Onko maapallon tulevaisuus synkkä vai valoisa? Asiantuntijat ovat asiasta eri mieltä

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava sanoo, että viime vuosi oli ihmiskunnan historian hienoin. Kosmologian professori Kari Enqvistin mielestä on lapsellista ajatella, että maapallon ongelmista selvitään kuten aina ennenkin.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava ja kosmologian professori Kari Enqvist osallistuivat Annan Debattiin: voiko maapallo pelastua?

Onko maapallon tulevaisuus synkkä vai valoisa?

Kari Enqvist: Sekä että. Ei ole olemassa yhtä perusväriä, joka kuvaisi sitä maailmaa, jonka jälkeläisemme näkevät seuraavan vuosituhannen vaihteessa. Maapallolle ei tapahdu mitään seuraavien 50–100 vuoden aikana, mutta satojen miljoonien vuosien päästä kaikki elämä loppuu maapallolta.

Ilkka Halava: Valoisa. 2017 oli ihmiskunnan historian hienoin vuosi. Vaikka olemme synnyttäneet ongelmia, niitä on pystytty ratkaisemaan. Ratkaisukyky paranee koko ajan. Joka päivä yli 200 000 ihmistä siirtyy yli köyhyysrajan ja satoja tuhansia ihmisiä puhtaan juomaveden ja sähkön piiriin.

Mikä on maapallon suurin uhka?

KE: Väestönkasvu sekä se, että meitä on jo nyt liikaa maapallolla. Siitä kumpuavat kaikki muut ongelmat. Käytämme liikaa viljelysmaata, hyötyeläimet vievät liikaa tilaa, ja tuotamme liikaa jätettä. Yhtälö on onnistunut vain siksi, että tähän saakka hyvinvoiva osa maapalloa on ollut tuskin muutama miljardi ihmistä. Kehittyvissä maissa monet miljardit ihmiset ovat nyt tulossa samaan tilanteeseen. 50–100 vuoden päästä jokainen aasialainen ja osa afrikkalaisista kuluttaa yhtä paljon kuin suomalainen. Silloin tarvittaisiin vähintään kolme maapalloa. Ratkaisuna on joko vähentää kulutus kolmannekseen tai vähentää kolmannes väestöstä. Molemmat ovat hyvin vaikeita ratkaisuja.

IH: Ihminen itse. Ihmisellä ei ole lajityypillisiä vihollisia. Pahimmat uhat liittyvät siihen, miten päätämme järjestää elämämme ja millaisia vihamielisyyden perusteita kykenemme keksimään. Vihamielisyyden lisäksi uhkana on piittaamattomuus: se, jos emme puolusta maapallon säilymistä.

Mikä on maapallon suurin voimavara?

KE: Ihmiset. Ihminen on lajina tavattoman kekseliäs ja pystyy etenkin pakon edessä löytämään uusia ratkaisuja. Nyt kuitenkin olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ongelmat ovat massiivisessa mielessä ihmisen itsensä aiheuttamia. Voi silti toivoa, että ihminen pystyy ratkaisemaan edessä olevia väistämättömiä ongelmia.

IH: Jatkuva uusiutumiskyky. Se tapa, jolla luonnon kiertokulku on järjestynyt. Maapallon luonnonvarojen anti on runsas ja rikas, kun sitä ei käytetä kohtuuttomasti.

Onko ihmisillä realistinen käsitys maapallon tilanteesta?

KE: Ei. On paljon katteetonta optimismia, ja ajatellaan, että asiat jotenkin ratkeavat. Ihmiset eivät tule ajatelleeksi, miten valtavan vaikeaa se tulee olemaan ja miten erilainen lähitulevaisuutemme on verrattuna menneisyydessä kohdattuihin haasteisiin.

IH: Ei. Ajatellaan, että ilmaston lämpenemistä ei voi estää tai että nykyiset liikenne- ja ruokajärjestelmät ovat ainoita vaihtoehtoja. Ei ymmärretä, että ilmastonmuutokselle voidaan tehdä paljonkin ja että nykyiset järjestelmät eivät ole valmiita, vaan voivat olla tulevaisuudessa radikaalisti parempia.

Pystyykö ihminen ratkaisemaan isoimmat maapalloa uhkaavat ongelmat?

KE: Ei. Varmaan joitain ratkaisuja tehdään pakon edessä, mutta en usko, että mitään dramaattista muutosta tapahtuu ja että sadan vuoden päästä kaikki olisi hyvin. Jo nyt näemme, kuinka vaikeaa on saavuttaa mitään muutosta. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen suhteen tehdään erilaisia sopimuksia, mutta ne eivät pidä eivätkä kaikki valtiot liity niihin.

IH: Kyllä. Digitalisaatio on siinä välttämättömyys. Sen avulla voimme minimoida tuhlauksen ja kasvattaa hyvinvointia sekä vaurautta ilman, että maapallon luonnonvaroja käytetään turhaan tulevaisuudessa. Viimeisen 16 vuoden aikana maapallon väkiluku on kasvanut 23 prosenttia, vauraus 153 prosenttia ja hiilijalanjälki vain 9 prosenttia. Meillä oli jo selvä otsonikatokriisi, ja kun siihen havahduttiin, saimme hyvin nopeasti vaarallisten yhdisteiden käytön vähenemään. Se osoitti, että ihmiskunta kykenee halutessaan ratkaisemaan ongelmia yhteisillä sopimuksilla.

Annetaanko julkisuudessa liian negatiivinen kuva maapallon tulevaisuudesta?

KE: Ei. Ennemminkin se on liian positiivinen ja siihen liittyy katteeton optimismi. On lapsellista ajatella, että kyllä tästä selvitään, kun on aina ennenkin selvitty. Sata vuotta sitten meitä oli viidennes siitä mitä nykyään. Päästöjen ja jätteen lisääntymisen ohella isoksi ongelmaksi tulee se, että digitalisaatio vie työt monilta aloilta.

IH: Kyllä. On aina valinta, puhutaanko asioista toivottomina taisteluina vai päättäväisyyttä vaativina projekteina. Meillä on tapana lietsoa toivottomuutta. Kuitenkin digitalisaation yksi piirre on, että ihmiskunta pystyy seuraamaan ällistyttävän hyvin sitä, mitä saamme aikaan ja miten luonto voi. Tapamme järjestää yhteiskunta tuhlaa nykyään valtavan määrän luonnonvaroja.

Keskitytäänkö julkisessa keskustelussa epäolennaiseen, kuten muovipussien haittoihin?

KE: Kyllä. Todellista ongelmaa eli väestön määrää ja kasvua ei haluta nähdä. Kukaan ei halua rajoittaa syntyvyyttä, koska se koskettaa loukkaavalla tavalla ihmisen itsemääräämisoikeutta ja biologista tarvetta. Ihmisillä on realistinen kuva siitä, että lentomatkustaminen on ilmastolle haitallisempaa kuin lihansyönti. Samaan aikaan on vielä paljon haitallisempaa tehdä lapsi.

IH: Kyllä ja ei. Suurista ja pienistä asioista pitäisi keskustella rinnakkain. On hyvä ymmärtää, että muovipussi on aika onneton keksintö, ja on fiksua korvata se kestävämmällä. Samaan aikaan pitäisi keskustella siitä, että kymmenen suurimman valtion asevarustelubudjetti on 600 miljardia euroa. Jos päätettäisiin sijoittaa se raha kahdeksi vuodeksi tieteen ja tutkimuksen käyttöön, maapallon tila pystyttäisiin kääntämään haluttuun suuntaan todella nopeasti.

Mikä on tärkein tulevaisuutta koskeva neuvo lapsillemme?

KE: Opiskele, etenkin matematiikkaa. Ne tulevat pärjäämään, joilla on koulutusta ja edellytykset siirtyä työstä toiseen. Ymmärrä, että ongelmat ovat globaaleja ja ne vaativat pitkällä tähtäimellä kansallisvaltioista luopumista.

IH: Lapsemme tullaan muistamaan kultaisina sukupolvina, jotka ratkaisivat digitalisaation välineillä kaikki maailman isot ongelmat. Ratkaisut syntyvät todennäköisimmin pienissä maissa, joissa on korkea koulutustaso ja sivistys sekä vähän korruptiota. Lapsia voisi valmistaa tähän kertomalla, että olemme yksi suuri sivilisaatio maapallolla. Asuinalue, rotu tai sukupuoli on tulevaisuudessa yhä enemmän nyanssi.

Miten itse yrität vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen?

KE: Symbolisilla eleillä: käytän kestokasseja ja olen vähentänyt lihan syöntiä.

IH: Tulevaisuustutkijana koen velvollisuudekseni rakentaa tietoisuutta siitä, että tulevaisuus ei ole paikka, johon ajelehditaan. Haluan puheillani ja teoillani tarjota ihmisille niitä tulevaisuuksia, joita voimme rakentaa yhdessä.