Hyvinvointi

Pätkäpaasto eli 5:2-dieetti ei johda mässäilyyn

Teksti:
Anna.fi

Olen pitkän linjan laihduttaja, kokemusta on kertynyt jo usealta vuosikymmeneltä. 80-luku oli pitkien paastojen aikaa: suolihuuhteluja, kuivaharjausta, kylmiä suihkuja ja yrttiteetä vähintään viikko kerrallaan. 90-luvun taitteessa hurahdin Fit for Life -dieettiin, joka korosti sitä, että proteiinia ja hiilihydraattia ei saa syödä samalla aterialla.

Pätkäpaasto

Kaalikeittoa ja lentoemäntä dieettiä on tietysti myös tullut kokeiltua, mutta toistaiseksi tehokkain dieetti oli muinainen avioeroni. Silloin ymmärsin ohikiitävän hetken ihmisiä, jotka todella unohtavat syödä.

Se olikin ainoa dieetti, joka ei vaatinut kieltäytymistä eikä tahdonvoimaa. Yleensähän laihduttamiseen liittyy pitkiä ei-listoja: ei pullaa, ei pastaa, ei sokeria, ei alkoholia, ei rasvaista lihaa, ei sitä eikä tätä. Lyhytjänteisen nautiskelijan elämää ei-listat sekoittavat liikaa.

Michael Mosley: The Fast Diet

Kiinnostuinkin välittömästi, kun luin Englannissa hiljattain julkaistusta deettikirjasta. The Fast Diet -kirja esittelee mallin, jossa paastotaan kaksi vuorokautta viikossa ja loppuaika syödään ja juodaan mitä mieli tekee.

Ostan kirjan iPadilleni ja alan lukea. Tohtori Michael Mosley vakuuttaa kirjassaan, että jo vuorokauden paasto parantaa veren rasva-arvoja ja vahvistaa insuliiniresistenssiä. Pitkän tähtäimen etuina luvataan jopa sydänsairaus-  ja syöpäriskien alenemista.

Vuodenvaihteen juhlakauden jälkeen olen valmis kokeilemaan dieettiä. Kirja suosittelee paastopäiviksi maanantaita ja torstaita, jotta sosiaalinen elämä ei häiriintyisi liikaa. Paaston ei kuitenkaan tarvitse kestää aamusta aamuun, vaan mikä tahansa 24 tunnin jakso kelpaa.

Aloitan ensimmäisen paastovuorokauteni keskiviikkoiltana, talvilomallani. Syön reilunkokoisen illallisen iltakahdeksalta, seuraava ateria odottaa siis seuraavana päivänä samaan aikaan.

Paastovuorokautena 500 kilokaloria

Ajatus vuorokaudesta ilman ruokaa värisyttää hieman. Toisaalta se, että seuraavana päivänä koko ruokamaailma on taas ottamista vailla, helpottaa tuskaa. Tohtori Mosley suorastaan hehkuttaa sillä, että paastopäivien ulkopuolella voi ahmia mitä tahansa himoitsemaansa roskaruokaa ja kulautella kaljaa päälle. Lisäksi Mosleyn kirjassa sallitaan paastovuorokautenakin naiselle 500 ja miehelle 600 kilokaloria. Kirja sisältää jopa kyseiseen kalorimäärään mahtuvia ruokaohjeita. Minusta se on liioittelua. Kuka nyt paaston aikana haluaa puuhailla lieden ääressä.

Herään paastotorstaina viideltä, sillä mieheni on lähdössä työmatkalle. Päiväksi käytössäni on siis 500 kilokaloria. Juon kupin Green Coffee -laihdutuskahvia mustana ja huomaan, että kupillisessa onkin 30 kilokaloria, tavallisessa mustassa kahvissa kaloreita on vain pari. Nukahdan uudestaan ja herään upeaan talvipäivään. Syön pienen pyöreän ruisnäkkärin, 45 kilokaloria, sen päällä 25 juustohöyläsiivua tuoretta kurkkua, 5 kilokaloria, ja porkkanan, yhteensä noin 66 kilokaloria. Olen nyt käyttänyt 96 kilokaloria.

Teen pitkän rauhallisen kävelylenkin, sillä kirja kehottaa varovaisuuteen treenaamisessa. Lieneekö laihdutuskahvin ansiota, mutta nälkää en tunne koko päivänä. Iltapäivällä syön taas uuden suosikkileipäni, ruisnäkkärin tuorekurkkukasalla. Olen ilmoittautunut kuntokeskuksen rentoutustunnille ja pilatekseen, bussimatkoineen reippailuun kuluu nelisen tuntia. Olo on koko ajan positiivisen rauhallinen. Kotiudun noin tuntia ennen paaston loppumista.

