Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 10. Naisen kiihottamisesta (5/100)

Teksti:
Teppo M
100N10

Maanantaiaamuna teeskentelin toimistossa ahkeraa ja viimeistelin kirjoituksen, jonka oletin epätyydyttävän tasapuolisesti sekä rivinvälejä lukevat pienet naiset että niille sokeat suuret miehet. Osa lukijoista taas tuntui olevan kovin käärmeissään siitä etteivät tiedä mihin uskoa.

Älkää nyt jumalauta ihmiset uskoko edes uutisiin. Jokainen media, mies ja nainen valehtelee jatkuvasti kaikki aistinne täyteen. Joko tarkoituksella tai ymmärtämättään. Ei se toimiston hyvännäköinen mimmikään edes oikeasti haise sille, mitä antaa ymmärtää. Kotona yksin ollessaan se pieree ja haisee ihmiselle.

Oman toimistoni hyvännäköinen mimmi keskeytti ajatukseni tuomalla minulle kahvia ja haisemalla muunmuassa hieman kanelille. Kiitin kahvista ja kysyin oliko hänellä uutta hajuvettä. Kyllä, tosiaan viikko sitten laivalta poikaystävän kanssa ostettua. Kehuin, että hänen poikaystävällään oli hyvä maku tuoksujen suhteen. Tytön ilmeestä saattoi lukea ettei miesparka ollut pannut uutta tuoksua merkille lainkaan. Tänä iltana tyttö olisi kotona kiukkuinen eikä poikaystävällä ollut mitään keinoa arvata, mistä se johtuisi. Sori.

Feissarin henkilöllisyyden selvittäminen oli helpompaa kuin tallentavan digiboksin ajastaminen. Jos toisesta tietää nimen ja vaikkapa opiskelupaikan niin Google ja puhelinnumerotiedustelu riittävät pitkälle. Tässä tapauksessa perille asti. Feissarin kaataminen veisi kuitenkin kuulemma blogiltani viimeisenkin tipan uskottavutta, joten kaivoin kiltisti kalenteristani Kallen jonosta tuttujen Marikan ja Paulan puhelinnumerot. Yritin saada päähäni kumpi heistä oli se pidempi ja vaaleampi, mutta se oli toivotonta. En olisi muistanut enää edes nimiä ellen olisi kirjoittanut niitä ylös. Ulle dulle doff, kinkkelaade koff, koffelaade kinkkelaade ulle dulle Marika.

Naiselle soittaminen on haasteellista, sillä et voi tietää missä mielentilassa kohde on puhelimeen vastatessaan. Puhelimen soidessa autoa ajava, viikon ruokaostoksia tekevä, lasten riitoja selvittävä, mieliharrastuksensa parissa oleva, juuri masturboinut ja TV:stä huonoa ohjelmaa katsova, lempiohjelmaansa katsova tai huonoksi tietämäänsä lempiohjelmaansa katsova nainen vastaavat kaikki puhelimeen aivan erilaisessa mielentilassa. Jos mies ei pysty sopeuttamaan omaa viestiään naisen kulloiseenkin mielentilaan, kyllä voi muuttua eiksi tai ehkä kylläksi. Kun soitat, kysy mitä kuuluu ja päätä vasta sitten, mitä asiaa sinulla oli.

Helpointa on soittaa kesken työpäivän. Vastaajalla on joko kiire, mikä on helppo huomata tai sitten hän ilahtuu päivän rutiinit keskeyttäneestä puhelinsoitosta. Useimmat naiset ovat sen sijaan hyvin stressaantuneita iltapäiväruuhkan aikoihin. Erityisesti, jos ovat onnistuneet hankkimaan sen ”kaiken muun”, mikä nyt sitten vie heidän hermonsa joka vuorokausi samaan aikaan.

Soitin hieman lounaan jälkeen ja kysyin häiritsinkö. En kuulemma, tai no vähän, tai siis en oikeastaan lainkaan. Entä muistiko Marika vielä minut. Muisti toki, mutta ne puhelinnumerot oli tietenkin ihan vain vitsinä jätetty. Kerroin, että vitsi oli minusta oikein hauska, mutta tarvitsisin huomiseksi seuraa yhteen toiseen hauskaan juttuun ja toivoin, että saisin sitä Marikasta.

– Eikös sinun pitänyt olla kiinnostunut Tiinasta, Marika kysyi
– Niinhän mä olinkin. Nyt mä olen kiinnostunut susta.
– Hmm… En minä ole ihan niin helppo kuin sinä luulet.
– Se on hyvä, sillä mä tykkäänkin vähän vaikeammista. Jos mä haen sut huomenna seitsemältä?
– Just just. Että sellainen tapaus… Mihin me edes oltaisiin menossa?

