100 Naista: 16. Kuulumisia satamasta (8/100)
Viime perjantaina jouduin käymään työasioissa Tampereella ja sain kutsun jäädä istumaan iltaa R:n ja hänen vaimonsa Kaisan luokse. R:llä ja Kaisalla on puolikas paritalo etelään antavalla rinnetontilla, kiinnelaina sekä keittiössä erillinen liesisaareke, joten he ovat yleisimmillä mittareilla arvioituna onnellinen ja menestynyt perhe.
Keskimittainen ikuisuus sitten olin itse ihastunut Kaisaan ja onnistuinkin saamaan hänet kanssani ensin kerran elokuviin ja toisen kerran seuralaisekseni hyvän ystäväni R:n syntymäpäiville. Kaisa tuntui silloin täydelliseltä naiselta, sillä hänellä oli upea vaalea tukka, hän ei ollut liian älykäs ja hän nauroi äänekkäästi aivan mille tahansa, mitä mies vain keksi ääneen sanoa. Kaisa tietenkin ihastui juhlissa R:n, josta seikasta olin päiväkausia katkera heille molemmille.
Maailmankaikkeus on kuitenkin sillä lailla jännä paikka, että vaikka se hyvin harvoin antaa meille sitä, mitä siltä toivomme, niin se saattaakin antaa jotain paljon parempaa. Ainakin viimeiset reilut kymmenen vuotta olen ollut hyvin kiitollinen siitä, etten ole naimisissa naisen kanssa, joka ei ole liian älykäs ja joka nauraa äänekkäästi kaikelle, mitä mies vain keksii ääneen sanoa. R:stäkin on ajan kuluessa tullut kotioloissa varsin vähäpuheinen.
Rangaistukseksi siitä, että ohjasin nämä kaksi sielua toistensa riesaksi, minut määrättiin häihin bestmaniksi ja morsiusneidot pakottivat minut kannattelemaan seremonian ajan sormusta kyseistä tarkoitusta varten erikseen valmistetulla punaisella samettityynyllä. Ehdottaessani, että pitäisin sormusta taskussani omassa rasiassaan sain vastaani neljä kyynelehtivää naista, jotka syyttivät minua siitä, että halusin ehdoin tahdoin pilata morsiamen elämän kaikkein tärkeimmän hetken.
Kun katsoo häiden ympärille rakentunutta teollisuutta on helppo ymmärtää, miksi niin moni toivoo, että edes ulkoavaruudesta löytyisi älyllistä elämää. Sellaisen löytäminen on ihmiselle niin vaikeaa luultavasti siksi, että mikä tahansa älyllinen elämänmuoto tekisi varmasti kaikkensa välttääkseen yhteydenottoamme. Jos superälykäs, vihreä, viisilonkeroinen Zorg tiputettaisiin Wanhaan Satamaan keskelle Häämessuja se luultavasti keksisi teleporttauslaitteen kahdessa minuutissa ja siirtäisi itseään saman tien pari sataa valovuotta aivan mihin tahansa suuntaan.
Naisia ei tunnu edes erityisemmin häiritsevän se, että häärituaalit ovat peräisin naista alistavista perinteistä. Jos joku keksisi, että isän on morsianta luovutettaessa ojennettava myös todistus siitä, että morsian on yhä neitsyt tai vaihtoehtoisesti luovutettava sulhaselle kaksi lypsylehmää sakkona käytetystä tavarasta, internetin hääpalstoilla naiset keskustelisivat innosta puhkuen siitä, onko parempi ratkaisu teettää plastiikkakirurgilla uusi immenkalvo vai vuokrata seremoniaa varten lehmät. (vko 4 ennen häitä: morsiuspuvun 1. sovitus, kampaajan valinta, lehmien vuokraus)
On muutamia kansallisia kokemuksia, jotka yhdistävät lähes kaikki suomalaiset miehet toisiinsa: Rk 62, Jääkiekon MM-finaali 1995 sekä vaaleanpunaisten pahvisydänten (joissa nuoli ja sen päällä teksti ”Tiina + Jussi”) teippaaminen lyhtypylväisiin ojanpohjalla lakerikengissä seisten. Sitä kylttiä ei tietenkään kukaan näe lukea, kuin korkeintaan kahden metrin päästä, mutta eihän kyltti olekaan siellä ojassa opastusta varten vaan siksi, ettei morsiamen hyvin erityinen päivä vain millään tavalla eroaisi satojentuhansien muiden morsiamien hyvin erityisistä päivistä.
Me söimme keittiösaarekkeen ääressä Kaisan valmistamia erinomaisen maukkaita tapaksia, joimme tuliaiseksi tuomani pullon vuoden 2004 Cabreo Il Borgoa ja muistelimme menneitä. Häistä puhuttaessa kävi ilmi, että sormustyyny on vintillä tallessa toissakesäiseltä saunavihdalta näyttävän morsiuskimpun vieressä ja perheen tytär saisi käyttää sitä aikanaan omissa häissään (siis tyynyä, ei kimppua).
Ehdotin kyllä, että eikö äidiltä tai isoäidiltä peritty morsiuskimppukin voisi olla mainio uusi häätrendi. Aidosti 50-vuoden ikäisiltä näyttävien uusvanhojen puskien tekeminen antaisi varmaan kukkakaupoillekin ihan uudenlaisia haasteita. R oli kanssani samaa mieltä ja innostuimme kehittämään monia uusi hääperinteitä. Kaisa nauroi sydämellisesi miesten tyhmyyksille ja väitti ettemme koskaan pystyisi ymmärtämään.
Jos TV:stä ei tänä iltana tule mitään erityisen tärkeää, niin kysäisepä siipaltasi haluaisiko hän elää kanssasi myös seuraavassa elämässään, mikäli sellainen mahdollisuus tarjottaisiin. (Jos siippaa ei ole käytettävissä, voi sen sijaan vaikkapa lukea Milan Kunderan tuotantoa, josta tämä kysymyksen asettelu on lainattu.)
Minä kysyin sitä perjantai-iltana R:ltä ja Kaisalta ja sain aikaan perheriidan. R totesi ettei haluaisi ja sai Kaisan itkemään sitä, kuinka tunteeton R saattoi olla kaiken yhdessä koetun jälkeen. R puolustautui sanomalla, että oli luvannut uskollisuutta kuolemaan asti ja se saisi kyllä jumalauta riittää. Ei kai kukaan haluaisi olla ikuisesti kenenkään kanssa? Kieltäydyin itse ottamasta asiaan lainkaan kantaa, mutta olen kyllä taipuvainen R:n kannalle. Kestän itse vain hyvin harvoja ihmisiä muutamaa tuntia kauemmin, joten ikuisuus kuulostaa siihen nähden kohtuuttoman pitkältä ajalta.
Hieman maallisemman version keskustelusta voi joutua käymään, jos vaimo tai sen kaltainen henkilö kysyy mieheltä: ”Menisitkö uudelleen naimisiin, jos kuolisin.” Oikea vastaus ei tietenkään ole a) ”kyllä” tai b) ”en”, vaan salainen vaihtoehto c) ”En halua edes ajatella sellaista mahdollisuutta”. Jos vaimo jatkaa keskustelua, miehen kuuluu korostaa, että ajatus jonkun toisen naisen kanssa olemisesta missä tahansa tilanteessa tuntuu todella vieraalta (vaikka ajatus todellisuudessa kävi viimeksi miehen päässä tunti sitten naapurin upeapovisen rouvan kävellessä vastaan pihalla). Tämän jälkeen vaimon kuuluu sankarillisesti vaatia miestään leskeksi jäätyään jatkamaan elämäänsä ja etsimään itselleen uuden kumppanin. Miehen tulee suhtautua tähän tarjoukseen vastahakoisesti myöntyen, mutta todeta toivovansa, että saisi itse kuolla ensin.
Kokeillaanpa hieman vähemmän fataalia skenaariota: ”Jättäisitkö minut, jos lihoisin 20 kiloa? Jättäisitkö minut, jos halvaantuisin kaulasta alaspäin? Jättäisitkö minut, jos vajoaisin koomaan viideksi vuodeksi? Entä jos katoaisin ja palaisin yllättäen kymmenen vuotta myöhemmin? Jättäisitkö, jos olisin enää pelkkä ravintoliuoksessa lilluvat aivot? Jos tekisin henkirikoksen? Tulisin hulluksi?” Mikä on oikea vastaus?
Kysymykset vaikuttavat ehkä itsetunto-ongelmaisen kiusanteolta (mitä ne toki saattavat ollakin), mutta niiden takana on mielenkiintoinen kysymys siitä, kuka oikeastaan on se ihminen, johon menimme sitoutumaan. Kenelle me valamme vannoimme ja onko se ihminen tuo, joka tyhjentää keittiössä tiskikonetta ja kyselee samalla minulta kysymyksiä joihin ei voi vastata oikein? Kuinka suuri muutos toisessa ihmisessä vapauttaa meidät antamastamme lupauksesta?
Kun nainen kysyy jotain tuollaista, nainen haluaa kuulla, että mies rakastaisi häntä uskollisesti joka tapauksessa. Että mikään yksittäinen muutos tai niiden yhdistelmä ei vähentäisi hänen rakkauttaan ja omistautumistaan tälle pyhälle suhteelle. Mutta jos muutamme yksitellen kaikki ihmisen ominaisuudet uusiin, onko kyseessä enää sama ihminen? Säilyykö rakkautemme kohde jonkinlaisena jatkuvuuden ideana vaikkei yhtään alkuperäistä osaa olisi enää jäljellä?
Jos haluaa selvitä tilanteesta helpolla, voi kertoa rakastavansa naisen sielua, joka ei missään tapauksessa muutu koskaan. Tai sitten voi kertoa rakastavansa yhteisiä muistoja ja kaikkea yhdessä rakennettua, jota ei enää voi ottaa pois vaikka intohimo suhteesta kuolikin jo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana.
