Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 20. Mutta mitä tapahtui sinipaitaiselle naiselle? (?/100)

Teksti:
Teppo M
VC

Kuten sanottua, tapasin sinipaitaisen naisen uudestaan jo ennen ensimmäistä pikkujouluristeilyä, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa kokemusta talteen. Julkaisen tämän nyt tässä välissä niin säästytte peräkkäisiltä, väistämättä hieman toisiaan toistavilta pikkujoulutapahtumilta. Muutama lukija on toivonut etten paljastaisi laskuria heti otsikossa ja näin pilaisi jännitystä lukemiselta. Olkoon nyt tällä kertaa siis arvoitus ja halukkaat voivat kommentoida kumpi tapa miellyttäisi jatkossa enemmän.

Sinipaitaisen Sinikan paita oli vaihtanut väriä joksikin sellaiseksi jonka nimen arvaisin joka tapauksessa väärin. Sanotaan nyt sitten vaikka beessi, vaikka aivan yhtä hyvin kyseessä saattoi olla laventeli, juolukka tai mahdollisesti kirnupiimä. Söimme lounaaksi lohisoppaa Nollassa ja pohdimme oliko Fredrikinkadulla tanssiva mies hullu, humalassa vai muuten vain luova taiteilijasielu. Emme osanneet päättää, ennen kuin tuo uudestisyntynyt Nižinski jo katosi nurkan taakse. Todennäköisesti kuitenkin hieman kaikkea kolmea.

Sinikan lepyttely oli vaatinut hieman aikaa, sillä en ollut muistanut soittaa hänelle niiden kolmen päivän aikana ensitapaamisesta, jona soiton pitäisi tulla. En itse asiassa edes viikon sisällä ja kun Sinikka sitten itse oli joutunut soittamaan minulle, en epäedullisten olosuhteiden vallitessa ollut aivan hurmaavimmillani.

Se, että nainen nielee ylpeytensä ja soittaa itse ensin, oli minun tapauksessani uhkaava signaali. Mies saattaa ottaa seuraavana päivänä yhteyttä vain siksi, ettei keksi muutakaan tekemistä tai pitääkseen naista holdissa siltä varalta, ettei parempaakaan seuraa ole tarjolla. Tai siksi, että on mukavaa kun vireillä on jotain, johon saattaa liittyä seksiä. Kun nainen soittaa, voi olla varma, että hän toivoo suhteen kehittyvän. Mies taas ei tässä vaiheessa vielä edes tiedä, että mitään suhdetta ylipäänsä on olemassa. Sinikka tosin oli vaikuttanut harvinaisen suoraviivaiselta naisihmiseltä. Mehän olimme käsitelleet aihetta. Siis tavallaan, mutta sanomatta kuitenkaan varsinaisesti mitään. Sellaisessa viestinnässä on kaiken hauskuutensa ohella riskinsä.

Selvittyäni sunnuntaiksi jälleen oman olemiseni herraksi, minä lopulta soitin. Sinikka esitti hieman loukkaantunutta, mutta hyväksyi pahoitteluni ja varsin epämääräiset viittaukseni kaikenlaisiin työelämään ja muihin velvollisuuksiin liittyviin kiireisiin. Lounas sujui hyvin ja ehdotin, että jatkaisimme työpäivän jälkeen ottamalla muutaman drinkin jossain, mihin Sinikka iloisesti suostui.

Joskus muinoin nainen oli kevytkenkäinen, jos suostui seksiin ennen avioliittoa. Sittemmin yleinen mielipide on pikkuhiljaa lieventänyt vaatimuksia kihlauksesta muuten vain vakavan seurustelun kautta näkemykseen, että kunniallinen nainen voi antautua kolmannella tapaamisella. Juuri kolmannen tapaamisen katsotaan aloittavan monogamisen seurustelun. Toisen tapaamisen jälkeen miehellä on siis vielä oikeus tavata muitakin naisia, mutta kolmannen jälkeen se katsotaan pettämiseksi. Kolminaisuuden pyhyyttä ei pääse koskaan karkuun. Kaksi säveltä on vain intervalli, mutta kolmesta saadaan sointu. Kaksi muodostaa kaavan, jonka kolmas joko sulkee harmonisesti tai avaa yllättävällä käänteellä. Kolmesti kirkastettu, kolmesti kielletty, kolmesti tavattu.

