Pyöräillen bikinikuntoon
Mitäpäs, jos dieettien ja paastojen sijaan pyrkisit bikinikuntoon hyötyliikunnalla? Pyörällä se onnistuu! Sen lisäksi, että matkat taittuvat mukavasti raikkaassa kevätsäässä, kilot karisevat kuin huomaamatta. Tästä lähtien siis jokainen kauppa-, koulu- tai työmatka kannatta hoitaa polkemalla!
Pyöräretkelle Viisikko-henkeen
Monille pyörä on ainoa ja oikea tapa kulkea kouluun tai työpaikalle. Sen lisäksi, että se on luontoa säästävä liikkumismuoto, se tuo myös puhtia päivään. Pyöräilyssä lihasten työskennellessä sydän pumppaa lihaksiin happirikasta verta ja näin sekä sydän että verenkiertoelimistö vahvistuvat. Liikuntamuotona pyöräily sopii myös kaikille.
Pyöräilyn ei tarvitse olla yksinäistä puuhaa. Kauniina kevätpäivänä voi kutsua kaveriporukan mukaan, pakata herkkuja reppuun ja ottaa suunnan kohti sopivan ajomatkan päässä sijaitsevaa keidasta. Mukaan voi ottaa vaikka teltan ja jäädä nauttimaan kesäöistä luonnon siimeksessä. Pyöräillessä tuskin ajaudutaan kovin syvällisiin keskusteluihin, mutta kaikkihan sen tietää, että seurassa kilometrit taittuvat joutuisammin.
Kuntopyöräilylle voi lähteä kaverin kanssa kaksinkin. Näin innokkaampi nostaa sohvalta sen vähemmän innokkaan ja toisena päivänä roolit ovat ehkä toisinpäin. Myös sisällä voi kätevästi, vaikka suosikki sarjaa katsellessa, polkea kuntopyörällä. Mikseipä jokailtaista tv:n edessä löhöilyä korvaisi polkutreenillä.
Turvallisesti tyylillä
Kypärä on pyöräilijän paras henkivakuutus. Enää ei päähän tarvitse painaa kömpelöä styroksikypärää, vaan turvallisuudesta huolehtimisen voi tehdä myös tyylillä. Muun muassa Tunturin Leon & Ellen pyörien runkojen helmivärit toistuvat kypärissä. Samalla, kun ostat pyörän, saat kypärän sävy sävyyn kaupan päälle.
Turvallisen fillaroinnin ei tarvitse tarkoittaa hiiren harmautta ja tylsyyttä. Kukapa kieltäisi tuunaamasta omaa kypärää mieluisaksi, joten eipä muuta kuin pensselit käteen. Enää ongelman muodostaa vain kypärän alla latistuva kampaus, mutta täytyy toivoa, että kevään hiusmuoti on päänmyötäinen.
Fitnesspyörä senttien sulattajana
Pyörävalikoima on nykyään laaja, joten jokaiseen käyttöön löytyy varmasti omanlaisensa. Jos mielessä on todellinen kunnonkohotus, vaihtoehtona voisi olla fitnesspyörän hankinta. Sen perusajatuksena on polkupyörä, jolla liikkuu mukavasti ja tarvittaessa kovaa. Fitnesspyörät etsivät yhä muotoaan, mutta kaikkien valmistajien lähtökohtana on korkealuokkainen pyörä, joka tarjoaa lähes kilpapyörien pyöräilytunteen, mutta pienemmällä rahalla ja kilpapyöriä mukavammalla ajoasennolla ja rauhallisemmalla ohjauksella.
Fitnesspyörä sopii kuntoiluun, pitkiin pyörälenkkeihin kuin myös työmatkapyöräilyyn. Matka taittuu lähes kaikkia muita pyörämalleja nopeammin. Fitnesspyörässä on suora ohjaustanko ja kilpapyörää miellyttävämpi ajoasento. Kilpapyörään verrattuna siinä on hieman leveämmät renkaat, jotka pehmentävät matkan töyssyjä.
Ellit satulassa
Seuraavassa ellit kertovat pyöräilynharrastuksen tuloksista:
Niina 29
”Aloitin säännöllisen pyöräilyn viime keväänä. Omaa aikaa liikunnan harrastamiselle on lapsiperheissä joskus haasteellista löytää. Päätin, että alan pyöräillä työmatkat ellei sada. Näin teinkin, pitkälle syksyyn saakka. Nautin omasta ajasta fillarilla huristellessani ja olen huomattavasti energisempi kuin aikaisemmin. Pyörämatka kestää suuntaansa vähän yli puoli tuntia mutta jo parin kuukauden jälkeen huomasin, että jalkani olivat saaneet ylevämpää muotoa ja sain pyöräilystä niin paljon lisäenergiaa, että tein usein illalla vielä vatsatreeninkin. ”
Katriina 34
”Viime kesänä päätimme miesystäväni kanssa, että grillireseptien testailuiden sijaan aloitamme pyöräilemisen. Selvittelimme mitä kaikkia kivoja päivämatkoja lähialueiltamme löytyy ja lähdimme niitä sitten polkemaan vapaa-aikanamme. Ensimmäiset matkat olivat noin tunnista puoleentoista. Loppukesästä viiletimme jo monen tunnin taipaleita. Hankimme mökille nettihuutokaupasta käytetyt pyörät ja nyt teemme kauppareissutkin pyörällä. Innostuimme pyöräilystä niin paljon, että olemme jo varanneet kesäksi pyöräilyreissun Itävaltaan.”