Ainakin ravintoliuoksessa lilluvien aivojen suhteen, mies ehkä järkeilee, että aivoille voisi syöttää väärää informaatiota ja antaa niiden kuvitella elämän jatkuvan entiseen malliin ja mies voi sitten fyysisessä maailmassa tehdä, mitä haluaa. Eikö se olisi kaikkien onnellisuuden maksimoiva ratkaisu tuossa tapauksessa? Tätäkään vastausvaihtoehtoa ei ole suositeltavaa pohtia ääneen.
Panostavatko naiset kaikkensa hääpäivään siksi, että tietävät sen olevan viimeinen mahdollisuus täydelliseen hetkeen? Että minään toisena päivänä avioliiton aikana, he eivät enää pysty käsikirjoittamaan kaikkea omien oikkujensa mukaiseksi, vaan koko loppuelämä tulisi olemaan yhtä päättymätöntä kompromissien, pettymysten ja luopumisen ketjua? Että pahimmassa tapauksessa heistä todella tulee hillopurkkiin säilötty mieli, jolle kerrotaan käsikirjoitettua tarinaa samaan aikaan, kun muut elävät todellista elämää oikeassa maailmassa?
Eikö olisi paljon onnellisempaa, että avioliiton surkeimpanakin hetkenä voisi lohduttautua sillä, että edes hääpäivänä kaikki tapahtui oikeasti eikä kyseessä ollutkaan loppuelämän mittaisen kuvaelman ensimmäisen näytös? Ja että se elämän kaikkein tärkein päivä saattaa yhä olla edessäpäin?
R ja Kaisa saivat onneksi asiansa ainakin yhdeksi illaksi sovittua ja löysimme uudelleen hetkeksi kadottamamme tunnelman kepeyden. Kaisa oli sitä mieltä, että minä tarvitsisin itselleni uuden naisen ja sanoi tuntevansa juuri sopivan päiväkodin johtajattaren. Totesin ettei ollut mitään järkeä ostaa kokonaista lehmää vain siksi, että halusi aamuisin maitoa kahviinsa. Kaisa nauroi jälleen ihanan päätöntä nauruaan ja ikävä hetki oli unohdettu.
Kommentit
Mitä pidemmälle tekstejäsi luen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, etten ole nainen.
Mutten mä kyllä mieskään ole.
No, jaa-a, hauska näitä on lukea. Keep on goin’!
Kommentit
Teppo Teppo, aika hupenee! Viikko mennyt eikä yhtään kaatoa. Alahan säästää sukan varteen.
” R puolustautui sanomalla, että oli luvannut uskollisuutta kuolemaan asti ja se saisi kyllä jumalauta riittää”
Tämä lause kyllä nauratti ja kovaa. Tekstiä parantaa jostain syystä se, että mielikuvissani R on Robert Wagner ja Teppo taas Mickey Rourke.
BRAVO! Tiukkaa asiaa jälleen!
Viikon sitä jaksoi odottaa ja jännittää, kuinka monta kilahdusta Tepon laskurista on sillä välin kuulunut. Siinä mielessä pettymys, mutta teksti oli toki taattua laatua ja sisälsi lainattujen ajatusten seassa myös muutaman hienon tuoreen.
Mukava lukukokemus siis, mutta nyt alkaa naislukijakin jo odottaa actionia. Milloinkas niitä risteilykokemuksia oli lupa odottaa?
Hyvää tekstiä, mutta kuten todettua, aikaa kuluu ja kaatoja ei kuulu… No se ei itse asiassa ole harmillista, mutta lukisin mielelläni myös epäonnistuneista yrityksistä saada pesää ja mahdollista debrieffiä, että mikä meni pieleen ja miksi ja mitä tästä opimme… Se että kaatoja tulee harvoin ja vielä ne aina onnistuvat ja jopa poikivat uusia mahdollisuuksia tehdä kaatoja alkaa tehdä tarinasta puuduttavan, vaikka pohdinta onkin hyvää ja itseäni ei kiinnosta onko tarina faktaa vai fiktiota…
Eli nyt tarinaa niistäkin päivistä ja kerroista kun käyt jossain tai yrität jotain ja et onnistukkaan… Ei se sinun mainettasi pahenna jos joskus saat pakit oman mokan vuoksi, etkä pelkästään siksi että joku ”tähti” komentelee ”tapettityttö”-kohdettasi tms. Jokainen kunnon pelimies kokee pettymyksiä osa, jatkuvasti ja osa silloin tällöin, mutta kaiken kaikkiaan, epäonnistumisia julki!
Nyt oli hyvä kirjotus!
Äh, kliseitä, latteuksia! Näppärästi ilmaistuja latteuksia, mutta latteuksia kuitenkin. Teppo ei ilmeisesti tunne muunlaisia naisia kuin nämä lehmät mistä hän kirjoittaa. Jospa ne fiksut naiset eivät teponlaisiin sitten vilkaisekaan?
Kumma, kun minulla on vaimo, jota ei ikimaailmassa saisi pelleilemään tuollaisen häähömpän tahtiin, ja joka ei naura typeryyksille, vaan enintään tuhahtaa. Sen kanssa olen ollut 30 vuotta ja jos vain mahdollista, mielelläni sitoutuisin olemaan kauemminkin kuin vain kuolemaan asti.
Tepolla ei valitettavasti näytä olevan eväitä tai mahdollisuuksia tavata tällaista yksilöä, että yleistäköön vaan rauhassa edelleenkin kaikki naiset typeriksi lehmiksi.
Yleistäminen on se juttu, millä saadaan aikaan hyviä ajatuksia 🙂
onneksi oma vaimo ei kuulu tuohon valtavirtaan
luulen että se tokavika lause tarkoitti että jos ei halua vaimoa miksi ottaa vaimo? älkää ottako niin kirjaimellisesti.
Eihän tämä kirjoitus taas liittyny alkuperäiseen teemaan millään tavalla. (Alkuperäinen teemahan oli siis 100:n naisen valloitus, jos joltain on päässyt unohtumaan tai jäänyt peräti huomaamatta.) Koittaisit Teppo vain pitäytyä tuossa alkuperäisessä teemassasi. Ei sinänsä, olihan tämäkin teksti ihan hyvin kirjoitettu ja suhteellisen mielenkiintoinen, mutta en minä ainakaa mitää tällaista täältä tullut lukemaan. Perusta vaikka toinen blogi, jossa voit pohdiskella parisuhteen kiemuroita ja maailman syntyjä syviä ja pidä tämän blogin teema siinä ensimmäisessä, johon meistä niin moni hullaantui.
Jotain nyt on tapahtunut, ei tää enää ole originaalia.
Nuo 7 kommenttia tätä ennen taitaa olla tilaus/järjestettyä tavaraa.
Ikävää, loppu mikä loppu, soonmoro.
Nyt Teppo miekka pois tupesta, ja rinta rottingilla hakemaan saalista. Kuten tuossa aikaisemmin joku kommentoikin, niin myös niistä epäonnistuneista kaato yrityksistä olisi kiintoisaa lukea. Mikäli niistä vielä irtoaisi tututun tyylinen tiukka analyysi, että mikä meni pieleen niin se jos mikä olisi todellista timanttia.
”leuka rintaan, ja kohti uusia pettymyksiä” 😉
Teppo pistää hyvää tavaraa, mutta panot jääny vähän väliin. Tuleeko lopussa jonkinlainen jokapäiväpannaan-meininki?
Aivan järjettömän viihdyttävää settiä. Kertakaikkiaan. Tuli oikein omat häät (kertaa kaksi) mieleen ja niihin liittyvien järjestelyiden järjettömyys. Yhtä kaikki siellä ne ovat hillopurnukassa muistojen hyllyllä ja hyllyn reunassa lukee: Hyviä muistoja. 🙂
Täytyy sanoa vielä, että aika rohkeaa heittää tutulle avioparille keittiösaarekkeen innoittamana noita hyvin tulenarkoja kysymyksiä. Joko olet helposti humaltuva tai ärsyttävän suorasukainen. Samapa tuo kumpaa. Tamperelaispari sai varmasti puitavaa yhtä iltaa pidemmäksi.
Tervetuloa takaisin! Kiitos.
Jutusta tuli mieleen sarjakuva ”Naisen Kanssa”..
Jahas, blogistaniassa rahastetaan. Luin juuri yhtä suosikkiblogiani: http://turisti.blogsome.com/2007/11/14/tuu-meille-saat-rahaa/
Tämä merkintä kuulosti hullunhauskasti ”Naisen kanssa” -sarjakuvalta 😀
tuo yhdessä ikuisesti-keskustelu on kopioitu suoraan Larry Davidin loistavasta TV-sarjasta ”Curb Your Enthusiasm”, http://www.youtube.com/watch?v=bsQpWHEYEMU
Noista häämessuista ja hääsivustoista saisi juttua vaikka kirjaksi asti, olisit vaan jatkanut piikittelyä pidemmälle.
Äänestetään nyt vielä: http://polldaddy.com/p.asp?p=125235 Puntit ovat tällä hetkellä ”fifty-sixty”.
Teppo taitaa olla nainen,kirjoituksen sävystä päätellen.
Kyllä on kusetuksen makua tässä niin että takahampaita särkee. Ei tätä enää tämän jalkeen viitsi lukea ollenkaan.
Hauska, oivaltava ja äärimmäisen hyvin kirjoitettu teksti. Tepolle näyttää kynä sopivan käteen. Oletko ammattikirjoittaja vai ihan huvin vuoksi tarinoija?
Tämänkaltainen juttu sopii Sonraplazalle paremmin kuin kaatotarinat. Niitä voi lukea vaikkapa Jallun tarinapalstalta.
Vaikka ei kaatoa, niin jatka ihmeessä kirjoittamista.
Olet päivän pelastaja, luen kirjoituksiasi, vaikka yhtään naista ei kaatuisi. 😀
”Totesin ettei ollut mitään järkeä ostaa kokonaista lehmää vain siksi, että halusi aamuisin maitoa kahviinsa.”
Kummitätini on antanut minulle saman ohjeen. Ja tottahan se on.
