Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 15. Normipäivä (8/100)

Teksti: Teppo M

VCIstuin lauantaiaamuna herättyäni paskalla ja yritin analysoida tilannettani sen, minkä päänsäryltäni pystyin. Okei, aikataulu kusee, mutta huonomminkin voisi olla. Entä viekö kirjoittaminen liikaa aikaa toiminnalta vai viekö paneminen kirjoittamiselta terän? Kumpaa toimintaa ylipäänsä pitäisi priorisoida? Enemmänkö aikaa radalla ja lyhyet raportit tyyliin: ”Perjantaina Sirpa. Vähän takakireä pillu, mutta ikäisekseen hyvät tissit. Ensin sormella ja sitten takaapäin. Yhteensä noin 12 minuuttia”? Vai mieluummin pitkällisiä, ahdistuneita jaarituksia siitä, miltä tuntuu kun ei saa, vaikka mieli tekisi? Siinäpä pulma jota pohtia, jos asiaa yhtään jaksaisi analysoida.

Olin masentunut, mutta toisaalta minulla oli pitkästä aikaa kunnollinen krapula ja silloin olen masentunut joka tapauksessa. Kiitin itseäni vilpittömästi siitä, että olin raahautunut yöllä kotiin Seurahuoneelta. Tässä tilassa minun on hyvin vaikea aamulla teeskennellä, että välittäisin paskan vertaa yhtään mistään ja naiset kokevat sellaisen käyttäytymisen melko epäkohteliaana seksiä sisältäneen yön jälkeen. Tosin muistaakseni kyllä muulloinkin.

Nautin aamiaiseksi pienen pullollisen Hartwallin keltaista Jaffaa sekä kaksi Buranaa ja painuin takaisin nukkumaan. Ehkä lauantaipäivä menisi ohi minusta välittämättä, jos teeskentelisin etten huomaa sen saapuneen?

Hyvin epämääräisen pituisen ajan jälkeen heräsin yöpöydällä soivan puhelimen ääneen. Vastasin vaistonvaraisesti katsomatta numeroa, mikä on luonnollisesti tuossa tilassa anteeksiantamaton virhe.

– Haloo, minä sanoin tai ainakin yritin sanoa.
– Sinikka täällä hei, vieläkö muistat, vastasi minulle nainen, jonka nimi siis ilmeisesti oli Sinikka.

Tinnerissä yön yli liotetut hermoradat ja synapsit etsivät aivoissani epätoivoisesti kytkentöjä, jotka herättäisivät joitain muistikuvia nimestä ”Sinikka”, epäonnistuen tietenkin täydellisesti.

– Joo, tottakai… Sori… Mä taidan olen vähän kipeä just nyt.
– Oh. Sellaista voi sattua lauantaiaamuisin, Sinikka sanoi ja kuulosti lähes osanottavalta.
– Niin… Joo… Tää on just nyt vähän tätä.

Hiljaisuus tuli ja sen jälkeen se jatkui. Enkö minä juuri sanonut jotain? Kumman vuoro olisi jatkaa? Ovela nainen tietysti odotti, että todistaisin jotenkin todella muistavani hänet. Naiset ovat kieroja ja käyttävät miehen heikkoa hetkeä säälimättä hyväkseen.

– Mulla ei taida oikein ajatus juosta nyt ja koko viikko on ollut kauhea kiire, mutta olisi kiva nähdä taas joskus, kokeilin varovasti.
– Niin… Ehkä, nainen vastasi. – Voithan sinä soittaa sitten, kun voit vähän paremmin.
– Se olisi erinomaista.

Laskin puhelimen kädestäni ja kirosin. Mikäli Sinikka on jo mukana pistetaulukossa, tapaaminen seksin jälkeen mutkistaisi tilannetta. Jos ensimmäisen panon jälkeen ei ota yhteyttä, nainen päättelee, että miehet haluavat edelleenkin vain sitä yhtä, haukkuu äijän ystävilleen ja jatkaa sitten elämäänsä. Sen sijaan uusi tapaaminen seksin jälkeen aloittaa naisen silmissä suhteen ja suhteen lopettaminen vaatiikin paljon monimutkaisemman proseduurin.

