Hyvinvointi

Luunmurtumat – 10 kysymystä

Teksti: Anna.fi

Kerran murtunut luu murtuu herkästi toistekin. Miten kierteen voi katkaista?

Luunmurtumat  – 10 kysymystä

1. Kuinka tuhoisaa aikaa talvi on luille?

Valtaosa jalankulkijoille tapahtuvista kaatumisista sattuu talvella. Päivystysvastaanotoilla ensimmäiset liukkaat näkyvät lisääntyneinä rannemurtumina. Kun tasapaino horjuu, ihminen ottaa vaistomaisesti kädellä vastaan. Iäkkäällä ihmisellä suojareaktiot ovat hidastuneet, joten hän kaatuu yleensä kyljelleen tai selälleen ja murtaa olkavartensa, selkänikamansa, kylkiluunsa tai lonkkansa. Iäkkäiden murtumista iso osa tapahtuu kotona vuoteen ja vessan välisellä matkalla.

2. Altistaako murtuma uusille murtumille?

Suomessa tapahtuu vuosittain yli 70 000 luunmurtumaa. Näistä joka toisessa on taustalla luuta haurastuttava osteoporoosi.

Joka kolmas yli 50-vuotias nainen ja joka viides mies saa loppuelämänsä aikana osteoporoottisen murtuman. Heillä on muuta väestöä 2–4 kertaa suurempi riski saada uusi murtuma. Esimerkiksi lonkkamurtumia tapahtuu vuosittain noin 7 000. Niistä 1 500 on uusintoja.

3. Kuinka uudet murtumat voidaan estää?

Koska varsinkin niin sanottu matalaenerginen murtuma ennustaa uutta murtumaa, on sen toteamisen yhteydessä arvioitava murtumariski, diagnosoitava mahdollinen osteoporoosi sekä aloitettava sen hoito ja kuntoutus. Matalaenerginenmurtuma syntyy tasamaalla kaatumisesta tai alle metrin korkeudesta putoamisesta.

Murtumia hoitavissa yksiköissä pitäisi olla murtumahoitaja, jonka vastuulle murtuman syyn selvittely ja uusintamurtumien ehkäisy kuuluu. On hänen työtään muun muassa selvittää potilaan elämäntavat ja lääkitykset sekä murtumille altistavat tekijät.

4. Ovatko osteoporoottiset murtumat vain iäkkäiden naisten kiusa?

Valtaosa niistä sattuu yli 50-vuotiaille naisille: rannemurtumia tulee eniten hiukan alle 70-vuotiaille ja lonkkamurtumia kymmenen vuotta vanhemmille. Miehetkään eivät ole turvassa: miehen riski saada osteoporoottinen murtuma on suurempi kuin riski saada eturauhassyöpä.

Lapsen osteoporoosille altistavat rankat syöpähoidot ja kortisonihoito. Nuorella syömishäiriöt heikentävät luuston kuntoa, samoin kaikenikäisillä erilaiset, hoitamatta jääneet ravinnon imeytymiseen liittyvät sairaudet, kuten keliakia.

5. Voiko osteoporoosia sairastaa tietämättään?

Osteoporoosi on kuin korkea kolesteroli: ihminen voi elää vuosikymmeniä tietämättä sairaudestaan. Osteoporoosi voi paljastua luun murtumana.

6. Milloin kannattaa epäillä osteoporoosia?

Alipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja vähäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti altistavat osteoporoosille. Geneettiset tekijät voivat selittää jopa 80 prosenttia luun määrän vaihtelusta: jos äidillä on osteoporoosi, tyttären riski sairastua siihen kasvaa huomattavasti.

Sairastuneen selkänikamat luhistuvat. Jos pituudesta katoaa kuusissakymmenissä yli kolme senttimetriä, herää epäily osteoporoosista. Omaa murtumariskiä voi selvittää Luustoliiton sivuilla olevalla testillä.

7. Kuka pääsee luuntiheysmittaukseen?

Osteoporoosia ei seulota, koska näyttöä seulonnan tehokkuudesta ei ole. Luuntiheysmittaus tehdään riskipotilaille eli murtuman jo saaneille ja henkilöille, joilla on sellaisia sairauksia tai lääkkeitä, jotka altistavat osteoporoosille. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi tulehdukselliset suolisto- ja nivelsairaudet ja lääkkeistä suun kautta otettu kortisoni. Myös osteoporoosisuvun jäsenet pääsevät mittauksiin.

8. Miten kaatumisia voi välttää?

Koska iäkkäiden murtumista iso osa tapahtuu kotona, kodista pitäisi tehdä turvallinen esimerkiksi huolehtimalla valaistuksesta ja esteettömistä kulkureiteistä. Talviaikaan ulkona kannattaa suosia nastalenkkareita ja kenkiin kiinnitettäviä liukuesteitä sekä käyttää liikkumisen tukena keppiä ja sauvoja. Lonkkasuojaimet ovat aliarvostettu, mutta tehokas keino estää murtumia. Kyse on housuista, joissa on lonkan kohdalla taskut pehmusteita varten.

Hyvä tasapaino ja lihaskunto ehkäisevät kaatumisia. Iäkäs lyhistyy kaatuessaan, koska lihaksissa ei ole voimaa.

9. Miten osteoporoosia hoidetaan?

Diagnoosi perustuu luuntiheysmittaukseen. Kun ihmisen luumassa on vähentynyt 25–30 prosenttia 20–40-vuotiaan keskimääräisestä luun tiheydestä, hän sairastaa osteoporoosia. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti murtumaa, sillä omilla elintavoilla voi pienentää murtumariskiä. Tarvittaessa voidaan käyttää luun hajoamista estäviä ja luun tiheyttä lisääviä lääkkeitä.

10. Millä tavoin huolehdin luistani?

Monipuolinen ruokavalio ehkäisee terveellä ihmisellä luiden haurastumista. Se sisältää päivittäin 1 000–1 500 milligrammaa kalsiumia ja vähintään 20 mikrogrammaa D-vitamiinia. Yhtä, kaikille sopivaa D-vitamiiniannosta ei ole, vaan määrä perustuu talvikuukausina verikokeesta tehtävään D-vitamiinimittaukseen. Luut tarvitsevat tuekseen hyväkuntoiset lihakset ja ne puolestaan ravinnokseen proteiinia. Liikkuminen lisää ja ylläpitää luumassaa ja sen lujuutta. Luu kaipaa päivittäin kuormittavaa, tärähdyksiä sisältävää liikuntaa.

Luumassamme rakentuu pääosin alle parikymppisenä, mutta liikunta ja oikea ruokavalio lisäävät uutta luuta ja hidastavat olemassa olevan luun haurastumista vielä elämän loppumetreilläkin. Puolen tunnin kävely vaikka rollaattorin kanssa huolehtii luista. Vaikka kävely ei enää onnistuisi, harjoitella voi kuntosalissa ja jumpata tuolissa.

Asiantuntijana dosentti, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Seppo Kivinen, Suomen Luustoliitto ry

Teksti: Virve Järvinen
Kuva: Colourbox

Kotilääkäri 1/2015

Lue myös:

Osteoporoosi – Tunne riskit ja ehkäise
Liikunta ehkäisee osteoporoosia
Sinullako osteoporoosi?

X