.

– Ja mikään ei estä ottamasta suksia pois korkean mäen päällä ja kävelemästä alas. Kannattaa tehdä juuri niin kuin uskaltaa, Laura muistuttaa.

– Ja jos kaipaa varmempaa ja nopeampaa jarrua tai meinaa kaatua, piennar on pehmeämpi kuin asfaltti.

Ei kun matkaan. Metsässä tasatyöntö on etenkin aloittelijan tekniikka. Siinä suksi pysyy koko ajan maassa. Rullahiihto vuorotahtiin vaatii jo enemmän. Kun latu puuttuu alta, suksien ohjaaminen vaatii tasapainoa, jalkatyötä ja täydellisen keskittymisen. Tuntuu, että suuntaa pitää korjata muutaman potkun välein. Se kuuluu Lauran mukaan asiaan.

– Välillä saan tehtyä kymmenen potkua yhteen menoon. Sitten on päiviä, ettei mene kuin muutama, ammatikseen hiihtävä lohduttaa.

Ja yksi on hyvä: varma pito. Koska perinteisen tyylin rullasuksen eturengas pyörii eteenpäin mutta lukittuu taaksepäin, suksi ei pääse lipsahtamaan.

Jee! En kaatunut kertaakaan, saan onnitella itseäni, kun lenkki on ohi. Ja käsivarsissa tuntuu lupaavalta. Huomenna lienee luvassa viimeinenkin nautinto metsän, hien ja endorfiinien jatkeeksi.

Lisätietoja: hiihtokoulu.fi. Juttua on lyhennetty ja otsikkoa muutettu 15.6.2023.

Lue myös:

Näin tärkeä metsä on Annan lukijoille: ”Kun sairastuin vaikeaan masennukseen, metsä rauhoitti”

Seisomameditaatio metsässä – ankkuroi kehosi tähän hetkeen 5 helpon harjoituksen avulla

Seura: Äärirajoille pääseminen on kyky, jolla huippu-urheilija voi voittaa — ”Osalla tulee itsesuojeluvaisto vastaan, he antavat periksi jo aikaisemmin”