Nanna 26
”Minä viiletän pyörällä joka paikkaan, kesät talvet. Harrastan liikuntaa muutenkin erittäin paljon ja toisaalta opiskelijapussissa jokainen euro merkkaa. Entiset, jo työelämään siirtyneet, opiskelijatoverini valittelevat, että opiskelija-aikana oli helppoa, kun ei tarvinnut ”pukeutua” ja näin ollen pyöräily ja muu ulkona liikkuminen oli huomattavasti helpompaa. Osalla on töissä vaihtovaatteita ja kenkiä, joku käy suihkussa ennen töiden aloittamista ja toinen polkee niin hissukseen, ettei tule hiki.”
Eipä muuta kuin pyörät kevätkuntoon varastosta tai uuden hankintaan, tämä kevät alkakoon pyörän satulassa!
Kommentit
Minä olen aika lyhyt ja minulla onkin junnujen maastopyörä mutta silti tuntuu, että ajoasento on jotenkin huono. Ranteet puutuu ja peppu tulee kipeäksi. Ehkä pitäisi ostaa vanha naistenpyörä missä on baskerin kokoinen satula..
Kommentit
Hei, tietääkö kukaan mistä saisi edullisesti miestenpyörän? Tarvitsisimme sellaisen pyörän mihin voi kiinnittää lastenturvaistuimen. Miehen nykyiseen alamäkipyörään sitä ei oikein voi kiinnittää. Kovin paljon emme viitsisi tällaiseen pyörään satsata. Onko ideoita?
Kiva tarina pyöräilystä. Yksi asia pisti kuitenkin tekstissä silmään. Lainaus: ”Kukapa kieltäisi tuunaamasta omaa kypärää mieluisaksi, joten eipä muuta kuin pensselit käteen.” Tässä asiassa olisin kyllä tosi varovainen, kypärän maalaaminen tai siihen esim. tarrojen liimaaminen saattaa heikentää sen rakennetta. Pahimmassa tapauksessa asia paljastuu vasta mahdollisen onnettomuuden yhteydessä. Hyvää pyöräilykautta kaikille!
Itselläni on pitkä työmatka (n. 45 km suuntaansa) ja olen vakavasti harkinnut, että myisin auton pois ja kulkisin osan työmatkasta bussilla ja loppumatkan (loppumatkalla 15 km huonot julkiset yhteydet) pyörällä. Käytännössä tämä on jäänyt siksi, että en ole keksinyt, mihin voisin aina turvallisesti jättää polkupyöräni yön ajaksi kiinni, sillä hermot menisi siinäkin, jos fillari olisi vähän väliä varastettuna tai ilkivallan kohteena. Ruuhkabussissa kun ei oikein voi fillaria kantaa ja koko matka (90 km päivässä) tuntuu liian pitkältä matkalta.
Edullisesti miesten pyöriä saa esim. Huuto.net sivustosta osiosta Harrastukset/Pyöräily. Yksi hyvä keino hankkia pyörä on myös poliisien huutokaupat. Samoin kauppojen ilmoitustaulut ovat edelleen hyvä hankinta ostaa omasta kotikaupungista fillareita. Myös jotkut liikkeet myyvät käytettyjä ja kunnostettuja pyöriä.
Täällä ilmoittautuu yksi ympäri vuoden pyöräilevä. Laittakaapa kommenttia siihen, miksi aina kun kertoo pyöräilevänsä sekä vapaa- ajalla että arjessa saa sääliviä katseita ja kommentteja siitä kun ei käytä autoa. Työelämässäkin olen törmännyt siihen, että aina pitäisi olla auto, jos joudut kulkea muuallakin kuin työpaikkasi ja kodin väliä. Pyöräilyä puoltaa minulla ainakin oma terveys sekä yksi vähemmän saastuttava kulkuväline.
