Hyvinvointi

Olkapää kuormittuu herkästi

26.6.2008 Teksti: Anna.fi

Olkapää on kehomme liikkuvin nivel. Siksi se on herkkä reagoimaan kuormitukseen ja rasitukseen.

Olkapää kuormittuu herkästi

Pallomaisessa olkanivelessä ei ole luisia esteitä rajoittamassa liikettä. Olkaluuta pitävät lapaluuta vasten nivelsiteet, nivelkapseli ja lihakset. Liikkuvuutensa takia olkapää reagoi herkästi kuormitukseen ja rasitukseen.

– Olkavaivat ovat yleisimpiä työikäisten tuki- ja liikuntaelinten vaivoja, jotka pitkittyvät ja kroonistuvat helposti, ortopedi Mikael Salmela sanoo.

Monet viettävät paljon aikaa tietokoneella. Staattiset työasennot ja toistot altistavat olkavaivoille. Liikunnan vähäisyys ja heikentynyt lihaskunto lisäävät riskiä entisestään.

Olkavaivojen hoito

Pienet kolhut, ruhjeet ja venähdykset paranevat yleensä itsestään 6-8 viikossa, mutta pitkään jatkunut olkakipu kannattaa tutkituttaa ortopedilla.

Salmelan mukaan olkasairauden diagnoosi perustuu potilaan huolelliseen haastatteluun ja kliiniseen tutkimukseen. Röntgenkuvaus kuuluu aina alkuselvittelyihin. Ultraäänitutkimus on suuntaa-antava, ja sen luotettavuus riippuu röntgenlääkärin kokemuksesta. Magneettitutkimus on erityistutkimus, jota tarvitaan harvemmin.

Suurin osa olkavaivoista hoidetaan konservatiivisesti; levolla, tulehduskipulääkkeillä, kortisonilla ja fysioterapialla. Leikkausta harkitaan, jos vaivat eivät ala selvästi helpottaa konservatiivisella hoidolla. Joissakin vammoissa korjaava leikkaus on ainoa vaihtoehto.

– Nykyisin olkapään leikkaukset pyritään tekemään tähystämällä, joten isoja leikkaushaavoja ei tarvita. Leikkaus alkaa nivelen tähystyksellä, mikä on luotettavin tapa tutkia olkanivel.

Tähystyskirurgian ansiosta potilaan kivut vähenevät, kosmeettinen jälki on siistimpi ja toipuminen nopeampaa. Leikkauksen jälkeen olkavaivoihin perehtynyt fysioterapeutti kuntouttaa olkapäätä hoitosuunnitelman mukaisesti.

Sijoiltaan menot

Olkanivel on ihmisen useimmin sijoiltaan menevä nivel. Tyypillinen potilas on nuori aktiiviliikkuja, ja tavallisesti kyseessä on urheiluun liittyvä kaatuminen. Sijoiltaan menon riski on tavallista suurempi kontakti-urheilulajeissa, laskettelussa ja lumilautailussa.

– Mitä nuorempi ja aktiivisempi potilas, sitä todennäköisemmin vamma uusiutuu. Alle 20-vuotiailla urheilijoilla uusiutumisriski on yli 90 prosenttia.

Sijoiltaan mennyt olkapää pitää laittaa paikoilleen mahdollisimman nopeasti. Korjausleikkaus tehdään tähystysleikkauksena, ja se on perinteisesti tehty toisen sijoiltaan menon jälkeen.

– Hoitolinja on kuitenkin muuttunut aktiivisemmaksi, ja onkin täysin perusteltua leikata nuori urheilija jo ensimmäisen sijoiltaan menon jälkeen.

Kokeneissa käsissä leikkaustulokset ovat erittäin hyviä. Leikkauksen jälkeen kättä pidetään kantositeessä kolmen viikon ajan. Fysioterapia alkaa siteen poistamisen jälkeen, ja töihin paluu onnistuu yleensä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.

Ahdas olkapää

Ahdas olkapää -oireyhtymä on yleisimpiä olkakivun aiheuttajia 35-50-vuotiailla. Oireena on leposärky. Kipu pahenee kättä sivulle nostettaessa. Särky on pahinta yöllä ja häiritsee nukkumista.

– Yleensä sairaus johtuu kiertäjäkalvosimen lihasten rappeutumisesta tai rakenteellisesta olkaluun ja lapaluun välisen tilan ahtaudesta. Tällöin kiertäjäkalvosimen jänteet joutuvat hankaukseen.

Oireyhtymälle altistavat toistuvat nostot tai työskentely kädet ylös kohotettuina. Vaiva voi iskeä esimerkiksi remontin tai ikkunoiden pesun yhteydessä.

Tautia hoidetaan aluksi konservatiivisesti: levolla, tulehduskipulääkkeillä, kortisonipistoksilla ja fysioterapeutin antamien lihasharjoitteiden avulla. Mikäli oireet jatkuvat useita kuukausia konservatiivisesta hoidosta huolimatta, harkitaan tähystysleikkausta.