Pidän edelleen kirjoituksistasi, mutta älä silti unohda sitä alkuperäistä raportoinnin aihetta kokonaan 😉
Hei!
Tepi voisi seuraavaksi kertoa vaikkapa jostakin sairaalakäynnistä tyyliin: seksikäs hoitsu, blaa blaa,———–> kaato.
Tää on niin naisen kirjottamaan liipalaapaa. Lopputulos on ettei Teppo saa sataa täyteen, mutta on oikein onnellinen kun on oivaltanut niin paljon taas naisista. Jeejee.
Jeeee!
Hei ihan oikeesti. Jos on tarkoitus tehdä sata kaatoa vuodessa ja lisäksi kirjoittaa hyvää läpää, niin ketä kiinnostaa lukea tamperelaisen pariskunnan sekä yleisistä parisuhdekiemuroista.
Ei ketään.
Kuten jo aiemmin monet ovat todenneet: kaikki hauska loppuu aikanaan.
Harmi
En kyllä tajua miksi et ole jo pikkujoulumeiningeissä? Marraskuun puoleenväliin mennessä puolet pikkujouluista on jo pidetty ja ne loput pidetään tammikuussa!
Jostain syystä mullakin on nyt semmoinen olo, että kaikissa muissa merkinnöissä tämä sadan naisen tavoite on edennyt edes jollain tasolla, mutta tässä ei. =/ Tylsää. Odotin että vähintään kysäiset josko Kaisa auttaisi sinua blogisi kanssa! 😀
Ja jotenkin tässä oli semmoista ”tylsällä lusikalla tökkimistä”. Ei kunnollista piikittelyä! Koska kuten joku jo sanoikin, häistä saisi irti vaikka mitä hupailua jos oikein innostuisi… 🙂
Jos kirjoittaja tosiaan olisi nainen, kuten monet väittävät, hän luultavasti tietäisi, että nuo häähörhöilijät eivät missään tapauksessa jättäisi morsiuspuvun ensimmäistä sovitusta tai kampaajan valintaa vain neljän viikon päähän häistä.
Hmph. Joistakin (myös aikaisemmista) kommenteista päätellen (ja olen itse samaa mieltä) täällä on moniakin joita kiinnostaa muutkin asiat kuin kaadot, hyvä herra Koukusta irti päässyt. Itse ainakin käyn täällä nimenomaan tekstin takia, en ainoastaan kaatojen (jotka, täytyy myöntää, ovat kaiken muun rinnalla melko… no, tylsiä. Anteeksi vaan). Yks hailee, onko kyseessä mies vai nainen, oikea henkilö vai kuviteltu, naapurin kyllästynyt setä vai vaikkapa lähikaupan myyjä, kun tulee viihdyttävää tekstiä, niin tulee. Miksi ihmisillä on hirveä pakkomielle kokea (vaikkakin vain välillisesti) kaikki todellisuudessa?? Myönnetään, onhan se tavallaan jännää, että tämä tapahtuisi oikeasti, mutta tekstin viihdyttävyyden ja melko asiallistenkin havaintojen kannalta sillä ei ole suurempaa merkitystä.
Se onkin sitten ihan eri asia, jos kirjoittaja on joku tuttu x)
Mutta missä on Matti? Hyvää pohdintaa, yleisestihän se on totta että jokainen lause naiselta, ja sen vastaus mieheltä naiselle on niin kaukana toisistaan että pelkästään totuudenmukaisesti siihen vastatessa tulee ongelmia ymmärtää sukupuolten välisiä ajatuseroja.
Lisää odottaessa.
– e
http://blog.whodat.biz
Hyviä kysymyksiä näkee niin harvoin, että ihan pakko vastata niihin kaikkiin:
– Haluaisinko elää saman henkilön kanssa parisuhteessa toisenkin elämän?
Riippuu siitä, mihin vaiheeseen suhde keskeytyisi kuollessani. Jos se tuntuisi tulleen valmiiksi, en tietenkään haluaisi toistaa samaa, jos taas hommat olisivat jääneet kesken, tietenkin jatkaisin.
– Menisinkö uudelleen naimisiin, jos aiempi kumppani kuolisi?
Todennäköisesti.
– Jättäisinkö, jos kumppani lihoisi 20 kiloa?
En.
– Jättäisinkö, jos kumppani halvaantuisi kaulasta alaspäin?
En, paitsi jos halvaannus halvaannuttaisi myös ajatusmaailmankin.
– Jättäisinkö, jos kumppani olisi koomassa viisi vuotta?
Kyllä.
– Jättäisinkö, jos kumppani katoaisi palatakseen takaisin 10 vuoden kuluttua?
Kyllä.
– Jättäisinkö, jos kumppani olisi pelkät ravintoliuoksessa lilluvat aivot?
En, missään tapauksessa. Se olisi aivan liian mielenkiintoista missattavaksi.
– Jättäisinkö, jos kumppani tekisi henkirikoksen?
Kyllä, poissulkien itsesuojelu tai muiden suojelusta johtunut teko, jolle ei olisi ollut vaihtoehtoa.
– Jättäisinkö, jos kumppani tulisi hulluksi?
Riippuu hulluuden lajista.
– Mikä on oikea vastaus?
Se, ettei vääriä vastauksia ole.
– Onko parisuhteen arvoinen ihminen se, joka tyhjentää keittiössä tiskikonetta ja kyselee samalla minulta kysymyksiä joihin ei voi vastata oikein?
Ehdottomasti, kunhan se sietää ”väärät” vastaukset.
– Kuinka suuri muutos toisessa ihmisessä vapauttaa minut antamastani lupauksesta?
Muutos, joka olisi minulle tuhoisa.
– Ainakin ravintoliuoksessa lilluvien aivojen suhteen, mies ehkä järkeilee, että aivoille voisi syöttää väärää informaatiota ja antaa niiden kuvitella elämän jatkuvan entiseen malliin ja mies voi sitten fyysisessä maailmassa tehdä, mitä haluaa. Eikö se olisi kaikkien onnellisuuden maksimoiva ratkaisu tuossa tapauksessa?
Ei, koska ravintoliuoksessa lilluvilla aivoilla on sen verran suuri puute ulkoisista virikkeistä, että ne huomaavat välittömästi, jos niille syötetään väärää informaatiota. Niinpä aivot keskittyisivät murehtimaan sitä, että miten se mies jaksaa valheittensa verkossa, koska ne tarkkanäköisyydessään näkisivät, että toista ahdistaa se valehtelu. Koskeintaan fyysinen maailma olisi tuollaisessa tilanteessa onnellinen.
– Panostavatko naiset kaikkensa hääpäivään siksi, että tietävät sen olevan viimeinen mahdollisuus täydelliseen hetkeen?
En tiedä, sillä vaikka olen nainen, en ole panostanut koskaan kaikkeani mihinkään hääpäiviin.
– Että minään toisena päivänä avioliiton aikana, he eivät enää pysty käsikirjoittamaan kaikkea omien oikkujensa mukaiseksi, vaan koko loppuelämä tulisi olemaan yhtä päättymätöntä kompromissien, pettymysten ja luopumisen ketjua?
Kuulostaa hyvin oudolta ajatukselta, että loppuelämä olisi tuollainen, ainakin jos suhde ennen hääpäivää ei olisi jo valmiiksi ollut tuollainen.
– Ja että se elämän kaikkein tärkein päivä saattaa yhä olla edessäpäin?
En usko kaikkein tärkeimpään päivään.
Uskon tepon olevan mies…
Kuinka moni nainen ylipäätään tietää mikä on Rk-62, saati ymmärtää käyttää sitä vertauskuvana tässä tekstissä. (ellei tietenkin ole armeijan käynyt, jota pidän epätodennäköisenä)
Nyt juttu ei etene… Pitäiskö tässä antaa Tepolle, jotta saataisiin pari lovea lisää sängynpäätyyn?
IHan hauskaa luettavaa edelleen, vaikka vertauskuvat luettu/nähty jo moneen kertaan. Enemmän kiinnostaisi kyllä tuo blogin aihe, eli vaikka sais kaks kertaa (pyytää ja olla ilman), niin mielenkiintoista luettavaa varmasti saisi niistäkin tempauksista.
Täytyy tunnustaa, että minä mietin hetken kuumeisesti, että mikä on Rk-62. Päädyin seuraaviin vaihtoehtoihin:
– Rakenna ja korjaa (numerot ovat perässä vain viestimässä miehistä jämäkkyyttä tai vaihtoehtoisesti 62 on lauta siinä missä kakkosnelonenkin..;))
– Rima korkealla (leikkimielinen korkeushyppykilpailu kaljan kittauksen lomassa) –> lähinnä patjalla makoilua siis
– Rima korkealla (alkuillan nousuhumalan tuomaa uhoa, joka loppuillasta päätyy lähinnä täydelliseen rimattomuuteen)
– Rima korkealla (uusavuttomien miesten vastalause naisten nostattamiin vaatimuksiin rakennus- ja nikkarointitaidoista)
– Rauhassa kakalla (ei vaadi selitysosaa)
– Riittävästi keimoa (fudispeli alkaa just!)
– Raakileet kaatoon! (metsästystä nuoren lihan merellä)
– Ramasee kaameesti (ei pysty siivoon)
– Rintavarustus kunniaan (tosin vuonna -64 syntyneellä se on jo vaikeampaa..)
Tämä teksti sisälsi selviä vaikutteita Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjasta liftareille.
Mitä tapahtuu tälle projektille, jos yhtäkkiä rakastutkin johonkin naiseen?
Hei Teppo,
Odottavan aika on pitkä sanotaan. Se ehkä kulminoituu parhaiten juuri näissä sinun teksteissäsi. Päällisin puolin viikot menevät vanhetessa paljon nopeammin kuin mitä ne menivät nuorena. Joidenkin psykologien mielestä se johtuu uusien kokemuksien vähenemisestä vanhemmalla iällä, joten aika suhteessa kokemuksiin tuntuu menevän nopeammin, koska samassa ajassa saadaan vähemmän kokemuksia.
