Rebekka Jaakkola valmentaa työkseen myös erittäin huonokuntoisia liikkujia. © Jassu Dammert
Rebekka Jaakkola valmentaa työkseen myös erittäin huonokuntoisia liikkujia.
Liikunta

Treenaaminen 40-vuotiaana on toista kuin 20-vuotiaana – ainakin neljällä tunnistettavalla tavalla

Kun ikää karttuu, liikkuminen ei aina luonnistu samoin kuin nuorempana. Joskus mielen on vaikea huomata ja hyväksyä biologisen kellon tikitys. Hyvinvointivalmentaja kertoo nelikymppisenä treenaamisen piirteitä.
Teksti: Susanna Sarimaa Kuvat: Jassu Dammert, iStock

1. Palautuminen kestää pidempään

Vuosien vieriessä ihmisen hormonitoiminta ja aineenvaihdunta hidastuvat, jolloin myös palautuminen treenistä kestää kauemmin. Hyvinvointivalmentaja Rebekka Jaakkola haluaa korostaa palautumisessa kuitenkin enemmän stressin määrää kuin kehon väistämättömiä muutoksia.

– Mitä enemmän on stressiä, sitä hitaammin palautuu, hän sanoo.

Stressikuormaan tuo usein painoa ruuhkautunut elämä. Ruuhkaa ei aiheuta nelikymppisillä pelkästään lapsiperhearki, vaan monen kohdalla myös työkiireet.

– Ei tarvitse tehdä kuin muutama kuukausi stressaavaa työtä, ja se vaikuttaa jo suoraan palautumiseen.

2. Riman ei tarvitse olla taivaissa

Rebekka Jaakkolan mukaan monilla keski-ikään liittyy usein mahdoton tavoite.

Harhakuvitelman mukaan pitää suoriutua mahdollisimman hyvin niin työstä, arjesta kuin treeneistäkin; keskinkertaisuus ei riitä.

– Asetamme kovat odotukset itsellemme ja ajattelemme, että myös muilla on sellaiset meitä kohtaan – vaikka usein todellisuudessa ei edes ole.

Nelikymppisenä voi olla pakko laskea rimaa. Jaakkola tunnisti henkilökohtaisesti tilanteen aikanaan pyöreitä täytettyään ja tajusi, ettei selviäisi vanhalla treenityylillään enää kovin pitkään.

– Moni nelikymppinen haluaisi liikkua samoin kuin nuorena tai olla samassa kunnossa kuin silloin, kun treenasi aktiivisesti. Joskus joutuu oppimaan kantapään kautta, että se on mahdotonta, jopa loukkaantumisen muodossa. Toivottavaa olisi osata hidastaa ajoissa, erityisesti jos keho tai mieli kertoo levon tarpeesta.

Lue myös: Moni aloittaa liikuntaharrastuksen vasta aikuisena ensimmäistä kertaa elämässään – silloin lasketaan nämäkin onnistumiset

Pahimmillaan samoista nuoruuden kilometreistä ja treenitunneista kiinnipitäminen kostautuu kivuliaasti kropassa.

Pahimmillaan samoista nuoruuden kilometreistä ja treenitunneista kiinnipitäminen kostautuu kivuliaasti kropassa.

3. Vähemmän laskelmointia, enemmän nautintoa

Usein kuulee puhetta siitä, että iän myötä oppii armollisuutta. Päteekö se trikoot päällä?

– Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä armottomampia usein olemme itseämme kohtaan, Jaakkola väittää.

Tähän ilmiöön hän valmentajana joutuu usein puuttumaan, koska armottomuus aiheuttaa myös kipuja ja terveydellisiä haasteita.

Vaikka nuorille kasataan paineita koulusta lähtien, moni suhtautuu nuorena elämään ja myös liikkumiseen rennommin mielin. Vielä parikymppisenä ollaan spontaaneja ja nautitaan asioista. Jaakkola on havainnut, että vanhemmiten alamme enemmän laskelmoida ja optimoida mahdollisimman hyviä tuloksia.

– Välillä voi kuitenkin olla hyvä pysähtyä hetkeksi. Esimerkiksi treenin voi jättää joskus väliin, jos se tuntuu vain pakolta. Armollisuus on uusi tavoitteellisuus, hän kannustaa.

4. Lihaskuntoa kannattaa treenata – mutta tärkeämpää on vain treenata

Pitäisikö kropan vanhetessa panostaa enemmän lihaksiin vai kestävyyteen? Jaakkolan mukaan oleellisempi kysymys on ihan toinen: millaisesta liikuntamuodosta löytää liikunnan ilon.

– Siitä ei ole pidemmän päälle apua, jos jotakuta vaaditaan vaikka menemään kuntosalille ja se on hänestä vastenmielistä. Ihminen ei jaksa pitkään sellaista treeniä, mistä ei pidä.

Esimerkiksi kävely on kaikille suositeltava liikuntamuoto, myös muun treenin oheen.

Kuitenkin keski-iästä kauemmas tulevaisuuteen katsoessa korostuu lihaskunnon merkitys, jotta selviää arjesta.

– Jos ei pidä huolta lihaskunnostaan, miten pääsee ylös sängystä ja pytyltä, tai kaatumisen jälkeen lattialta? Toimintakyvyn kannalta tarvitaan erityisesti niitä lihaksia, jotka tukevat niveliä ja rankaa, Jaakkola selittää.

Oli ikä ja kunto mikä hyvänsä, ratkaisevinta on aina aloittaa treenaaminen, lähteä liikkeelle.

– Ei tarvitse treenata tuntia kolme kertaa viikossa, vaan viisi minuuttiakin päivässä riittää. Siitä on hyvä lähteä kasvattamaan treenimääriä pikku hiljaa. Tärkeää on saada onnistumisen tunne, että on tehnyt jotain oman hyvinvointinsa eteen.

X