Hyvinvointi

Nenäkannu huuhtelee flunssan pois

Teksti:
Anna.fi

On taas se aika vuodesta, jolloin flunssa toisensa jälkeen rantautuu meille ja yksi jos toinenkin niiskuttaa. Eikä aikaakaan, kun itsekin tuntee olonsa tukkoiseksi. Jos olet kanssani niitä, joille tulee nuhan jälkitautina helposti poskiontelovaivoja, jatka ihmeessä lukemista.

Monen vuoden ajan marssin joka syksy lääkärin juttusille valittamaan tukkoista oloani. Useimmiten päädyin odotushuoneeseen puudutuspiikit nenässä poskionteloiden punktointia odottamaan tai ainakin lähdin vastaanotolta nenäsuihke- tai antibioottikuuriresepti mukanani.

Poskiontelovaivat ovat yleisiä

Poskiontelovaivat ovat monen aikuisen arkipäivää, mutta mistä moinen heikkous? En ole opiskellut lääketiedettä, mutta maalaisjärkeni sanoo, että joskus postionteloihin vievät tiehyeet ovat niin ahtaat, että pienikin ärsyke saa limakalvot ärtymään niin, ettei ilma pääse enää kiertämään onteloissa normaalisti. Ilmankierron estymisen taas huomaa siitä, että päätä särkee tai olo tuntuu muuten tukkoiselta.

Poskionteloihin eristyksiin jääneet bakteerit alkavat lisääntyä ja sinne syntyy tulehdus. Tulehdus puolestaan tekee olosta entistä kurjemman. Poskionteloiden punktointi helpottaa olotilaa yleensä välittömästä ja kirkastaa ajatuksen normaalille tasolle.

Ikivanha itsehoitomenetelmä

Ilmassa liikkuvilta viruksilta, bakteereilta ja siitepölyltä emme juurikaan pysty suojautumaan. Hengitämme jatkuvasti mikroskooppisia hiukkasia, joista osa jää nenän limakalvoille lisääntymään ja ärsyttämään niitä. Tässä vaiheessa tulee apuun jo vuosisatoja vanha, alunperin intialainen joogatekniikka, nenähuuhtelu. Nenähuuhtelussa laimeaa suolaliuosta juoksutetaan nenän ja poskionteloiden läpi, ja liuoksen mukana poistuu suurin osa pienhiukkasista ja pölystä. Samalla limakalvot rauhoittuvat.

Huuhtelun voi suorittaa yksinkertaisesti vetämällä suolavettä käsistä nenään, mutta paljon miellyttävämpää huuhtelusta tulee kun siihen käyttää nenäkannua. Nenäkannuja voi ostaa esimerkiksi apteekeista ja luontaistuotekaupoista.

Huuhteluun käytetään laimeaa suolavettä, jonka suolapitoisuus 0,9 % on sama kuin kehossamme muutenkin. Mitään erityisiä kemian taitoja suolaliuoksen valmistus ei vaadi, sillä siihen tarvitaan vain puhdasta vettä ja tavallista ruokasuolaa. Merisuolakin (hienokiteinen) käy, mutta erikoissuolat (esim. PanSuola) eivät tähän tarkoitukseen sovellu.

Liuos valmistetaan laittamalla yhteen litraan vettä 9 g eli noin kolme teelusikallista ruokasuolaa. Suolan pitää liueta veteen täysin ja helpoimmin se käy kun kiehauttaa veden kattilassa, lisää suolan ja antaa jäähtyä.

Huuhtelu käytännössä

Miellyttävintä huuhtelu on kehonlämpöisellä suolavedellä tehtynä. Nenää huuhdeltaessa ollaan kumartuneena lavuaarin päälle. Suolaliuoksella täytetty kannu asetetaan toiseen sieraimeen. Kannua ja päätä käännetään niin, että liuos menee nenään ja alkaa valua toisesta sieraimesta pois. Jos vesi menee suuhun, on asento väärä tai nenä erittäin tukossa.

Huuhtelun aikana hengitetään suun kautta, ja välillä vaihdetaan puolta. Huuhtelun jälkeen onteloihin mahdollisesti jäänyt vesi poistetaan kevyesti niistellen ja tuhistellen. Ensimmäisillä kerroilla puuha voi tuntua hankalalta ja suolavesi maistua suussa pahalta. Oikean huuhteluasennon ja -tekniikan löydyttyä nenähuuhtelun tekee nopeasti normaalien aamu- ja iltatoimien yhteydessä.

Enimmäismäärää nenähuuhteluille ei ole, mutta suositus on 1-3 kertaa vuorokaudessa. Itse olen nenäkannun satunnaiskäyttäjä eli kesäksi sen käyttö tahtoo unohtua. Näin lämmitys- ja flunssakauden alettua kaivan kannun taas esiin ja yritän käyttää sitä säännöllisesti. Jos oloni tuntuu tukkoiselta tai tulee ”tippunuha”, käytän kannua useammin.

Nenäkannua käyttämällä olen jo useamman vuoden välttynyt lääkehoitoa vaatineilta poskiontelotulehduksilta ja punktoinneilta. Jos sinäkin kärsit jatkuvasta nuhasta, erilaisista poskiontelovaivoista tai tukkoisesta olosta kokeile ihmeessä tätä vanhaa, hyväksi havaittua itsehoitokonstia. Nykyisin myös monet lääkärit suosittelevat potilailleen nenähuuhteluiden tekemistä.

Teksti ja kuvat: Anne Willman

X