Leikkauksen jälkeen tarvitaan fysioterapiaa. Töihin paluu onnistuu yleensä 6-12 viikon kuluessa leikkauksesta.

– Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että leikkaus olisi pitkällä tähtäimellä parempi hoito kuin tehokas fysioterapia. Paraikaa onkin Suomessa meneillään laaja tutkimus, jonka toivotaan tuovan valaistusta asiaan.

Jännevauriot

Kiertäjäkalvosimen lihakset alkavat rappeutua ja jännevauriot yleistyä jo 40 vuoden iässä. Esiintymishuippu on yli 50-vuotiailla.

Rappeutunut jänne vaurioituu yleensä esimerkiksi kaatumisen tai raskaan nostoliikkeen yhteydessä.

– Hyvin iäkkäillä jännevaurio voi tulla myös itsestään ilman minkäänlaista vammaa, ja se voi olla täysin oireeton. Tietyllä tavalla kiertäjäkalvosimen jännevaurio kuuluukin ”normaaliin” ikääntymiseen.

Suurin osa kiertäjäkalvosimen jännevaurioista on rappeumaan liittyviä ja niitä pyritään hoitamaan ensisijaisesti konservatiivisesti. Mikäli oireet jatkuvat, harkitaan leikkausta. Leikkaus on syytä tehdä viimeistään 3-6 kuukauden kuluessa vaivojen alkamisesta. Pidempi odottelu huonontaa leikkaustulosta.

– Työikäisten ja sitä vanhempien hyväkuntoisten ihmisten tapaturmaiset jännevauriot tulee todeta ja hoitaa leikkauksella mahdollisimman nopeasti. Jos kaatumisen jälkeen olkapäätä särkee, se liikkuu huonosti ja käsi tuntuu voimattomalta, lääkäriin on lähdettävä viimeistään 1-2 viikon kuluttua vammasta.

Mikäli hoito viivästyy, vaarana on jänteen vetäytyminen, häviäminen ja lihasten heikkeneminen ja rasvoittuminen. Tällöin olkapäähän jää usein pysyvää vaivaa leikkauksesta huolimatta.

Jäätynyt olkapää

Jäätynyt olkapää alkaa kiusata tavallisesti viisikymppisenä. Kaksi prosenttia suomalaisista kärsii siitä jossakin elämänsä vaiheessa.

– Tuntemattomasta syystä olkanivelen kapseli tulehtuu, paksuuntuu ja kutistuu. Seurauksena on olkapään kivulias jäykistyminen.

Joskus sairautta edeltää olkapään vamma tai leikkaus. Diabetespotilailla jäätynyt olkapää on tavallista yleisempi ja heillä sairaus on myös vaikeampi ja ennuste huonompi kuin muilla.

Sairaus oireilee olkapään särkynä, jota kestää muutamia kuukausia. Vähitellen särky lievenee, ja olkanivel jäykistyy pikku hiljaa lähes liikkumattomaksi. Liike palautuu vähitellen, ja yleensä olkapää toipuu täysin. Taudin luonnollinen kesto on 1-3 vuotta.

– Pahimmassa särkyvaiheessa olka on hyvin liikutteluarka, joten fysioterapia ei ole mahdollista eivätkä särkylääkkeetkään usein auta. Paras hoito särkyyn on kylmäpakkaus.

Fysioterapiaa annetaan yleensä kovimman säryn loputtua ja olkapään liikkeen palautuessa. Perinteinen hoito on ollut anestesiassa tehtävä olkapään manipulaatio, jossa olkapään liikeradat väännetään väkisin auki.

– Manipulaatio on kuitenkin varsin traumaattinen eikä sen tehoa fysioterapiaan nähden ole osoitettu. Manipulaation suosio onkin vähenemässä. Ehkä paras hoito on tähystysleikkauksessa tehtävä nivelkapselin hallittu aukaisu, mutta leikkaus on varsin vaativa toimenpide ja edellyttää kirurgilta kokemusta.

Olkanivelen nivelrikko

Olkanivelen nivelrikko on varsin harvinainen verrattuna polven ja lonkan nivelrikkoon. Olkapään nivelrikkoa esiintyy lähinnä yli 65-vuotiailla. Nivelrikon voi saada nuorempikin esimerkiksi olkapään murtuman tai tapaturman seurauksena.

Oireena on olkapään liikekipu, ”rutina” ja liikerajoitus. Kuluman pahentuessa voi esiintyä leposärkyäkin. Sairautta hoidetaan pääasiassa tulehduskipulääkkeillä ja omatoimisella, ohjatulla fysioterapialla.

– Oleellista on olkapään liikeratojen ylläpitäminen ja lihasvoimien vahvistaminen. Pitkälle edenneessä kulumassa voidaan joskus harkita olkapään keinonivelleikkausta, jossa olkanivelen pää korvataan proteesilla. Leikkaustulokset eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin polvi- ja lonkkaproteesileikkauksissa.

Asiantuntijana ortopedi Mikael Salmela, Hatanpään sairaala, Tampere.

Teksti: Ulla Saikkonen

Lue myös

Suosittelemme