Kuitenkin, vaikka viikot vierähtävät kuin romaanin sivut iltaisin sängyssäni nopeaan tahtiin, siitä huolimatta tuntuu, että uutta tarinaa odottaessa aika ikäänkuin pysähtyy. Ehkäpä maailman viisaimmat avaruusfyysikot voisivat käyttää blogisi seuraavan tarinan odottelu aikaa valonnopeuden funktiona, koska onhan sanottu, että edetessämme lähellä valonnopeuden nopeutta aika hidastuu.
Kirjoitusviisautta seuraavaa tarinaa odotellessa sinulle toivottaen,
Vanha Niklas
”Jos vaimo jatkaa keskustelua, miehen kuuluu korostaa, että ajatus jonkun toisen naisen kanssa olemisesta missä tahansa tilanteessa tuntuu todella vieraalta (vaikka ajatus todellisuudessa kävi viimeksi miehen päässä tunti sitten naapurin upeapovisen rouvan kävellessä vastaan pihalla).”
Tuohon vielä sen verran, että tuokin on väärä vastaus. Vastauksen pitäisi olla jotakin tyyliin ”ajatus jonkun toisen naisen kanssa olemisesta missä tahansa tilanteessa tuntuu todella HIRVEÄLTÄ!”. Vieras ei ole kyllin painoarvoinen sana tuohon tilanteeseen.
Ei nää uudet oo enää verrataviskaan siihen, kuinka hyviä tekstejä oli vanhoilla sivuilla! Ei jaksa ees lukea koko tekstiä, koska on nii paljon tylsää ja turhaa tekstiä.
Voi vittu mitä lässyn lässyä!!!!!!!!!!!!!!
Heh, nuo ihan samat asiat olen omalta ukolta kysynyt aikanaan 😀
Mikähän meitä naisia oikein vaivaa 🙂 Taidamme olla aika loogisia ja samalla tavalla käyttäytyviä, monet miehet eivät vain sitä aina hoksaa 😉
Kirjoita Teppo miehille opas naisten ymmärtämiseen!
naisasianainen:
Ottaen huomioon, että Teppoa ajatuskin tuollaisista naisista ahdistaa, häntä tuskin kiinnostaa kirjoittaa opasta naisten ymmärtämiseen. Vähän luulisin, että hänestä olisi mukavampaa, jos hän itsekään ei ymmärtäisi, joten ehkä muita miehiä vain pitää armahtaa ja antaa heidän olla onnellisia ymmärtämättömyydessään.
Rakas TeppoM!
Ethän mene ja poista sata.laif.fi:ä? Olen niin kiintynyt siihen URLiin. Sen kautta pääsee niin kivuttomasti tänne, eikä tätä Ellien osoitetta muista Erkkikään (tai sitten sen kaverit). Joo onhan niitä konsteja (RSS, blogilista..), mutta en vaan jaksa!
Kiitos paljosta!
.mie
Rk = Riikka Kaasinen
Hehe, RK-62 tarkoittaa Rynnäkkökivääri-62, tuo numerosarja tuossa perässä on kehitysvuosi, tuon korvasi nykyisin laajasti käytössä oleva RK-95, jossa on mm. taittoperä.
T: Kesällä armeijasta valmistunut alikessu.
onkohan monta naista kaatunut kun ei oikein tahdo näistä kirjotuksista tolkkua saada 😀 anteeksi vaan…olisi kiva joku ”kaato”-laskuri tossa sivun laidassa niin näkisi 😀
Hey funman_, onhan noissa otsikoissa aina joku numero/100 mikä tarkottaa siinä vaiheessa saatujen kaatojen määrää suhteessa tavotteeseen. Luetaan niitä tekstejä….
Käsikirja linnunradan liftareille pyöri munkin mielessä kun tekstiä luin, suosittelen lämpimästi koko viisiosaista trilogiaa. Melkein kaikki Tepon kirjoittamat ajatukset olen miehelleni kertonut ja hän oivalsi ja innostui niistä vasta luettuaan tätä blogia. Kiitti Teppis.
Niin.
Sen Kunderan lisäksi vois sitten lukea myös Nietzscheä, jolta Kundera on ajatuksen lainannut. Eikä se taida Nietzschenkään puhdasti oma älynväläys olla, vaan taitaa tuo ikuisen paluun myytti olla ollut olemassa jo antiikissa.
aika heikolta näyttää tällä hetkellä että tavoite toteutuu…mut eihän sitä koskaan tiä, hauska näitä juttuja on silti lukea.
http://tinyurl.com/2hs4v7
Muuten melko hyvin huoliteltuun tekstiin on eksynyt kirjoitusvirhe: ”Kaisa tietenkin ihastui juhlissa R:n” Oikea muoto olisi tietenkin ”R:ään”, koska tekstistä ei ilmene, mistä R on lyhenne. Nyt lause avattuna menisi: ”Kaisa tietenkin ihastui juhlissa Ärrän.”
Kielilääkäri:
Ehkä kyseessä olikin vain käännetty sanajärjestys, eikä kirjoitusvirhe… Jos Kaisa vaikka juhlissa ihastuikin ihan johonkuhun muuhun, kuten vaikka itseensä, ja pariutui R:n kanssa vain jostain tuntemattomista tähtikuvioihin liittyvistä syistä.
Hyvä kielenläyttö! Tekstiä on kiinnostava lukea, huomaa että kyseessä on aiemminkin kirjoittanut henkilö. Miksi heti veikataan että kyseessä on nainen jos osaa muodostaa hyvää tekstiä? Maailmassa on aika monta mieskirjailijaa..
Mukavaa että on jotain muutakin ajatusta mukana välillä! Jos joka kolumnissa olisi kaato niin johan kävisi tylsäksi. Jos haluaa lukea pelkästä pillusta niin niitä tarinoita löytyy kyllä pilvin pimein.
”T: Kesällä armeijasta valmistunut alikessu.”
Pätemisen tarpeestä päätellen olisit voinu olla vaikka vänrikki.
50.
Hey funman_, onhan noissa otsikoissa aina joku numero/100 mikä tarkottaa siinä vaiheessa saatujen kaatojen määrää suhteessa tavotteeseen. Luetaan niitä tekstejä….
15.11.2007 klo 22.03, viihdyttävää (vierailija)
selvä se…aikas hitaanlaista tahtia sitten pidellyt :/
Erinomainen teksti, mukana omaa ja muiden jo aiemmin esittämää! Jatka samaan malliin!
Pohdiskelu vuokrataanko lehmät ”käytetyn tavaran” korvikkeeksi pani ihan LOL* (tarkoittaa muuten laughing out loud – etsin googlella pari viikkoa sitten).
MUUTOS
Jo aikaisemmin jäin pohtimaan muutoksen asiaa. Jos Teppo aikaisempien kolmen kaadon jälkeen tekee 100 kaatoa vuodessa, luulisi hänen maailmankuvansa muuttuvan jonnin verran. Luulisin jopa että kahdeksan kaatoa alkaisi tuntuisi jossain.
Teppo: kertoisitko siis miten projekti on sinuun ihmisenä vaikuttanut tähän mennessä? Osaatko analysoida myös itseäsi?
Yhdyn edelliseen kommenttiin (58). ehkä toinen vuosi lisää armeijassa.
Muutoksesta vielä vähän ajatuksia. Teppo tuntuu hyvin usein valikoivan sen verran vaikeita tapauksia, että siinä missä tavallinen pelimies voi käyttää aina samaa taktiikkaa iskiessään siipirikkoja naisia, joutuu Teppo laittamaan itsensäkin likoon. Tepon naiset näyttävät olevan mielentiloja, ja projekti vähän samanlainen kuin että ihan tosissaan yrittäisi kaataa vaimonsa sata kertaa vuodessa, sen sijaan että pitäisi niitä kertoja itsestäänselvyytenä, ja vaimo vain mukautuisi koska se on niin helppoa. Ehkä tämän blogin loppulukema kertookin siitä, että voiko yksi nainen olla sadan kaadon arvoinen, ja jos voi, niin kykeneekö juuri Teppo venymään sadaksi kaatajaksi. Niinpä en oikein usko, että Teppo muuttuisi ainakaan huonoon suuntaan tämän projektin myötä, seikkailu oman pääkopan sisälle tekee hyvää ihan jokaiselle.
Perkules, hyvin kirjoitettu, mutta ei tälläistä paskanjauhantaa, ktos! Raporttia pillunsaantiyrityksistä, kai sitä nyt viikossa on ollut ankaraa vonkausta moneen otteeseen? Voi niistä epäonnistuneistakin yrityksistä kertoa, enemmän ne kiinnostaa kuin keittiösaarekkeet.
Vaikka lukijakollegojen naiset eivät olisikaan vielä tentanneet Tepon esittelemiä pohdintoja purtavaksi, kannattaa em. kirjoituksesta opetella pari mallivastausta jo ”apteekin hyllylle”. Kun sitten aihe tulee ajankohtaiseksi, niin säästyypä muutama mykkäkoulupäivä ”oikeiden” vastausten ansiosta.
Itse blogista tai sen raamien nykyisestä väristä sen verran että aivan sama kuka/ketkä tätä kirjoittaa, ja missä palvelimella bitit makaavat, sen verran koukuttavaa meno on. Hieno blogi!
Hyvä Röntgenkatsenainen
Vaikka monikin taiteellisuutta tavoitteleva kirjailija toisin luulee, ei suomen kielioppiin kuulu sanajärjestyksen vapaa muunneltavuus, toisin kuin vaikka latinaan. Näin ollen ei se, että sanajärjestys kyseisessä lauseessa olisi käänteinen, nosta tekstin arvoa vaan pikemminkin laskee sitä suuresti. En myöskään usko, että Teppo olisi sortunut sanajärjestystemppuiluun.
yst. terv. Kielilääkäri
😀 Sen siitä saa, kun ei käytä hymiöitä. Todellisuudessa uskon, että ongelmana on se, että kirjoittaja ajatteli jotain nimeä kirjoittaessaan, kuten vaikkapa Reino, jolloin voi olla hyvinkin vaikeaa kirjoittaa kieliopillisesti oikein lipsumatta kertaakaan.