Nimimerkki Eleanoora tuohtui minulle muunmuassa siksi, että menin panemaan numeroa 4 ilman, että olisin ensin ”kiihottanut” partneriani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nimimerkin takana olisi tasa-arvoasioilla päänsä sekoittanut mies, mutta kun tarkemmin asiaa pohdin, niin voihan kyseessä olla myös vielä hyvin nuori nainen. Kommentin takana piilee 80-luvun seksioppaiden yhteiskuntaan tartuttama harhaluulo siitä, että naisessa olisi joku salainen nappi, jota painammalla nainen kiihoitetaan ja josta herrasmiehen on muistettava laittaa nainen päälle ennen panohommiin ryhtymistä.

Joviaali nainen saattaa pitkäaikaisessa parisuhteessa toki ottaa miehensä munan suuhunsa ihan vain ystävällisyyttäänkin ja vilkuilla samalla syrjäsilmin TV:stä Lauantai-illan Huumaa. Yhden yön suhteen kaltaisessa seksi-intensitiivisessä tilanteessa nainen ei kuitenkaan ottaisi mieheltä suihin ellei olisi itsekin jo valmiiksi kiihottunut tai vaihtoehtoisesti aivan liian kännissä. Pantavissa siis joka tapauksessa.

Miehellä on synnynäinen kyky löytää naisen rinnat jo vajaan minuutin ikäisenä ja taito pysyy miehessä kuin kyky ajaa polkupyörällä. Itseasiassa jopa hieman paremmin, sillä kelpo hiprakan ja sammumisen välimaastossa sijaitsee tila, jossa rintojen kopelointi vielä jotenkuten onnistuu, mutta pyörällä ajo enää ei. Kun puhutaan naisen kiihottamisen tarpeellisuudesta ennen yhdyntää, viitataan yleensä aikamme Graalin maljaan – klitorikseen. Klitoriksen paikallistaminen on jo hieman rintoja haastellisempaa, mutta ei kuitenkaan ylivoimaista peruspartiotaidot hallitsevalle miehelle.

Mitä näillä strategisilla kohteilla on sitten tekemistä naisen kiihottamisen kanssa? Eipä juuri mitään. Orgasmileikeissä jo valmiiksi kiihoittuneen naisen kanssa klitoris on oikein hauska lelu, mutta sen rooli kiihottumisvaiheessa on samankaltainen kuin AAW Racingin rooli F1-historiassa – merkityksetön kuriositeetti.

Naista on äärimmäisen vaikea ellei jopa täysin mahdotonta kiihottaa normaalitilasta kosteaksi ja halukkaaksi koskettelemalla tai muuten huomioimalla naisen erogeenisia alueita. Todennäköisesti nainen vain vaivaantuu ja huomaa kärsivänsä pääkivusta. Jos työnnät sormesi pikkupöksyihin ja tavara ei ole jo tarpeeksi kostea pantavaksi on sormikin siellä todennäköisesti liian aikaisin.

Kuinka nainen sitten kiihotetaan? Vaikka silloin tällöin ehkä sorrunkin lieviin yleistyksiin, niin tämän kysymyksen kohdalla on myönnettävä, että naisissa on jonkin verran yksilöllisiä eroja. (Vaan kokeilkaapa elää päivä ilman yleistyksiä. Koko käsitteellinen maailma sortuu ympäriltä viimeistään aamiaispöydässä, jos ei usko, että voirasia tai aamun sanomalehti käyttäytyvät melko lailla yleisen sanomalehden tai voirasian idean mukaisesti.)

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että naisen tärkein sukupuolielin on aivot (hopeasijalle kiilaa uskoakseni iho) ja nainen kiihoitetaan synnyttämällä oikeita mielikuvia naisen aivoihin. Homma toimii samoin toki miehilläkin, mutta aivojen ja peniksen välinen yhteys on niin paljon nopeampi ettei aivojen osuutta hommassa ehdi aina huomata.

Yksi toimivimpia konsepteja on tarjota naiselle niin sanottu turvallinen vaarakokemus. Vaaran tunne tuottaa naisen elimistöön jonkinlaisen kiihdyttävän hormonipirtelön joka yhdistettynä vahvoihin, turvaa tarjoaviin käsivarsiin muuttuu seksuaaliseksi haluksi. Juuri siksi naiset ovat heikkona kaltereiden takana istuviin sarjamurhaajiin ja Linnanmäen vuoristoradan jarrumiehiin. (Joista vuoristoradan jarrumies on tosin mielestäni paljon suositeltavampi kohde päiväunille.) Kauhuelokuvissa voi suorastaan haistaa naisten kiiman ja huvipuistolaitteiden vinyylipenkit ovat poutasäälläkin märkiä adrenaliinissa kylpeneiden ja pieniin hameisiin puettujen penkkiä vasten puristuneiden reisien jäljiltä.