Jälkikäteen ymmärsin, että muodollisesti ajatellen drinkit Sokoksen Memphisissä olivat meille jo kolmas tapaaminen. Liikuin vaarallisella alueella. Olin antanut ymmärtää vaikken missään tapauksessa ymmärtäisi antaa. Siis sitä kaikkea muuta.

Siirryimme jatkoille luokseni. Laitoin lämpimiä voileipiä ja avasin pullon Beujolais Nouveauta, jota olin jonottanut suurella vaivalla juuri vääränä torstaina lakkoilleesta Alkosta. Suomalaisesta alkoholikulttuurista kertoi kaiken oleellisen se Hesarissa haastateltu kadunmies, joka totesi että eihän lakko haittaa, kun kaupasta saa kuitenkin kaljaa. Vertaus on sikäli tarkka, että pullo vaikkapa Beujolais Nouveauta maksaa saman kuin sikspäkki Koffia ja molemmissa on grammalleen yhtä paljon alkoholia. Monen tekee nyt varmasti mieli huomauttaa, että Koff on hieno olut ja Beaujolainen paska viini, mutta voin vakuuttaa, että jälkimmäinen kostuttaa paremmin pikkuhousuja.

Ruoan jälkeen siirryimme seksiin niin luontevan tuttavallisesti, että viimeistään silloin minun olisi pitänyt ymmärtää olevani jo kolmen tapaamisen väärällä puolella. Koko suoritus oli niin lähellä aviollista seksiä kuin mitä nyt kertakaikkisen vieraan ihmisen kanssa voi kuvitella pääsevänsä. Sekä hyvässä että pahassa. Maatessamme jälkihehkuissa sängyllä, Sinikka ponkaisi yhtäkkiä ylös, katosi jonnekin ja hetken päästä aloin kuulla astioiden kilinää ja veden juoksutusta. (12/100)

– Mitä ihmettä sä puuhaat, kysyin ehdittyäni keittiöön.
– Tiskaan tietysti, Sinikka vastasi.
– No okei joo, mä näen sen. Miksi?
– Pitäähän nämä tiskata, Sinikka sanoi ja katsoi minua kuin jälkeenjäänyttä.
– Tuota… minä aloitin ja yritin keksiä kuinka jatkaa. – Ensinnäkin, miksi just nyt ja toisekseen miksi sinä ja ehkä vielä kolmanneksi miksei tuolla koneella?
– Oh, minä en luota tiskikoneisiin lainkaan. Ne vain rikkovat astioita ja jättävät ne likaisiksi, Sinikka vastasi iloisesti.

Aloin olla todella huolestunut. Joko nainen oli vain omituinen tai sitten hän kuvitteli jo olevansa kotonaan. Ei kai nyt helvetti soikoon, kukaan ala satunnaisen säädön luona siivoamaan seksin jälkeen? Vai onko sellaisiakin?

– Mitäs, jos me laitettaisiin tänään nuo sinun verhot vielä pesuun, Sinikka jatkoi. – Voitaisiin sitten huomenna silittää ne ja ripustaa takaisin paikoilleen
– Tuota… Kai sinä nyt pilailet. minä kysyin varovasti.

Sinikka katsoi minua loukkaantuneena. – No, minä nyt vain halusin auttaa. Pakkohan sinunkin ne joskus on pestä.

Yleensä nainen valtaa siivoamalla itselleen reviiriä. Kun nainen on kerran pessyt miehen asunnon keittiönkaappien ovet ja järjestellyt mausteet maustehyllyyn, hänellä on oikeus vahtia ettei mies sekoita naisen aikaansaamaa järjestystä. Miehestä on yhtäkkiä tullut vieras omassa keittiössään. Seuraavalla viikolla nainen tuo salaa olohuoneeseen uuden maton ja piilottaa vanhan vaatehuoneeseen.