Nimimerkille: Pyöräily hyvänä vaihtoehtona
Totta puhut tuosta ympäristön asenteesta. Itsekin olen pyöräillyt tai kävellyt
koko ikäni työhön ja muihinkin mahdollisiin paikkoihin. Kyllä usein huomaa,
että ihmiset ajattelevat, että tuo on joko niin tyhmä, että ei ole saanut korttia,
tai niin köyhä, että sillä ei ole varaa pitää autoa. Autolliset ihmisethän eivät voi mitään muuta syytä autottomuuteen kuvitella. Yksinkertaisesti pitää vain olla sen verran vahva persoona, että ei välitä ympäristön paineista. Itse uskon vahvasti, että sen, minkä ympäristön arvostuksessa häviää, sen terveydessä voittaa, ja enemmänkin. Nykyisin tuskaillaan, kuinka teveydenhoitomenot rasittavat valtion ja kuntien taloutta, ja totta se onkin. Jospa ihmisille jonain päivänä valkenisi, että liikuttamalla käsiään ja jalkojaan, eli pyöräilemällä ja kävelemällä, voisi säästää näissäkin menoissa miljoonia, ja lisäksi myös ympäristöä.
Surkuhupaista minusta oli, kun eilen TV:ssä haastateltiin ikäihmisten ajovalmentajaa (sinänsä hyvä asia tuo ajovalmennus). Kun toimittaja kysyi,
että mitä ikämiehelle merkitsee, kun joutuu terveyssyistä luopumaan ajokortista,
vastaus oli: ”kyllähän siinä miehisyys menee”. Minusta on aika säälittävää jos miehisyys on tuollaisesta asiasta kiinni. – Pyöräilijälle ei voi tällaistakaan
”arvon alennusta” käydä.
Hyvät pyöräiljät!
Kevyen liikenteen väylällä pyöräilemisen luulisi olevan turvallista, mutta omat vaaransa sielläkin on. Mopojen osuus näillä väylillä on ainakin omalla paikkakunnallani räjähdysmäisesti lisääntynyt. Lisäksi mopoilijat ovat hyvin nuoria, joten liikennekulttuurista ja varovaisuudesta ei voi juuri puhua. Viime vuonna minun päälleni ajoi yksi mopo. Mopoilija oli alle 15. Tie oli suora ja näkyvyys hyvä, mutta kuljettaja taisi jutella kaverinsa kanssa, eikä huomannut katsoa eteensä. Onneksi selvisin vähillä vaurioilla: neljä tikkiä päähän ja pyörä korjauskelvottomaksi. Joten kannattaa varoa mopoiljoita. He eivät välttämättä aina osaa huomioida muita tiellä liikkujia.
Miten te töihin pyöräilijät kuljetatte työvaatteet? Käyttekö suihkussa töissä? Millaisissa vaatteissa olette työpaikalla?
Yllämainitut kysymykset arpikoittaa muutoin kuulostaa ihan mahtavalla tavalta saada jokapäiväinen liikunta ja ”happi”. Helsigin keskustan happi on vähän hiilidioksiidi ja häkä sekoitteista. 🙂
Millaisia pyöriä teillä on? Minun maastopyörä varastettiin ja kävin katsomassa Tunturin sivuilla ja siellä oli aika hauskan näköisiä pyöriä. En minä maastopyörää sinällään tarvitse, kun maastossa ajele.
Kyllä pyöräily on hyväksi! Kannatan! Ainoa huono puoli on sää…jos tuulee niin ei ole kovin kiva pyöräillä, etenkin jos on vastatuulta..kyllä siinä ärräpäitä pääsee, mutta silti tullee vain poljettua 🙂
Kuljen ympäri vuoden 12 km suuntaansa pyörällä. Ainoastaan pari kertaa etelän pakkaset menivät tänä talvena sen verran yli 20 asteen, että piti vaihtaa bussiin. Ja muutaman kerran sinnittelin mutta kirosin auraamattomia pyöräteitä ja 10-15 cm lunta niillä.
Hankaluutena on, että pitää aina olla vaihtovaatteet ja dödö mukana ja varata muutama minuutti hikipisaroiden huuhtelemiseen kasvoilta wc:ssä. Suihkua ei harmikseni ole työpaikallani. Silti olen nopeammin perillä kuin bussilla olisin odotusaikoineen.
Pistäydyin aikani kuluksi viikonloppuna Fillarimessuilla ja sieltä kyllä sain kipinän hankkia uuden pyörän. En ole pyöräillyt pitkään aikaan, mutta nyt päätin kokeilla, että miltä se fillarointi nykyään tuntuu ja täytyy myöntää, että onhan se erilaista ajella tuliterällä pyörällä 15 vuotta vanhaan verrattuna.
Tosi ihania värejä näkyi myös – pinkkiä, limeä, valkoista… Ja ne värikkäät mummopyörät saavat ihan hymyn huulille. Kyllä se kunnon kevät jo saisi tulla.
