Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 36. Koodi ja kunnia (23/100)

Teksti:
Teppo M
VC

Piti oikein tarkistaa asia ja niinhän se oli, että olin antanut Mintulle oman aliaksen jo aiemminkin. No, sellaista sattuu, mutta tuo tarkoitti samalla myös sitä, että olin tullut myös kysyneeksi Supernovan oikeaa nimeä aiemmin.

Minttu ei ilmeisesti ollut muistanut tuota itsekään, sillä en saanut asiasta korvilleni. Kun kuitenkin olin olettanut jättäneeni naisen kauan sitten lopullisesti taakseni, niin asioiden unohtelu lienee luonnollista, mutta vasta nyt tajusin, kuinka vähän todellakin muistin.

Päätin testata itseäni ja asetuin tyhjän paperiarkin eteen kirjoittaakseni ylös jokaisen talven aikana makaamani naisen. Nimiä nyt en tietenkään muistaisi, mutta kuinka monesta muistaisin edes jotain oleellista? Kävi ilmi, että hieman yli puolesta. Muistin parhaat ja muistin surkeimmat. Muistin hänet, joka pureskeli kynsiään ja hänet jonka hajuveden lemun tuulettaminen omista vaatteistani vei viikon. Muistin hänet, joka piereskeli unissaan ja muistin hänet, jonka kanssa nukahdimme molemmat kesken kaiken.

Moni tavallinen Tiina ja ihan kiva Kaisa oli kuitenkin kertakaikkiaan kadonnut tietoisuudestani. Toimiakseen muisti tarvitsee ankkurin ja paras mahdollinen ankkuri on voimakas tunnereaktio. Tunteen laadulla ei sinänsä ole väliä. Kuka rakasti tai vihasi historian opettajaansa tietää, kuka kuoli vuonna 1718 ja missä. Te muut ette. Muistamme hämmästyttävän tarkasti päiviä jolloin koimme poikkeuksellisen suurta häpeää, rakkautta, surua tai vihaa. Siksi nainen muistaa, mitä hänellä oli päällään sinä päivänä kun hän tapasi Miehen. Siksi mies ei muista edes minä vuonna se tapahtui.

Kun en kerran muista, minä en siis myöskään välittänyt. Tylyä ja totta.

Mintun ilmestyminen jälleen kuvioihin vatsa uhkaavasti pömpöllään sai kuitenkin minussakin aikaan tunnereaktion, joka todennäköisesti kaiversi muistiini jo jotain melko pysyviäkin jälkiä. Mitä enemmän asiaa ajattelin sitä vakuuttuneempi olin, etten ollut todellisuudessa kovin suuressa vaarassa, mutta ajatus omasta äpärästä aiheutti yllättävän monimuotoisia tunteita.

Seuraavana aamuna lupasin Mintulle etten missään tapauksessa rankaisisi häntä edes yrittämällä tehdä hänestä kunniallista naista, mutta jos testit todella osoittaisivat minut isäksi kantaisin toki oman osani vastuusta.

– Minä en halua olla yksin, Minttu tunnusti.
– No eikö se sinun miehesi ole ihan pätevä kumppani?
– Ei se halua enää nähdäkään minua.
– Tottakai haluaa! Miehet palaavat aina takaisin, jos nainen yhtään osaa asiansa, vakuutin.
– Paskapuhetta. Sinä yrität vain päästä minusta eroon.
– Totta kai minä yritän päästä sinusta eroon, mutta ei se muuta sitä, että minä olen oikeassa. Ensimmäinen nainen voittaa aina, jos vain onnistuu olemaan olematta kostonhaluinen ja katkera noita. Erityisesti nyt kun toista naista ei vielä edes ole.
– Mitä minun sitten pitäisi tehdä?
– Sinun pitää vain päästä miehestäsi helpon näköisesti yli. Alat tehdä muuttoa ja suhtaudut mieheesi koko ajan iloisesti, ystävällisesti ja toverillisesti. Äijäparka alkaa ruinata pipariasi viikon loppuun mennessä.

En tiedä ymmärsikö Minttu, mutta ainakin hän lähti tasapainoisemmassa tilassa kuin oli edellisenä iltana tullut.

Minä aloin viettää iltojani käymällä läpi vanhoja merkintöjäni. Osaksi siksi, että halusin ymmärtää, missä olin, mutta toisaalta siksi, että minulle annettu viehättävä kustannustoimittaja pyysi kovin kauniisti minua niin tekemään.