Nainen siivoaa ja järjestelee innokkaan omatoimisesti ehkä vuoden tai kaksi, kunnes on vakiinnuttanut asemansa talouden päättävänä järjestelijänä. Tämän jälkeen nainen alkaa nalkuttaa miehelle siitä, ettei mies osallistu. Lopulta nainen jättää kokeeksi asunnon siivoamatta viikoksi katsoakseen, missä vaiheessa mies alkaa tehdä asialle jotakin. Viikon kuluttua naisen henkinen tasapaino romahtaa epäjärjestykseen ajautuneessa huoneistossa ja hän alkaa kiljua jotain sekavaa siitä, kuinka mies pitää häntä itsestäänselvyytenä ja odottaa naisen tekevän aina kaiken.

Nainen on unohtanut, minkälaisessa asunnossa mies asui ennen naista. Mies ei siivoa omatoimisesti ennen kuin kokee ympäristön omien siisteysnormiensa mukaan epäsiistiksi. Hän ei aivan aidosti huomaa sukkia lattialla, koska vasta vaatekasa, jonka yli on vaikea nähdä, alkaa vaikeuttaa hänen omaa elämäänsä ja aikaansaa siten riittävän virikkeen siivousurakan käynnistämiseksi. Mies ei pese varsin puhtaan oloista jääkaapin ovea vain siksi, että niin kuuluu tehdä kaksi ja puoli viikkoa ennen joulua naisen äidiltään perimän joulutehtävälistan mukaan.

Pelkään harvaa asiaa maailmassa, mutta kodinvaltaajanainen aikaansaa minussa vilpittömän puhdasta kauhua, minkä tunteen vallassa peräännyin nyt keittiöstä hitaasti selkä edellä eteiseen. Minä kun olin vasta ollut huolissani siitä, saisinko Sinikan lähtemään yöksi kotiinsa ja nyt joutuisinkin taistelemaan siitä, kumpi meistä päättää minkälaiset verhot ikkunoissani roikkuu.

Pelastus seisoi juuri sillä hetkellä ulko-oven takana ja soitti ovikelloa.
– Moi, tervehti oven takana seissyt Supernova.
– No hei?
– Sitä minun piti vaan, että jäiköhän minulta korvakorut tänne silloin viimeksi?
– Tuota… en tiedä… Ehkä sun on paras tulla itse etsimään.

Sinikka tuli keittiöstä ja melkein törmäsi supernovatyttöön. En oikein osannut arvioida, mitä tästä täsmälleen ottaen seuraisi, mutta ajattelin toiveikkaasti, että minulla saattaisi hetken päästä olla asunnossani kaksi ongelmaa vähemmän.

Molemmat katsoivat minua kysyvästi.

– Ai niin, tässä on Sinikka ja… tuota… hmm…
– Annika, jatkoi supernovatyttö. – Minulta jäi vain tänne jotain. Lähden ihan saman tien, hän sanoi Sinikalle ja jatkoi matkaansa suoraan makuuhuoneeseen.
– Minä olen tainnut ymmärtää jotain aivan väärin, Sinikka totesi jäätävästi ja alkoi vetää kumihanskoja käsistään.

Minä en edes tiennyt omistavani kumihanskoja. Tuskin kukaan niitä sentään kantaa käsilaukussaankaan. Täytyisi kai tutkia omia kaappejaan aina silloin tällöin.

– Niin ehkä… Ei ollut tarkoitus loukata…

Kolme ja puoli minuuttia myöhemmin asunnonvaltaaja oli poistunut asunnosta. Arvelin, että Annikan kannattaisi myydä palvelujaan TKK:n kylmälaboratoriolle. En ole koskaan nähnyt ilman jäähtyvän niin paljon niin nopeasti.

Annika oli löytänyt korvakorunsa lattialta yöpöytäni takaa.

– Minä en tiennyt, että sinä seurustelet, hän sanoi.
– En minä seurustelekaan. Mutta läheltä se liippasi…

X