Omaa sijoittumistaan turvallisen vaaran akselilla voi arvioida miettimällä kuinka usein tyttö ei lähtenyt jatkoille koska pelkäsi liikaa ja kuinka usein sait pakit koska olit liian turvallinen. Lähes aina syy on jälkimmäinen. Naista kaadettaessa häntä houkutellaan seikkailuun. Ei kukaan ota seikkailua todesta, jos näytät ja kuulostat kirjanpitäjältä. Tämä on yksi syy, miksi naista kaatava mies ei saa puhua liikaa itsestään. Se vie seikkailusta jännityksen. Vastaa kysymyksiin vastakysymyksellä tai sano ettei sinulla ole valtuuksia puhua siitä julkisesti kun nainen kysyy, mitä aiot tehdä ensi viikonloppuna.

– Just just. Että sellainen tapaus… Mihin me edes oltaisiin menossa, Marika siis kysyi minulta.
– Yllätys. Laita sen verran vaatetta, että tarkenet ulkona.
– Ääh… Ei mitään yllätyksiä! Iih… Noh…
– Seitsemältä huomenna siis?
– Sinä olet ihan kauhea… No, hyvä on sitten.

Linnanmäki on minusta aina ollut parhaimmillaan syksyllä, kun illat ovat jo pimeitä ja puuhamaatunnelma muuttuu hieman aikuisemmaksi. Tänä vuonna huvipuisto avasi ovet vielä hetkeksi lokakuun lopussa, joten sinne oli tietenkin pakko päästä.

On kahdenlaisia naisia. Niitä joiden mielestä treffeillä on mentävä syömään hienosti ja sen jälkeen yökerhoon ”tanssimaan” ja niitä joiden mielestä kaikki muut ehdotukset ovat iloisia poikkeuksia sääntöön. Marika kuului onneksi jälkimmäiseen ja ilahtui silminnähden, kun kerroin mihin olimme menossa. (Samalla minulle myös selvisi, että Marika oli sittenkin se tummempi ja lyhyempi)

Linnanmäellä oli jopa vähemmän väkeä kuin Porvoossa. Mikä ihmisiä vaivaa? Missä te olette? Jos haluaa ihan privaattiajelun vuoristoradalla pimeän Helsingin yllä, niin nyt kannattaa suunnata Alppilaan. Me ainakin halusimme ja Marika kiljui koko matkan kuin pikkutyttö. Maailmanpyörässä Marika kysyi, mitä tein työkseni.
– Mä olen eräänlainen kouluttaja, vastasin.
– Ai, mitä sinä opetat?
– Sitä en voi kertoa.
– Hölmö, Marika sanoi ja tökkäsi minua vatsaan. – Miten niin et muka voi?
– En vain voi. Minulla ei ole siihen valtuuksia.
– Ai että, ”jos kertoisin sinulle, minun pitäisi tappaa sinut”, Marika kysyi ja yritti imitoida MI5-agenttia.
– Jotain sellaista, vastasin ja virnistin jotakuinkin arvoitukselliseksi.

Maailmanpyörä pysähtyi ja jäimme hetkeksi keinumaan sen huipulle. Marika kutsui minua jälleen hölmöksi ja painautui sitten tiukemmin kiinni minuun. Kuten sanottua, kun naisen saa ajattelemaan ja haluamaan seksiä, loppu sujuu melkolailla itsestään.

Kun sitten pääsimme luokseni, Marika oli selvästikin hoitanut kiihottumispuolen jo aivan oma-aloitteisesti. Työnsin suudellessamme käteni pikkuhousuihin, jossa sormi luiskahti pesän sisään lähes itsestään. Samalla luiskahtivat Marikalta jalat alta. ”Taivas”, hän kuiskasi ja oli vajota lattialle.

Aamulla Marika kysyi soittaisinko seuraavaksi Paulalle. Yritin nähdä kätkeytyikö kysymykseen mustasukkaisuutta mutten saanut selvää.
– Ehkä Paula ei arvostaisi soittoani nyt kun olisi teistä tavallaan viimeinen, koitin kepillä jäätä
– Ai, no millä perusteella minä sitten en ollut?
– Arvalla, vastasin.
– Haista paska, Marika sanoi ja hymyili päälle.

X