Tulipa tuossa mietittyä sitäkin, että miksi R on pelkkä R, eikä jokin keksitty nimi. Syy voisi olla esimerkiksi se, ettei Teppo oikeastaan tunnekaan R:ää kovin hyvin, joten nimeäminen on tuottanut ongelmia.
HEI kaikki ihanat ja seksikkäät lukijat!
Idea: lukekaas Philip Rothin Portnoyn tauti ja laittakaas tänne mielipiteitänne siitä muun kommentointinne lomaan.Jos ette ole kuulleetkaan teoksesta, googlatkaa se.
Jos Tepon teksti on teistä terästä ja seksuaalisuus teemana kiinnostaa (vakavassa tai humoristisessa mielessä), on Portnoyn tauti kirjanne. Kirjoittajana ei enempää tai vähempää kuin Amerikan johtava nykykirjailija, joka on joka vuosi Nobel-veikkailujen kärkipaikoilla ja voittanut mm. kotimaassan kaiken voittamisen arvoisen-useasti.JA kirjan ilmestymisvuosikin on kohdallaan: 1969!
Pystyykö tuosta kirjasta muodostetut mielipiteet tiivistämään niin suppeiksi, että ne sopivat tänne?
Jumakauta Teppo oot saanu 3 kuukaudessa 8 naista. siis vähän yli 2 per/kk. Voin sanoa että soitteleppa jo pankkiin ja pyydellä lainaa pankinjohtajalta. Siis joka keskiviikko ,torstai ,perjantai ja lauantai VÄHINTÄÄN baariin ja joka kerta pitää saada nainen kotiin. Sitten rupee näyttämään hyvältä.
Ei mene 100 millaan rikki talla tahdilla. Tai sitten tosiaan se risteilymatka hurrrja flaksi! 😀
Suosittelen Teppoa tutustumaan Charles Bukowskin Naiset-teokseen. Siinä runoilija-kirjailijalla Chinaskilla on aito ote naisen kaatamiseen, niin tylsimys ja juoppo kuin onkin. Suorasukaisuus toimii elävässä elämässäkin paremmin kuin liirumlaarum. Tepolla on ongelmana se, että hän haluaa jättää saavutetut kaadot hyllyynsä palkinnoiksi. Kaikki naiset eivät ansaitse tulla huomioiduiksi itse aktin jälkeen kuin korkeintaan tilaamalla heille taksin. Hyvä veli -hengessä naiminen on ehkä maailman tylsintä seksiä ventovieraan kanssa. Nyt vaan Tepi kiireesti sinne, missä lehmät odottavat lypsyä.
Pulling up this night, eh?
Henry C.:
”Kaikki naiset eivät ansaitse tulla huomioiduiksi itse aktin jälkeen kuin korkeintaan tilaamalla heille taksin.”
Nyt tulin minä uteliaaksi. Mikä sen ratkaisee, että ketkä naiset ansaitsevat huomiota seksin jälkeenkin?
”Hyvä veli -hengessä naiminen on ehkä maailman tylsintä seksiä ventovieraan kanssa.”
Tuota Teppo taas ei ole tainnut missään vaiheessa kieltääkään, vaan itse asiassa jo blogin alussa todennut, että tuollainen seksi on maailman tylsintä myös kumppanin kanssa. Niinpä Teppo onkin päätynyt ottamaan selvää niistä naisistaan sen verran, etteivät he enää olekaan täysin ventovieraita, ja siinä vaiheessa kun on vähän nähnyt vaivaa, löytyy ihmisestä kuin ihmisestä sellaisia piirteitä, joiden takia he sopivat palkinnoiksi hyllyyn.
Häähössötys on -aivan oikein Teppo- idioottimaista hommaa. Monelle naiselle päivä prinsessana vain tahtoo olla siihen saakka eletyn elämän täyttymys. Se on jatkumoa nukkeleikeille. Usein on lisäksi mukana anoppi, joka haluaa toteuttaa oman köyhässä nuoruudessaan toteutumattoman unelmansa satuhäistä tyttärensä kautta.
Kaikki tämä järjetön häsläys ja häiden ympärille koottu krääsä saa täysipäisen miehen miettimään vakavasti, onkohan nyt tulossa elämän pahin moka. Ja onhan se sitä usein. Naiset vain osaavat usein olla sen verran kilttejä tulevaa miestään kohtaan häihin saakka, että saamaton mies ei kehtaa kieltäytyäkään moisesta hömpästä. Vai oletteko kuulleet jonkun järkevänä pidetyn miehen kehuneen, miten ihanat häät meillä olikaan.
Naimisiin meno on riitti ja rituaali, jolla ei ole ollut oikeasti parisuhteessa elämisen järkevyyden kannalta mitään merkitystä vuosikymmeniin. Tietysti uskovaisille sillä on oma merkityksensä, mutta haloo! Mitä hemmetin tekemistä uskolla on näiden Kirkon vieressä lepattavien Tiina ja Timo -lyhtypylväslappujen ja muun materiaalisen idiotismin kanssa?
Muuten, kun kirjoittaa googleen ”sata naista” niin mainokseksi tulee joku porno-saitin mainos, that’s swell…
Röngenkatsenainen:
Onhan täysin selvää, että iltapuhteella kaatohommissa saattaa naisesta (niinkuin miehestäkin) löytyä uusia, vähemmän hyviä piirteitä. Olisi kuitenkin kohtalaisen väärin kieltää toiselta se seksi, jonka harrastamiseen ollaan yksissä tuumin tultu illan pimeydessä ja kun kämpille jo hankkiuduttu. Herrasmies voi kyllä hoitaa homman, vaikka meno olisi kuin suota kuokkiessa. Naiselle voi siis aamulla tilata vain taksin, eikä sen lähempää tuttavuutta ole aina syytä tehdä.
Toisaalta, hyväkin bongaus kannattaa lähettää aamulla taksilla kotiin, sillä kaikki siitä hetkestä eteenpäin tapahtuvat asiat ovat jollain typerämmällä tavalla yhteisiä. Väkinäistä kahvillakäyntiä sen takia, ettei näytettäisi siltä, että ollaan oltu vain seksin perässä. Se on tosiasioiden kieltämistä. Edellisviikonloppuisen naisenkaatoreissun alkuperäinen motiivi ei miksikään muutu. Kysymys on edelleen ollut siitä, että naista haluttiin ja nyt peitellään savuavaa nuotiota. Tai sitten pyritään pääsemään lakanoiden alle uudestaan. Blogin hengessä sellainen ei kuitenkaan ole tarrkoitus, eli taksin numero kannattaa pitää pikavalinnoissa joka tapauksessa.
Hyllyyn kerättävät palkinnot haluavat lopulta loistaa vain toisiaan kirkkaammin, joten konflikteja tulee ystäväksi naimisen metodilla jatkossa, kun puhelin soi väärään aikaan. Johan tuossa Tepollakin oli taannoin jo vaikeutta muistaa, kuka soittaa. F*ck Buddyt eivät ole myöskään ystävinä ehkä kaikkein luotettavimpia.
Hyvä veli -naimisella viittaan juuri tuohon naidaan ystävinä -paradoksiin, en niinkään Tepon toimintatapoihin. Jos partneri ei ole riittävän hyvä syvempään suhteeseen, ei hänessä ole todennäköisesti paljon muutakaan jännitystä. Kiihottavampaa on se, kuinka voi jättää kauniin, eroottisen potentiaalisen naisen uudelleentapaamisen kenties hamaan tulevaisuuteen sattuman varaan. Kanta-asiakaskortti on paljon tylsempi kuin harvoin esiin otettava kultainen MasterCard.
Henry C.:
”Olisi kuitenkin kohtalaisen väärin kieltää toiselta se seksi, jonka harrastamiseen ollaan yksissä tuumin tultu illan pimeydessä ja kun kämpille jo hankkiuduttu.”
Jos toinen on tarkoituksellisesti salannut niitä ällöttäviä piirteitään, mutta kämpillä tuo ne esiin jo ennen seksiä, on enemmän kuin oikein kieltää toiselta se seksi. Olisi jatkanut salailuaan kunnes seksiä on jo saatu. Tyhmyydestä sakotetaan. Tietenkin, jos ne piirteet tuo esiin jo etukäteen varoittavassa mielessä, on tilanne eri, mutta eipä tuollaisesta varoitustoiminnasta sitten taas yhtä usein sakotetakaan.
”Toisaalta, hyväkin bongaus kannattaa lähettää aamulla taksilla kotiin, sillä kaikki siitä hetkestä eteenpäin tapahtuvat asiat ovat jollain typerämmällä tavalla yhteisiä. Väkinäistä kahvillakäyntiä sen takia, ettei näytettäisi siltä, että ollaan oltu vain seksin perässä. Se on tosiasioiden kieltämistä.”
On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka peittelevät ja niitä jotka tonkivat. Minä olen utelias tonkija, ja haluaisin ehdottomasti epäväkinäiselle kahvillekin, saadakseni tietää miksi juuri minä olin tullut bongatuksi, vaikka perussyy olisikin ollut juuri seksi. Seksi kun ei yksinään selitä valintoja. Erityisen mielenkiintoista olisi, jos toinen osapuoli päätyisi valehtelemaan, ja huomaisin sen.
”Kysymys on edelleen ollut siitä, että naista haluttiin ja nyt peitellään savuavaa nuotiota. Tai sitten pyritään pääsemään lakanoiden alle uudestaan. Blogin hengessä sellainen ei kuitenkaan ole tarrkoitus, eli taksin numero kannattaa pitää pikavalinnoissa joka tapauksessa.”
Mistä sinä tiedät mikä blogin todellinen henki on? Kaikissa hyvissä tarinoissa on vähintään kaksi tasoa, ja loistavissa tarinoissa nämä eri tasot vielä ovat ristiriidassa keskenään.