Ensimmäinen havainto on tietenkin se kylmä tosiasia, että koko projektini on matkalla kohti lähes täydellistä epäonnistumista. Mitä enemmän luin, sitä enemmän masennuin. Oliko ainoa syy kerätä näitä kokemuksia tosiaan vain se, että saattaisin lopussa sanoa itselleni edes yrittäneeni kaikkeni. Jonkin salakavalan salaliiton aikaansaannoksia lienee sekin, että nykyisin pidetään jotenkin miehekkäänä parhaansa yrittämistä. Tappion voi toki hyväksyä, mutta sitä ei pidä sietää ja aivan erityisesti tappiota tuottamaan tuskaa ei saa laimentaa sillä, että on muka tehnyt parhaansa. Vain tappion jättämä palohaava sielussa saa miehen tekemään seuraavalla kerralla vielä enemmän. Häviäjät tekevät parhaansa, voittajat ylittävät itsensä.

Ja siltikin kuulin tuon seireenin kuiskauksen korvissani jatkuvasti: ”Anna olla. Sinä olet tehnyt parhaasi. Kyllä se riittää.” Minä väitin vastaan, mutta en tehnyt mitään. Baareissa kiertäminen alkoi tuntua koko ajan vastenmielisemmältä. Huomasin jättäväni puolivalmiita kaatoja kesken pelkästä yleisestä vitutuksesta. Saatoin pyytää numeron ja sen saatuani vain unohtaa koko asian.

Sitten eräänä iltana tapahtui yllättävä käänne, kun R soitti ja kysyi olinko kuullut mitään hänen vaimostaan Kaisasta. Kysyin, oliko jotain erityistä syytä olettaa, että olisin.

– No, meillä oli vähän riitaa ja nyt se sitten lähti täältä ovet paukkuen eikä vastaa puhelimeen.
– Minä olen pahoillani, mutta miten…
– Sinä liityit siihen riidan aiheeseen, niin ajattelin jos Kaisa vaikka soittaa sinulle tai jotain.
– Ai? Ja se riidan aihe oli siis?
– Kaisa on saanut päähänsä, että minä petin sitä siellä pikkujouluristeilyllä ja minä käskin sen kysyä sinulta jos ei minua usko. Ja tuota… siinä sitten sanottiin kaikenlaista.
– Perkele. Miten se nyt enää sitä? Vanha juttu.
– Niin no… Tässä tulikin oikeastaan yksi uudempi juttu vähän aikaa sitten ja nyt se epäilee vanhojakin ja… No vittu, kai sinä tiedät minkälaista se on?
– Niin. Niinhän se on.

Lupasin kertoa, jos Kaisasta jotain kuuluisi. Asia oli vakava, sillä Kaisa ei varmasti ottaisi tuollaista uutista kevyesti. Sen verran naista toki minäkin tunsin. Myöhemmin illalla minä sitten kuulin Kaisasta, kun hän soitti minulle ilmeisen vauhdikkaassa nousuhumalassa.

– Tulisitko Teppo-kulta pelastamaan neidon pulasta? Kaisa liversi.

Paljastui, että Kaisan oli pulassa taksissa, jota hänelle ei nyt ollut varaa maksaa.

– Enhän minä nyt mitenkään voi tulla Tampereella sinua pelastamaan, minä selitin. – Soita R:lle, kyllä hän sinut pelastaa.
– En minä ole Tampereella, Tepposeni. Ja R saa minun puolestani muutenkin vetää käteensä. Tai vetäköön… vaikka… ihan mihin vaan haluaa.
– Vai niin. Missä sinä nyt sitten olet?
– Tässä sinun alaovellasi. Tule nyt kiltti tai joudun vielä maksamaan luonnossa.

Aina kun kuvittelee, etteivät naiset enää pääse yllättämään, niin sitten ne tekevät juuri sen. Kaisa istui todellakin alaoveni edessä odottavassa mustassa Tampereen taksimersussa. Menin juttelemaan kuskille, joka avasi ikkunan. Kaisa hörppi takapenkillä Fizzin Dryta ja vilkutteli minulle iloisesti.

– Rouva sanoi, että te maksaisitte, taksikuski ilmoitti.

Millä keinoilla Kaisa oli ylipäänsä saanut taksin ajamaan tänne asti oli arvoitus, varsinkin jos maksua oli lupailtu noinkin epämääräisesti. Ehkäpä kuskille oli tosiaan luvattu tarpeen vaatiessa maksu luonnossa.

– Jumalauta Kaisa, tämä on melkein kolme sataa! minä rääkäisin.
– Meidän piti käydä kaupan kautta ja siitä tuli vähän mutkaa. Älä nyt viitsi niuhottaa pienistä. Vähennät sen vaan siitä kymppitonnista, minkä se pettävä-sika-ihan-pian-ex-mieheni sulta on saamassa.

Meinasin pudottaa lompakon katuun säikähdyksestä. Mitä kaikkea R oli riidasta jättänyt minulle kertomatta? Mitä Kaisa ylipäänsä tiesi ja miksi? Asiat eivät kertakaikkiaan nyt menneet minun toivomallani tavalla. Aihetta ei nyt kuitenkaan voinut käsitelläkään, kun paikalla oli vieraita korvia, joten kaivoin luottokorttini esiin ja annoin sen kuskille höylättäväksi.

Pahoittelin kuljettajalle sitä, että hän joutuisi ajamaan kotiin pitkän matkan yötä vasten, mutta kuski iski minulle silmää ja sanoi tietävänsä hyvän yöpaikan. Ilmeisesti hän piti meitä jonkinlaisina liittolaisina kun kummallekin näytti olevan yöksi luvassa vierasta. Minä toivoin, että hän olisi erehtynyt ainakin toisen meistä suhteen.

Kun sitten lopulta sain Kaisan sisälle luokseni hän alkoi samantien kuulustella minua.

– Sano minulle, pettikö R minua siellä pikkujouluristeilyllä?
– Miksi sinä minulta tuollaista kysyt? Kysy mieheltäsi.
– Minä kysyin jo ja hän sanoo ettei pettänyt, mutta minä haluankin tietää, valehteleeko se kusipää. Taas.
– Mikä kumma saa sinut luulemaan, että mikäli R valehtelisi sinulle, minä en valehtelisi? Älä koskaan kysy minulta mitään sellaista.
– Ai? Miksi en? Kaisa kysyi uhmakkaasti.
– Koska voisit saada vain yhdenlaisen vastauksen. Jos se olisi samalla totuus, sinä et siitä hyötyisi koska et voisi siihen luottaa ja jos se olisi valhe niin me molemmat joutuisimme elämään sen ikävän tosiasian kanssa loppuelämämme. Ymmärrätkö?
– En.
– Huoh. No kysy sitten, mikä mieltä painaa.
– Pettikö R minua siellä laivalla?
– Ei pettänyt.
– Sinä valehtelet!
– Siinä näet.

Kaisa murjotti vähän aikaa ja minä mietin kuinka saisin ongittua tietooni, mitä Kaisa tietää vedosta ilman, että paljastaisin jotain sellaista, mitä hän ei vielä tiedä.

– Pane minua sitten! Samalla lailla kuin niitä sinun blogisi naisia, Kaisa hetken mietittyään julisti.

Ovelat tiedonurkkimismenetelmät sai siis unohtaa. Kaisa tiesi ilmeisesti kaiken, mitä tiedettävissä oli. Salaisuus vihaisen naisen hallussa on yhtä hyvässä turvassa kuin puolikas berliininmunkki kahvihuoneen pöydällä.

– Tietenkään minä en sinua pane, sanoin. – Mieti nyt vähän.
– Sinä tarvitset pisteitä, Teppo-kulta. Sinä etenet aivan liian hitaasti, Kaisa sanoi ja vaihtoi keimailuvaihteen päälle. – Ajattele nyt. Jos minä olen mukana listassa, ei R:n voitto enää merkitsisi mitään.

Jos nainen päättää kostaa, on kosto hirmuinen. Minua värisytti ajatella, kuinka julma Kaisan suunnitelma oli. Kiltin, kotihengetär Kaisan. Nainen on perimmiltään aina peto. Sitä paitsi logiikka oli sinänsä ihan pätevä. Jos yksi viidestäkymmenestä olisi R:n oma vaimo ei sillä olisi enää juurikaan merkitystä, että toiset viisikymmentä jäävät puuttumaan.

Kuitenkin Kaisan täytyi tietää, etten minä missään tapauksessa koskisi häneen. Ei Kaisa nyt perääntyisikään, mikäli minä suostuisin, mutta sisimmissään Kaisalla oli varmuus asiasta ja sitä rohkeammin hän siis saattoi osaansa esittää. Nainen tarvitsi hieman lisää viinaa, sohvan ja viltin, jonka jälkeen hän huomenna voisi todeta tehneensä parhaansa ja aloittaa sovinnon rakentamisen. Minä avasin meille viinipullon ja tekstasin R:lle, että Kaisa oli luonani tallessa ja R voisi tulla hänet seuraavana aamuna hakemaan.

X