Kännykkäni puhelutiedoista soittajaksi paljastui ”Sinikka (sinipaitainen, lounas)”. Huokaisin helpotuksesta ja vajosin uudelleen tiedottomuuteen.

Noin yhdentoista maissa olin jo onnistunut levittämään aamun sanomalehden ruokapöydälle, keittänyt kahvin ja saanut kylpytakin päälleni, kun hiljaista kärsimystäni häiritsi ovikello. Oven takana odotti Susanna mukanaan lautasellinen ilmeisen uunituoretta pullaa. Koetin toivottaa hyvää huomenta, mutta ääneni ehti mukaan vasta viimeisen kahden tavun aikana.

– Olen pahoillani, mulla taitaa olla vähän krapula, jatkoin.
– Niin, sen haistaa kyllä, Susanna vastasi iloisesti ja työntyi ohitseni sisään. – Tässä olisi nyt remonttimiehelle tätä pullaa.
– Eihän sun olisi tietenkään tarvinnut. Mutta joo… kiitos, kelpaahan ne.

Susanna katosi omin avuin keittiöön ja minä jäin eteiseen raapimaan päätäni. Oli ainakin onni ettei viime öinen kaksonen ollut täällä. Tilanne olisi ollut varmaan kaikkien mielestä silloin jossain määrin kiusallisempi. Ei toki tietenkään aivan niin kiusallinen kuin jos myös sinipaitainen Sinikka olisi soittanut samaan aikaan. Minut valtasi epämukava tunne siitä, että projektini tulisi mahdollisesti aiheuttamaan logistisesti haasteellisia tilanteita.

– Jos mä käväisisin suihkussa ja rupatellaan sitten lisää, huusin naapurini perään.
– Loistava ajatus! vastasi Susannan ääni keittiöstä.

Kännissä ei pitäisi alkaa sähläämään yhtään mitään ja ehkä vielä sitäkin vähemmän on järkeä sählätä krapulassa. Koko loogis-analyyttinen koneistoni oli totaalisen jumissa ja yritin herätellä sitä tuloksetta vuoroin kylmällä, vuoroin kuumalla vedellä. Onko tuo nainen vain yliystävällinen, seksinnälkäinen vai kaipaako parisuhdetta? Minulla ei ollut aavistustakaan.

Yksinhuoltajista on joskus helvetin vaikea päästä perille edes selvinpäin. Katkerasti jätetyt haluavat useimmiten vain mahdollisimman nopeasti edes suurinpiirtein kriteerit täyttävän korvaajan, jatkaakseen omaa elämänprojektiaan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Itse lähteneet sen sijaan saattavat olla hyvinkin valmiita poimimaan tarjottimelta haluamansa herkut ja jättää koko menun tilaamatta.

Kun palasin olohuoneeseen, Susanna oli laittanut minulle kaksi sillivoileipää ja kattanut pöytään lisäksi kahvin ja pullat. Hälytyskellot soivat vaimeasti jossain takaraivossani. Juuri tällaisella viekkaudella miehet houkutellaan nalkkiin. Tarjoamalla hoivaa ja lämpöä silloin kun he ovat heikommillaan. Vainoharhainen osa minusta alkoi epäillä, että Susanna oli jo etukäteen tiennyt minun olevan asunnossa heikossa tilassa.

– Ohoh. Tuota, kiitos, sanoin ja istuin pöytään. – Sä näytät löytävän tavarat mun kaapeista nopeammin kuin minä itse…
– Vaikutit ihan siltä, että kaipaisit jotain suolaista ensin. Täytyyhän sitä remonttimiestä sen verran auttaa, Susanna vastasi ja hymyili iloisesti.
– Niin tosiaan, mussutin suu täynnä ruokaa. – Oikeastaan olisi kai reilua myöntää, ettei siinä sun vessasi ollut varsinaisesti mitään vikaa.
– Eikö? Miten niin?
– Se sun toukkasi oli vain sulkenut siellä putkessa olevan hanan.