”Johan tuossa Tepollakin oli taannoin jo vaikeutta muistaa, kuka soittaa. F*ck Buddyt eivät ole myöskään ystävinä ehkä kaikkein luotettavimpia.”
😀 Minä epäilen sen johtuneen siitä, ettei Teppo oikeasti tiennyt soittajan nimeä, mutta valehteli lukijoille mukamas merkinneensä sen kännykkäänsä…
”Hyvä veli -naimisella viittaan juuri tuohon naidaan ystävinä -paradoksiin, en niinkään Tepon toimintatapoihin. Jos partneri ei ole riittävän hyvä syvempään suhteeseen, ei hänessä ole todennäköisesti paljon muutakaan jännitystä.”
Taisit juuri kyseenalaistaa yhdenillanjuttujenkin perusidean. Jos kerran jännitys tulee siitä, että partneri olisi riittävän hyvä syvempäänkin suhteeseen, on suurin osa yhdenillanjutuista väkisinkin tylsiä. Miksi yleensäkään harrastaa jotain tylsää?
”Kiihottavampaa on se, kuinka voi jättää kauniin, eroottisen potentiaalisen naisen uudelleentapaamisen kenties hamaan tulevaisuuteen sattuman varaan. Kanta-asiakaskortti on paljon tylsempi kuin harvoin esiin otettava kultainen MasterCard.”
Muuten totta, mutta kanta-asiakaskorttejakin on monenlaisia. Kirjaston kanta-asiakaskortti esimerkiksi on ovi todellisuutta suurempaan maailmaan.
Hyvä Teppo,
Toivottavasti käsityksesi naisista ei ole rajautunut siihen stereotypiaan, mistä niin mielelläsi tunnut kertovan blogissasi.
En tiedä tunnetko monta ns. äijämäistä naista mutta oman käsitykseni mukaan suuri osa meistä naisista ei halua muuttua prinsessoiksi hääpäivänään, kysellä tyhmiä ja perustaa perhettä ensimmäisen miehen kanssa jonka kiinni saavat. Iskurepliikkinä käyttämäsi ”ota selvää onko minusta perheenisäksi” -tyylinen lausahdus olisi saanut ainakin omat niskakarvani nousemaan pystyyn sekunnin murto-osassa.
Toivon että joku tulevista sadasta naisestasi (kyllä, uskon edelleen että saavutat tuon tavoitteen..) muuttaa käsitystäsi naisen tyyppiyksilöstä.
naisia ihmetellen:
”Toivon että joku tulevista sadasta naisestasi (kyllä, uskon edelleen että saavutat tuon tavoitteen..) muuttaa käsitystäsi naisen tyyppiyksilöstä.”
Hmmm… Niitä ”äijämäisiä” naisiahan pitäisi olla vähintään 51 sadasta, jotta käsitys naisen ”tyyppiyksilöstä” voisi muuttua. Niin onnelliseen lopputulokseen Teppo tuskin voisi päästä, jos kyseessä kuitenkin ovat sattumanvaraisesti bongatut tapaukset. Teppo näyttäisi osaavan sopeuttaa iskurepliikkinsä kohteille sopiviksi, joten tuskinpa hän olisi edes yrittänyt moista repliikkiä sinuun.
Voi jösses sentään! Hankkikaa ihmiset ELÄMÄ!!!
Kaksi ekaa kirjoitusta oli ihan realistisia. Näistä lopuista voi vain sanoa: antaa olla, ei kiinosta tipan tippaa.
totuus on koneen ulkopuolella…:
”Voi jösses sentään! Hankkikaa ihmiset ELÄMÄ!!!”
Jotenkin outo ajatus, että kiinnostus keskustelemiseen viittaisi elämän puutteeseen. Tosielämässä kun aidosti keskustelutaitoisia ihmisiä tuppaa olemaan sen verran harvassa, että jos sitä kunnollista palautetta ajatuksiinsa kaipaa, on lähes pakko turvautua välillä nettiinkin. Toisaalta sitten netistäkin löytyy näitä ”keskustelijoita”, joiden anti on luokkaa ”Voi jösses sentään! Hankkikaa ihmiset ELÄMÄ!!!”.
Röntgenkatsenainen:
Enemmän kuin inhottavien piirteiden salaaminen, on todennäköisempää se, että uusia piirteitä ei löydykään. Henkilö on kenties lopulta tylsä ja ehkei sittenkään niin hemaiseva kuin tuntui kello 02:00. Mies on silti valmis naimaan tyhmääkin naista. Siinä voi olla hieman yleistäen naisen ja miehen ero. Saalis on saalis, tietää hyeenakin savannilla. Toisekseen en tunne ketään, joka tuo ensin huonot puolensa esiin yrittäessään yhden illan seuraa. Varmastikin siten ilmenevä itseluottamuksen puute johtaa yksinäiseen kotimatkaan.
Sinä pidät asioiden ja syiden tonkimisesta. Osaatko kuvitella tilannetta, että miehellä ei olisikaan muuta motiivia naisen kaatamiseen kuin se, että hänellä tahtoi paikan, johon painautua sisään ja että sattui tekemään mieli naista. Ei siis vain sitä yhtä tiettyä hempukkaa, vaan yleensä jotakin naista. Haluaako kukaan kuulla kahvitellessa, että jos se edellinen blondi olisi vielä löytynyt jostain, valinta olisi kohdistunut häneen. Sinä olit kakkosvaihtoehto kenen tahansa muun lisäksi. Siitä on keskustelua hankala saada kääntymään myönteiseen suuntaan. On väärin vaatia miestä nousemaan todistajan aitioon, jos hän haluaa vain nauttia pikaruokaseksistä. Kuka säästää kermamunkista kuitin?
Ystävänä naimisella edelleen tarkoitan sitä, että en pidä ystävinäni yhden illan juttuja. Ystävät ovat ihan muuta tarkoitusta varten ja ovat ystäviä muista syistä. Jännitys naisen iskemisessä tulee juurikin siitä, saako pelin jatkoajalla voitettua. Siitä, onnistuuko trick shot. Tästä on jo blogissa ollut puhettakin.
Blogin nimi on Sata naista, jolloin mielestäni se on myös nähtävä päätavoitteeksi. Siinä hengessä jokainen prosenttiosuutta lisäävä kaatotapaus on oltava uusi tuttavuus. Tuon punaisen langan ympärille onkin tässä blogissa punottu iso kerä hyvän viihdearvon omaavaa pohdintaa ikuisesta marsista-venuksesta -teemasta. Sitäpaitsi jokainen kokee lukemansa kirjatkin omalla tavallaan. Henki syntyy tekstistä ja sen suhteesta lukijan omaan maailmankuvaan. Joskus huono kirja täytyy lopettaa kesken, vaikka joku toinen on sen lisännyt kirjallisuuden klassikot -listaansa.
Mielestäni hyvään analyysiin ei riitä pelkästään omakohtaisen kokemuksen kertominen. Pitää osata asettaa itsensä myös muiden samankaltaisten, mutta eri tavalla toimivien yksilöiden paikalle. He eivät ole väärässä ja sinä oikeassa. He ovat kaikki mielestään oikeassa eikä se tee heidän mielipiteistään vääriä, että joku muu pitää heidän ajatuksiaan roskana.
Kirjastokorttivertaukseesi johtanutta ajatustasi oli mielestäni kyllä jo hivenen vaikea tavoittaa tässä yhteydessä.
henryllä ja röntgenillä on hyvä keskustelu ja sitä tässä onkin jo odotettu. Jatkakaa!
Tästäkin näkee hyvin tietyt erot naisten ja miesten välillä: henry menee suoraan asiaan ja perustelee asiat kylmästi mutta vahvasti. Nainen polkee, ähisee ja puhisee vaikka ketju on pudonnut rattailta jo aikoja sitten. Ja tosiaan: mikä ihmeen kirjastokortti?
Bukowskin Naisia -kirjassa päähenkilö on kuuluisa kirjailija jonka monet naiset haluavat kaatolistalleen. Osaahan kirjailija kirjoittaa naisista. Kumppanina Chinaski on täysin mahdoton epäsäännöllistä elämää viettävä alkoholisoitunut mies.
Miehenä epäilisin ettei Tepon kuvaus naisista synnytä vielä sellaista vetovoimaa jonka voimalla saadaan seuraa. Toisaalta tällä julkisuudella tilanne voisi olla saavutettavissa? Kuitenkin, Tepon suhde itse aktiin tuntuu tavanomaiselta eikä kuvauksessa ole esim. vulgaaria Bukowskia tai muita ulottuvuuksia.
Henry C.:
”Enemmän kuin inhottavien piirteiden salaaminen, on todennäköisempää se, että uusia piirteitä ei löydykään. Henkilö on kenties lopulta tylsä ja ehkei sittenkään niin hemaiseva kuin tuntui kello 02:00. Mies on silti valmis naimaan tyhmääkin naista. Siinä voi olla hieman yleistäen naisen ja miehen ero.”
Jos tuo todella on naisen ja miehen välinen ero, olen hyvin tyytyväinen siitä, että olen nainen. Mutta toisaalta olen kyllä nähnyt paljon naisia, jotka ovat valmiita naimaan tyhmääkin miestä, joten ehkä se ei kuitenkaan ole sukupuoliero, vaan yksilötasolla esiintyvä ominaisuus.
”Toisekseen en tunne ketään, joka tuo ensin huonot puolensa esiin yrittäessään yhden illan seuraa. Varmastikin siten ilmenevä itseluottamuksen puute johtaa yksinäiseen kotimatkaan.”
Mikä tuossa siis olisi sitä itseluottamuksen puutetta? Se, että ei tuo esiin huonoja puoliaan, se, että toisi ne esiin yrittäessään yhden illan seuraa, vai ehkä ihan se, ettei edes yritä yhden illan seuraa? Minusta nuo ovat ihan vain erilaisia toimintatapoja ja ajatusmaailmoja, eivätkä kerro sinänsä mitään itseluottamuksen puutteesta. Itseluottamuksen puute ilmenee mielestäni vain oman pään sisällä, kuten harmina siitä, että kotimatka on yksinäinen, tai jopa harmina siitä, että seura ei ollutkaan mieleistä. Minun maailmassani itseluottamuksen puute on eräänlainen asennevamma.