Itse ajan pyörällä välillä ja kesällä jopa ihan huvikseen tai no viime kesänä 5-6 kertaa päälle 20 km matka muuten vain. Yli 20 km matkalle kannattaa harkita ottaa kypärä päähän, itse otan sen juuri tuollaiseen muuten en käytä vaikka kannattaisi. Kypärättömyys johtuu iteslläni etten vain kehtaa mutta kyllä pitkillä matkoilla ja vaarallisilla teillä kannattaa käyttää.
Käytän itsekkin silloin 😀
No joo… lähimpään kauppaan 7 km, töihin 25 km. Taidan jatkaa autoilua hyötypyöräilyn sijaan.
Pyöräily ei laihduta juuri lainkaan. Olen ajanut pyörällä lähes päivittäin jo 42 vuoden ajan. Viikoss kilometrejä tulee normaalisti 100, koska ajan työmatkat. Vuodessa ajomatkaa kertyy yli 5.000 km.
Laihtumisen voi unohtaa. Olen 192 cm ja 95 kg. Alumiinirunkoiset pyörät hajoavat allani kerran viidessä vuodessa.
Työmatkani on sellainen, että pyörä on nopein kulkuneuvo. Ruuhkasta ei ole haittaa muuten, kuin pakokaasujen osalta. Niitä on pakko hengittää.
Pahin ongelma ovat koirat, jotka eivät liikennesäännöistä piitttaa. Seuraavaksi pahin ongelma ovat pyörävarkaat. Kahdesta huippuluokan lukosta huolimatta ulos teräskaiteeseen lukoin kiinnitettyä pyörää käy joku aina ronkkimassa. Tämän vuoksi lukkoja on oltava ainakin kaksi, ja niiden on oltava eri tyyppiä. U-lukon ja vaijerilukon yhdistelmä näyttää toimivan parhaiten. Kummankin saa rikki, mutta varkaalla on oltava kaksi hyvin erityyppistä työkalua.
Laihduttanmiseen pyöräilystä ei ole. Liikuntatapana pyörä on liian tehokas. Kaloreita ei juuri kulu – mutta hauskaa se on.
ostin juuri itselleni uuden pyörän, koska olen aloittanut kuntoilun tupakoinnin lopettamisen jälkeen. mieli on todella virkeä!!!! ajattelin hommata pyörään sellaisen ”kärryn”, jossa voin kuskata kahtaa pientä lastani! kyllä pyöräily kannattaa ja avartaa!!! hyviä pyöräilyhetkiä kaikille pyöräilyn ystäville:)!!!
Kylläpäs alkoi himottamaan uutta pyörää kun eksyin tuonne Tunturin sivuille! Minulla on sellainen monta vuotta vanha Helkaman 7-vaihteinen Kaunotar -malli, joka kyllä vielä palvelee ok mutta se on hirveän raskas ajaa! Johtuen osaksi siitä että takarengas on täysin käkkyrällä kun pyöräni kerran varastettiin (ja löydettiin meren jäältä josta joku ystävällinen henkilö sen vei poliisiasemalle!). Tosin tämä malli nyt on muutenkin sellainen kaupunkimaastis, jotka tuppaavat olemaan huomattavasti raskaampia ajaa kuin esimerkiksi poikaystäväni oikea maastopyörä.
Ja kyllä sitä varmasti saa pyöräilemälläkin kaloreita kulumaan, pidä vain vauhtia yllä ja oikeata vaihdetta silmässä jotta vastusta riittää. Ei kai sellainen ”sunnuntai-pyöräily” juuri laihduta, aivan kun ei ”sunnuntai-kävelykään”. Miksikäs kuntosalit muuten olisivat pullollaan kuntopyöriä, jos ei oikeanlainen pyöräily-tekniikka muka sopisi myös laihduttajaksi!
Aurinkoista kevättä kaikille Plazan pyöräileville lukijoille!
No Haloo nimimerkki ”nakkisormi”! Kerro minullekin, minkä tilaston mukaan polkupyöräonnettomuus on mahdollinen vain yli 20 km:n matkoilla! Ethän (varmaankaan?) jätä autossakaan laittamatta turvavyötä kiinni kun ajat vain käymään lähikaupassa. Kypärä päähän myös lyhyille matkoille!
Kyllähän pyöräily on mukavaa, varsinkin kun joutuu/saa istua autossa työpäivät. Mukava hypätä päivän päätteeksi kuorma-autosta pyörän päälle 🙂
Minä olen aika lyhyt ja minulla onkin junnujen maastopyörä mutta silti tuntuu, että ajoasento on jotenkin huono. Ranteet puutuu ja peppu tulee kipeäksi. Ehkä pitäisi ostaa vanha naistenpyörä missä on baskerin kokoinen satula..
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous