Ravinto

Näin ravitsemuksen ammattilaiset itse syövät: ”En kiellä itseltäni mitään”

Syöminen ei ole vain energian tankkaamista ja nälän poistamista. Miten ruoka hoitaa ravitsemusalan asiantuntijoita?
22.12.2018 Teksti: Virve Järvinen Kuvat: iStock, Niclas Mäkelä/Otavamedia

”Ravitsen ruoalla myös mieltä”

Myönteisyystaitoihin erikoistunut psykologi ja muun muassa Lohturuokaa– ja Mielekkäät eväät -kirjat julkaissut ruokakirjailija Outi Rinne, 48:

Outi Rinne

Outi Rinne on muokannut makuaistiaan vuosien mittaan.

”Mieli vaikuttaa syömiseemme, ja syöminen vaikuttaa mieleemme. On olemassa kasoittain ruoka- ja ravintoaineita, joiden sanotaan parantavan mielialaa. Minä uskon yksittäisiä ruoka-aineita enemmän syömisen tapaan, kuten yhdessä syömiseen, läsnäoloon, kiireettömyyteen ja rauhalliseen ruokapaikkaan. Siksi syön päivän toisen pääaterian myöhään illalla ja teen sen kaikilla aisteillani: maistelen, haistelen ja nautin väreistä ja kauniista kattauksesta. Rauhoittumalla syömään lasken kierroksiani ja takaan itselleni levollisen unen.

Olen salliva syöjä enkä kiellä itseltäni mitään. Kiellot ja rajoitukset aiheuttavat aivoille stressin. Ruoka-aineiden jako kiellettyihin ja sallittuihin johtaa vain ongelmasyömiseen.

Ruokapahe on jo ajatuksena outo. Kuka sanoo, että ihmisen pitäisi potea syyllisyyttä vaikkapa suklaan syömisestä? Syöminen on ilo, ja mitä vähemmän syyllisyyttä ihminen kokee, sitä tyytyväisempää hänen elämänsä on.

Syön intuitiivisesti, itseäni kuunnellen. Valitsen lautaselleni ruokia, joiden koen tekevän hyvää minulle ja myös muille. Siksi syön pääasiassa kasviksia, luomua ja lähiruokaa, ja arvostan aitoja, yksinkertaisia makuja. Nämä ruoat olen löytänyt pitkälti kokeilemalla, ja kokeiluja on riittänyt elävästä ravinnosta ayurvediseen ruokavalioon.

Kun menneinä aikoina ruoasta oli pulaa, henkiin jäämisen kannalta oli järkevä syödä paljon energiaa sisältäviä ruokia. Näin evoluutio on ohjannut meidät pitämään sokerista ja rasvasta – nykyihmiselle usein ongelmia aiheuttavista ruoka-aineista. Aivot voi kuitenkin ohjelmoida pitämään terveellisemmistä syötävistä. Kun systemaattisesti tekee terveellisiä valintoja, mieliteot alkavat kohdistua entistä parempiin vaihtoehtoihin. Nälkäisenä tämä ei onnistu, ja siksi pitää syödä tarpeeksi paljon.

Karsin jo vuosia sitten ruokavaliostani pitkälle prosessoidut tuotteet. Tämä on muokannut makuaistiani niin, että nykyään keinotekoisia makuvahventeita sisältävät tuotteet maistuvat epämiellyttäviltä. Sekoitan mieluummin herkkuni turkkilaisesta jugurtista, hunajasta ja kardemummasta, kuin lusikoin överijätskiä pahvipönikästä. Toisinaan hemmottelen itseäni juureen tehdyillä croissanteilla. Mutta silloinkin syön vatsan tarpeisiin. Tunteiden säätely ruoan avulla ei ole minun juttuni. Haen lohtuni muualta kuin ruoasta.”

”Syön lisää suorituskykyä”

Terveystalon johtava ravitsemusterapeutti, liikunta- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia kouluttavan Nordic Health Academyn johtava ravitsemusasiantuntija Mikko Rinta, 36:

Mikko Rinta

Mikka Rinnalle terveellinen ruoka on rutiini, jota ei tarvitse enää erikseen pohtia.

”Syömisessäni tärkeintä on aterioiden rytmittäminen, ja samaan ohjaan myös muita. Syön viisi kuusi kertaa päivässä, eli muutaman tunnin välein. Rytmi on minulle hyvä sekä jaksamisen että syömisen hallinnan kannalta. Kun ateriavälit ja siten nälkä ja mieliteot eivät pääse kasvamaan isoiksi, on helpompi huolehtia myös ruoan laadusta.

Havahduin aterioiden rytmittämiseen ja ruokavalion laadullisiin seikkoihin nuorena kansallisen tason kilpahiihtäjänä – tilanteessa, jossa tulostasoni jäi odotetusta. Huonosti rytmitetyt ateriat eivät tukeneet suorituskykyäni. Vaikka treenasin kovaa, se ei näkynyt kehoni koostumuksessa. Aloin suhtautua ruokaan välineenä, jolla huolehdin jaksamisestani ja terveydestäni. Suhtaudun siihen edelleen samoin. Minusta ei saa mitenkään ruoalla hifistelijää.

Nojaan syömisessäni tutkittuun tietoon eli virallisiin ravitsemussuosituksiin. Ravitsemussuositukset luovat pohjan terveelliselle syömiselle. Kun pohja on kunnossa, voi välillä syödä vapaammin. Ruokavalioni ei muutu huonoksi, vaikka silloin tällöin vetäisin viikonloppuna pari hampurilaista tai kunnon kakkupalan.

