100 Naista: 25. Epäkirjailijan joulu (14/100)
Lienee syytä lisätä yksi rasti elinkautissellinsä seinään, kun saa lukea yllättäviä uutisia itsestään aamun lehdestä. Helsingin Sanomat ennakoi vuoden viimeisenä sunnuntaina tulevaa kertomalla, että ”Sata naista”-blogi julkaistaan ensi syksynä kirjana.
Pitäisikö tällainen uutinen sitten myöntää, kieltää vai vaieta? Kun ei osaa valita, voi aina keksiä uusia vaihtoehtoja. Tähän tapaan.
Lehti ojensi samalla auttavan kätensä niille lukijoilleni, jotka eivät saa öisin unta miettiessään, mihin kirjallisuuden lajiin tämäkin höttö pitäisi lokeroida. Blogi on tietysti blogi, mutta kirjallisena teoksena kyseessä on epäkirja vähän samaan tapaan kuin Jouni Paakkisen ”Yhdeksänmetrinen maasika”, Susanna Sievisen ”Prinsessa ja puoli valtakuntaa” tai Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä”.
Epäkirjalla on jalo tehtävä, sillä epäkirjojen mammuttimaisilla tuotoilla rahoitetaan kaikkien puusta lapsena väärä pää edellä tippuneiden hippien keulivien runoruunien jalo tuotanto. Runohan on taidemuoto, jossa yksinkertainen asia sanotaan pitkästi antamalla samaan aikaan päinvastainen vaikutelma, että teksti sanookin mahdottoman paljon hyvin tiiviisti. Esimerkki: Sen sijaan, että sanot vaimollesi ulkona olevan masentavan pimeää, huokaise syvällisesti, heitä armaallesi kärsivä katse ja lausahda:
auringon varjo nippuna sylissäni
valon kirvellessä silmiä
pelloista nousevat mustat ruusut
eikä edes saatanaa ole
(Teoksesta ”Sinun vuoksesi – minun luodekseni”, Teppo M, 2008)
Kirjoitetussa muodossa taiteellista vaikutelmaa voi lisätä sisentämällä yhtä riviä hieman ja toistamalla ensimmäisen rivin uudestaan runon lopussa. Varo loppusointuja tyyliin: ”on niin kauhean pimeä, voi voi! Vain helmipöllön ääni kimeä, soi soi.” Niillä kun ei kostu pilde ellei ole Oscar Wilde. (Ja kyllä, olen tietoinen siitä, ettei helmipöllön puputtava ääni ole erityisen kimeä ja ettei sitä juuri kuule kaamosaikaan. Asiavirhe on vain lisäämässä taiteellista vaikutelmaa.)
Suurista kansallisista taideteoksista puheenollen joulusatuni Horus-viittaus herätti kummastusta. Peruskoulun historian tunneilla korvansa auki pitäneethän toki muistavat Egyptin auringonjumalan olleen nimeltään Ra. Horus-vauva ei kuitenkaan päässyt satuun vahingossa, sillä Horuksen ja Ran välinen yhteys on hyvin kiinteä ja mielenkiintoinen. Näiden jumalien ominaisuudet ovat siinä määrin yhtenevät, että niitä on välillä jopa vaikea erottaa toisistaan Egyptin mytologiassa. Kaiken kaikkiaankin auringon jumalia ja aurinkomyyttejä oli Egyptissä muitakin, kuin mitä historian opettaja tuli maininneeksi.
Horus on kuitenkin joulusadun kannalta mielenkiintoisempi valinta, sillä Horus on vielä Ratakin suuremman jumalan, Osiriksen, neitseellisesti syntynyt poika, jonka Isis-äitiä palvottiin suurena äitijumalana. Faaraot taas edustivat maan päällä useimmiten nimenomaan Horusta varsin samaan tapaan kuin paavit myöhemmin erästä toista neitseellisesti syntynyttä jumalan poikaa. Sen sijaan joulusadussa (kuten myös kommenteissa mainitussa Zeitgeist-elokuvassa) on toki paljon muita väitteitä, jotka eivät välttämättä kestä kovin kriittistä tarkastelua.
Oma jouluaattoni ei ollut aivan niin tapahtumaköyhä, kuin mitä aattoaamuna ennakoin. Olen silloin tällöin hoitanut lähipiirin tilaisuuksissa joulupukin virkaa, johon hommaan minua kai on pyydetty lähinnä siksi, että lapset yleensä pelkäävät minua ilman naamariakin. Tällä kertaa minut oli ylipuhuttu säikyttelemään tuttavaperheen lapsia Oulunkylään seassa 7-vuotias kummipoikani. Illan pimennyttyä vedin siis pukin nutun niskaani, mutta tingin sen verran autenttisuudesta, että istuin porontaljan sijaan sähkölämmitteiselle penkille ja Petterin sijasta valjastin rekeni eteen 185 italialaista lämminveristä. Sen minkä pulkka ehkä voittaa tunnelmassa, ottaa Alfa Romeo kyllä takaisin ajo-ominaisuuksissa. Matkalla keskustasta Oulunkylään laskin vastaani tulleen ainakin parikymmentä joulupukkia, joista yllättävän iso osa istui jo tässä vaiheessa iltaa taksin takapenkillä.
Pukkitouhu meni uskoakseni suurin piirtein niin kuin kaikissa muissakin perheissä. Lapset tuijottelivat lahjasäkkiä uteliaina sohvan takaa, aikuiset kyselivät pukilta tyhmiä samalla vajaaälyisille tarkoitetulla äänensävyllä, millä he puhuvat muille huonokuuloisille vanhuksille: ”Kuinkas monta paikkaa pukilla on vielä tänään kierrettävänä?”, ”Voi voi, kuinkas pukilla on noin paljon lahjoja mukana!” ja ”Haluaisiko Hilma-täti istua tänne sohvalle!”
Alkulämmittelyn jälkeen reippaimmat paikalla olevista äideistä laulavat pukille kaikkien teeskennellessä, että ääni kuuluukin itseasiassa paidanhelmaansa järsivistä tenavista ja pukki tuo suomalaisen kesäteatterin talven keskelle samaistumalla 300-vuotta vanhan ukon rooliin, jota hieman väsyttää kiertää muutama sata miljoonaa taloa yhden yön aikana.
Jaoin yhden säkillisen lahjoja malliksi, jonka jälkeen pukki armahdettiin jälleen matkaan, vaikka kymmenkunta muovikassillista joulumieltä vielä odottikin saajiaan. Eteisessä sain mukaani palkkioksi pullon 12 vuotiasta Glenfiddichiä (mitä osasin odottaa) ja yhden kappaleen 40-vuotiasta perheen äidin siskoa (mikä tuli yllätyksenä). Kummipoikani täti tarvitsi kyydin kotiinsa keskustaan ja kun julkisetkaan eivät enää kulkeneet niin täti oli päättänyt liftata pukin kyytiin.
Emme olleet Raijan kanssa varsinaisesti tuttavia keskenämme, mutta sen verran usein olimme jo osallistuneet samoille syntymäpäiväkutsuille, että tiesimme toki toisemme aivan hyvin. Olimme kumpikin uussinkkuja, joita joulun vietto sukulaisten nurkissa ei tarpeeksi innostanut ja huomasimme pian, että meillä oli paljonkin yhteistä.
Raija-täti kertoi osoitteekseen kadun Kalliosta, joka oli aivan liian lähellä, jotta ehtisin saada kutsun sisälle.
– Mitäs jos ajettaisiin kiertotietä? partansa takapenkillä heittänyt joulupukki kysyi muutaman kilometrin jälkeen.
– Ihanaa, ajetaan vaikka koko yö, täti vastasi ja ojenteli ohuihin sukkiin verhottuja jalkojaan Alfan lämminilmapuhaltimelle. (Vihje: muista aina alalämpö, kun saat talvella hametta käyttävän naisen autoosi. Jos naisen jalkoja palelee, mikään ei suju toivotulla tavalla.)
Niinpä sitten ajoimme jouluyönä ristiin rastiin Suomen kauneimman kaupungin katuja ja kerroimme toisillemme tarinoita menneistä jouluistamme sekä menneistä perheistämme. Kaivopuistosta ajoimme lopulta rantoja pitkin Hietaniemeen, jossa teimme pienen kävelylenkin hautausmaalle ja bongailimme kuolleita julkkiksia. (Pukin tamineet jätin siinä vaiheessa autoon.)