”Sinä pidät asioiden ja syiden tonkimisesta. Osaatko kuvitella tilannetta, että miehellä ei olisikaan muuta motiivia naisen kaatamiseen kuin se, että hänellä tahtoi paikan, johon painautua sisään ja että sattui tekemään mieli naista. Ei siis vain sitä yhtä tiettyä hempukkaa, vaan yleensä jotakin naista. Haluaako kukaan kuulla kahvitellessa, että jos se edellinen blondi olisi vielä löytynyt jostain, valinta olisi kohdistunut häneen. Sinä olit kakkosvaihtoehto kenen tahansa muun lisäksi.”
Osaan kuvitella tuonkin tilanteen, vaikka en itse sellaista olekaan koskaan kokenut. Minä haluaisin kuulla tuonkin kahvitellessa, koska tyhjyyden tonkiminen olisi erittäin haasteellista. Mutta siinä saattaakin olla toinen hieman yleistetty miehen ja naisen välinen ero (tai sitten ero yksilötasolla…), että naisen näkökulmasta se kahvittelu ei sekään välttämättä vielä tarkoita kiinnostusta mihinkään aidosti yhteiseen. Tyhjyys voi olla tutkimuskohteena mielenkiintoista, mutta ei sellaisen kanssa tietenkään kukaan halua elää. Eri asia sitten, jos tyhjyydestä tutkittaessa löytyykin jotain, mitä kukaan ei tiennyt siellä olevan.
”Siitä on keskustelua hankala saada kääntymään myönteiseen suuntaan. On väärin vaatia miestä nousemaan todistajan aitioon, jos hän haluaa vain nauttia pikaruokaseksistä. Kuka säästää kermamunkista kuitin?”
Tietenkin on väärin vaatia ketään todistajanaitioon, joka ei sinne itse halua. Minun mielestäni jopa silloin, kun siihen on perusteltu syy asettaa uhkasakko. Niinpä en vaadikaan koskaan yhtään mitään, vaan korkeintaan pyydän. Ja jos pyyntööni ei vastata, menen pois.
Minä säästän kaikki kuitit, ja heitän niitä vasta siinä vaiheessa pois, kun teen kuitti-inventaarion.
”Ystävänä naimisella edelleen tarkoitan sitä, että en pidä ystävinäni yhden illan juttuja. Ystävät ovat ihan muuta tarkoitusta varten ja ovat ystäviä muista syistä. Jännitys naisen iskemisessä tulee juurikin siitä, saako pelin jatkoajalla voitettua. Siitä, onnistuuko trick shot. Tästä on jo blogissa ollut puhettakin.”
Niin kauan kuin kyseessä on peli, jonka ainoa motiivi on voittaa 10 000,- ei jatkoajalla saa isketyksi ainuttakaan iskemisen arvoista naista. Siksi pelimiehet harrastavatkin siipirikkoja, yhdenkään pelimiehen rahkeet eivät riitä ehjiin naisiin.
Minun elämäni tragedia on, että todella pidän mitä erilaisimpia ihmisiä ystävyyden arvoisina, jopa silloin, kun näen kyseisten ihmisten pitävän minua ystävänään vain hyvin kyseenalaisin motiivein ihan sukupuolesta riippumatta, ja vaikka tiedostan, että kun en enää halua/pysty täyttämään niitä odotuksia joita heillä minun suhteeni on, heitetään minut pellolle kuin leppäkeihäs. Mutta koska tiedostan tuon tosiasian, en mene niin helposti rikki, sillä olen osannut varautua.
Se, että sattuu olemaan röntgenkatsenainen, tekee elämästä välillä turhankin surullista, mutta toisaalta ne hyvätkin asiat näkee paljon helpommin, joten en näe syitä valittaa tosissani.
”Blogin nimi on Sata naista, jolloin mielestäni se on myös nähtävä päätavoitteeksi. Siinä hengessä jokainen prosenttiosuutta lisäävä kaatotapaus on oltava uusi tuttavuus. Tuon punaisen langan ympärille onkin tässä blogissa punottu iso kerä hyvän viihdearvon omaavaa pohdintaa ikuisesta marsista-venuksesta -teemasta.”
😀 Jo blogin nimen voi vääntää niin moneen suuntaan, että se on suorastaan nerokas. Eikä missään nimessä määrittele blogia yhden asian sanansaattajaksi, kuten jo on huomattu.
”Sitäpaitsi jokainen kokee lukemansa kirjatkin omalla tavallaan. Henki syntyy tekstistä ja sen suhteesta lukijan omaan maailmankuvaan. Joskus huono kirja täytyy lopettaa kesken, vaikka joku toinen on sen lisännyt kirjallisuuden klassikot -listaansa.”
Aivan. Puhumattakaan siitä, että jotta homma olisi vielä hankalampi, sama kirja eri tilanteissa luettuna tuntuu hyvinkin erilaiselta, kuten toisaalla olen tainnut todeta…
”Mielestäni hyvään analyysiin ei riitä pelkästään omakohtaisen kokemuksen kertominen. Pitää osata asettaa itsensä myös muiden samankaltaisten, mutta eri tavalla toimivien yksilöiden paikalle. He eivät ole väärässä ja sinä oikeassa. He ovat kaikki mielestään oikeassa eikä se tee heidän mielipiteistään vääriä, että joku muu pitää heidän ajatuksiaan roskana.”
Tuo on ehkä suurin omituisuus johtopäätelmien tekemisessä, johon lähes kaikki ihmiset sortuvat. Siis se, että eri mieltä oleminen automaattisesti edellyttäisi sitä, että muiden ajatukset olisivat väärien lisäksi vielä roskaakin. Eri mieltä oleminenhan juuri tekee asioista mielenkiintoisia, kun taas samaa mieltä oleminen on usein tylsää.
Hyvät analyysit puolestaan, joo. Toistaiseksi en ole tehnyt ainuttakaan kirja-analyysia, ihan siitä syystä, että ”siihen ei riitä pelkkä omakohtaisen kokemuksen kertominen”, eikä minun mielestäni edes ”muiden samankaltaisten, mutta eri tavalla toimivien yksilöiden paikalle asettuminen”, vaan kirjan rakenteen, elementtien, kielellisen ilmaisun ja symboliikan kaiveleminen.
Jos olet sitä mieltä, että olen yrittänyt analysoida tätä blogia, niin olet väärässä. Se kun on käytännössä mahdotonta ennen kuin blogi on valmis, joten tässä vaiheessa olen sorkkinut vain itse kirjoittajan ajatusmaailmaa, en tekstiä.
Jos taas viittasit tuohon elämän hankkimista suositelleen kommentoijan arvosteluun, niin korkeintaan kyseessä oli hätävarjelun liioittelu. Joskus minuakin ottaa päähän.
”Kirjastokorttivertaukseesi johtanutta ajatustasi oli mielestäni kyllä jo hivenen vaikea tavoittaa tässä yhteydessä.”
😀 Jääkööt arvoitukseksi.
mooiiii:
”Tästäkin näkee hyvin tietyt erot naisten ja miesten välillä: henry menee suoraan asiaan ja perustelee asiat kylmästi mutta vahvasti. Nainen polkee, ähisee ja puhisee vaikka ketju on pudonnut rattailta jo aikoja sitten.”
😀 Näinkö on? Vai olisiko niin, että naisella vain on liikaa aikaa…
Vauhtia teppo! Ei nuo sun pitkät kirjoitukset ole yhtään mielenkiintoisia, jos et ole saanut yhtä kaatoa edes aikaan. Eli mielummin lukisin välissä ihan niistä kaadoistakin!!!!!!
http://kvantti.tky.fi/in/89.shtml
Tämä oli pakko tänne laittaa kannustukseksi Tepolle. Ei pidä vaipua epätoivoon.
KAATOJA!
Ihan jees luettavaa taas oli. Eihän sitä varmaan voi välttää, että teemat löytyvät/tulevat sivuston ”yläpalkista”.
Olen myös aiempien blogimerkintöjen perusteella tehnyt huomion (jonka pari kommentoijaa täällä jo sanoikin), että ”yhdennäköisyys” hesarin Naisen kanssa -sarjakuvaan on ilmiömäinen ja ehkä juuri siksi tämä blogi onkin oikein viihdyttävää luettavaa. Naiset kun ovat naisia 🙂
ps. röntgenillä taitaa olla ton puhumisen kanssa sellainen ongelma ettei itse saa patukkaa, kun ei osaa pitää suutaan kiinni tarpeeksi kauan ja siksi joutuu täällä norkoilemaan.
Röntgennainen:
Postauksesi ovat melko pitkiä, kun lainaat sana sanalta edellistä kirjoitustani. Se tekee tekstisi vaikealukuiseksi. Ehkä se johtuu tavastasi käsitellä asioita erillisinä ongelmina, jotka täytyy ampua alas yksitellen, kuten jokainen kirjoitamani kappalekin. Kirjoittamani voi lukea kuitenkin siitä heti yläpuolelta, miksi toistaa?
Omasta näkökulmastani ihmisten kiinnostavuus ei kohoa, jos ihmisen tekniset tiedot lyödään tiskiin ja joiden perusteella valintoja sitten tehdään. Onko reilua autokauppaa olemassakaan? ”Hyvä yksilö jne”. Superkliseenä vedetään tähän ”Ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun”. Henkilön kiinnostavuus ja kiihottavuus perustuu eniten olettamuksiin ja omiin mielikuviin henkilöstä. Muutaman päivän sähköpostinvaihdolla tai ei voi kehenkään tutustua syvemmin. Olisi tylsää kuunnella ja jakaa toisen elämän Curriculum Vitae heti alkuunsa. ”Tässä tämä nyt sitten on, kuule”.
