Luovuus – Leikkiä ja oppimista työhön

Luovuus kumpuaa ihmisen kyvystä leikkiä työtä tehdessään. Sitä kannattaa viljellä, sillä luova mieli toimii nautinnon lähteenä elämässä. Luovuus ei ole huippulahjakkuuksien yksinoikeus. Tavallinenkin ihminen pääsee pitkälle, kun keskittyy käyttämään ja jalostamaan kykyjään.

– Luovasti voi tehdä mitä tahansa inhimillistä työtä. Jokaisella on mahdollisuus pinnistää oppiakseen uutta ja saadakseen aikaan arjen innovaatioita. Se on vastapaino olla-möllöttämiselle, vaihtoehtostrategia elämän läpi seilaamiselle ilman tavoitteita, luovan suorituskyvyn kehittämiseen perehtynyt kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski sanoo.

Hektisessä työelämässä moni on tekevinään paljon. Asiat kuitenkin valuvat läpi, kun tarkkaavaisuus on jossain muualla.

– Meille on annettu kyky havainnoida ja keskittyä, hankkia informaatiota. Kun aktiivisesti pysähtyy käyttämään näitä, pääsee pitkälle. Luovuuden kehittämisessä on kyse tarkkaavaisuuden kohdentamisesta.

Myönteinen kehä

Luovuuteen liittyy oppimisen ja hallinnan tunteen tuoma vahva hyvänolon tunne. Luomistyön aikaansaamasta nautinnosta tulee kuin huumetta.

– Luova ihminen on säilyttänyt kyvyn leikkiä tehdessään työtä, siksi työ on hauskempaa kuin hupi, vaikka se voi samanaikaisesti olla tuloksellista ja tehokasta.

Jussi T. Koski puhuu osaamisen ja luovuuden myönteisestä kehästä. Hän vertaa sitä polkupyörällä ajamisen opetteluun.

– Mitä enemmän käytät aikaa jonkun asian tekemiseen, sitä paremmaksi tulet ja sitä enemmän tekeminen tuottaa nautintoa. Tulee tunne, että hallitset asian, opit uusia nyansseja. Ja mitä enemmän nautit, sitä enemmän haluat käyttää aikaasi asian tekemiseen.

– Kaikkien pitäisi työssään onnistua kipuamaan osaamisen ja luovuuden kehälle. Sinne pääseminen vaatii vaivannäköä ja satsausta, mutta kun sen on tavoittanut, siellä haluaa pysyä. Annosta on kasvatettava, on löydettävä uusia haasteita ja vaikeuden tasoja, jotta kiehtovuus säilyisi.

Paneutumisella on puhdistava ja terapeuttinen vaikutus. Kun löytää asian, joka kiehtoo ja on riittävän haastava, se vie kaiken huomion. Samalla murheet ja ahdistus pysyvät pois mielestä.

Tehottomuutta tarvitaan

Ihminen nauttii, kun saa jotain aikaiseksi ja näkee kättensä jäljet. Kuitenkin monien työ on nykyään abstraktia ja työyhteisön tavoitteet muuttuvat koko ajan. Ennen pitkää tämä rupeaa kaivertamaan.

– Hyvien esimiesten pitäisi huolehtia siitä, että alaiset saavat riittävästi valmiiksi saattamisen kokemuksia.

Toinen ongelma on työyhteisöjen kiire, joka tarttuu. Jussi T. Kosken mielestä tällainen itsetehostuksellinen kiire on typerää, koska se ei ole tehokasta kiirettä.

– Jos ihminen aidosti haluaa olla luova ja saada uusia hyödyllisiä tai muuten haluttavia asioita, pitää sietää tehottomuuden hetkiä ja jaksoja elämässä.

Tuotekehitysryhmiä tutkittaessa on paljastunut, että mitä enemmän kokemusta ja näyttöjä luovista innovaatioprojekteista ryhmällä on, sen hitaampi ja tehottomampi se uskaltaa olla, silloin kuin prosessi sitä vaatii.

– Työelämään kaivattaisiin kanttia hidastella, erityisesti tärkeiden prosessien alku- ja loppupäässä. Sekä ongelmanasetteluun että ideoiden jalostamiseen olisi jätettävä enemmän aikaa.

Itsetunnon vuoristorata

Vaikka luovuuden edellytyksenä on perusluottamus omaan arvoon, luovien ihmisten itsetunto ailahtelee laidasta laitaan.