Kun sitten lopulta ajoimme kohti Kalliota, kummitäti kysyi jo ennen Pitkäsiltaa, haluaisiko joulupukki tulla käymään kylässä myös hänen luonaan.
– Jaa-a, ollaankos sitä oltu kilttejä, minä kysyin.
– Aivan liiankin kilttejä, kummitäti vakuutti.
Sinä yönä joulupukki sitten sai hieman enemmänkin kuin vain suukon. Olen aivan varma, että joka päivä oppii jotain uutta, jos vain ymmärtää huomata, mitä se milloinkin on. Joulukuun 24. päivänä 2007 minä opin, ettei suuseksin antamisesta tule mitään joulupukin parta päällä, mutta muuten asu sopii seksileikkeihin vähintään yhtä hyvin kuin lasten viihdyttämiseenkin.
Tapaninpäivänä vierailin sitten perinteisessä glögitilaisuudessa kummipoikani perheen luona tällä kertaa omana itsenäni. Raija oli myös paikalla ja suhtautui minuun huojennuksekseni aivan samalla tavoin kuin ennenkin. Sen sijaan perheen isä, ystäväni H, laukoi illan aikana siihen tahtiin pukki-vitsejä, ettei juuri jäänyt tulkinnan varaa siitä, kuinka avoin keskusteluyhteys sekä sisaruksilla että avioparilla oli (mikä on tietysti aina hieno asia).
Lukiessani kummipojalle iltasaduksi Tatupatutestejä, lapsi päätti uskoutua minulle tärkeästä asiasta.
– Minä kyllä huomasin, että pukilla oli naamari.
– Oliko, minä kysyin. – Miksi ihmeessä?
– No kun se ei ollut oikea tietysti, poika vastasi ja oli sitten hetken hiljaa. – Ei pukkia oikeasti ole edes olemassa.
– Eikö? Kyllä minä ainakin uskon, että on.
Lapsi katsoi minua epäuskoisesti.
– Eihän aikuiset usko joulupukkiin!
– Ai, miksi eivät? minä kysyin.
– No kun aikuiset tietää kaikki asiat.
Minulla oli vaikeuksia päättää, kumpi olisi suurempi vääryys: uskotella lapselle, että joulupukki todella on olemassa vai paljastaa, etteivät aikuiset loppujen lopuksi tiedä juuri mitään.
– Sitä paitsi minä olen nähnyt tänä jouluna ainakin kolme pukkia ja ne oli kaikki ihan erilaisia. Jos pukki olisi oikea, se olisi joka kerta samanlainen, poika julisti.
– Vai niin. Olivatko ne edes mukavia?
– Yksi oli. Kaksi oli ihan huonoja.
Olisin tietysti voinut kertoa, että jokainen meistä rakentaa ympärilleen oman maailmansa valitsemalla siihen asiat, joihin haluaa uskoa. Että kuorrutamme joka tapauksessa läheisemme (itsestämme puhumattakaan) ominaisuuksilla, joita heillä ei todellisuudessa ole, muistamme menneen erilaisena kuin se oikeasti tapahtui ja uskomme että Keynes on oikeassa (tai vaihtoehtoisesti että Keynes on väärässä) ymmärtämättä, ettei oma fantasiamaailmamme muutu sen todemmaksi sillä, mitä mieltä olemme Keynesin fantasiamaailmasta.
Joskus kauan sitten kävin sisäistä taistelua kauneuden ja totuuden välillä. Kummasta suostuisin luopumaan ristiriitatilanteessa? Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, ettei valintaa voi tehdä, sillä käsitteet eivät sijaitse lainkaan samalla tasolla. Totuudella on aina oma itseisarvollinen kauneutensa ja sillä se taistelee sadun kauneutta vastaan. Ei sen enemmällä – eikä sen vähemmällä. Kauneus ratkaisee siis aina ja väistämättä. Joudumme päättämään vain sen, kuinka paljon kauneutta totuuden itseisarvo sisältää.
Tietenkään niin ei voi sanoa lapselle. Useimmat aikuisetkaan eivät kestä totuutta totuudesta itsestään, vaan korvaavat sen kauniilla sadulla, jonka mukaan heidän maailmankuvansa on tosi ja keskimäärin objektiivinen.
– Tiedätkös, minäkin lakkasin uskomasta joulupukkiin sinun ikäisenä, sanoin. – Ja minulla meni sen jälkeen vuosikausia opetella uskomaan pukkiin uudestaan.
– Miksi sinä sitten halusit uskoa? lapsi kysyi.
– Kai minusta vain oli paljon hauskempaa uskoa, että pukki on totta kuin ettei hän ole.
Poika mietti asiaa hetken.
– Niin kyllä minustakin, hän lopulta vastasi. – Pukilla on varmaan naamari siksi, ettei kukaan saisi tietää, kuka hän oikeasti on.
– Niin minäkin luulen, vastasin.
Kommentit
Joskus sitä vaan ei ymmärrä huomata, mitä se milloinkin on ja sitten kun ymmärtää ja huomaa, niin – meni jo, valitettavasti. Jotensakin tuttua!
Kommentit
no höh, oliks toi nyt piste vai ei? vai olenko vain tyhmä?
no höh, oliks toi nyt piste vai ei? vai olenko vain tyhmä?
Niin kirjoitetun, kuin kuullunkin ymmärtämisessä kannattaa keskittyä rivien väliin pointin löytääkseen. Eiköhän tässä tapauksessa ole enemmän kuin selvää, että tämä pukki oli tavanomaista tuhmempi. Tuskin siis niin tyhmä saati tumpelo, jotta olisi homma jäänyt pelkästään pukinparralla kutitteluun. Taisipa tämä Alfa-Pukki liruttaa lahjansa Raija-tontun leukaan uuden parran muodossa…
Tiedän, ettei teknisiin yksityiskohtiin pureutuminen kaadoissa kuulu mieliaiheisiisi kirjoittaa, mutta niin herkulliselta tilanne kuulosti, että muutama rivi aiheesta ei olisi kyllä ollut mielestäni pahitteeksi. Esimerkiksi, kumman idea oli pukea pukintamineet uudelleen yllesi ja mitä kaikkia ulottuvuuksia roolileikeistä mahdollisesti löytyi…?
Muutoin loistava postaus jälleen ja takuuvarmaa Teppoa. Erityisesti pidin tavasta, jolla kuvailit keskustelua kummipoikasi kanssa. Mainio lopetus suorastaan.
Loppu oli suorastaan hellyttävä.
Minä en ihan heti olisi kuvitellut kenenkään käyttävän pukin tamineita seksileikeissä, mutta kerrankos sitä 🙂
Olenkin aina ihmetellyt miksi Alfassa menee pakkasella automaattisesti alalämpö päälle, tässä siis oli selitys.
Pidän tästä interaktiivisuudesta, kun Teppo ottaa kantaa kommentteihin ja joskus saamme ylimääräisiä tiedon murusiakin 🙂
Jälleen kerran hienoa luettavaa, varsinkin loppu!
Niitä seksileikkien teknisiä yksityiskohtia voi lukea muualtakin, ei ne ole tämän blogin juju. Paitsi silloin kun Teppo löytää niistäkin jotain analysoitavaa ja uutta näkökulmaa.
Ja vastaus läskin uimarin kysymykseen. Joo, olet tyhmä jos et tuosta ymmärtänyt oliko piste vai ei.
Aivan loistava teksit jälleen! Nerokasta, alkaa itelläkin tekemään mieli kun näitä lukee! 😀 Täydellinen lopetus.
Lukasin myös HS:stä saman blogeihin liittyvän kirjoituksen ja siitä innostuneena on pakko kysyä sinulta Teppo; koska edelleen uskon että Joulupukilla ja Pääsiäispupulla on leppoisimmat duunit koko planeetalla, uskon myös että Tepon blogi olisi ainakin siinä määrissä aito että päämäärä ja ihminen saalistusten takana on oikea, eikö ala pelottaa että mopo lähtee keulimaan? Vai annatko sen vaikuttaa päämäärään?
Esim. kun kaiken maailman julkisuutta alkaa blogille tulla, niin luuletko että tulee se vaikuttamaan tekstin sisältöön ja joudutko harkitsemaan tarkemmin mitä blogiin kirjoitat ja mitä jätät kertomatta?
”vähintään puolet ketun viisaudesta perustuu kanojen tyhmyyteen”
voi hitto sä olet hyvä
Hei Teppo,
Mielestäni teit oikein kerrottuasi pojalle totuuden. On mukavampi aloittaa totuuksien(vaikka se olisikin itsemme keksimä satumaailman totuus) saaminen jo siinä iässä kun aloitta kyseenalaistamaan erilaisia asioita. Kyseenalaistaminen on suurimpia asioita, mitä me aikuiset emme enää tee. Teemme juuri niin kuin sanoit, että istumme sohvalla ja uskomme kaiken. Itse en halua.
Oivallista tekstiä, Teppo! Mää niin ilahdun aina kun huomaan, et oot pistänyt kirjoitellen.
”Niillä kun ei kostu pilde ellei ole Oscar Wilde.”
hehhehee 🙂
kiitos ja hyvää uutta vuotta!
En tykännyt! Blogi on alkanut selitellä liikaa itseään, eikä itse aihetta. Alun insinöörimäinen tehtävänannon asettelu ja statistiikan pohtiminen on saanut väistyä pohdikelevan selittelyn tieltä. Teppo! Lopeta blogi-palautteen lukeminen vähäksi aikaa ,niin saat aikaa itse aiheen käsittelyyn. Pidä focus satasessa eikä liirumlaarumissa. Tähtäys napakymppiin ja analyysit aiheen ympärille, ettei stoorin ydin kaikkoa edellisten postausten selvittelyyn. Palauteen käsittelylle on varattu oma harmalla pohjustettu alueensa blogin lopussa. Jos töissä teet vastaavan virheen ja unohdat targetin niin kohta perseessä on kengän kuva!
…vai oletko jo antanut periksi?
Täytyy sanoa jonkun joulun ’ammattijoulupukkina’ toimineena, joulu tosiaankin on antamisen juhlaa. Ja varsinkin yh-äidit ovat kovia ehdottelemaan. Ja kyllähän niihin ”haluaisiko pukki vielä jotain kun lapsetkin keskittyvät uusiin leluihinsa?” ehdotuksiin on joskus tullut kauniiden (lue pantavien Tepon temein) kyselijöiden tapauksessa tartuttua. Siksi(kin) varaan max. kolme käytiä per tunti vaikka neljäkin ehteisi. Ei ole sitten seuraavasta paikasta liian paljon myöhässä ja saa kirittyä aikataulun jossain vaiheessa kiinni. Toisaalta parhaimmat muistot on jäänyt niistä kahdesta äidistä (yh?) jotka ehdotuksensa esittäessään olivat kumpikin sen joulun viimeiset asiakkaat. Ainahan se on kivempaa kun ei ole kiire. Toisen luokse jäin vielä yöksi. Hän kävi välillä leikkimässä lastensa kanssa ja laittamassa ne nukkumaan ja sitten taaaas jatkettiin. Ja aamulla kerran vielä ennen lasten heräämistä ja omaa kotiin lähtöä 😀
Liikutuin tavastasi jutella lapselle. nyyh
Mikä onkaan blogien idea? Tai blogikommenttien?
Joko kommentteja voi kommentoida kommenttikentässä, tai sitten niitä voi käyttää ohjailemaan tulevaa tarinaa. Ensimmäinen vaihtoehto on järkevämpi vain siinä tapauksessa, jos kirjoittajalla on valmis, erittäin selkeä näkemys tarinan etenemisestä, jälkimmäinen taas, jos (ja kun) novellitasoisia uusia ideoita ei tule mieleen tarpeeksi tiuhaan tahtiin. Harvemmin kenelläkään tulee. (Lisäksi kommentoijat voivat tietenkin väärinkäyttää muiden blogien kommenttikenttiä omiin epäilyttäviin tarkoituksiinsa…)
Just hyvä, ettei tällä kertaa kommentoitu tai kuvailtu itse aktia enempää, se olisi ollut tyylirikko muuten herkässä jouluteemassa yms lapsen kanssa jutustelussa.
Ihan oikeassa arkitodellisuudessa olisi kyllä raskasta elää Tepon kaltaisen miehen kanssa, joka kyynisesti arvostelee ja kontrolloi kaikkea mahdollista, erityisesti seksiä. Teppo taitaa pelätä aitoja,todellisia tunteitaan – mikäli niitä vielä tunnistaa,sen pukinpartansa takaa…
”Yö kuin sielu N-kerin on pimiä takajoukko nukkuu vain nukkuu vain, tarhapöllön ääni kimiä kuuluu pappilasta päin kuuluu päin” Tämä tuli mieleen runonpätkääsi lueskellessani. Lieneekö juurtunut niin syvälle selkärankaan, että kumpuaa vielä aikojen päästäkin blogiteksteihin :).
Hupaisa oli se Wilde-riimi minustakin. Lisämerkityksiä voi keksiä sen tosiasian pohjalta, että Oscar Wilde oli muuten homoutensa takia aikanaan jopa vankilassa. 😉
Ai pitäisi uskoa että sisko lähtee pukin matkaan juuri ennen kuin siskon lapset alkavat avaa paketteja?! Just joo.Väittäisin että satavarmasti sisko haluaa nähdä lasten riemun ja sen miten juuri hänen ostamansa lahja otetaan vastaan,onhan se lasten riemu kuitenkin joulun kohokohta.
Ei tosiaankaan yksikään Tepon henkilöhahmo näyttäisi leikkivän, vaan kaikki ovat siirtyneet leikkimisestä aikuisten peleihin. Surullista, mutta niin tavallista.
Hieno postaushan tämä taas oli, vaikkakin yksi hassun hauska seikka kiinnitti huomioni. Kummipoikasi täti muuttui kesken tarinan kummitädiksi, eikä kyseessä sinänsä voi olla pelkkä ajatusvirhe, kun viittasit kyseiseen naiseen peräti kahdesti tällä nimityksellä. Epätoivo ja -usko valtasi aluksi mieleni, kunnes hieno lopetus antoi jälleen hienon opetuksen. Ehkä minäkin tahdon uskoa sinuun, sen sijaan, että kyräilisin täällä pienessä sopissani Tepon, Tepon blogin ja kenties koko maailmankaikkeuden epäaitoutta.
Vai että kirja. No tietäisin ainakin, mitä ostaisin tuttavilleni joululahjaksi.
Helmipöllön ääni kimeä taisi kyllä paljastaa Tepon teekkariuden…
… tai siis lähinnä teekkaritaustan.
Tämmösest mie tykkään. Kaunista Teppo 🙂
Minäkin voisin hankkia tuttavilleni epäkirjoja joululahjoiksi, tärkeintä kai on ilahduttaa lahjan vastaanottajaa. Oma kirjahyllyni on kyllä liian täynnä muunlaisia omituisuuksia, ettei tuo taitaisi mahtua sinne.
Tää teksti on niin mahtavaa, et haluisin uskoa sua NIIN kovasti mut ei kenenkää elämä voi olla näin tyylikästä 😀 jollet kaunistele? Mahtavaa tekstiä. Mahtavaa. Kiitos jälleen!!
Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin ihmetellä Tepon valtaisaa yleissivistystä. Joukko-oppia sivuavien kommenttien perusteella olin valmis tituleeraamaan kirjoittajamme vähintään insinööriksi, mutta enää en osaa sanoa. Hienoa historian tuntemista ja vielä hienompaa sen soveltamista!
Pakko sanoa, että yksi virhe tässä tekstissä kyllä oli, mitä asiaan perehtymätön (kuten kirjoittaja itse ilmeisesti) ei todellakaan tule ehkä edes ajatelleeksi, mutta asian kokenut ei voi kuin hiukan hymähtää: jouluna on kyllä täysin mahdotonta bongata kahtakymmentä pukkia matkalla keskustasta Oulunkylään. Itse olen noin kymmenen viimeistä vuotta harrastanut jouluaattona suurinpiirtein juuri tuon matkan ajelemista ja juurikin joulupukkien bongailua. Siitä on kehittynyt hauska perinne perheessämme, ja faktana voin todeta että parhaanakin jouluna parhaaseen aikaan tulee pukkeja bongattua enintään viisi. Kymmenen menisi vielä läpi juuri ja juuri hyvänä sattuman kauppana, mutta yli kaksikymmentä ei valitettavasti voi enää millään tasolla vakuuttaa!
Silti kirjoitus oli täynnä hyviä pointteja, ja loppu oli hauska piikki kommentoijille!
Hapuilijalla on tutunkuuloisia perinteitä, tosin meillä määränpää ei ole Oulunkylä. Lisäksi bongailemme niitä perinteisiä punaisia paperisia joulutähtiä ikkunoista, vaikka vuosien saatossa siitä on tullut yhä vaikeampaa. Ovat ilmeisesti kyseisenlaiset tähdet kuolemassa sukupuuttoon.
joku ruma ämmä kirjoittelee omia märkiä haaveuniaan kun ei muuta ole!
Tunnistin heti itseni! Mulla ei ainakaan ole muuta kuin haaveunia! Teppo en sentään ole, enkä haaveile Teposta.
HUHHUH. Onneksi universumin tuoltapuolen löytyy uutta ajateltavaa.
Hienoa tekstiä taas. Kirja varmaan olis aika kova juttu. Tuli kyllä jo aikaisemmin mieleen että tästä sais hyvän kirjan ja varman bestsellerin!!
Mutta Ihan by the way minusta on mielekkäämpää kuitenkin jos ei tiedä kuka ja minkä näköinen oikea Teppo M on. Sillä on mukavempaa oikeasti uskoa tämä todeksi, ei sillä etteikö tämä vois olla totta.
Jos kuitenkin paljastuu että kirjoittaja onkin joku ihan yber nörtti tai useiden epäilemä NAINEN koko jutusta menisi ehkä vähän maku.
Hefen ajatus: ”hauska seikka kiinnitti huomioni. Kummipoikasi täti muuttui kesken tarinan kummitädiksi, eikä kyseessä sinänsä voi olla pelkkä ajatusvirhe, kun viittasit kyseiseen naiseen peräti kahdesti tällä nimityksellä.”
Ei tuo nyt niin kovin kummallista ole. Kummallisempaa olisi perhe jossa pojan äiti ei pyytäisikään siskoaan kummitädiksi. Kyllä ainakin itselläni oma veli ajaa ystävien edelle kummeja valitessa. Ähäkutti, salapoliisi.
vittu mee huoriin, jaksa lukea enää tällasta. ja joo, ei oo pakko ei, on vaan tätä kauan tullut seurattua, ennen jopa päivittäin odottelin uutta tekstiä.
Miksi mennä universumia kauemmaksi kalaan?
Hieno joulutunnelma.
Aktin kuvaamisesta riitti hyvin, että Raijalle yritettiin antaa suuseksiä pukinparran läpi. En halua kuulla enempää!
Osaat kyllä kirjoittaa, mutta aitous ja uskottavuus ovat hukassa. Jotenkin tulee sellainen epämiellyttävän omahyväinen kuva susta ja suhtautumisestasi naisiin. Olen tavannut kaltaisiasi miehiä Helsingin yössä… Komeat kuoret, Alfa Romeot ja kaikki, mutta tyhjää sisältä, vaikka filosofiaa pulppuaa suusta. Yhden yön romeona täydellisiä, mutta kumppanina sieluttomia. Kertoisit edes rehellisesti naiskaatosi ja panopuuhasi, etkä hienostelisi ja etäännyttäisi.
Jään odottamaan lämpöä ja kuumia panoja. Inhimillisyyttä. Ehkä et olekaan nainen, vaan jotain siltä väliltä.
Teppo pitkästä aikaa hyvää tekstiä.
Alat pikku hiljaa vaikuttaa sellaiselta mieheltä, jonka kaatamista voisi jopa ryhtyä harkitsemaan…
Auton alalämpökommentti osui juuri nappiin! 😀 Se on totuus ja vain totuus!
http://vuoropuhelu.blogspot.com/
Aika asiaton tapa mainostaa omaa blogia, olisi mainoksen voinut edes kätkeä kommentin lomaan.
Uujee, munki piti mennä tapaamaan jotain puolituttuja kuolleita Hietaniemeen jouluaattoiltana, oisin voinu bongata Tepon ja hoidon 😉 Oli sit liian kylmää ja pimeetä ku auringonvalo oli nippuna sylissä:/
Säkö sen auringonvalon olitki nyysiny? Muille kans!
Hienoa tekstiä. Ja osuvaa.
Edellisessä tekstissä (24.12.) oli kohta ”…jouluaattoiltana kallista konjakkia ja halpaa TV-viihdettä yksin nauttiessani sen muistaminenkin sattuukin. ” mikä on ristiriidassa tämän kanssa.
Nro 31. Hapuilijalle:
Pilkuntarkka huomiosi joulupukkien määrästä on monien vastaavien kommenttien ohella yhtä tärkeä kuin alalämpöpuhallin kenialaiselle poppamiehelle.
Et kai tosissasi luule, että ”Tepon” nimi on oikeasti Teppo tai hänen kirjoituksissa mainitut paikat/nimet/substantiivit pitävät aina kutinsa? Ottaen huomioon saavutetut puoli miljoonaa lukijaa, olisi hänen henkilöllisyys paljastunut lähipiirille jo ajat sitten mikäli olisi täysin rehellisesti kaiken vuodattanut. Sitäkautta tieto olisi vuotanut varmasti myös julkisuuteen. -eikä meillä olisi enää päivityksiä mitä odottaa. Eiköhän Teppo käytä maalaisjärkeä siinä mitä voi paljastaa ja mitä kannattaa muokata eri ulkoasuun itse sisällön pysyessä samana.
Itse HALUAN edelleenkin uskoa lapsenomaisesti kaiken, koska silloin viihdearvo vain nousee ja se nyt vaan tuntuu paljon hauskemmalta. Ihan niinkuin Tepon kertomuksen opetus joulupukkiin uskomisesta. Minusta tuntuu kivalta ajatella, että joku Teppo ajelee joka joulu Oulunkylään pukintamineissa ja saa joskus jopa piparia joululahjaksi. Tottakai aikuisena realistina tajuan, että värikynää on käytetty ja koko homma saattaa olla tarua. Mutta kyseenalaistamalla veisin vain ruuasta kaiken suolan. Kyyniset epäilevien tuomaiden joutavat kommentit voi siis edelleenkin jättää sisuksiinsa ja blogin deletoida (henkiseltä)kovalevyltään ellei siitä irtoa mitään iloa.
Ja kyllä, minä voisin tietysti jättää kommentit lukematta, mutta en aio sitä tehdä koska tykkään kanssasisarien hehkutuksista…=)
Olipa ansiokkasti yhdistetty joulun sanomaa ja seksiä. Joku muukin taisi olla sitä mieltä että tämän kirjoituksen tyyliin yksityiskohtaisempi kuvaus naimisesta ei olisi sopinut. Olen silti niin rahvaanomainen että haluan myös lukea seksistä, se liittyy siinä määrin keskeisesti blogin ideaan . Epälukemista epälukijoille. 😉 Julkisuuden lisääntyessä voi tosin olla melko haastavaa kirjoittaa seksistä siten ettei kukaan tunnista itseään ainakaan mistään negatiivissävytteisestä…
Se että monet aikuiset eivät tiedä kaikkea mutta luulevat tietävänsä, on mielestäni paljon surullisempaa kuin tietoisuus maailman rakentumisesta suurelta osin kuvitelmien varaan.
Ketäpä meitä kiinnostaisivat sataprosenttisesti ystävien työhuolet tai kotiasiat – ihmissuhteiden rattaita pitää silti voidella molemminpuolisen kiinnostuksen (tai ”kiinnostuksen”) avulla. Nihilisti voisi sanoa että ihmissuhteet ovat pelkkää näyttelemistä, minä väitän että kaiken itse keksityn ja muka-kiinnostuksen lisäksi jäljelle jää paljon aitoa välittämistä. Tai niin ainakin itselleni uskottelen. 😉
mites näin kirjoitti:
”Edellisessä tekstissä (24.12.) oli kohta ”…jouluaattoiltana kallista konjakkia ja halpaa TV-viihdettä yksin nauttiessani sen muistaminenkin sattuukin. ” mikä on ristiriidassa tämän kanssa.”
Ehkä Teppo näkee jonkinlaisia rinnakkaistodellisuuksia.
On huvittava lukea kerta toisensa jälkeen kommenteista ihmisten vuodatuksia siitä kuinka feikki ja keksitty tämä blogi on.
Teppo ei tainnut blogia alottaessaan odottaa mitään näin massiivista lukijakuntaa julkisuudesta puhumattakaan, eikä ainakaan alunperin vaikuttanut että tällä blogilla olisi tarkoitus rahaa missään vaiheessa tehtailla joten hyvät ihmiset antakaa tämän blogin olla laatuviihdettä josta saa nauttia ilmaiseksi sen enempää sitä analysoimatta !
Haha, niin miten se menikään, Teppo, saitko piparia vai katsoitko ”halpaa tv-viihdettä”.
Niin FEIKKIÄ, niin FEIKKIÄ.
”antakaa tämän blogin olla laatuviihdettä josta saa nauttia ilmaiseksi sen enempää sitä analysoimatta”
Mut jos se analysointi on hauskaa? Seki on ilmasta!
”Edellisessä tekstissä (24.12.) oli kohta ”…jouluaattoiltana kallista konjakkia ja halpaa TV-viihdettä yksin nauttiessani sen muistaminenkin sattuukin. ” mikä on ristiriidassa tämän kanssa.”
Miten niin on? Mainitsee myös ”vuosi oli muistaakseni 2004”
”Edellisessä tekstissä (24.12.) oli kohta ”…jouluaattoiltana kallista konjakkia ja halpaa TV-viihdettä yksin nauttiessani sen muistaminenkin sattuukin. ” mikä on ristiriidassa tämän kanssa.”
’Miten niin on? Mainitsee myös ”vuosi oli muistaakseni 2004”’
Se oli eri joulu, ei Teppo silloin vielä ollut yksin, kuin korkeintaan henkisesti.
Itse asiassa tuo vuoden 2004 joulu alkoi ihmetyttää entistäkin enemmän, kun vilkaisin sitä uudestaan. Tepon väitettyjen kahden lapsen läsnäolo ei näy tarinassa mitenkään, aivan kuin Teppo olisi kokonaan unohtanut heidän olemassaolonsa. Ainoa epämääräinen viittaus heihin löytyy ”muina perheenjäseninä”. Hyvin tunnekylmää tekstiä verrattuna siihen, miten Teppo kuvaili naapurin lasta tai kummipoikaansa. Kummallista.
Voi jeesus, mä en enää kestä lukea näitä kommenttejakaan. Mistä ihmeestä ne puoli miljoonaa Tepon palvojaa on putkahtaneet? Ettekö te näe, ettei keisarilla ole vaatteita? Ilmeisesti täällä on liuta naisia, jotka hinkuvat Tepon listalle ja toinen mokoma miehiä, jotka ihailevat Tepon flaksia ja Alfaa. Haukkujat ovat jo aikaa sitten lähteneet eli kaipa minäkin tästä.
Mä luulin aluksi, että tää on hyväkin blogi kun kerran julkastaan, mutta kustantajien rima on kyllä mennyt todella alas. No eipä sillä Etukenolla mitään rimaa ollutkaan, kun päästi ilmoille Kurosen puoliälyisen teinitytön muistelmat. Tepolla on selvästi noussut hattuun, kun heittää halpoja vitsejä Wildestä ja Kivestä, ja lauseetkin kompastelevat omaan nokkeluuteensa.
Kävi vissiin selväksi, että mua ärsyttää koko tyyppi, enkä nuolisi persettä vaikka herra menisi polvilleen housut kintuissa. Vittaa antasin, sitä koivusta tehtyä, että oppisi olemaan ihmisiksi, mokoma pojankloppi.
59. on arvatenkin joku tepon ”uhreista” 🙂 ja ei sen puoleen, eihän tätä blogia koskaan naisille ole tarkoitettukkaan, vaikka naisten sivuilla tämä nykyään onkin.
Hyvä blogi ja melkein jokaisen tarinan jaksaa lukea alusta loppuun 😉
Jää kylläkin häiritsemään tuo lukijoiden tyhmyys, kun eivät tajua missä mennään ja mikä lasketaan ”kaadoksi”. Sen takia tämä on viimeinen kerta, kun vaivaudun kommentteja edes vilkaisemaan.
”Faaraot taas edustivat maan päällä useimmiten nimenomaan Horusta varsin samaan tapaan kuin paavit myöhemmin erästä toista neitseellisesti syntynyttä jumalan poikaa.”
Tähän pienoiseen asiavirheeseen voisin puuttua. Paavithan eivät siis edusta Jeesusta vaan ovat apostoli Pietarin seuraajia. Mutta lienikö tämäkin asiavirhe vain lisäämässä taiteellista vaikutelmaa. 😉
PS. Hyvät uudet vuodet, ja kannattaa alkaa pitää kiirusta, ei sitä metsästysaikaa loputtomiin piisaa.
Nyt vasta mulle selvisi, että tämä naisten saalistus on täyttä fiktiota mutta mukavaa tekstiä kuitenkin.
Tepolle: Huomasin lisäksi, että tästä blogista saamasi palaute ja julkisuus on nyt hieman muuttanut tekstisi luonnetta ehkä huonompaan suuntaan.
No aika paha asiavirhe on, että pukinvaatteet oli jätetty autoon ja sitten taas rakastelua haittasi pukinvarusteet.
Aika huonoksi on mennyt tämä blogi ja uskottavuus on myyty kauppallisuuden alttarille.
Vaan jos Teppo onkin Joulupukki, jolla oli naamiaisasu päällä, ettei kukaan saisi selville, että sen oikea henkilöllisyys tosiaan on Joulupukki? Mistä sitä tässä hämmästyttävässä maailmassa koskaan tietää…
Joukossa se tyhmyys tiivistyy. On idioottimaista kertoa perustelemalla idiootille miksi hän on idiootti, koska et tule saamaan vastaukseksi muuta kuin idioottimaisuuksia ja tämän jälkeen tunnet itsesikin idiootiksi.
Viisas vaikenee.
”Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I’m not sure about the former.”
-Albert Einstein
Elämä muuttuu paljon helpommaksi, jos opettelee kestämään omaa idioottimaisuuttaan. Tuskin Einsteinkaan oli täydellinen.
Teppo pukki, muistuttaisin ajan kulumisesta. Tilannepäivityksen (3.1) aikana vedonlyönnin tilanne oli seuraava: vetovuodesta oli kulunut jo 28 % aikaa, ja samalla panoprosentti oli 15. Blogifani miettii hädissään, miten Tepon käy. Panojen määrä pitäisi tässä vaiheessa olla jo 28, pikkujouluaikakin jo takana. Tosin kohti valoa mennään, ja mustanaamion mukaan auringon lämpö saa pikkupöksyt kastumaan pakkasia paremmin. Tosin piikahan jättää ikkunan pakkasella auki, jotta pakkanen panis tai ruoste raiskais.
Toivoisin Teppo hyvä, että käsittelisit lähemmin evoluutiota ja biologiaa miehen näkövinkkelistä. Geenit ohjaavat toisaalle, nykymaailman (länsimainen) yksiaviollinen käyttäytymiskoodi toisaalle. Toisin sanoen, tekee mieli vierasta pillua ihan sikana, vaikka se ei ole luvallista. Pointtiani kuvaa hyvin tieto, että oma avovaimoni on ihan mahtava ja elämäni mallillaan. Mutta luolamies etsii uutta pantavaa kun geenit käskee! Ja nykyaika yrittää laittaa geeneille kapuloita rattaisiin. Yritä tässä sitten rimpuilla. Saalista se on säälistäkin. Teppo muista säälipillu SÄPI, sekin lasketaan.
No joo, hyvää vuotta kaikille ja muistakaa panostaa tähän päivään! Siitä on apua onnellisuuden tavoittelussa…
No hohhoijjaa, on kyllä kirjoitusten taso laskenut niistä ensimmäisestä ~10:stä kirjoitukesta. Välillä mietityttää, josko blogin siirtyessä elleihin ulkoasun lisäksi myös kirjoittaja(t) vaihtuivat.
Joudun yhtymään edelliseen kommenttiin tason laskemisesta. Ensimmäiset jutut olivat huolellisemmin kirjoitettuja ja niistä ei herännyt yhtä vahvasti epäilystä siitä, että ”Teppo” on itseasiassa (teekkari?-)nainen. Toki tätä olisi pitänyt osata epäillä alusta lähtien tekstityylin ja osuvien naisten käyttöohjeiden vuoksi.
Sinänsä ei ole merkityksellistä, että juttu ei ole kokonaan totta, mutta on epärehellistä blogin lukijoita kohtaan jättää tämä kertomatta. En näe, että blogin fiktiivisyyden paljastaminen merkittävästi muuttaisi lukijoiden kiinnostusta tai reaktioita blogia kohtaan.
Lainaus: ”En näe, että blogin fiktiivisyyden paljastaminen merkittävästi muuttaisi lukijoiden kiinnostusta tai reaktioita blogia kohtaan.
5.1.2008 klo 02.28, -Esa (vierailija)”
Jep. Tämä olisi rinnastettavissa tilanteeseen, jossa kerrot intoa pursuvalle lapsellesi joulukuun 20.päivä lahjoja kuusen alle kantaessasi mitä missäkin paketissa on.
Tai tapaessasi unelmiesi naisen, joka vaikuttaa kaikin tavoin täydelliseltä ja tuntisit olosi kotoisaksi hänen kanssaan, hänen nukahdettuaan lukisit heti ensimmäisenä iltana hänen salaisen päiväkirjansa, tutkisit puhelimen, haastattelet hänen ystävänsä ja penkoisit joka laatikon vahvistaaksesi mielikuvaasi hänestä. Mitä luulet, murenisiko illuusio? Rikkoisiko tämä tunnelmaa ja jännitystä?
Esimerkkejä (paljon papempia) voisi keksiä vaikka kuinka, en saata ymmärtää miten jotkut voivat olla noin sokeita. Jatkuvasti myös toitotetaan mielipiteitä blogin tason laskemisesta. Eihän sitä kaikesta voi Tepon kanssa samaa mieltä olla saati odottaa, että hän kirjoittaisi minun näkökulmastani. Mielestäni kirjoitusten erilaisuus luo rikkautta ja syvyyttä. -joku päivä riimi kulkee ja tarinaa etenee näppärästi vertauskuvin ja joku toinen päivä suora ajatusvirta toimii paremmin. Kukin poimikoon sieltä sen mikä itseä miellyttää. Huono taso tulee lihaksi lähinnä tällä puolella. Alan kallistua siihen, ettei lukisi kommentteja enää jottei oma fiilis rikkoontuisi näiden lietsojien paskanhajuisesta ymmärtämättömyydestä. Ja kyllä, lasken mukaan itsenikin.
Kertomuksia arkielämästä:
Kutsut kymmenen ulkomaalaista tuttavaasi kylään ja tarjoat heille viinin ja keksien lisäksi Aurajuustoa maistiaisiksi. (kukaan heistä ei siis tunne Aurajuustoa entuudestaan) Kaksi kymmenestä janoaa välittömästi lisää ja rakastuu ensihaukkauksella. Kolme nyökyttelee hyväksyvän näköisesti ja vilkuilevat toisiaan ujosti hymyillen. Kolme muuta vaitonaisempaa ei tiedä mitä sanoa ja tyytyvät seuraamaan muita. Loput kaksi sylkäisevät juuston takaisin lautaselle ja alkavat sadattaa kovaan ääneen tulikivenkatkuisia mielipiteitä siitä mitä paskaa isäntä heille oikein tarjosi. Loput vieraat hölmistyvät rajusta negatiivisesta purkauksesta ja alkavat epäröidä pitivätkö he sittenkään tästä ”paskasta”. Hyvin sujunut miellyttävä ilta päättyy loppujen lopuksi siihen, että nämä äänekkäät anarkistit saavat hiljaiset ja epävarmat mukaansa kaatamaan alkuillasta hyvin maistuneen viinin isännän pöydälle syyttäen sen olleen väljähtynyttä. ”niinkuin on mukaniinvieraanvarainen-isäntäkin”, he huutavat ja kahdeksan heistä poistuu talosta ovet paukkuen. Ja tämä on tosi.
Kyllä, itse rakastan aurajuustoa. Mutta ymmärrän hyvin, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Vaikken tykkäisi, en silti huutaisi mielipidettäni päin sitä ystävällisesti tarjonneen ihmisen kasvoille ja haukkuisi häntä pataluhaksi. Päinvastoin, kiittäisin tarjotusta ”makuelämyksestä” ja siirtyisin muihin ruokalajeihin yhtä tietoa rikkaampana.
Yhä pahempia epäjohdonmukaisuuksia ja asiavirheitä tulee kertomukseen. Feikki, feikki, lällällää!
ei taivas mitä liirumlaarumia.
-Fonzie-
Miten itse käyttäydyit tuossa tilanteessa? Loukkaannuitko käytöksestä vai yrititkö selvitellä sen syitä? Syiden selvittely kun yleensä rauhoittaa riehujat, toisin kuin se, että kiukuspäissään vaikkapa toteaa, että ”olen kiero suomalainen, ja päätin testata mitä kaikkea paskaa teihin ulkomaalaisiin saa syötettyä suomalaisena herkkuna, ja kierouteni huippuna kietaisen heti nyt kuonooni kaiken jäljellä olevan juuston, jotta voitte hotelleissanne pohtia, miten käsittämättömän kiero oikein olen, en minäkään tästä oikeasti tykkää”. Ja tämäkin on tosi, vertauskuvallisesti, minä olin se kiero.
”Tai tapaessasi unelmiesi naisen, joka vaikuttaa kaikin tavoin täydelliseltä ja tuntisit olosi kotoisaksi hänen kanssaan, hänen nukahdettuaan lukisit heti ensimmäisenä iltana hänen salaisen päiväkirjansa, tutkisit puhelimen, haastattelet hänen ystävänsä ja penkoisit joka laatikon vahvistaaksesi mielikuvaasi hänestä. Mitä luulet, murenisiko illuusio? Rikkoisiko tämä tunnelmaa ja jännitystä?”
Minä luulen, että illuusion mureneminen riippuisi siitä, miten paljon tämä unelmien nainen olisi sinulle valehdellut illuusiota luodessaan. Sinänsä mukavaa kyllä on, että totta puhuvien ihmisten päiväkirjoja, puhelimia ja laatikoita harvempi edes tuntee tarvetta penkoa, koska sieltä ei kuitenkaan tulisi vastaan mitään kovin yllättävää. Ja todenpuhujat yleensä kyllä tunnistaa helposti. Totuus on illuusioista kaunein ja pitkäkestoisin.
#44:n blogi kehno Teppokopio naisen näkökulmasta. Tepon teksteihin verrattuna kirjaimellisesti _tylsää_ tekstiä, jos lukija skippaa tekstiä eteenpäin jatkuvasti löytääkseen sen ”hauskan” jutun. Mutta eipä sitä löytynyt.
hyvän tekstin sait taas aikaan 😀 En käsitä miten saat aina lukijan hiljentymään esittämiesi väitteden jälkeen vain todetakseen, että ne ovat totta.
Löysin Tepon ja 100naista tuossa kuukausi sitten ja pari postausta luettuani, jäi todellakin koukkuun. En välitä lukea muiden kommentteja, mutta silmäilen ne osittain läpi, sillä haluan keskittyä Tepon kirjoituksiin. Mutta oman mielipiteeni laitan tuohon kaupallisuuteen viitaten.
Oli maininta lehtikirjoituksista ja mahdollisuuksia kirjaksikin asti :o) Mutta itse sain idean, että tästähän olisi loistavasti aineksia ihan elokuvaksikin asti tai miksei tv-sarjaksi. Ketä enään kiinnostaa ostaa ja lukea kirjaa jo julkaistuista kirjoituksista, kun sen kaiken voisi nähdä ihan omin silmin. Uskon että en itse ole tälläisen ajatuksen kanssa liikkeellä.
Tepolle onnea vedon voittamiseen =))
”Paavithan eivät siis edusta Jeesusta vaan ovat apostoli Pietarin seuraajia.”
Kuten hyvin muistetaan, nimitti Jeesus Pietarin edustajakseen (”Kaitse minun lampaitani”). Legendan mukaan että Pietari olisi teloitettu ristillä Roomassa. Tähän legendaan tukeutuen näkee katolinen kirkko Rooman piispan (=paavin) olevan Pietarin seuraaja ja siten Jeesuksen sijainen maan päällä.
Osoittaisi todellista venäläistä suoraselkäisyyttä tunnustaa viimeistään nyt blogin fiktiivisyys ja antaa lukijoiden päättää, mikä on tuon paljastuksen merkitys. Itse saan makoisat naurut lukiessani säälittävän itsepäisesti Teppoa puolustavien raivopäiden laukoessa ”totuuksiaan” blogin ”yleisestä merkityksestä miehille”. Minulle on ollut jo melkein alusta asti selvää, että blogi on täyttä puppua. Liittykää jo viimein tekin herätysliikkeeseen! Se muutama prosentti, joka tekstistä on luettavaa materiaalia, hukkuu tylsiin ja kliseisiin juonenkäänteisiin, joilla Teppo itsepintaisesti väkisin pitää kulissejaan yllä ja raahaa putkirunkkareiden ja miesneitsyiden kuolaavaa iloista joukkoa petkutuksen perämisessään.
Teppo, jätä yleiset pohdinnat ja hio niitä, mutta poista nuo nussintajutut. Jookos, Teppo? Teppo? Annikki? Jussi?
Pitäisiköhän tässä aloittaa blogi aiheesta ”100 miestä, jotka yrittivät minua mutta jäivät ilman”? Voisin sitten hiotusti pohdiskella, miksi kukin heistä sai pakit.
#81
Käykö itsetunnon päälle tai koetko tulleesi petetyksi, kun kanssasisaret eivät sulje jalkojaan tai jaa arvojasi pihtauksesta? ;))
Ei, kun mietin vain miten edellisen kirjoittajan toiveen saisi toteutettua. Jos kerran pitää olla vonkaamiseen liittyvää pohdintaa ilman seksiä, niin pakkohan siinä on sukupuolta vaihtaa…
#81 Juu en lukisi pihtausblogiasi, se ei olisi antoisaa vaan liian tästä maailmasta.
Mutta se voisi olla hyvinkin opettavainen… Sen avulla saattaisi tosissaan ymmärtää, mikä milloinkin on mennyt pieleen ja tulla täydelliseksi pelimieheksi.
Hmmm, en taidakaan kirjoittaa tuota blogia, se taitaisi olla karhunpalvelus naiskunnalle.
#80 motherfuckervagina, taidat olla vain kateellinen tepon saamalle maineelle, oli tarina sitten fiktiivistä tai ei. Oli tarina sitten totta tai ei, mielestäni se on tarpeeksi viihdyttävää ja se riittää minulle.
#86,
putkirunkkari ja/vai miesneitsyt? Kateus on katoavaista, mutta tavat pysyvät…Baarista tulit kotiin jo noin aikaisin, kun ei peppua herunut?
#87, Ehkä kotiin menin jo ”noin ajoissa” koska peppua oli ihan kotona tarjolla?
Söpö Wagner:
”Mutta se voisi olla hyvinkin opettavainen… Sen avulla saattaisi tosissaan ymmärtää, mikä milloinkin on mennyt pieleen ja tulla täydelliseksi pelimieheksi.
Hmmm, en taidakaan kirjoittaa tuota blogia, se taitaisi olla karhunpalvelus naiskunnalle.”
Miksi karhunpalvelus?
Miehistä tulisi entistäkin taitavampia kusettajia.
#88 Ehkä kotiin menin jo ”noin ajoissa” koska peppua oli ihan kotona tarjolla?
Ja luet tätä? Outoa.
”Tepolle” vielä, että panomies on ihan ok, jos on sitä rehdisti eikä yritä esittää parempaa kuin on. Lukaisin yhden varhaisimmista blogeistasi, josta kävi ilmi, että olet härskisti pettänyt vaimoasi ja vieläpä leveilit sillä, koska se ei mielestäsi ollut oikeaa pettämistä. ”Tepon” kaltaiselle miehelle naiset ja autot ovat vaan peniksen jatke. Fiktiota tai ei, niin kirjoittajan sovinismi paistaa kuitenkin läpi.
On sitä itsekin tullut pantua ihan vaan huvin vuoksi ja kyllä se veri vetää vaimojakin baanalle, vaikka oma mies on rakas. Mutta ikinä en pettäisi, koska se olisi julmaa miestä ja lasta kohtaan ja katuisin koko lopun ikäni. Onneksi tuli koeajettua äijiä tarpeeksi, että osasin valita sen isomunaisen ja mukavan kaiken maailman auervaarojen joukosta.
– Yksi oli. Kaksi oli ihan huonoja.
Kuka oli hyvä pukki? sinäkö Teppo?
Jokainen meistä rakentaa ympärilleen oman maailmansa valitsemalla siihen asiat, joihin haluaa uskoa.
Asiaa…
Tämä blogi on ”Ei sinutella” -blogin uusi fiktiivinen projekti. Myös siinä nainen kirjoitti miehen näkökulmasta. Googlatkaa ja tunnistakaa sama tyyli!
Itse en ole edes lukenut Hotakaisen Pelimiestä, johon useat ovat blogia verranneet, mutta Klassikon olen. Monet ovat myös epäilleet kirjoittajaa naiseksi, mutta mielestäni tyyli on täysin samaa kuin Klassikossa.
Kirjailijan näkökulmasta projekti lienee onnistunut, mainostoimistotaustainen ihminen on miettinyt huolella aiheen ja kuin sattumalta ajanjakso on vuosi (määritelty aika on erittäin tärkeä tälläisessä julkaisumuodossa, sitoo kuulijakuntaa ja vrt. romaanin kirjoitusaika), juonirunkona vedonlyönti (melko kliseinen, mutta koukuttava), ulkoisena teemana seksi (viihdearvo), todellisena sisältönä arjen filosofiaa kielellisesti huoliteltua ja kirjallisesti taitavaa kerrottuna (täyttää kirjailijan oman tarpeen). Tekstiä ei saisi noin huolellisena ja oikoluettuna kuin päätoimisesti tehtynä (yksi kirjailija) tai työryhmänä (useampi kirjailija).
Tuleva kustantaja lienee myös tyytyväinen, menossa ensimmäisiä ”vuorovaikutteisia sähköisen median kirjallisuus” -ammattilaishankkeita maassamme, muualla jo tuttu ilmiö. En halua halventaa tiettyä kansalaistyyppiä, mutta todettakoon, että juuri se kohderyhmä nieli syötin täydellisesti (siis juuri se kohderyhmä, joka päivittäin hesarin sijasta päivittää itsensä ilmaisjakelulehden tekstariviestipalstan ja satunnaisten blogien avulla).
Jokatapauksessa työ tekijänsä kiittää ja mahdolliset rahat on ansaittu. Suuri riski on, ettei tämä kohderyhmä ole enää syksyllä valmis maksamaan vanhanaikaisesta julkaisusta (ja kukaan teppoa enää muistakaan, jengi vaanii netistä esim. kuvitellun viimeisen jääkarhun päiväkirjablogia tai jotain muuta kehittävää (ideaa saa vapaasti käyttää, sillä janottaahan kirjailijaa tämän teoksen jälkeenkin..)) Eli toivottavasti painettu versio lyö leiville ja varmuuden vuoden kannattaisi hankkia Plaza.fi:n lisäksi rutkasti muitakin sponsoreita (ilmainen vinkki kustantajalle). Hyvää jatkoa!
Kuinkas moneen naiseen pääset jos tahti jatkuu tämmösenä? Ei sillä että pitäisi kiihdyttää mutta en vain itse jaksa laskea koska siinä en ole hyvä
#96 – gurkolle:
Olet oikeutetusti huolissasi Tepon menestyksestä. 24.9. – jouluaatto välillä asti kellistetty siis 15 naista, mistä vauhdiksi tulee vajaat 1,2 naista viikossa. Joulusta ensi vuoden 23.9. asti pitäisi kiristää 2.2 naiseen viikossa jotta 100 naisen tavoite onnistuisi. Nykytahdilla extrapoloimalla jäädään niinkin vaatimattomaan lukuun kuin 60.
Voi hitsi, piti pitää suuni kiinni, mutta kommenttina kommenttiin: Ihmettelisin suuresti, jos tämän on kirjoittanut joku kirjailija. Tai sitten on taitavasti hämätty. Tosin montaa pätkää en ole lukenut, ja onhan niitä kaikentasoisia kirjailijoita. Ideana kyllä hyvä, mutta toteutus on alkanut vähän ontua. Fiktiona tämän sietäisi paremmin kuin faktana. Tosin totuus olisi kiinnostavampi, koska tuollaisia miehiä liikkuu stadissa pilvin pimein ja heidän päänsä sisälle olisi mielenkiintoista kurkistaa.
Ja toiseen kommenttiin: Mun mielestä tää on erilaista kuin Mindyn fiktioblogit, joita on useampia. Tai sitten on vaan muuttanut tyyliä. Tylsää, kun kaikki O:sta ja Belle de Jourista alkaen on sepitettä.
Kyllä tämä on totisen totta ja antaa toivoa meille jotka ei ole saaneet ikinä naista. Näin opimme tuntemaan naisen ajattelutavan. Itse en ole vielä (37v) saanut naista mutta jos tällaisten blogien kautta opin tuntemaan naisen niin voin jollakin aikavälillä päästäkin fyysiseen kosketukseen naisen kanssa iästäni huolimatta. Pidetään lippu korkealla ja hymyillään kun tavataan. 😀
Ai ai, Teppo..olet jo yli kymmenen kaatoa jäljessä aikataulusta..vai lieneekö välipäivinä ja uutena vuotena kiritty, ei vain ole vielä ehtinyt asiasta meille raportoida?
Joo, en minäkään enää usko, että Teppo yltää syyskuun loppuun mennessä sataan kaatoon. Sen sijaan toivon, ettei blogi lakkaa ja Tepon jutut jatkuvat vielä jatkossakin. Ihan sama tuleeko kirjaa, kyllä nuo jutut näin netinkin välityksellä maistuvat. Joka päivä tulee monta kertaa syötteestä tsekattua onko tullut uutta settiä.
Miksi muuten tänä jouluna ei tullut TV:stä jokajouluista klassikkoa Paha pukki – Bad Santa? Vai missasinko…
Hauskaa tarinaa, mutta huomaa ettei kommentaattoreidenkaan joukossa liiku juurikaan isiä.
Millainen isä ei kävisi tapaamassa _omia_ lapsiaan jouluaattona vaan pukitttelisi ensin kummilapset ja sitten lasten tädin?
Voi Marko 37v, ei Teposta kannata ottaa miehen mallia, vaikka iskuvinkkejä ehkä saakin. Sinussa on enemmän miestä kuin Tepossa, jos arvostat naisia. Ajattelin laittaa omalle sivulleni ohjeet naisen viettelyyn (kunhan vauvanhoidolta ehdin), joihin muut naiset voivat myös lisätä kommenttejaan – vaikka sinun kommenttisi olisikin huijausta. Kaikkihan täällä on näköjään huijausta. 😉
Hei Hotak… anteeksi wannabehotakai.. eikun siis Teppo (ja kustantaja), aikalisänne on harkittu mutta liian pitkä. Tämä keltaisen lehdistön kuulijakaarti on hyvin malttamatonta. Voi kuinka käykään sääliksi noita kaikkia neitsytpappoja ja lonelywaiffeja.
Te kokeilitte uutta menetelmää ja taas tyhmin kansanryhma kärsii. Se ei kärsisi, jos se tajuaisi edes todellisuuden ja internetin eron. Ei, se ei ole lukenut koskaan kunnon kirjallisuutta. Siksi se ei tajua. [Voijumalauta, sivistykää!!]
Toisaalta, tähän yhteiskuntamme perustuu, älykkäät keinottelevat yksinkertaisten tarpeita teeskennellen ja samalla hallitsevaa omistavaa kansanluokkaa hiljaisesti totellen.
Itse olen jonkin sortin idealisti, joten sydäntä raastaa kun vasemmistolaiseksi uskottu taideala on jo samalla lailla kapitalismin juonessa. En silti kannata itse ko. aatetta. Se vain on perinteisesti ollut muuttuvassakin maailmassa ainoita periaatteita, joiden on voinut luottaa olevan muuttumattomia. Tähän asti.
Ei, älä käsitä väärin, markkinatalous kun on hyväksytty yhteiskuntamalli, sen mukaan pitää elää. Mutta kun taiteilijat myyvät perseensä netissä, se puistattaa jo uuden polven kokoomuslaistakin, joka seuraa tätä paskaa vain nykymaailman lieveilmiönä.
No, jokatapauksessa, kirjailija on nyt tekemässä tärkeää päätöstä (aikalisä viittaa siihen).
Hän laskee kustantajan kanssa yhteen rahamäärän, jonka he saavat siitä kun neitsythomorunkkarit ostavat tämän kirjana piilohomoystävälleen. He laskevat kustantajan kanssa yhteen rahamäärän, jonka he saavat siitä kun joku miehen itsetuntemusta ymmärtämätön vaimo ostaa tämän teoksen miehelleen 60-vuotislahjaksi. He laskevat kustantajan kanssa yhteen rahamäärän, jonka he saavat siitä kun he paljastavat tämän ”tuotannon” osaksi tunnetun kirjailijan muistelmia, eli jatko-osaksi ”huumehöyryisten” (termi myy nykyjään, vink vink) ja sekavien opiskeluaikojen jälkeisten vuosien päiväkirjoja..
Hyvä idea, mutta tämä ei onnistu. Eivät nämä juntit ole enään täällä kun totuus paljastetaan. Saatikka heidän rahansa. Ihminen, joka hädin tuskin luottaa itseensä, se ihminen, joka saa toivonsa enää tiedosta, että jollain voi mennä huonommin kuin itsellään, ei ole enään täällä.
Oikeastaan täällä ei näytä olevan enään ketään itseään kunnioittavaa ihmistä, saatikka kirjallisuuttamme tuntevaa ja realistikriittistä ihmistä. Ei henkisesti, eikä fyysiseti. Menkää hoitoon, ja jättäkää tämä ilmiöksi. Silti, ei kirjailijalla ole muita vaihtoehtoja kuin käyttää ihmisen omaa ahdinkoa hyväksi.
Teitte päätöksen minkä tahansa, olen itse puolellanne. onnistuitte suosiossa, joten teidän täytyy itse kokeilla miten sen hyödynnätte (mutta antakaa pian runkkumatskuayksinäisille vaimoille, muuten rahat menevät muualle). Tsemppiä taas!
PS. Moniko teistä edes tuli ajatelleeksi, että blogin pitäjä voi olla kirjoittanut puolet blogin kommenteistä..? Sivisty, opi ja epäile.
Pidän edelleen Tepon tekstistä. Kummitätiepisodi oli uskottava. Keskustelu kummipojan kanssa oli hyvä. Minulla on ollut sama kehityskaari kuin Tepolla, meni aikaa tajuta, että joulupukkiin voi vain uskoa. Nykyään tietenkin uskon.
Tätä oli hyvä lukea Barry Whitea kuunnellen, mutta Vikingarna on vielä parempi taustamusa. Siis tälle Ellit-sivustolle.
Todella viihdyttävää tekstiä Teppo Ämmältä.
Varsinkin Perhon osuus jonkin sortin antifeministinä ja kolumnistina on yllättävyydellään ja näppäryydellään kutkuttavan hauskaa luettavaa, mutta blogin toisen puuha”miehen”, Latvalan”, jutuissa provosointi välillä töksähtää rivien välistä riveille. Tätä taustaa vasten hieman yllätyksettömästi blogin sisältö peilautuu G-pisteen teemoihin, ja vieläpä varsin yksityiskohtaisesti, esimerkiksi fantasioiden kohdalla: ”Onko fantasiat parempi jättää toteuttamatta?”
Ämmille kuitenkin pisteet kotiin feministien ja tymien kusettamisesta sukupuoleen katsomatta.
Joskus sitä vaan ei ymmärrä huomata, mitä se milloinkin on ja sitten kun ymmärtää ja huomaa, niin – meni jo, valitettavasti. Jotensakin tuttua!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous