Kasviöljyllä voi korvata kalan hyvät rasvat ruokavaliossa – näistä öljyistä elimistö muodostaa kalan sisältämää EPA:a ja DHA:ta
Kala sisältää runsaasti terveydelle hyödyllisiä omega-3-rasvahappoja. Jos et syö kalaa, saat hyviä rasvoja onneksi monesta muustakin lähteestä. Tietyissä kasviöljyissä on alfalinoleenihappoa, josta elimistö valmistaa kalan sisältämiä rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta.
Kala sisältää runsaasti terveydelle hyödyllisiä omega-3-rasvahappoja. Jos et syö kalaa, saat hyviä rasvoja onneksi monesta muustakin lähteestä. Tietyissä kasviöljyissä on alfalinoleenihappoa, josta elimistö valmistaa kalan sisältämiä rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta.
Ravitsemussuosituksissa kalaa kehotetaan syömään 2–3 kertaa viikossa, sillä se on muun muassa hyvänlaatuisen rasvan, proteiinin, D-vitamiinin ja jodin lähde. Mitä siis valita lautaselle, jos kalan hinta hirvittää tai syö muusta syystä vain vähän tai ei lainkaan kalaa? Omega-3-rasvahappoja on onneksi myös kasvikunnan tuotteissa.
Mitä ovat välttämättömät rasvahapot?
Ruoan sisältämien rasvojen yhteydessä puhutaan usein kovista ja pehmeistä rasvoista. Kovaa rasvaa saadaan ennen kaikkea eläinkunnan tuotteista, kuten voista, kermasta sekä rasvaisesta juustosta ja lihasta. Runsaasti saatuna ne ovat elimistölle haitallisia.
Pehmeää rasvaa on kasviöljyissä, margariineissa, kalassa, pähkinöissä, manteleissa ja siemenissä. Ne sisältävät runsaasti sekä kerta- että monityydyttymättömiä rasvahappoja, jotka auttavat muun muassa pitämään kolesterolin normaalilla tasolla.
Pehmeisiin rasvoihin kuuluvat välttämättömät rasvahapot ovat nimensä mukaisesti ihmiselle välttämättömiä. Ilman niitä elimistö ei pysty toimimaan kunnolla. Ne muun muassa vaikuttavat aivojen ja hermoston toimintaan sekä toimivat elimistössä tärkeinä rakennusaineina.
Välttämättömiä rasvahappoja ovat omega-6-rasvahappoihin kuuluva linolihappo ja omega-3-rasvahappoihin kuuluva alfalinoleenihappo.
Alfalinoleenihaposta elimistö pystyy itse tuottamaan muita omega-3-rasvahappoihin kuuluvia, terveydelle hyödyllisiä pitkäketjuisia rasvahappoja, kuten EPA:a ja DHA:ta.
Kala on nimenomaan erinomainen EPA:n ja DHA:n lähde, eli siinä on elimistölle hyödyllisiä pitkäketjuisia rasvahappoja jo valmiina.
Jos kalan syöntiä joutuu vähentämään, on tärkeää saada enemmän kasviperäistä alfalinoleenihappoa, jotta elimistö pystyy itse tuottamaan EPA:a ja DHA:ta.
Elimistön kannalta ei ole väliä, saako se EPA:n ja DHA:n valmiissa muodossa vai tuottaako se ne itse.
Vaihda edullisempiin kaloihin
Vaikka lohen ja kirjolohen hinta olisi korkealla, sekasyöjälle on tarjolla edullisempia, hyviä kalalajeja. Kokeile esimerkiksi silakkaa, muikkua, lahnaa tai haukea.
Silakassa, muikussa ja lahnassa EPA:a ja DHA:ta on runsaasti. Hauki taas on melko vähärasvainen, mutta siitä saa muuten kalan hyviä ravintoaineita.
Tuoreiden kalojen lisäksi välillä voi kokeilla myös pakastekaloja tai säilykkeitä. Pakasteseiti on edullinen kala, josta voi tehdä esimerkiksi kalakeittoa.
Kalasäilykkeitä taas voi laittaa leivän päälle tai salaattiin tuomaan lisää ruokaisuutta.
Edullisempia kalaruokia
Lisää ruokavalioon pari ruokalusikallista rypsiöljyä
Jos vähennät kalan syöntiä tai et syö sitä ollenkaan, saat omega-3-rasvahappoja myös kasvikunnan tuotteista: hyviä alfalinoleenihapon lähteitä ovat rypsi-, rapsi-, soija-, hampunsiemen-, saksanpähkinä-, vehnänalkio-, camelina- ja pellavansiemenöljy.
