Hyvinvointi

Luonnollista apua kesäflunssaan – Selja, hunaja, timjami ja neilikka

Teksti: Anna.fi

Jos kesäflunssa tai heinänuha aiheuttaa yskää, hae helpotusta yrttipenkistä tai ruokakaapista.

nainen pyyhkii nenaa

Kun kurkkua pistelee, kutittaa ja jomottaa, siinä kärsivät yöunetkin. Yskä on yleensä vaaraton oire, jonka yleisin aiheuttaja on nuhakuume- tai influenssavirus. Flunssa-yskän tunnistaa helposti, sillä se tuo kaverinaan muita lentsun oireita kuten nuhaa, kipuja ja lämmönnousua. Myös monet heinäallergikot kärsivät nuha- ja silmäoireiden ohella kurkun ärtymisestä ja kutinasta sekä yskästä. Harvinaisempia köhän aiheuttajia ovat keuhko- ja joskus myös sydänsairaudet sekä refluksi-tauti, jossa vatsasta kohoavat hapot ärsyttävät kurkkua. Jotkut verenpainelääkkeet, voivat aiheuttaa sivuoireena yskää. Tupakoijalla pitkittynyt, vähitellen paheneva yskä voi merkitä alkavaa keuhkoahtaumatautia, ja tupakointi lisää myös alttiutta ylähengitysteiden tulehduksille. Kröhän ollessa päällä moni käyttää tuttuja kotikonsteja, suolavedellä kurlaamista tai eukalyptuspastilleilla terästettyä höyryhengitystä. Eivätkä luonnon apukeinot siihen lopu!

1. Selja

Seljankukkateellä lievitettiin entisaikaan flunssan oireita, erityisesti kuivaa yskää ja kipeää kurkkua. Seljat ovat kookkaita pensaskasveja, joista parhaana rohtona pidetään mustaseljaa. Sen sisältämät tehoaineet voivatkin eräiden tutkimusten perusteella lyhentää flunssan kestoa ja lievittää oireita. Rohdoksen tapaan käytetään useimmiten seljan kukintoja joista valmistetaan teetä tai uutetta, mutta myös kasvin marjat sisältävät vaikuttavia aineita, ja niistä voi valmistaa hilloa tai mehua aivan kuten muistakin marjoista. Vaikka seljan marjat ovat lievästi myrkyllisiä, kiehauttamisen jälkeen niitä voi syödä turvallisesti. Suomen luonnossa seljat eivät viihdy, sen sijaan seljamehua ja -hilloa voi löytyä jopa marketin hyllystä.

2. Hunaja

Hunaja on vanhan kansan apu moneen vaivaan, ja moni tutkimus vahvistaa mehiläisten kultaisen herkun omaavan terveellisiä vaikutuksia. Hunajan on havaittu hillitsevän virusten, bakteereiden sekä sienien kasvua, ja sillä on hoidettu niin haavoja, ihottumia kuin suun ja nielun tulehduksiakin. Flunssaa lievitetään hunajateellä, mutta pehmeää makeaa hunajaa voi ottaa lusikallisen myös kipeää kurkkua hellimään. Jos hunaja sellaisenaan tuntuu liian äitelältä, sitä voi käyttää monessa kohdin tavallisen sokerin korvikkeena. Hunaja on hyvä teen ja kahvin makeuttaja, monet leivonnaiset syntyvät korvaamalla sokeri osin tai kokonaan hunajalla, ja suolaisetkin ruuat, esimerkiksi kaalilaatikko saa hunajanokareesta ihanan säväyksen.

3. Timjami

Tuoksuva timjami on vanha mauste- ja lääkeyrtti, jolla on hoidettu kurkun alueen vaivoja, kuten hinkuyskää ja kurkunpääntulehdusta. Eräät timjamin sisältämät aineet, erityisesti haihtuvan öljyn sisältämä tymoli ‒ joka on saanut nimensä kasvin tieteellisestä nimestä thymus ‒ tuhoavat haitallisia mikrobeja ja hillitsevät tulehdusta. Timjami on erinomainen mauste haudutettaviin ruokiin, ja se sopii niin liha-, kala- kuin kasvisruokienkin maustajaksi. Kuivatusta timjamista voi keittää teetä, ja höyryhengitysveteen voi tipauttaa muutaman timjaminoksan. Timjamin liika-annostus voi aiheuttaa vatsavaivoja, joten sitä ei kannata nauttia sisäisesti kovin suuria annoksia.

4. Mausteneilikka

Mausteneilikka ei nimestään huolimatta kuulu neilikkakasveihin vaan myrttien sukuun. Mausteneilikan kuivattuja, kokonaisia tai jauhettuja kukintoja käytetään mausteena, Suomessa varsinkin jouluna antamaan ytyä kinkulle, pipareihin ja glögiin, mutta sitä voi myös mainiosti laittaa vaikka grillipihvin marinadiin. Mausteneilikan vaikutukset on tunnettu tuhansia vuosia perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä sekä intialaisessa Ayurveda-hoitoperinteessä, joissa sitä on käytetty muun muassa tulehdusta ja kipua lievittävänä rohtona. Mausteneilikan haihtuvassa öljyssä on miedosti puuduttavia aineita, jotka voivat hillitä kurkkukipua ja yskänärsytystä.

Lue lisää: www.yths.fi ja www.commonsensehome.com

Rohdosasiantuntijana Yvonne Holm, Farmaseuttisen biologian osasto, Helsingin yliopisto.
Teksti: Anu Holopainen

X