Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 26. Välitilinpäätös (15/100)

Teksti:
Teppo M
VC

Vuodenvaihteen puskiessa päälle koin painetta arvioida menestystäni projektin parissa tähän mennessä ja suunnitella hieman tulevaa. Uudenvuoden aattona saldo oli 15 kaatoa ja aikaa olin tuhrannut melko tarkkaan kolme kuukautta. Tasaisen vauhdin kaavalla olisin siis matkalla säälittävään 60 kaatoon vuodessa. Vaikka toisaalta, jos Olkiluoto 3, Musiikkitalo tai NH90-helikopterit olisivat yhtä hyvin aikataulussa kuin minä, niin…

Nojaa, niin ei yhtään mitään. Valtionhoitamisen hilpeyshän piilee siinä ettei sillä, että satojen miljoonien eurojen projektit venyvät vuosikausia ja kustannukset karkaavat täydellisesti käsistä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Nostetaan vain jotain piiloveroa puoli prosenttiyksikköä ja asia on sillä kuitattu.

Mutta kuinka sitten korjata projekti, joka laahaa aikataulustaan? Yksinkertaisin ja suosituin ratkaisu on olla välittämättä ongelmasta lainkaan. Projekti ajaa aikanaan karille, mutta niinhän niillä on tapana käydä. Jälkikäteen homma selitellään parhain päin ja unohdetaan sitten koko asia. Kokemukseni mukaan lähes 80% johtajista noudattaa tätä zen-buddhalaisuutta ja puhdasta typeryyttä luovasti yhdistelevää metodia.

15% johtajista yrittää ratkaista ongelmaa, mutta todellisuudessa vain pahentaa tilannetta. Tyypillisin ratkaisu on lisätä projektiin uusia ihmisiä, mikä vain hidastaa projektia entisestään. Homma, jonka suorittamiseen viideltä motivoituneelta mieheltä kuluu vuosi, on todennäköisesti mahdoton tehdä missään äärellisessä ajassa viidenkymmenen miehen voimin.

Lopuilla 5%:lla on kyky nähdä mitä ovat projektin kriittiset resurssit ja pullonkaulat sekä huolehtia siitä, että kriittiset resurssit hyödynnetään maksimaalisesti kriittisten tehtävien suorittamiseen. Koska tässä projektissa kriittinen resurssi olen yksin minä, eikä naisten kaatamista voi projektin reunaehtojen vuoksi ulkoistaakaan, ainoa ratkaisu olisi keskittää voimat olennaiseen ja vapauttaa resursseja turhista tehtävistä.

Resurssien joutokäyttöä ovat suomalaiset organisaatiot pullollaan, mutta vapaa-ajan projektissa ongelma on aivan erilainen. Ihmisellä ei koskaan ole ylimääräisiä vapaa-ajan resursseja, sillä vaikka päivänsä täyttäisi kuinka turhanpäiväisellä töhkällä, juuri se töhkä muodostaa kokemuksen, jota kutsumme omaksi elämäksemme. Päättäessämme käyttää vapaa-aikaamme toisin, me todellisuudessa määrittelemme itseämme ja elämäämme uudestaan. Pelkkä itsensä uudelleen määrittely on aivan yhtä hyödyllistä kuin yritysjohdon julistus, että organisaatio on tästedes asiakaslähtöinen. Siksi viikko sitten annetuista uudenvuodenlupauksista yli puolet on jo nyt petetty. Sohvalla makaaminen vähenee vasta silloin, kun sohvalla makaaminen ei ole enää osa meitä itseämme. Jos haluat urheilla enemmän, sinun on oltava urheilullisempi.

Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen käyttäytynyt monessakin mielessä toisin, kuin se Teppo, joka olin, käyttäytyi. Tällä en viittaa mihinkään eettiseen tai moraaliseen kysymykseen, vaan vain yksinkertaisesti tekemisen kautta syntyvään minäkuvaan. Sitä on, mitä tekee. Jos siis vielä merkittävästi lisään aikaani savannilla, joutuisin edelleen muuttamaan identiteettiäni ja se olisi sääli, sillä olen nykyiselläni aika helvetin mukava mies.

Toisaalta merkittävä osa itseäni on myös voittaa annetut haasteet tai ainakin yrittää sen eteen kaikkensa, joten pakkohan tässä on pientä korjausliikettä tehdä. Loppujen lopuksi lähes missä tahansa projektissa on kuitenkin syytä tyytyväisyyteen, jos ensimmäisen neljänneksen jälkeen valmiusaste todella on jo 15%. Päätin, että sopiva tavoite seuraavalle neljännekselle olisi saada laskuri 40:n. Ennen vuoden vaihdetta minulla oli kuitenkin vielä tilaisuus parannella tilastoja, joten vuoden viimeisenä iltana olin jälleen radalla.

Tämä voi toki tulla monelle järkytyksenä, mutta edes minä en ole kaikkien naisten silmissä vastustamaton ja silloin tällöin olen myös epäonnistunut. Epäonnistuneita kaatoja on pääasiallisesti kahdenlaisia. Tapaukset, joissa naista ei kertakaikkiaan kiinnosta ovat yksinkertaisia ja helppoja: Muijahan on joko frigidi tai muuten vain lesbo, joka ei ymmärrä omaa parastaan, joten asiaa on turha jäädä sen pidemmäksi aikaa suremaan.

Ongelmallisia ovat sen sijaan jo viestissä 17. mainitut höpöttäjät, jotka luulevat että olet todella kiinnostunut heistä ihmisinä eivätkä kuitenkaan aio missään tapauksessa antautua kanssasi seksuaaliseen kontaktiin. Tällaisen tapauksen erottaminen potentiaalisesta parittelukumppanista voi olla joskus hyvinkin vaikeaa, sillä naiset antavat innostuessaan ristiriitaisia signaaleja.

Puhtaasti platonisessa mielessä kiinnostunut nainen saattaa esimerkiksi kosketella miestä ja tulla lähelle, kun taas puutteen polttama kiimapupu saattaa käyttäytyä hyvinkin pidättäytyvästi ja odottaa miehen aloitetta. Useimmiten toki toisinpäin.

Naiselle miehen tulkitseminen aiheuttaa toisenlaisen ongelman. Mies haluaa sänkyyn, totta kai, mutta kysymys kuuluukin, haluaako mies myös jotain muuta. Tämä on helpointa selvittää makaamalla miehen kanssa ja odottamalla, soittaako hän enää uudestaan (moderni metodi). Toinen menetelmä on pihdata herkkuaan niin kauan, että pelkän seksin toivossa liikkeellä oleva koiras väsyy yrittämään (perinteinen metodi).

Mutta kuinka selvittää, saako naiselta, joka on jo puoli tuntia kuunnellut kiinnostuneena luentoasi pinta- ja pohjahiivaoluiden eroista, torttua vielä samana iltana vai eikö sitä saa? Jotainhan hän kuitenkin sinusta toivoo, ei ne jutut nyt niin mielenkiintoisia ole. Kuten niin valitettavan usein, suoraan kysymällä ei tämäkään asia selviä.

Uudenvuoden aattoiltana olin viihdyttänyt Kaislassa nykerönenäistä kosmetologia jo pari tuntia, kun minusta alkoi tuntua, että olin tuhlaamassa aikaani. Välillemme oli kehkeytynyt jonkinlainen perverssi kilpailu siitä, kumpi pystyisi olemaan vähemmän kiinnostava. Meillä ei kertakaikkiaan ollut yhtään yhteistä mielenkiinnon aihetta, joten olin yrittänyt parhaani mukaan vaikuttaa kiinnostuneelta siitä, miten valokynä eroaa peitevoiteesta, miksi sininen ei sovi minulle ja kuinka akryylikynsi eroaa geelikynnestä.

Kun lopulta olin täysin turhautunut epäonnistuneisiin yrityksiini johdatella keskustelua hienovaraisesti johonkin edes hieman kiinnostavaan aiheeseen ja pelkäsin pian nukahtavani pöytään, aloin vain kylmäverisesti kertoa väliin, kuinka lohi on syytä pyrkiä väsyttämään alavirran puolelta ja mitkä ovat parhaat taukopaikat Jyväskylän ja Oulun välillä.

Olen elämäni aikana karkottanut luultavasti satoja naisia innostumalla puhumaan aivan liikaa, täysin vääristä aiheista ja katastrofaalisen väärässä seurassa. Voisin vaikka lyödä vetoa, että saan naisen kuin naisen alle minuutissa vilkuilemaan levottomana ympärilleen ja katoavan kahdessa tyydyttämään yllättäen ilmaantunutta virtsaamistarvettaan. Niinpä! Kuinka paljon älykkäämpi veto se olisikaan ollut?

Tällä kertaa nainen kuitenkin katsoi minua tiukasti silmiin, nyökytteli innostuneesti päätään ja antoi muutenkin ymmärtää, että todella kuuntelisi minua, joten jatkoin hämmentyneenä kamikaze-hyökkäystäni.

– …ja mitä ABC-asemiin tulee, niitä ei ole Viitasaaren ja Pulkkilan välillä lainkaan, mutta loppujen lopuksihan se väli on kuitenkin vain 150 kilometriä. Moni ei uskoisi, että Renkomäen ja Vaajakosken välillä on itseasiassa noin 15 kilometriä pidempi SOK:n mentävä reikä.

Jouduin vetämään hetken henkeä, jolloin nainen tarttui tilaisuuteen kuin hauki lusikkaan ja jatkoi ilahtuneena kertomustaan siitä, minkälaisia terapeuttisia vaikutuksia eri väreillä on. Pelkäsin jo hetken olevani piilokamerassa. Olen minä ennenkin ohipuhujia tavannut, mutta tämä Kukka-Maaria vei kyllä voiton kaikista. Keskustelu oli juuri kadottanut viimeisenkin järjen hivenensä, mikä teki siitä yhtäkkiä uskomattoman kiehtovan.

Ymmärsin tietenkin maailmankaikkeuden minulle Kukka-Maarian muodossa antavan ironiaa tihkuvan hienovaraisen vihjeen. Olinhan jo tottunut kuuntelemaan ihmisten huolia kiinnostuneen näköisenä ja silti täysin välinpitämättömänä, mutta minä sentään näin vaivaa saadakseni aikaan edes muodollisesti järjellistä kommunikaatiota, kun taas tämä nainen vain tillitti minua (kieltämättä kauniilla) silmillään ja odotti sopivaa taukoa saadakseen kertoa jotain täysin omaan puheenvuorooni liittymätöntä. Ainoa myönnytys, jonka hän teki keskustelun rakenteellisille vaatimuksilla oli aloittaa puhuminen sanoilla ”aivan”, ”niinpä” tai ”mutta, sitten”.

Kun nainen vuorostaan nosti lasin huulilleen, huomasin tilaisuuteni tulleen.

– Aivan, mutta luultavasti se vain johtuu siitä, että etelästä lähdettäessä Viitasaaren kohdalla on useimmiten jo pimeää ja matka tuntuu siksikin pidemmältä. Ja tietysti Renkomäen jälkeen nyt on kuitenkin vielä 40 kilometriä moottoritietä, minä sanoin.
– Niinpä, mutta sitä minä vielä, että todella harva ymmärtää, ettei synteettisellä indigolla tosiaankaan ole mitään tekemistä aidon indigon kanssa, nainen vastasi.

Minun oli pakko purra kieltäni etten heti rikkoisi pelin sääntöjä huomauttamalla, että suurin osa ihmisistä tuskin on tietoinen edes siitä, että indigo on väri.

Puolen yön lähestyessä minusta alkoi tuntua, että nainen puhuisi valomerkkiin asti, kiittäisi sitten seurasta ja katoaisi. Tosin Kukka-Maarian lukeminen oli lähes mahdotonta, joten en ollut edelleenkään varma. Olin koskettanut hänen käsiään useastikin ja hän oli vastannut kosketukseen, mutta senkin hän oli tehnyt jotenkin ohimennen. Ei vaivautuneena, mutta ei kiinnostuneenakaan. Ammattimaisesti, oivalsin.

Koskettamisen merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Tie naisen pikkuhousuihin käy kaikkien aistien kautta yhtä aikaa. Romanttinen kokemus on erittäin helppoa purkaa osiin. Temppu perustuu vain miellyttävien ärsykkeiden yhtäaikaiseen tarjoamiseen kaikille aisteille. Takkatuli on romanttinen, koska se rätisee, lämmittää, valaisee, tuoksuu ja tarvittaessa maistuukin. Jos pystyy täyttämään naisen aistit sopivilla aistiärsykkeillä, hän sulaa syliin kuin tina kauhaan – yllättäen ja pyytämättä.

Esimerkiksi lahjojen ostaminen naiselle on naurettavan helppoa vaikka moni muuta väittääkin. Täytyy vain vaivautua ottamaan selvää minkälaisista väreistä, mauista, tuoksuista, musiikista, materiaaleista ja muodoista nainen pitää. Naiset itse mieluusti ylläpitävät myyttiä, etteivät miehet osaa ostaa mieluisia lahjoja, koska nainen on liian suuri mysteeri ratkaistavaksi. Kun muistaa, että nainen on tunnemotivoitunut olento ja että tunteita synnyttävät pääasiassa erilaiset aistiärsykkeet, jää naisen mysteeristä varsin vähän ratkaisematonta jäljelle.

Todettakoon tässä, ettei koskettaminen ravintolassa tarkoita reiden hipelöimistä pöydän alla. Naisen täytyy antaa pitää kuvitelmansa, että koettu yhteys on henkistä ja viatonta. Jos nainen tekee itse aloitteen hipelöinnin suhteen, se on rohkeaa ja hauskaa. Miehen tekemänä liike on tökerö, vaikka mies muuten kiinnostaisikin. Odota sen sijaan, että nainen sanoo jotain sykähdyttävää ja laske sitten kätesi liikuttuneena hetkeksi hänen kämmenselälleen.

Vuoden vaihteen lähentyessä minuutti minuutilta päätin kokeille kepillä jäätä, vaikken vieläkään tiennyt, minkälaiset osakkeet minulla oli hallussani. Ehdotin, että lähtisimme torille katsomaan ilotulitusta ja Kukka-Maaria innostui ajatuksesta heti. Poistuimme ravintolasta ja nainen työnsi kätensä tiukasti kainalooni tarjotessani käsivartta.

– Harvoin tapaa miestä, jonka kanssa on näin mukava keskustella, Kukka-Maaria yllättäen avautui noustessamme portaita Vuorikadulle.

Yritin löytää lauseesta sarkasmia, mutta sitä ei kerta kaikkiaan ollut. Päätin lakata yrittää ymmärtämästä ja sen sijaan vain nauttia vuodenvaihteesta viehättävän ja kummallisen kosmetologin seurassa. Ilmassa tuoksui ruuti. Vuosi 2007 päättyi.

X