Susanna arveli huvittuneena, että olin aamiaiseni joka tapauksessa ansainnut.

– Mihinkäs sinä sen lapsesi olet muuten hukannut, kysyin ja katselin epäluuloisena ympärilleni.
– Veera on isällään viikonlopun.
– Just just. Tuletteko te isän kanssa toimeen?
– Nykyään menee ihan hyvin kun Janilla on uusi naisystävä, Susanna vastasi. – Silloin kun minä lähdin, oli vähän vaikeampaa.

Kävin toisen voileivän kimppuun. Kaipa tämä juttu oli vain katsottava loppuun sitten. Asiahan ei oikeastaan ollut enää minun käsissäni.

– Sulla on sitten viikonloppu ihan omaa aikaa, kysyin hetken kuluttua.
– Niin on, Susanna hymyili iloisesti. – Eikä mitään suunnitelmia!

Olin ajautumassa täydellä vauhdilla kohti seinää. Olin heikossa tilassa ja puolialastomana kotonani nuoren, varsin kauniin naisen kanssa, joka leipoi helvetin hyvää pullaa ja minua panetti aivan perkeleesti.

Seksi naapurin kanssa olisi kuitenkin aivan yhtä riskialtista, kuin seksi työpaikalla. Toisesta ei kertakaikkiaan pääse jälkikäteen halutessaan eroon. Oli vaikeaa keksiä mitään yksittäistä seikkaa, joka tekisi projektistani vaikeamman, kuin samassa rapussa asuva, potentiaalisesti mustasukkaisuuteen taipuvainen nainen. Koko kuvio olisi helvetin huono idea. Järkevä mies kävisi runkkaamassa vessassa ja ajaisi sitten tuon syntiin viekoittelevan Eevan ulos asunnostaan. Järkevä mies ei kuitenkaan näin miettiessään myöskään vilkuilisi salaa Eevansa rintoja.

– Tuota… Kestätkö sä sen, jos mä sanon sulle jotain aivan suoraan, minä kysyin.
– Kokeile, Susanna vastasi.
– Okei… Siis ensinnäkin sähän olet valtavan upea nainen ja minusta on todella mukava tutustua suhun, mutta suoraan sanottuna, mun on todella vaikea keskittyä juuri nyt tähän keskusteluun, koska mua panettaa niin helvetisti.

Susanna puraisi alahuulta aivan liian näkyvästi, jotta olisin voinut uskoa sen olevan pelkkä vahinko.

– Voi sinua parkaa, minua on panettanut jo viimeiset neljä viikkoa yhteen menoon, Susanna vastasi.

Krapulaseksi on jotain sellaista, mikä pitäisi yleisellä asetuksella määrätä kaikissa tilanteissa anteeksiannettavaksi teoksi ja sen suorittaja syyntakeettomaksi. Jos krapulapanon aikana mies esimerkiksi haistaa savun hajua, jota hieman myöhemmin alkaa tukea viereisestä huoneesta kuuluva tulenrätinä, hän menee tarkastamaan tilanteen seksin jälkeen. Jos jaksaa. Tuossa tilassa aikahorisontti ei kertakaikkiaan ulotu sen hetkistä minuuttia pidemmälle.

Susanna oli epäilemättä puhunut totta neljän viikon panetuksestaan ja oli selvästi päättänyt ottaa tilaisuudesta kaiken mahdollisen irti. Rehellisesti sanottuna, se ei ollut tällä kertaa kovin paljon. Noin kymmenen minuuttia siitä, kun nousimme ruokapöydästä, rojahdin hänen viereensä sängyssäni kaikkeni antaneena. Täysin välinpitämättömänä siitä, kuinka huono idea oli ollut tehdä Susannasta numero 8, nukahdin hetken kuluttua jälleen kerran.

X