Muutos palkitsee

Hyvinvointivalmentaja Salme Mahlakaarto osoitti väitöstutkimuksessaan, että itsensä kanssa työskentely vahvistaa ja auttaa jaksamaan työelämässä. Salmen oma voimaantuminen on johtanut moniin ulkoisiin ja sisäisiin muutoksiin.

Oma elämäntarina vaikuttaa siihen, millaisin silmin katsomme itseämme. Menneisyyttään ei voi pyyhkiä pois, mutta synkintäkin käsikirjoitusta voi muuttaa, jos ihminen on valmis tekemään työtä itsensä kanssa.

– Olen nähnyt sen työssäni, ja tiedän sen myös omasta kokemuksestani, sanoo syyskuussa 2010 filosofian tohtoriksi väitellyt Salme Mahlakaarto.

Salmen elämää ovat sävyttäneet isän ennenaikainen kuolema ja lapsuuden muut traumaattiset kokemukset.

– Olin isäni kuollessa 10-vuotias. Lapsuuteni päättyi siihen, sillä otin perheessäni aikuisen roolin. Samalla keskeytyivät lapsuuden tärkeät kehitystehtävät, eivätkä perusturvallisuus ja käsitys omasta arvokkuudesta ihmisenä ehtineet rakentua.
Salmen huolehtijan rooli näkyi myöhemmin hänen ammatinvalinnassaan. Hän kouluttautui psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja ryhtyi hoitamaan ihmisiä, vaikka olisi tarvinnut apua itsekin.

– Aloin ymmärtää noin 30-vuotiaana, miten eksyksissä olen itseni kanssa. Käsitin, että minun on ryhdyttävä rakentamaan identiteettiäni, jos haluan selviytyä elämässä hyvin eteenpäin.

Salme etsi ja löysi omat selviytymispolkunsa.

– Minua ovat vahvistaneet eniten terapiat, psykodraamakoulutus, tanssi sekä Tarinateatteri Raakku, jossa olen näytellyt 12 vuotta.

Kohti uutta työtä

Salme on sitä mieltä, että elämässä on tärkeintä miettiä, miten oma identiteetti voi rakentua ja vahvistua.

– Väitöskirjatutkimukseni vakuutti minut tästä. Selvitin siinä, mikä merkitys itsensä kanssa työskentelyllä on työssä voimaantumiseen. Seurantavaihe osoitti, että identiteettityö vahvistaa yksilöitä ja parhaimmillaan koko työyhteisöä.

Salmen voimaantumistutkimuksessa oli mukana 40-60-vuotiaita terveydenhoitoalan työntekijöitä, joiden tehtävä oli tuottaa oma elämäntarinansa kehitysvaiheineen. Yhteistyö sujui niin, että Salme valmensi osallistujia suunnittelemansa kehitysohjelman mukaisesti kymmenen kertaa vuoden aikana. Välillä osallistujat työskentelivät itsenäisesti pienryhmissä.

– Työskentelyn aikana käytiin läpi omia ja työpaikan ihmissuhteita. Ne ovat tärkeitä, koska ihminen on vuorovaikutteinen olento. Ihmissuhteet joko lisäävät tai syövät voimavaroja.

Osanottajat pohtivat myös suhdettaan työhön, työorganisaatioon ja omaan ammattiosaamiseensa. Samoin työstettiin työn sisältöä ja selvitettiin, mitä siinä pitää itselle tärkeänä.

– Ihmisten elämäntarinoista löytyi kehitysportteja, joiden kohdalla oli joutunut valitsemaan, jumiutuuko menneeseen vai lähteekö kohti uutta. Yksi oman elämäni kehitysporteista oli päätös jättää hyvä työpaikka opettajakorkeakoulussa 12 vuotta sitten. Syynä lähtööni oli se, että olin niin riippuvainen ulkoa tulevasta hyväksynnästä. Lähtöpäätös oli kuitenkin oikea. Lähdin yrittäjänä tyhjän päälle, ja se opetti minut luottamaan omaan ajatteluuni ja siihen, että elämä kuljettaa eteenpäin.

Hyvinvointi näkyväksi

Salmen elämän toinen tärkeä kehitysportti liittyy terveyskeskuslääkäriin, jolle hän kävi valittamassa kipeitä hartioitaan ja korkeata verenpainettaan. Salme oli lähdössä vastaanotolta, kun lääkäri totesi hienovaraisesti, että jos Salme jonain päivänä haluaa laihduttaa, niin hän voisi toimia oppaana.

– Muuta hän ei sanonut. Lääkärin avoin vilpittömyys avasi padot sisälläni, ja itkin kuin vesiputous. Hän näki sisäisen olemukseni eikä alkanut ammattilaisten tapaan neuvoa ja antaa ohjeita, jotka osasin ulkoa etu- ja takaperin.

Salme oli valmis muutokseen, ja hän ryhtyi laihduttamaan.

– Painoni on pudonnut seitsemässä vuodessa 50 kiloa. Samalla ovat lähteneet häpeän ja arvottomuuden tunteet.

Oman purren ohjaaja

Voimaantumisprosessissa on oleellista yhteys itseen. Salmen mukaan ihminen tarvitsee kokemuksen, että hän on oman purtensa ohjaaja eikä työelämän tai toisten ihmisten juoksutyttö.

– Tämän oppiminen oli tutkimuksessani mukana oleville erityisen voimaannuttavaa, ja sitä se on ollut myös minulle. Toinen tärkeä taito on opetella pitämään kiinni rajoista. Työpaikan ihmissuhteissa on osattava pitää rakentavalla tavalla puoliaan, jottei huku esimerkiksi kiireen ikeeseen.

Monelle tutkimukseen osallistujille oli yllätys, miten paljon työtä uudistuminen ja voimaantuminen teettää.

– Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä peileikseen voidakseen kehittyä. Kukaan ei pysty tuomaan sinulle kuitenkaan elinvoimaa ulkoapäin, vaan työ on tehtävä aina itse.

Uuteen astumista estää työmäärän lisäksi epätietoisuuden huoli. Kun päättää luopua vanhasta, ei vielä tiedä, mihin muutos johtaa.

– Vaihe ei ole mukava, mutta paikoilleen ei pidä jumiutua. Jos et kulje kehitysporttiesi läpi, kuihdut ja kyynistyt. Tällaiset ihmiset ovat usein niitä, jotka kuluttavat työpaikalla omia ja toisten voimavaroja.

Muutos palkitsee

Elämäntarinoiden kehitysportteja ovat usein elämänmuutokset, kuten rakastumiset, lasten syntymät tai avioero, mutta Salme uskoo, että muutokseen ajaa myös ihmisen sisäinen dynamiikka.

– Kehitykseen näyttävät kuuluvan kysymykset ”kuka minä olen?” ja ”mitä minä voisin jättää taakseni ja mitä uutta synnyttää?”.

Kysymykset voi jättää myös tekemättä. Jotkut Salmen tutkimukseen osallistujat eivät olleet kuunnelleet itseään ja toiveitaan vuosikausiin.Vähitellen heille alkoi selvitä, millaista ravistelua heidän elämänsä kaipasi, ja valmiutta löytyi suuriinkin muutoksiin.

Salmen sisäinen vallankumous oli se, että hän luopui lapsena ottamastaan huolehtijan ja vastuunkantajan roolista.

– Ajattelen joskus kauhulla, millaiseen fyysiseen ja henkiseen vankilaan olisin jäänyt, jos en olisi tarttunut elämän mahdollisuuksiin.

Salme tietää, että kipeät asiat kulkevat hänen mukanaan loppuelämän, mutta ne eivät enää ohjaa hänen tarinaansa. Hän tekee sen itse.

– Eräs elokuvantekijä on sanonut, että surullinen tarina syntyy siksi, että kertoja lopettaa liian aikaisin. Olen samaa mieltä.

Teksti: Helena Hyvärinen