– Luova suoritus kumpuaa siitä, että on ääretön luottamus omaan kykyyn tehdä jotakin ainutkertaista. Toisaalta itsetunto ehtii yhdenkin työpäivän aikana käydä pohjamudissa. Kirjailijoille on tyypillistä, että käsikirjoituksen valmistuessa he inhoavat suoritustaan. Juuri sellaista luovuutta edistävän itsetunnon pitääkin olla. Jos itsetuntoa on liikaa, luovuudesta jää puuttumaan tietty tekemisen meininki.

– Luova henkilö ei koe mielen vuoristorataa kärsimykseksi vaan nautinnoksi. Olisi tärkeää oppia antamaan itselleen myönteistä palautetta, pyöriskelemään tyytyväisyyden tunteessa, kun on saanut jotain aikaan, Jussi T. Koski toteaa.

Yksi luovuuden paradokseista on, että vaikka luovuus edellyttää itsenäistä ajattelua ja kykyä lähteä omille teille, muut määrittävät mitkä teot ovat luovia.

On traagisia tapauksia, jotka eivät ole saaneet vastakaikua elinaikanaan. Esimerkiksi Aleksis Kivi ja J. S. Bach saivat tunnustusta vasta kuolemansa jälkeen.

– Luova suoritus vaatii kestokykyä. Pitää olla rohkeutta ja voimaa jatkaa omaa linjaansa, vaikka taputusten sijasta tulisi puukkoa selkään.

Kritiikin peikko

Luovan työn tekijällä on valtava tarve – ja samalla pelko – kuulla mitä mieltä muut ovat.

– Ajan henki on sellainen, että itse kukin joutuu laittamaan työtään alttiiksi arvostelulle. Elämäntyö saatetaan lytätä yhdessä lööpissä vain sen takia, että lööppi täytyy tehdä.

Tunteita ei voi lakaista maton alle, mutta ulkoisen kritiikin armoille ei pidä jäädä. Jos työskennellessä alkaa ajatella tulevia kritiikkejä, se tarkoittaa, että on päästänyt jonkun kurkkimaan olkansa yli.

– Julkinen kritiikki täytyy kyetä asettamaan omaan lokeroonsa. Tärkeintä on oppia suodattamaan omaa työtä eteenpäin vieviä rakentavia elementtejä muusta palautteesta.

Vaihtoehtoisia näkökulmia

Luovan ihmisen intohimo kohdistuu rajattuun teemaan ja rautaiseen kokemukseen. Merkittävä luova suoritus alasta riippumatta tulee mahdolliseksi vasta perinpohjaisen perehtymisen jälkeen.

– Pelkkä perehtyneisyys ei riitä. Harvat taiteelliset tai tieteelliset innovaatiot leviävät laajasti, jos innovaation tuottajalla ei ole tuntumaa siitä missä maailmassa eletään ja mistä asioista muut ihmiset ovat kiinnostuneita.

Luova toimija on yhdistelmä pitkälle koulutettua erikoisasiantuntijaa ja leikki-ikäistä lasta.

Jussi T. Koskea kiinnostaa, miksi leikkivän lapsen oma-aloitteinen tekemisen riemu, ilo ja itsensä peliin laittaminen katoaa useimmilta ja tilalle tulee ulkoapäin ohjattu suorittaminen, sopeutuminen ulkopuolelta asetettuihin tavoitteisiin ja arvoihin.

Koulun merkitys on kaksitahoinen: Toisaalta se palvelee luovuutta päivittämällä kulttuurissa tärkeät tiedot ja taidot, joiden varaan luovuutta rakentaa. Toisaalta koulu väistämättä normalisoi ja tarjoaa monia asioita liian itsestään selvinä.

– Luova ajattelu kyseenalaistaa ja etsii vaihtoehtoisia näkökulmia. Siksi on suuri kulttuurinen tragedia, jos ihmisen luontainen avoimuus kysyä ja halu ilmaista itseään hiipuvat koulussa.

Kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski kouluttaa ja konsultoi työyhteisöjä luovien prosessien johtamiseen ja ymmärtämiseen liittyvissä asioissa. Koski on kirjoittanut useita luovuutta ja oppimista käsitteleviä kirjoja.

Teksti: Erja Salovaara