Ravinto

Anua, 32, tiheä ateriarytmi auttaa jaksamaan paremmin, eikä syömisiä tarvitse ajatella: ”Annokset eivät kasva liian suuriksi”

Voimaharjoitteluvalmentaja ja tietokirjailija Anu Marin syö tasaisin väliajoin pitkin päivää. Silloin syömistä ei tarvitse koko ajan miettiä ja annoskoko pysyy aisoissa. Ravitsemusterapeutti kommentoi Anun ruokarytmiä.

Teksti:
Virve Järvinen
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Kun syö tiheästi, syömisestä ei tule ikinä ähky olo, ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja ja tietokirjailija Anu Marin sanoo.

Voimaharjoitteluvalmentaja ja tietokirjailija Anu Marin syö tasaisin väliajoin pitkin päivää. Silloin syömistä ei tarvitse koko ajan miettiä ja annoskoko pysyy aisoissa. Ravitsemusterapeutti kommentoi Anun ruokarytmiä.

Anu Marin, 32, kertoo ruokarytmistään:

”Tänä aamuna söin tuorepuuroa ja marjoja, kuten aina arkisin. Sekoitan joka toinen ilta jääkaappiin puurosatsin, josta riittää kahdelle aamulle. On kätevää, kun ei tarvitse aamuisin ajatella, mitä söisi.

Lue myös: Tunnetko jo meal preppingin eli preppauksen? Helppo rutiini auttaa syömään terveellisemmin ja säästämään aikaa ja rahaa

Minun ei tarvitse miettiä myöskään ateriarytmiäni, sillä olen kasvanut siihen. Syön kuten lapsuudenkodissani, eli tasaisesti kolmen–neljän tunnin välein. Jos ateriaväli venyy tunnilla, minulla on melkoinen nälkä. Tarvittaessa pystyn venyttämään väliä ja kestämään nälkää, mutta mukavaa se ei ole.

En seuraa ruoka-aikojani kellosta, sillä nälän tunne, tekemiseni ja valmennettavat asiakkaani rytmittävät automaattisesti ruokailua. Pidän lounastauon puolilta päivin ja välipalan otan asiakastapaamisten välissä. Kun kotiudun neljän ja iltaseitsemän välillä, teen päivällistä. Ennen nukkumaanmenoa syön usein vielä jotain.”

Lounas on päivän pääruoka

”Lounas on päivän pääruoka. Kasaan sen kotona eväsrasiaan: soijasuikaleita tai kanaa, vihanneksia ja pastaa, perunaa tai nuudeleita. Osan vihanneksista syön raakoina ja dippailen niitä hummukseen. Toisinaan käyn ulkona lounastamassa ja kokoan annoksen lautasmallin mukaan. Välipalaksi syön rahkaa tai proteiinivanukkaan ja hedelmän. Ripottelen usein rahkan päälle mysliä tai muroja.

Viime aikoina olen tehnyt päivälliseksi wokkia. Olen valmistanut sen useamman kerran kaalista ja laittanut mukaan kananmunaa tai tempehiä. En jaksa kokata joka ilta, vaan korvaan lämpimän ruoan usein leivillä, joihin laitan vegaanisia leikkeitä, jalotofua ja juustoa tai raejuustoa ja vihanneksia. Jos päivällinen jää kevyeksi, paistan iltapalaksi pinaatti-tomaattimunakkaan. Tuhdimman aterian jälkeen syön vain rahkan tai muutaman leivän päällisineen.”

Lue myös: 5 helppoa ja terveellistä välipalaa, jotka on kätevä ottaa mukaan töihin tai harrastuksiin

”Perjantaina saatan pitää pitsapäivän”

”Vaikka teen aika lailla samoja ruokia päivästä toiseen, en kyllästy. Kun tiedän ennakkoon, koska ja mitä syön, minun ei tarvitse ajatella syömisiäni. En ole ruoka­hifistelijä, mutta en ole tiukkapipokaan. Voin syödä päivittäin pienen herkun, kuten jätskin. Perjantaina saatan pitää puolisoni kanssa pitsapäivän, ja pitsa vaatii seurakseen oluen.

Kun syön tasaisin välein, annokset eivät kasva liian suuriksi. Näin takaan, että saan ruoastani tarvitsemani energian. Jos söisin harvemmin, minun pitäisi syödä energiantarpeeseeni nähden kerralla huomattavasti enemmän, mitä en halua. Ähky olo on kurja olo.

Voin hyvin, kun syön 2 000–2 500 kilokaloria päivässä. Treenaan tällä hetkellä kuntosalilla kaksi kertaa ja ratsastan kerran viikossa, ja liikuntapäivinä syön määrällisesti vähän enemmän. Tällä syömisellä jaksan ja myös kehityn saliharjoittelussa.

Tunnen energiavajeen jaksamisessani. Jos välipala jää syömättä, kävellen tekemäni työmatka tuntuu uuvuttavammalta. Näillä syömisillä virta on kuitenkin riittänyt kotiin hyvin ja ellei riittäisi, voisin ihan hyvin poiketa ärrän kautta.”

X