Iltakahdeksalta syön – öljyssä haudutettua fenkolia ja lohi-avokadoseosta ruisleivän päällä. Kahden leivän jälkeen olen aivan täynnä, mutta syön vielä omenan ja juon litran vettä.

Avokado

Seuraavana päivänä nautin kevyestä olostani enkä sorru syöpöttelyyn ennen iltaa. Olen kylässä ja huomaan, miten suuri osa syömisestämme on tapa vain: vielä vähän juustoa, ja okei, vielä toinen pala piirakkaa. Illan aikana syön ja juon enemmän kaloreita kuin siihen mennessä yhteensä torstaina ja perjantaina.

Ensimmäisen dieettiviikon toinen paastopäiväni alkaa sunnuntaina iltapäivällä kello yksi. Sitä ennen vahvistan itseäni aamupuurolla ja lounaspastalla. Nälkä ei yllätä koko päivänä, juon vain monta kupillista teetä ja reilusti vettä.

Nukun hyvin, mutta tuleva työpäivä tyhjällä vatsalla jännittää hiukan. Kahvikupin ja näkkärin voimalla lähden töihin ja teen tärkeän huomion. Ensiksikään kukaan ei töissä seuraa, syönkö vaiko en. Toiseksi, töitä tehdessä ruoka ei tule mieleenkään ennen kello yhtä, jolloin liityn muina naisina lounasseurueeseen. Valitsen salaattipöydästä normiraasteet ja kevyen kasviskeiton. Illalla kotona piipahtelen kuitenkin pari kertaa jääkaapilla pelkästään siitä ilosta, että voin tehdä niin.

Toisella dieettiviikolla tajuan, että epätavallinen muuttuu nopeasti tavalliseksi. Mies ei korvaansa lotkauta, kun en syö torstaina enkä maanantaina. Toisaalta torstaiaamuna alan pistellä iloisesti tuliaisiksi saatua lanttukukkoa voilla siveltynä, kunnes muistan: Voi ei, torstai! Pienen tankkauksen jälkeen siirryn paastolle.

Ennen maanantain paastopäivää valmistan sunnuntaiksi trendikästä yön yli haudutettavaa porsaanlihaa. Syön sunnuntaina iltapäivällä suussasulavaa lihaa ja maistan myös kaupasta mukaan tarttunutta suklaajuustoa. Aterian päättää suuri päärynä. Lähden vatsa pinkeänä pilatestunnille. Kun palaan kotiin iltauutisille, haarukan alla hajoavan ylikypsän possun kuva vainoaa minua. Heitän varmuuden vuoksi suklaajuuston jämät roskikseen. Uutisten jälkeen otan sallitun herkun eli ruisnäkkärin, tuoretta kurkkua ja ripauksen suolaa.

Aamulla kevyt olo palkitsee ja vaaka yllättää iloisesti: paino on pudonnut kaksi ja puoli kiloa! Lähden töihin voittajafiiliksissä ja liityn taas yhdeltä lounasrinkiin.

Onnistumisen elämyksiä

Jatkan kuuria neljän viikon ajan, ja painoni putoaa peräti neljä kiloa – aika vähällä kieltäytymisellä.

Paras aika paastolle on mielestäni iltapäivästä iltapäivään. Joskus alkuun auttaa se, että syön ennen paastoa ylisuuren lounaan, jonka jälkeen ruoka ei tule useampaan tuntiin edes mieleen. Onnistumista auttaa myös se, että en jää kotiin maleksimaan, vaan täytän päivät puuhastelulla.

Tärkein huomioni on se, että paastoaminen ei johda mässäilyyn. Paaston tuoma hyvä olo ruokkii hyvän olon tavoittelua. Tohtori Mosleyn hehkuttama mässäily paastopäivien välillä ei siis kohdallani toteudu, mutta se varmaan onkin pikapaaston paras seuraus. Oivallan myös sen, että tartun usein keksipakettiin tai karkkipussiin – tai viinipulloon – vain aikani kuluksi.

Kaltaiseni heikko luonne saa tästä dieetistä rutkasti onnistumisen elämyksiä. Tosin, käsi sydämelle: paastovuorokaudesta kolmasosa menee nukkuessa, joten valtavaa tahdonvoimaa ei edes tarvita.

Kyllä. Voisin kokeilla uudestaankin.

Teksti: Eeva-Helena Laurinsalo Kuvat: Colourbox

X