Useimmille helpoin ja edullisin tapa saada alfalinoleenihappoa riittävästi on lisätä ruokavalioon 2–3 ruokalusikallista rypsiöljyä päivässä. Sitä voi käyttää ruoanlaitossa ja salaatin kastikkeena.
Hyvä valinta on myös käyttää rypsiöljypohjaista margariinia leivän päällä. Sopivan margariinin tunnistaa kaupassa tuotteessa olevasta Sydänmerkistä.
Jos käyttää sekä rypsiöljyä että rypsiöljypohjaista margariinia, sopiva määrä päivässä on 1–2 ruokalusikallista öljyä ja noin 25–30 grammaa margariinia. Käytännössä margariinia kannattaa sipaista teelusikallinen leipäviipaleen päälle.
Syö päivittäin kourallinen saksanpähkinöitä
Pähkinät ovat tunnetusti hyvien rasvojen lähteitä. Alfalinoleenihappoa on kuitenkin käytännössä vain saksanpähkinöissä. Niitä kannattaa lisätä ruokavalioon pieni kourallinen päivässä.
Jos saksanpähkinät eivät maistu, niiden hyödyt saa myös saksanpähkinäöljystä. Sitä voi käyttää esimerkiksi salaatinkastikkeena. Monet pitävät sen miedosti pähkinäisestä mausta.
Käytä rikottuja pellavansiemeniä – mutta maltilla!
Pellavansiemenöljy on erittäin hyvä alfalinoleenihapon lähde. Ruoanlaitossa on kuitenkin hyvä huomioida, että se ei kestä kuumentamista. Monet myös vieroksuvat sen voimakasta makua.
Pellavansiemeniä voi käyttää myös rouheena. Rouhitussa muodossa niissä olevat hyvät rasvahapot pääsevät imeytymään suolistossa.
Pellavansiemeniä täytyy kuitenkin muistaa käyttää maltillisesti. Muiden öljykasvien siemenien tapaan ne keräävät itseensä raskasmetalli kadmiumia.
Kun siemeniä syö päivässä korkeintaan pari ruokalusikallista, hyödyt ja haitat pysyvät hyvin tasapainossa.
Vältä kalaöljyä sisältäviä ravintolisiä
Markkinoilla on paljon erilaisia omega-3-rasvahappoja sisältäviä ravintolisiä, kuten kalaöljykapseleita. Monet käyttävät niitä toivoen, että ne auttaisivat esimerkiksi alentamaan kolesterolia.
Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Ravintolisänä otetut kalaöljyvalmisteet voivat lisätä haitallisen LDL-kolesterolin määrää. Lisäksi ne voivat heikentää sokeriaineenvaihduntaa.
Siksi kalaöljykapseleita ei kannata käyttää omin päin.
Älä jätä oliiviöljyä kokonaan
Oliiviöljyn rasvahappokoostumus on erilainen kuin rypsiöljyssä: omega-3-rasvahappoja se sisältää vain 0,5 prosenttia ja omega-6-rasvahappoja noin 10 prosenttia. Omega-3:n lähteenä se on siis huono.
Oliiviöljy sisältää kuitenkin runsaasti muita terveydelle edullisia aineita. Oliiviöljyn rinnalla kannattaa syödä kalaa, rypsiöljypohjaista margariinia ja saksanpähkinöitä. Välillä sen käyttöä voi myös vaihdella rypsiöljyn kanssa.
Asiantuntijana ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, Itä-Suomen yliopisto
Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 9/2022.
Kommentit
Tyydyttyneen rasvan haitallisuusteoria, joka aikoinaan Pohjois-Karjala projektina tunnettiin, on kumottu vertaisarvioinnissa jo ajat sitten. Se oli vain tietyn hyvävelipiirin projekti, jolla suomalaisia saatiin ostamaan margariinia. Samaan aikaan muutama toveri sai sillä projektilla tohtorin paperit. Todistettu vääräksi jo ajat sitten, mutta kun nämä samat toverukset saivat itsensä kammettua päättäviin virkoihin tällä projektilla, niin tottakai tätä opetetaan edelleen virallisena totuutena.
Liika hiilihydraatti on verisuoni terveyden kannalta haitallista ja sitä huonommaksi veren rasva-arvot muuttuvat.
Liika hiilihydraatti nostaa erityisesti veren triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuuksia. Lisäksi niin sanotut apolipoproteiinipitoisuudet suurenevat, mikä viittaa lisääntyneeseen sydänsairausriskiin.
Kohonnut verensokeri on hankala asia, kun sokeri reagoi koko elimistössä kaikkien valkuaisaineiden kanssa ja rikkoo niiden normaalin toiminnan. Siksi verensokerin pitäminen alhaalla on oleellisen tärkeää ja tähän paras lääke on jättää hiilihydraattipitoiset ruoat niin vähiin, että verensokeri ja veren insuliinitaso pääsee normalisoitumaan.
Elimistö voi varastoida hiilihydraatin sisältämää ylimääräistä energiaa pitkäaikaisesti vain muuttamalla sitä rasvaksi. Tästä syystä osa maksaan kertyvästä hiilihydraatista muuttuu triglyseridiksi eli rasvaksi.
Maksa pyrkii pääsemään eroon kertyvästä rasvasta siten, että se erittää sitä vereen niin sanottuna VLDL-lipoproteiinina. Se sisältää pääosin triglyseridejä mutta myös kolesterolia. VLDL puolestaan on LDL:n eli niin sanotun pahan kolesterolin esiaste, jota muodostuu, kun triglyseridit on pilkottu pois lihaskudoksessa polttoaineeksi ja rasvakudoksessa varastoitavaksi.
Kolesteroli on kaikkien solujen tärkeä rakennusaine. Kolesteroli kulkee veressä proteiinipaketeissa kuten LDL ja HDL. Näiden pakettien sisällä oleva kolesteroli ei ole vaarallista, mutta erityisesti nämä LDL-partikkelit voivat olla riski tilanteessa, jossa ravinto sisältää liikaa hiilihydraatteja, joka nostaa verensokeria. Silloin LDL-partikkeleita on paljon ja kohonnut verensokeri vaurioittaa niiden proteiinikuorta ja maksa ei enää tunnista niitä vaan ne jäävät kiertämään verenkiertoon. Kun kohonnut verensokeri on vielä vaurioittanut verisuonten seinämiä, niin nuo vaurioituneet LDL-partikkelit tarttuvat herkästi juuri niihin kohtiin. Eli hiilihydraatit ei rasva on ongelman syy.
Ongelmallinen rasva on vain se, jota maksa tekee hiilihydraateista ja eikä silloinkaan oikeastaan rasva vaan ne LDL-paketit, joita tarvitaan paljon kuljettamaan tuota hiilihydraateista syntyvää rasvaa ja joka näkyy labra-arvoissa korkeana fp-Trigly -tasona. Hyvin usein voisi todeta, jos fp-Trigly -arvo on yli 1 mmol/l, niin ruoassa on liikaa hiilihydraatteja ja silloin on verisuonet vaarassa.
Tyydyttyneiden rasvahappojen ja sydänsairauksien välillä ei todellakaan ole yhteyttä.
https://turpaduunari.fi/paradigmat-kaatuvat/
Kommentit
Nyt oli kyllä äärimmäisen väärää tietoa. Vaikka kasviöljyt sisältävätkin omega 3:a, ne eivät ikimaailmassa sovellu korvaamaan esimerkiksi kalaa. Syy on yksinkertainen. Omega 6 / omega 3 -suhde on aivan väärä esimerkiksi rypsiöljyssä.
Taas vaihteeksi, Suomessa kun ollaan, käsittämättömän paljon väärää ”tietoa.”
En jaksa selvittää, kun ei siitä mitään hyötyä ole. Sen verran voin sanoa, että kasvien ALA ei koskaan vastaa kalan ALAa, ja siemenöljyt ovat huonoja monestakin syystä (kaikista en ole varma, en tunne), mutta rypsiä ja rapsia ei pitäisi ainakaan käyttää sisäisesti.
Omega 3 rasvahappojen lyhyt oppimäärä:
ALA (Alfalinoleenihappo), on lyhytketjuinen Omega-3-rasvahappo, joka on elimistölle välttämätön. ALA:a saa (pähkinät, siemenet, manteli, liha, kala, marjat, kananmuna, maitorasva jne… ).
DHA (Dokosaheksaeenihappo), on pitkäketjuinen Omega-3-rasvahappo, joka on elimistölle välttämätön. DHA:a saa rasvaisesta kalasta tai siitä valmistetusta kalaöljystä sekä mikro- ja/tai merilevävalmisteesta.
EPA (Eikosapentaeenihappo), on pitkäketjuinen Omega-3-rasvahappo, joka on elimistölle välttämätön. EPA:a saa rasvaisesta kalasta tai siitä valmistetusta kalaöljystä sekä mikro- ja/tai merilevävalmisteesta.
Vain 0-9 % alfalinoleenihaposta muuntuu EPA:ksi, DHA:ksi vielä vähemmän. Kasviöljyjen runsas linolihapon (LA) saanti vähentää alfalinoleenihapon muuttumista EPA:ksi ja DHA:ksi.
Tyydyttyneen rasvan haitallisuusteoria, joka aikoinaan Pohjois-Karjala projektina tunnettiin, on kumottu vertaisarvioinnissa jo ajat sitten. Se oli vain tietyn hyvävelipiirin projekti, jolla suomalaisia saatiin ostamaan margariinia. Samaan aikaan muutama toveri sai sillä projektilla tohtorin paperit. Todistettu vääräksi jo ajat sitten, mutta kun nämä samat toverukset saivat itsensä kammettua päättäviin virkoihin tällä projektilla, niin tottakai tätä opetetaan edelleen virallisena totuutena.
Liika hiilihydraatti on verisuoni terveyden kannalta haitallista ja sitä huonommaksi veren rasva-arvot muuttuvat.
Liika hiilihydraatti nostaa erityisesti veren triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuuksia. Lisäksi niin sanotut apolipoproteiinipitoisuudet suurenevat, mikä viittaa lisääntyneeseen sydänsairausriskiin.
Kohonnut verensokeri on hankala asia, kun sokeri reagoi koko elimistössä kaikkien valkuaisaineiden kanssa ja rikkoo niiden normaalin toiminnan. Siksi verensokerin pitäminen alhaalla on oleellisen tärkeää ja tähän paras lääke on jättää hiilihydraattipitoiset ruoat niin vähiin, että verensokeri ja veren insuliinitaso pääsee normalisoitumaan.
Elimistö voi varastoida hiilihydraatin sisältämää ylimääräistä energiaa pitkäaikaisesti vain muuttamalla sitä rasvaksi. Tästä syystä osa maksaan kertyvästä hiilihydraatista muuttuu triglyseridiksi eli rasvaksi.
Maksa pyrkii pääsemään eroon kertyvästä rasvasta siten, että se erittää sitä vereen niin sanottuna VLDL-lipoproteiinina. Se sisältää pääosin triglyseridejä mutta myös kolesterolia. VLDL puolestaan on LDL:n eli niin sanotun pahan kolesterolin esiaste, jota muodostuu, kun triglyseridit on pilkottu pois lihaskudoksessa polttoaineeksi ja rasvakudoksessa varastoitavaksi.
Kolesteroli on kaikkien solujen tärkeä rakennusaine. Kolesteroli kulkee veressä proteiinipaketeissa kuten LDL ja HDL. Näiden pakettien sisällä oleva kolesteroli ei ole vaarallista, mutta erityisesti nämä LDL-partikkelit voivat olla riski tilanteessa, jossa ravinto sisältää liikaa hiilihydraatteja, joka nostaa verensokeria. Silloin LDL-partikkeleita on paljon ja kohonnut verensokeri vaurioittaa niiden proteiinikuorta ja maksa ei enää tunnista niitä vaan ne jäävät kiertämään verenkiertoon. Kun kohonnut verensokeri on vielä vaurioittanut verisuonten seinämiä, niin nuo vaurioituneet LDL-partikkelit tarttuvat herkästi juuri niihin kohtiin. Eli hiilihydraatit ei rasva on ongelman syy.
Ongelmallinen rasva on vain se, jota maksa tekee hiilihydraateista ja eikä silloinkaan oikeastaan rasva vaan ne LDL-paketit, joita tarvitaan paljon kuljettamaan tuota hiilihydraateista syntyvää rasvaa ja joka näkyy labra-arvoissa korkeana fp-Trigly -tasona. Hyvin usein voisi todeta, jos fp-Trigly -arvo on yli 1 mmol/l, niin ruoassa on liikaa hiilihydraatteja ja silloin on verisuonet vaarassa.
Tyydyttyneiden rasvahappojen ja sydänsairauksien välillä ei todellakaan ole yhteyttä.
https://turpaduunari.fi/paradigmat-kaatuvat/
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous