Hyvinvointi

Molskis – nyt kaikki uimaan!

20.1.2005 Teksti: Anna.fi

Uinti on hyvä liikuntaharrastus, joka rentouttaa, lisää hapenottokykyä, elvyttää verenkiertoa, parantaa lihasten voimaa ja lisää kestävyyttä.

Koska uinti ei rasita niveliä, sitä suositellaan esimerkiksi niille, joilla on ongelmia polvien tai selän kanssa.

Varsinkin ripeätahtinen uinti kohottaa kuntoa. Siinä on kuitenkin tärkeää, että uintiasento on oikea. Väärä tekniikka rasittaa lihaksia, ja voi aiheuttaa esimerkiksi niska- ja selkäsärkyä. Pään painaminen välillä veteen, parantaa tekniikkaa. Siksi uimarin ehdottomiin varustuksiin kuuluukin uimalasit.

Rintauinti

Perustekniikassa on kiinnitettävä huomio pään asentoon, hengitykseen ja rytmiin. Rintauinnin rytmi on potku, liuku, käsiveto, potku jne. Potkun on oltava symmetrinen, eli samanlainen molemmilla jaloilla.

Kun rintauinnissa käyttää uimalaseja ja pään painaa veden alle, voi tällä tavalla estää lihasten jumiutumista. Käsivedon loputtua ennen uuden käsivedon aloittamista pää ja suu käyvät pinnan yläpuolella ja silloin hengitetään sisään.

Krooli

Krooli on rintauintia huomattavasti vaikeampi ja myös raskaampi tekniikka. Mikäli haluat oppia sen kunnolla, sinun kannattaa pyytää ammattilaiselta apua.

Uimahalleissa näkee paljon uimareita, jotka yrittävät vain saada mahdollisimman kovan vauhdin kroolaamisella. He huitovat kamalasti, pärskivät vettä muiden uimareiden päälle ja viskovat päätään puolelta toiselle. Samalla he kuluttavat aivan turhaan energiaansa – eikä vauhtikaan ole paras mahdollinen.

Aloittelija-kroolaajan hyvä perussääntö on hitaus: tee liikkeet mahdollisimman rauhallisesti, jotta löydät oikean tekniikan. Käsillä huitominen ei ole tärkeintä, vaan kropan kääntyminen vedessä. Kroolin liike lähtee nimittäin lantiosta, ja uimari myötäilee vettä kääntymällä miltei kylkiasentoon nostaessaan kättään.

Potku on vuorotahtinen, nilkat ovat rennot ja jalat pysyvät vedenpinnan alapuolella. Vain kantapäät rikkovat pinnan. Käsiliike on vuorotahtinen ja vetovaiheessa käsi työnnetään vartalon alitse reiden viereen.
Kun käsi koukistuu, niin uimari kurkkaa kainalonsa alta ja ottaa happea. Päätä ei nosteta vedestä, vaan toinen puoli päästä pysyy koko ajan pinnan alla. Pään liike on siis aika pieni.

Kun tekniikka hioutuu, hengittäminen muuttuu helpommaksi. Ensimmäisillä kerroilla kroolaaja saa ylpeä jos jaksaa kroolata edes 25 metriä.

Koko perhe pulikoimaan

Mitä pienempänä lapsi totutetaan veteen, sitä luonnollisempi elementistä tulee hänelle. Uimataito on hyvä kansalaistaito, joka voi vaaran tullen pelastaa jopa hengen. Pienten lasten kanssa on luonnollisesti syytä olla uimahallissa aina tarkkana, eikä uimataidonta lasta saa jättää yksikseen pulikoimaan altaaseen.

Hyvin valvottuna uinti onkin mitä mainioin harrastus koko perheelle.

Teksti: Tyyne Pennanen / A4 Media Oy (20.1.2005)
Kuva: A4 Media Oy
www.kunto.fi
www.tohtori.fi