Joissain piireissä ravitsemussuositukset ovat kirosana. Ne ymmärretään väärin tiukkoina määräyksinä, vaikka oikeasti ne ovat hyvin sallivia. Ne eivät kiellä mitään, ja niissä on varaa sattumille, kuten herkuille ja erilaisille variaatioille. Esimerkiksi rasvansaannin perusta voi olla muun muassa kasviöljyissä, pähkinöissä tai kasvirasvalevitteissä.

Saatan tavata päivän aikana vastaanotolla kahdeksan asiakasta tai luennoida usealle ryhmälle laadukkaan ravitsemuksen perusteista. Tuntuisi hullulta puhua yhtä ja tehdä itse toista. Tosin nykyään en juuri mieti syömieni kasvisten määrää tai rasiamargariinin rasvahappokoostumusta. Terveellisestä syömisestä ja valinnoista on tullut rutiineja.

Syön melko samalla lailla päivästä toiseen. Toisinaan harjoittelen muutaman kuukauden intensiivisemmin johonkin kuntoliikuntatapahtumaan, kuten polkujuoksu-, suunnistus- tai pitkän matkan hiihtotapahtumaan tai lyhyeen seikkailukisaan. Silloin syömiseni muuttuu, sillä kova treeni kasvattaa energian ja hiilihydraattien tarvetta. Pääaterioilla on silloin enemmän riisiä, pastaa tai perunaa ja leipää. Jälkiruokia tulee syötyä todennäköisemmin. Pienemmille aterioille lisään hedelmiä.

Lähtöviivalla energiavarastojen tulisi olla mahdollisimman täynnä. Pari kisaa edeltävää päivää syönkin normaalia enemmän makeita herkkuja.”

”Syön hyvin ja teen hyvää”

Elintarviketieteiden tohtori, toinen nyhtökauran keksijöistä, Gold & Green Foodsin teknologiajohtaja Reetta Kivelä, 41:

Reetta Kivelä

Reetta Kivelä on kokenut syömisistään huonoa omatuntoa.

”Olin joitain vuosia sitten ulkomailla konferenssimatkalla ja olin ilmoittanut järjestäjille ennakkoon kasvissyönnistäni. Sain siitä merkiksi kaulaani vihreän pahvilapun, jossa luki vegetarian (suomeksi kasvissyöjä). Kasvissyönnistäni tehtiin numero ja minusta erilainen tyyppi. Onneksi Suomessa vastaavia tilanteita ei nykyään juuri tule, eikä kasvissyöjän tarvitse lähteä lounaspaikasta nälkäisenä. Kasvissyönnistä on vähitellen tulossa uusi normi.

Päädyin kasvissyöjäksi lukioikäisenä syystä, joka pätee yhä. Halusin kohtuullistaa syömiseni ja syödä vastuullisesti – tavalla, joka mahdollistaisi ruoan tasaisen riittävyyden kaikille ja olisi maapallon kantokyvyn kannalta siedettävä.

Yksittäisen ihmisen ei tarvitse luopua paljosta, jotta tämä onnistuisi. Massalihantuotanto kuormittaa liikenteen ohella ympäristöä eniten, joten lihasta luopuminen riittää. Oikeasti lihan välttäminen ei ole luopumista, sillä se kulkee käsi kädessä terveellisen syömisen kanssa. Kasviksista ja kasviproteiineista voi valmistaa samoja ruokalajeja kuin lihasta – perjantaipitsaa ja tacoja.

Haluaisin valita vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita, mutta käytännössä se on vaikeaa. Jossain vaiheessa koin syömisestäni niin huonoa omatuntoa, että ruokavalioni kärsi karsimisistani. Ajattelen, että vastuullisin mahdollinen elintarvike on eurooppalaisen lainsäädännön alaisuudessa, lähellä kasvavista raaka-aineista valmistettu kasvisruoka. Kehittyvien maiden tuotteissa yritän suosia reilua kauppaa. En tosin tiedä, onko se sittenkään reilua.

Käytän ahkerasti Satokausikalenteria eli syön sesongin mukaisesti ja mielellään lähellä tuotettua: kesällä ja syksyllä maalla itse kasvattamiani vihanneksia.

Olen kiireinen, työssäkäyvä perheenäiti, enkä jouda arkena pitkiin kokkaussessiohin. Silloin pannulle päätyy sitä, mitä jääkaapista löytyy. Saatan tehdä vaikkapa mausteista kukkakaali-papurouhemuhennosta. Osittain tästä syystä tutut ruokalajit maistuvat meillä joka kerta vähän erilaisilta. Olen myös laiska lukemaan reseptejä, nätimmin sanottuna luova kokki. Meillä ei ole kasvisruokapäiviä, sillä koko perhe noudattaa samaa kasvisruokavaliota.

Jokaisen ihmisen ruokavalioon mahtuu pieni määrä eläinproteiinia, eikä lihan syönnistä pidä syyllistää ketään. Ellei kasvisvaihtoehtoa ole tarjolla, syön itsekin lihaa. Mutta lihansyöntini on satunnaista, kuten se oli Suomessa kauan sitten. Tuolloin lihaa saatiin joskus ja jouluna – silloin, kun nauta navetasta sai lähteä. Harvinaista herkkua arvostettiin sen ansaitsemalla tavalla. Ruoan arvostaminen on kohtuullistamista.”

Lue myös

Suosittelemme