Jos minulta kysytää, pelimiesten kaadot eivät ole mitenkään yksinomaa siipirikkoja, kuten asian ilmaisit. Vahvalla sukupuolivietillä ja itsetunnolla varustettu viriili nainen mielellään tarttuu hanakan miehen flirttiin. Kaikki ihmiset eivät välttämättä koskaan halua naimisiin eivätkä parisuhdetta. He ovat onnellisia oman aktiivisen elämänsä kanssa, johon kuuluu seksi yhtä lailla kuin rivitalon perheenisällekin. Heidän ei vain tarvitse sitoutua kehenkään tyydyttääkseen ihmisvartalon kaipuunsa. Kaikki kunnia heille. Se, että jos vanhana joskus miettii, että olisi kiva, että olisi lapsia jne, johtunee osittain siitä, että he ovat aina halunneet vähän enemmän muutenkin, kuin koskaan voi saada. Unelmien kuljettamana eläminen on hyvä, joskin vaikeasti pidettävä elämäntapa.
Blogin kirjoittajan ajatusmaailmaa voinee kirjoittajaa tuntematta olla mahdollista tutkia vain analysoimalla hänen kirjoittamaansa tekstiä. Se sattuu nyt olemaan tämä blogi.
Haluaisin tietää, oletko nimennyt itse itsesi röntgenkatsenaiseksi, vai onko arvonimi vastaanotettu muulta taholta. Itse en ole kovinkaan vakuuttunut kyvystäsi nähdä asioiden läpi ja asettua toisen asemaan ja ymmärtää heidän motiivejaan. Tunnustat kerääväsi ystäviksi kutsumiasi henkilöitä lähellesi, vaikka epäilet heidän tarkoitusperiään hakeutua juuri sinun seuraasi. Onko taustalla pelko, ettei jää ketään, jos alkaa karsimaan tuttavapiiriään? Oikeilla ystävillä ei mielestäni pidä olla sen suurempia odotuksia toisiltaan. Lyijysydämen läpi ei kai röntgenkatseellakaan näe.. Ikävää kyllä sinänsä, että näkemäsi ilmiöt tekevät sinut surulliseksi.
Henry C.:
Ammunko minä alas asioita? Mielestäni vain kommentoin. Lainaan, jotta on helpompi nähdä mihin kommenttini kohdistan, mutta toisaalta voin tietenkin poistaa suurimman osan lainatuista pätkistä ennen postaamista.
Tekniset tiedot eivät tietenkään vaikuta pätkääkään kiinnostavuuteen, mutta niiden avulla on mahdollista varmistaa kiinnostuksen säilyminen niin pitkään, että sitä seksiä ehtii saada. Hevosetkin ovat sen verran kalliita huollettavia, etenkin jos hampaissa on vikaa, että olisi tyhmää olla vilkaisematta sinne suuhun. Kiinnostavuus ja kiihottavuus tietenkin perustuu aivan muihin asioihin kuin noihin faktoihin ihmisestä, mutta jos ne syntyvät ilman tietoa faktoista, ovat ne vain silmänlumetta, joka helposti karisee ennen kuin ilta on lopussa.
Missä kohden edes olen väittänyt, että sähköpostinvaihdolla voisi tutustua kehenkään ollenkaan? Tietääkseni en ole moista edes harrastanut. Ajatus oman elämäni CV:n kirjoittamisesta kyllä kuulostaa hauskalta, ehkä pitäisi kokeilla moisen kirjoittamista, vaikka sitä ei ikinä kenellekään näyttäisikään. Tylsä se ei ainakaan olisi, mutta olisi varmasti tukalaa antaa sitä jonkun luettavaksi. Ei ole sattumaa, etten kirjoita omaa blogia…
Sen verran kun itse olen elämää nähnyt, niin harvemmin pelimiehet ja pelinaiset toisiaan poimivat, vaan yleensä juuri onnettomissa parisuhteissa eläviä, vastaeronneita, masentuneita, tyrkyllä tavalla epävarmoja ja muita vastaavia. Vahvalla sukupuolivietillä varustetut pelihenkilöt kun eivät pidä niistä epäonnistumisista, joita tulisi paljon herkemmin, jos rimaa nostaa kovin paljon. Eikä tuo välttämättä ole sen huonompi tapa elää, paitsi ehkä niiden siipirikkojen näkökulmasta, jotka jäävät odottamaan sitä puhelinsoittoa jota ei koskaan tule. Pelihenkilö on ehkä unelmien kuljettama ja liikaa haluava, mutta myös ikävän itsekäs ja välinpitämätön.
”Blogin kirjoittajan ajatusmaailmaa voinee kirjoittajaa tuntematta olla mahdollista tutkia vain analysoimalla hänen kirjoittamaansa tekstiä. Se sattuu nyt olemaan tämä blogi.”
😀 Sitä voi tehdä myös arvailemalla villisti, ilman minkäänlaista johdonmukaisuutta…
”Haluaisin tietää, oletko nimennyt itse itsesi röntgenkatsenaiseksi, vai onko arvonimi vastaanotettu muulta taholta.”
Arvonimi on vastaanotettu muulta taholta. Sinänsä en kerää ystäviksi kutsumiani henkilöitä lähelleni, sillä mukaudun liikaa jotta minun lähelleni voisi päästä oikeasti. Jos taas karsisin tuttavapiiriäni, jäljelle jäisi kyllä muutama sellainen, jotka ainakin itse uskoisivat välittävänsä oikeasti. Eri asia sitten, että välittäisivätkö hekään, jos toisin oman tarvitsevuuteni näkyvämmin esille.
”Oikeilla ystävillä ei mielestäni pidä olla sen suurempia odotuksia toisiltaan. Lyijysydämen läpi ei kai röntgenkatseellakaan näe..”
Ei pidä, mutta ihmiset ovat niin hankalan inhimillisiä.
Pakko antaa vähän rakentavaa kritikkiä.. Eikö tämän palstan tarkotus ollu kertoa niistä kaadoista? Ei mistää helvetin teeseremonioista ja maailmaa suuremmista ilmastonmuutos päiväkeskustelu jaarituksista.. ”kävin G:n kanssa paskalla paimion motellin respan vessassa josta tulikin mieleen että onkohan aurinkokunnassamme elämää” kaltaiset jaarittelut voi minun puolesta vetää sieltä respan vessasta alas..
ps. muuten helvetin hyvä blogi:D
Jerk of all trades:
”ps. röntgenillä taitaa olla ton puhumisen kanssa sellainen ongelma ettei itse saa patukkaa, kun ei osaa pitää suutaan kiinni tarpeeksi kauan ja siksi joutuu täällä norkoilemaan.”
Juu, siitähän kaikki keskustelun tarve johtuukin, ettei saa tarpeeksi. Täytynee hankkia suukapula ja käsiraudat ja kahlita itsensä kaupungilla johonkin lyhtypylvääseen ilman kannettavaa nettiyhteydellä, niin ehkä jopa minä voisin saada patukkaa.
Röntgenkatsenainen
”pelimiehet harrastavatkin siipirikkoja, yhdenkään pelimiehen rahkeet eivät riitä ehjiin naisiin.” OHHOH! Sanopa missä tynnyrissä ja millä aikakaudella oikein elät. Naisetko nyt ovat jotain raukkoja uhreja joita ilkeät pelimiehet vaanivat? Itse valloitan mieluummin vuoren kuin loikkaan nyppylälle. Ja vielä: tätäkin pelimiestäkin on toisinaan vienyt upea, vahva ja elämännälkäinen NAINEN!
putkinäköjuntti:
Vuoren valloittaminen vie niin paljon enemmän aikaa kuin nyppylältä nyppylälle loikkiminen, että et taida mahtua pelimiehen määritelmään.
Kaksi ensimmäistä kappaletta… Melkein pelottava lukea omia ajatuksiaan. Samassa tilanteessa olin ja päädyin samaan ajatuskaavaan. Myöhemmin oman elämän R erosi K:sta ja sääliksi kävi hänen ”hukkaan” menneitä vuosiaan.
Korjaan.. Kolme ensimmäistä..
Kritiikkiin: Minusta olisi tylsää lukea pelkkiä tarinoita naisten valloittamisesta. Eivätkö nämä tässäkin tekstissä käsitellyt aiheet ole yhtä tärkeitä pohtia? Näistä löytää aina jotain tuttua ja jo alitajunnassa opittua, mutta syvemmällä tavalla pohdittuna. Moni ei varmasti arjen keskellä yksinkertaisesti tajua alkaa pohtimaan noita kysymyksiä tai varsinkaan vastauksia kysymyksiin. Ja ”kliseiden” määrästä: Elämähän on yhtä kliseetä, ja kliseehän syntyy kun jotain asiaa tehdään/sanotaan/jne paljon tietyissä tilanteissa. Niissä kliseissä piilee elämänviisauksia ja -totuuksia joita Teppo pohtii syvemmälti.
Yleistävää, kyllä; osuvaa, kyllä; viihdyttävää, ehdottomasti. Kiitos kaimaseni. Eikö olekin hassua, että viimeiset 10 kirjoitusta ovat täynnä samojen tyyppien kirjoittamia palautteita, joissa he kertovat lopettavansa tarinan seuraamisen tähän. Ja taas seuraavassa jaksossa…
Olenpa itsekin tuon suuntaisia kysymyksiä herra X:lle esittänyt. Tosin siinä toivossa, että hän todella ymmärtää minun haluavan hänen jatkavan elämäänsä jälkeenikin. Eikä sillä, etteikö näin tosiaan voisi käydä, mutta halusin sille verbaalisen vahvistuksen. Olisipa rasittava ajatus suorastaan, että kuolemani jälkeen ukonretale palvoisi kuvaani piirongin päällä ja kertoisi hoidoilleen, kuinka hyvä vaimo olin. Ehkä pelko tästä skenaariosta on pieni, mutta halusin kysymyksilläni silti tietää kuinka epätoivoinen roikkuja mies haluaa antaa ymmärtää olevansa.
Kello näyttää cs?
Mitä pidemmälle tekstejäsi luen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, etten ole nainen.
Mutten mä kyllä mieskään ole.
No, jaa-a, hauska näitä on lukea. Keep on goin’!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous