Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 3. Alku (onneksi) aina kankeaa (1/100)

Teksti: Teppo M

100N3Vuodessa on 52 viikkoa ja niistä olin tuhlannut jo melkein yhden. Mikäli pidän jossain vaiheessa viikon loman projektista, minulle jää 50 viikkoa. Siis kaksi naista viikkossa. Ajattelin asiaa tänään selvin päin ja luku alkoi tuntua isolta. Valittelin jo pelkän ajatuksen aiheuttamaa uupumusta puhelimitse R:lle, joka nauroi osanottavasti tilanteelleni.

Kerroin ostaneeni Alfan Romeon, jonka moottori kuulosti koneelta verratuna Audien ampiaissaoudiin. Tämä tieto sai R:n vakavoitumaan hieman.

Keskustelimme vedon ehdoista. Seksistä suoranaisesti maksaminen oli luonnollisesti pois laskuista, mutta mikä oli seksiä? Sormipillu nyt varmastikaan vielä ei, mutta entäpä reipashenkinen suihinotto? En osannut sanoa, koska en ole koskaan kokenut reipashenkistä suihinottoa. Vaimoni teki sen pyynnöstäni silloin tällöin samalla innokkuudella kuin minä silloin tällöin tamppasin matot hänen pyynnöstään. Osaston markkinointisihteeri taas teki sen innokkaasti, mutta jos nainen sammuu muna suussaan, toimenpidettä on vaikea kutsua reipashenkiseksi.

R oli sitä mieltä, että reipashenkinen suihinotto kelpaa kyllä. Jos saisin suurimman osan kalustani naisen sisään se laskettaisiin onnistumiseksi riippumatta käyttämästäni reitistä. Kuulemma näin. Hyvä minulle. Jos varsinaista kliimaksia ei vaadita, saattaisin edullisissa olosuhteissa kerätä vaikka kahden viikon pisteet yhdessä illassa. (Jos akti päättyy siemensyöksyyn, minusta on seuraavan kerran työntämään se ylipäänsä minkään sisään ehkä noin kahden vuorokauden kuluttua.)

En voisi mitenkään laskea sen varaan, että tosiaan kaataisin kaksi naista viikossa tasaisella suoritusnopeudella. Minun täytyisi pystyä välillä parempaan. Varasin siis samantien itselleni yhden Tukholman risteilyn ja pari Tallinnan risteilyä joulukuun alkuun viikonlopuille, jolloin arvelin pikkujoulukauden olevan huipussaan. Täytynee kysyä, jos R tahtoisi lähteä mukaan. Ellei minulla ole hyttitoveria, jonka saapumiseen vedota, minun on ehkä mahdotonta saada naisia tarpeeksi nopeasti ulos hytistäni.

Torstaiaamupäivällä koin edenneeni hienosti, mutta yhtä puuttui. Tulossarake näytti edelleen pelkkää nollaa. Katselin maisemahuoneeni ikkunasta kantakaupungin vilinää ja mietin kuinka päästä alkuun. Jokainen myyjä tietää, että vanhalle ja tyytyväiselle asiakkaalle on tolkuttoman paljon helpompaa myydä kuin uudelle prospektille. Ensimmäistä asiakastani olisi mahdoton löytää ja toinen ei ymmärtääkseni ole kovin tyytyväinen, mutta markkinointisihteeri saattaisi olla. Käskin sihteeriäni selvittämään missä yrityksessä ja asemassa rouva nykyisin työskenteli sekä hankkimaan minulle suoran numeron.

Sihteerini on paitsi hämmästyttävän kaunis nainen myös kohtalaisen pätevä, joten hän toi tarvitsemani tiedot minulle 20 minuutin kuluttua. Kiitin ja sihteerini hymyili minulle kauniisti. En voinut olla ajattelematta kannataisiko minun yrittää saada hänet mukaan projektiini. Kokemus olisi epäilemättä sieltä mieluisammasta päästä, mutta sihteerini saatttaisi kokea loukkaavana sen, etten haluaisi häntä uudestaan. Naisilla on taipumusta sellaiseen. Oletin, että tilanne saattaisi johtaa ammatillisesti kiusalliseen tilanteeseen ja päätin pidättäytyä.

Markkinointisihteeristä oli tullut markkinointipäällikkö. Esitin hämmästynyttä kun kävi ilmi, että tunsimme toisemme. Minähän olin vain etsinyt yrityksen X markkinoinnista vastaava henkilöä. Rouva markkinointipäällikkö kihersi, että sellaista jekkua se pieni maailma meille teettää. Ehdotin, että nauttisimme lounaan yhdessä keskustellen X:n markkinointistrategiasta ja yhteistyömahdollisuuksista. Markkinointipäällikkö jatkoi torilliselta ruokailevia puluja kuulostavaa kiherrystään ja vastasi kyllä.

Varasin lounaaseen kaksi tuntia, mikä riitti mainiosti. Ensimmäisen viisitoista minuuttia puhuimme työasioista ja toisen viisitoista muistelimme menneitä ammatillisesta näkökulmasta. Alkudrinkin, kahden viinilasillisen ja puolen tunnin jälkeen muistelimme menneitä epäammatillisesta näkökulmasta. Tunnin kuluttua olimme syöneet pääruoan, tilanneet jälkiruoat ja siirtyneet ravintolan inva-WC:hen parittelemaan. Nainen oli valmiiksi yhtä valmis kuin ennenkin, joten ehdimme takaisin pöytään juuri ennen jälkiruokaa.

Rouvan posket punoittivat kuin lumisodasta palaavalla pikkupojalla ja itsekin tunsin oloni melko miehekkääksi, sillä olin melko varma ettei markkinointipäällikön ollut tällä kertaa tarvinnut näytellä. Syötyämme harmittelin, ettei yritystemme yhteistyö nyt onnistuisikaan. Punaposkinen rouva näytti hämmentyneeltä. Selitin, että voisin joutua hallituksen taholta todella ikävään tilanteeseen, jos tekisin sopimuksen X:n kanssa nyt kun meillä oli seksisuhde. Markkinointipäällikkö hymyili kainosti kun lausuessani sanaa ”seksisuhde”. (Täytyy muistaa välttää sanaa ”suhde” jatkossa.)

Nainen sanoin ymmärtävänsä ja kosketti osaaottavasti kämmenselkääni. Hän oli selvästi otettu tosiasiasta, että olin pilannut itseltäni diilin pelkästään siksi, etten pystynyt vastustamaan eläimellistä himoani hänen persoonaansa ja vartaloaan kohtaan. (Tosiasiassa yritykseni hallitus kiittäisi minua hyvin tehdystä työstä jos hankisin meille asiakkaan ja hyvät sopimusehdot makaamalla vastapuolen kanssa.)

Palatessani taksilla toimistolle avasin tyhjän sivun kalenterini muistiinpanoista ja vedin yläkulmaan yhden viivan. Sivu näytti pelottavan tyhjältä, mutta toisaalta niinhän kaikki suuret asiat näyttävät aivan alussa. R saattaisi protestoida sitä, että markkinoipäällikkö oli vanha valloitus, mutta puhe oli vain sadasta eri naisesta vuoden sisällä. Olin toiminut täysin sääntöjen rajoissa.

X