Hyvinvointi

Nauruterapia netissä

Teksti: Anna.fi

Hervoton nauru tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin. Netin kansainvälisessä nauruklubissa saa nauraa porukalla.

Nauruterapia netissä

Tietokoneen näytölle ilmestyy englanninkielinen lause: On aika nauraa. Lähetä viesti, jos haluat mukaan. Tottahan toki. Sitä varten olen ilmoittautunut skypen kansainväliseen nauruklubiin, Laughterclubiin.

Seuraan näytöltä, miten aamun naurusessioon tulijat ilmoittautuvat yksitellen. Kello lähestyy kymmentä. Odotellessa ajatus netissä nauramisesta alkaa jännittää. Laughterclubin suomalainen vetäjä Anu Saari varoitti etukäteen, että kun ryhmäsessio käynnistyy, nauru alkaa välittömästi. Ei mitään puheita, pelkkää naurua.

Skypen virtuaalipuhelin soi, ja klikkaan vihreää vastausluuria. Näytölle ilmestyy Laughterclubin ikkuna sekä joukko tyhjiä ikkunoita, joiden alla on naurajan skypenimi. Samassa moniääninen nauru alkaa. En näe kasvoja, mutta kuulen, miten ihmiset eri maista, jopa eri puolilta maailmaa nauravat yhdessä ei millekään. Alussa nauru on tekemällä tehtyä. Sitten se vie mukanaan, ja yhtäkkiä aito nauru pyörähtää kuin pallo vatsasta.

Nauruklubi syntyy

Yksi Lauhghterclubin perustajista on porvoolainen naurujoogaopettaja Anu Saari.

- Olin kuullut, että skypessä on nauruklubi. Etsin sitä, mutta selvisi, että se oli loppunut. Silloin päätimme itävaltalaisen nauruohjaajan Ineksen kanssa, että perustamme sen itse.

- Meidän naurujoogaohjaajien pitäisi nauraa päivittäin. Kiireen ja stressin keskellä käy helposti niin, ettei muka ehdi pysähtyä nauramaan. Kun vedän klubia lähes joka arkipäivä, otan sen ajan itselleni. Tulee naurettua ainakin se kymmenen minuuttia.

Se tarkoittaa yhtäjaksoista nauramista, sillä klubissa ei puhuta. Siellä vain nauretaan.

Nautitaan naurusta

Mutta miksi pitäisi nauraa päivittäin?

Nauraminen lisää nauruherkkyyttä. Mitä enemmän nauraa, sitä herkemmin nauru lähtee. Nauruopettajalle nauruherkkyys on tietysti tarpeen, mutta säännöllinen nauraminen tekee hyvää kaikille.

Fyysistä hyötyä naurusta saa, kun nauraa vähintään 10 minuuttia kerrallaan. Silloin endorfiinit lähtevät kunnolla liikkeelle ja tuottavat mielihyvää. Pitkässä naurusessiossa vatsalihaksetkin saavat liikuntaa niin, että hyvän naurun jälkeen ne voivat tuntua jopa kipeiltä. Nauru saa veren kiertämään vilkkaasti ja se tyhjentää keuhkot niin, että on pakko vetää happea normaalihengitystä reippaammin. Säännöllisen nauramisen uskotaan jopa kohentavan vastustuskykyä. Ehkä se kaikkein tärkein juttu on kuitenkin mielen rentoutuminen.

- Tätä kutsutaan naurumeditaatioksi. Tarkoitus on tyhjentää pää kokonaan ja vain nauttia naurusta.

Anu Saari tietää omasta kokemuksestaan, että nauru kohentaa mielialaa.

- Vaikka aamu alkaisi huonosti, olotila muuttuu, kun nauran kymmenen minuuttia.
Ihmismieltä voi nimittäin harhauttaa hyvään oloon.

- Jo pitkään on opetettu, että kun laittaa lyijykynän huulten väliin ja irvistää hymyn, mieli tulkitsee ylöspäin kääntyneet suupielet ilon tunteeksi. Nauru saa pallean hytkymään vaikka nauraisit tekonaurua: hoh hohhohoh hoo! Se saa mielessä asioita liikkeelle.

Nauru avaa tunnelukot

Anu Saari tutustui naurujoogaan sattumalta tavallisella joogatunnilla. Paikalle tullut naurujoogaopettaja veti naurujoogan, ja se oli menoa.

- En ole koskaan ennen hurahtanut mihinkään. Kun makasimme siinä selällämme ja nauroimme, muistin, miten mielettömän ihanaa oli lapsena ja nuorena nauraa hervottomasti. Paras vitsi saattoi olla se, kun joku sanoi ”porkkana” – ja nauru vaan tuli.

Anu halusi saada mukanaan vievän naurun takaisin elämäänsä. Kun naurujoogan kehittäjä intialainen Madan Kataria tuli Suomeen, Anu lähti oppilaaksi. Hän alkoi opettaa naurujoogaa vuonna 2005, muttei ollut aivan tyytyväinen itseensä.

- Omissa korvissani nauruni kuulosti kolkolta. Siitä puuttui aitous. Tajusin, että pelkäsin naurua, koska nauru avaa tunnelukkoja. Se avaa myös itkuhanan, ja pelotti, että voisin purskahtaa itkuun kesken opetuksen.

Anu oli kärsinyt masennuksesta vuosia aiemmin, nuorena parikymppisenä.

- Kävin terapiassa ja hoidin itseäni niin, että sain nenän vedenpinnan yläpuolelle. Piilotin kuitenkin paljon kipeitä asioita sisälleni. En halunnut käsitellä niitä. Sitten nauraminen nosti ne pintaan.

Tällä kertaa hän ei enää piiloutunut tunteilta, vaan oli valmis kohtamaan ne.

- Naurun ansiosta olen löytänyt itseni. Nauraminen on tuonut rohkeuden muuttaa elämääni ja olla lempeä myös itseäni kohtaan.

Teksti: Marja Aalto

X