Ruokaympyrä roskakoriin ja pihviä tilalle?

Laihdutuskeskusteluissa yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kohtuumitoissa pysyminen on hyväksi. Tieteelliset tutkimustulokset, alati päivittyvä dieettikirjallisuus ja omat mieliteot muodostavat viidakon, jossa suunnistamiseksi tarvittaisiin asiantunteva opas. Miten valita se oikea, kun ravitsemustieteilijät, dieettigurut ja lääkärit kertovat kilvan konsteja painonpudotukseen?

Kuka oikeasti vielä ajattelee, että laihduttaja voi syödä perunaa? Alakarppaajat eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat ovat mullistaneet dieettikeskustelun paljastamalla, että hyviksi energianlähteiksi luullut hiilihydraatit ovatkin pahimman luokan myrkkyä.

Tuoreessa kirjassaan Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla (2005) Ilkka Salmenkaita ja Vappu Tavi tiivistävät alakarppaamisen idean. He huomauttavat heti aluksi olevansa täysin eri linjoilla virallisten ravitsemussuositusten kanssa ja perustelevat kantansa ”biokemialla ja ihmisen hormonitoiminnalla”. Sodan hiilihydraatteja vastaan julistaneita dieettejä ovat esimerkiksi Zone ja Atkins.

Tärkeä lähtökohta vähähiilihydraattisille dieeteille on ihmisen geneettinen menneisyys. Niin kutsutut paleodieetit pyrkivät jäljittelemään kivikauden ihmisen ruokavaliota. Alakarppaajien mukaan maanviljelys on lihomisongelman alku ja juuri, eikä ihminen ole edelleenkään geneettisesti viljansyöjä.

Meissä kaikissa asuu pieni diabeetikko

Salmenkaidan ja Tavin mukaan hiilihydraattien sisältämä sokeri on liiallisina annoksina myrkkyä. He tähdentävät, että vielä 1700-lvulla sitä myytiin vain apteekeissa. Ihmiset voidaan heidän mukaansa jakaa kolmeen tyyppiin sen mukaan, miten hyvin aineenvaihdunta sietää sokeria. Tavin ja Salmenkaidan näkemys on, että neljäsosa ihmisistä voi syödä hiilihydraatteja mielin määrin kärsimättä siitä mitenkään, neljäsosa ei siedä sokeria lainkaan ja loput ovat siltä ja väliltä. Huonosti sokeria sietävälle alakarppaus sopii erityisesti.

Sokerinsietokyky muuttuu. Huonot elämäntavat alentavat sitä ja vievät lähemmäs diabeteksen puhkeamista. Jokainen kantaa siis itsessään diabeteksen siementä, kaikki riippuu vain siitä missä vaiheessa ollaan tiellä kohti lopullista sietokyvyn romahdusta.

Ravitsemussuositukset roskakoriin?

Ravitsemustutkija, UKK-instituutin johtaja Mikael Fogelholm ei ole vakuuttunut vähähiilihydraattisten dieettien positiivista vaikutuksista. Hän muistuttaa, että monet niistä ovat syntyneet laihdutustarkoitukseen, emmekä tiedä varmasti, sopivatko ne ihmiselle pitkän tähtäimen ruokavalioksi. Hänen mukaansa tieteellinen näyttö puoltaa ravitsemussuosituksia, joiden mukaan energiasta 55-60 prosenttia tulisi saada hiilihydraateista. Fogelholm selittää ihmisrodun olevan evolutiivisista syistä taipuvainen lihomaan. Niukoissa oloissa ne, joilla oli riittävästi vararavintoa, tuottivat jälkeläisiä.

Fogelholmin mukaan yleiset ravitsemussuositukset auttavat edistämään kokonaisvaltaista terveyttä. Hän korostaa myös runsaan liikunnan merkitystä. Salmenkaita ja Tavi myöntävät, että alakakarppaus voi olla ongelmallista runsaasti liikkuvalle, ja kehottavat liikkujia lisäämään tarvittaessa hyviä hiilihydraatteja ruokavalioonsa.

Mallitkin syövät – ja treenaavat

En taida olla ainut helpottunut, kun ravitsemustutkija Fogelholm on valmis sallimaan viljatuotteet myös painostaan huolehtivalle. Mieleen hiipii kuitenkin epäilys. Ovatko ravitsemussuositukset auttamatta vanhentuneet, jäänne ajalta jolloin ihannevartalo kuului Marilyn Monroelle? Ovatko kaikki oikeasti hoikat alakarppaajia tai pisteiden laskijoita?

Mallitoimisto Fashion Model Finlandin toimitusjohtaja Merja Kupiainen-Groundstroem kertoo, että mallien kuntoa seurataan tarkkaan. Malleilla on oma valmentaja, joka opastaa heitä terveellisiin ruokailutottumuksiin. Kupiainen- Groundstroemin mukaan malleja kehotetaan syömään ruokaa, joka vastaa virallisia ravitsemussuosituksia. Hiilihydraatittomalle dieetille ei tarvitse ryhtyä, vaan ravinnosta pyritään karsimaan pois ylimääräinen rasva ja sokeri, makeiset ja kermakastikkeet. Lisäksi mallien tulee kuntoilla runsaasti.

Mallitkin tekevät siis työtä täydellisen figuurinsa eteen. Kupiainen-Groundstroem toteaa, että monet malleista ovat saaneet syntymälahjanaan pitkäraajaisen ja hoikan varren, mutta harva pysyisi mitoissaan tarkkailematta elämätapojaan.

Joka hallitsee syömisensä ja juomisensa, hallitsee koko elämänsä

Dieettiguru Michel Montignacin lausahdus tiivistää ajatuksen, joka naputtanee monen painonhallitsijan takaraivossa. Nykynainen pyrkii oman elämänsä hallintaan kontrolloimalla kehoaan.

Niin alakarppaajat kuin ravitsemustutkija Fogelholmkin korostavat, että olennaista on pitää itsestään ja kuunnella itseään. Painonhallinta ei saa olla elämän keskipiste. Olisi hyvä, että laihdutusgurut kertoisivat vielä, miten erottaa kehon todelliset viestit vääristä mieliteoista. Toivoisin, että laihdutusasiantuntijamiehet (kyllä, he ovat useimmiten miehiä) kertoisivat meille, miten kuunnella kehoaan silloin, kun pms-oireet ravistelevat hormonitoimintaa ja keho huutaa joka solullaan: ”Tarvitsen sokeria!”

Teksti: Sanna Salo / A4 Media Oy (8.8.2005)
Kuva: A4 Media Oy