Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 39. Tuulen tuomaa (25/99)

Teksti:
Teppo M
VC

Kesä – tuo projektini viimeinen oljenkorsi – on tullut kaupunkiin. Kuuma ja kaunis ilma näyttäisi todellakin saavan ihmisnaaraat tavallista anteliaammalle päälle, mutta miksi? On vaikea uskoa naisten valuvan kiimaa sen vuoksi, että me uljaat suomalaiset miehet paljastamme kaljaterasseilla anteliaasti ylävartalomme muhkeat muodot ja tungemme karvaisissa jaloissamme omaa pikku ekosysteemiään ylläpitävät keltaiset varpaankynnet virttyneisiin sandaaleihin. Naisten kengäthän parhaimmillaan myös kuulostavat seksikkäiltä, mutta kusiluikkareiden muovinen läpse tuskin tuottaa pariutumista edistäviä värinöitä.

Todellisuudessa kesän saantia parantava syy on tietenkin siinä, että naiset itse laittautuvat kesällä seksikkäästi. Seksikkyyden vaatimus on meidän miesten kannalta jotenkin onnekkaasti onnistuttu ulkoistamaan täysin naisten vastuulle. Nainen kiihottuu tuntiessaan itsensä seksikkääksi ja myös mies kiihottuu tuntiessaan naisen seksikkääksi. Tästä syystä miehet voivat ottaa pohjia ja pelata pokeria sinä aikana, kun naiset sivelevät naamansa kaiken sen tökötin, mitä niihin nyt sitten onkin tapana sivellä, ennen kuin kasvoja voi mennä julkisesti terassille marinoimaan auringonvalon, tupakan ja lämpimän, siideriksi kutsutun limuviinan hellävaraisella yhdistelmällä.

Jos nainen ei koe itseään seksikkääksi ja komea mies tekee aloitteen, hän menee lukkoon ja ajaa miehen tiehensä. Jos mies ei koe itseään seksikkääksi ja kaunis nainen tekee aloitteen, mies tuulettaa, heittää kavereille yläfemman ja käy hoitamassa homman kotiin nopeammin kuin nainen ehtii sanoa: ”minä en kyllä yleensä ole mikään helppo nakki”.

Naisen kaatamisessa tärkein askel onkin saada nainen vakuuttumaan siitä, että hän on seksikäs. Koska epäaitous paistaa kauas, miehen olisi myös syytä olla tätä mieltä, joten aivan ensin naisen on vakuutettava mies siitä, että nainen on seksikäs.

– Ahaa. Siis eräänlainen muna-kana-ongelma, sanoi naapurini Susanna kun esitin hänelle muinoin tämän teorian.
– No ei todellakaan. Muna-kana-ongelmahan on täysin triviaali kysymys, joka tuottaa ongelmia lähinnä niillä ihmisille joille pienikin älyllinen ponnistelu aiheuttaa päänsärkyä.
– Häh?

Naiset eivät pidä siitä, että heidän osoittaa olevan väärässä ja minä taas pidän siitä, että saan osoitettua olevani oikeassa. Toisaalta omaan mukavuuteeni vaikuttaa yleensä ratkaisevalla tavalla se, kuinka hyvällä tuulella kulloinkin lähimpänä oleva nainen sattuu olemaan. Tämä ristiriita on ollut minulle aina suuri henkilökohtainen ongelma.

– Jos katsotaan todistetuksi, että kanat, kuten kaikki muutkin linnut, ovat kehittyneet eläinlajeista, jotka lisääntyivät munimalla jo satoja miljoonia vuosia ennen ensimmäistä kanaa, on selvää että ensimmäinen kana on kuoriutunut munasta aivan samoin kuin tuhannet esikanaesiäitimuotonsakin.
– Sinä olet joskus niin rasittava, Susanna vastasi
– Ainoa todellinen ongelma on lingvistinen kysymys siitä, tarkoitetaanko kananmunalla munaa, jonka on muninut kana vain munaa, josta kuoriutuu kana. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että genetiivi ”kanan” viittaa munan munineeseen kanaan eikä munasta kuoriutuvaan kananpoikaan.
– Oikeastaan sinä olet lähes aina rasittava.
– Tietysti kreationistit näkevät asian toisin päin, mutta senkin hölynpölyn puitteissa kysymykseen on joka tapauksessa täysin yksiselitteinen vastaus…
– Sitä paitsi sinä ärsytät lukijoitasi tällaisella täysin irrallisella dialogilla!

Kesän stimuloiva vaikutus tuntuisi siis auttavan naisen seksuaalisuuden kokemisen itseään ruokkivan kierteen käynnistämisessä, mikä taas johtaa parhaimmillaan kevytmieliseen (kuka helvetti keksi ladata näin kauniiseen sanaan negatiivista painolastia?) käyttäytymiseen. Vaikka ohuessa paidassa törröttävien tissien suoranainen tuijottaminen onkin hieman tökeröä, olisi niiden täysin huomiotta jättäminenkin epäkohteliasta ja sitä paitsi lähes yhtä osoittelevaa kuin niiden tuijottaminenkin.

Ensimmäinen aurinkoinen kesäpäivä paljasti valitettavasti varustelussani merkittäviä puutteita. Alfa on kaunis auto ja miellyttävä ajaa maantiellä, mutta Helsingin rantabulevardeilla sillä ei sittenkään tee juuri mitään. Viereen kun tällää aina joku nousukas Maseratilla tai Lamborghinilla ja vie meiltä köyhiltä kaikki mahdollisuudet päteä prässätyn pellin kilohinnalla. Toisaalta jos Kaivopuistoon on vain muutaman korttelin kävelymatka, autosta on saatava ainakin katto alas, jotta sen näytille ajamisessa ylipäänsä on mitään järkeä.

Toukokuun ensimmäiseksi kesäpäiväksi itsevaltaisin valtuuksin julistamanani päivänä minä siis yritin muuten vain näyttää isomunaiselta mieheltä istuessani Karusellin terassilla katselemassa purjeveneitä ja naisia. Ilma oli vielä sen verran viileä, että naisten oli tehtävä valintoja näyttävyyden ja lämpimyyden välillä. Jälleen kerran suomen kansa osoitti järkähtämätöntä käytännöllisyyttä äänestämällä noin 90-10 enemmistöllä lämpimyyden puolesta. Voih! Mitä mies tekee aurinkolaseilla, jos niiden eteen ei kateta mitään tirkisteltävää?

Reunapöydässä istui nuori pariskunta. Mies oli naista pienempi, joi jääteen näköistä juomaa pillillä, nautti auringonpaisteesta ja hymyili paljon. Naisella oli edessään kahvi, jota hän ei juurikaan ehtinyt nauttia, koska puhui koko ajan. Mies näytti niin elämäänsä tyytyväiseltä, että oli selvästi löytänyt oman onnellisen soppensa maailmassa. Hän ei kuunnellut sanaakaan naisen vuodatuksesta, mutta nyökytteli osaaottavasti asiallisin väliajoin.

Niin nuoria ihmisiä. Niin kaunis päivä. Niin otollinen hetki rakentaa muisto. Kymmenen vuoden päästä joku kaltaiseni paskiainen kutsuisi naista seikkailuun ja nainen löytäisi itsestään jotain sellaista, jonka olemassaolosta ei vielä ole tietoinen. Eläimellisen tarpeen saada munaa. Toivoin olevani väärässä. Ehkä nainen muistaisi silloin tämän päivän ja sanoisi ei? Niinkin voi käydä. Joskus. Uskoisin.

Kävin jonottamassa itselleni uuden tuopin ja palatessani takaisin pöydässäni istui noin itseni ikäinen nainen ruutumekko päällään ja kesakoita kasvoissaan. Olin jo ajatellut pitää tämänkin päivän lomaa, mutta pakko kai tämä oli tarkistaa. Nainenhan oli siinä kuin minua odottamassa.

– Anteeksi, en haluaisi tunkeilla, mutta kun istuin tässä jo aiemmin… selitin istuessani pöytään.
– Oh, minä voin kyllä siirtyä sitten.
– Jäisit toki pitämään yksinäiselle miehelle seuraa, vastasin.

Naisen kaataminen ympäristöstä, joka ei ole sitä varten suunniteltu on lähes mahdotonta, koska nainen ei ole valmiiksi oikeassa mielentilassa. Pidemmälle tähtäävä suhde voi sen sijaan toki alkaa missä vain ja yleensä alkaakin. Samasta syystä housuihin pukeutunut nainen on aina vaikeampi kaataa kuin mekkoon laittautunut. Koko pointtihan naisissa on kuitenkin se, että he eivät ole miehiä. Se tosiasia tekee heistä vaikeammin ymmärrettäviä ja vaikeampia käsitellä, mutta samalla myös valtavan kiinnostavia. Mitä selvemmin nainen tuo ei-miehuuttaan ilmi sitä stimuloivampana tuo ei-niin-kovin-pieni ero näyttäytyy molemmille osapuolille.

Loppujen lopuksi suuri osa biologisen elämämme mielekkyydestä perustuu sukupuolisten erojen aikaansaamaan jännitteeseen ja dynamiikkaan. Tasapäistävä tasa-arvokulttuuri vie pois meiltä paitsi yhden oleellisimmista tavoista hahmottaa oma persoonamme, myös yhden kaikkien hauskimmista syistä elää. Todennäköisesti lähimenneisyydessä maassamme rajusti kasvanut masentuneisuus johtuu ainakin osittain naisten housujen käytön lisääntymisestä. Yhteiskunnalle tästä maksettavaksi tulevaa laskua on lähes mahdotonta edes arvioida.

Jos siis ette minun mielikseni, niin pukeutukaa, rakkaat sisaret, edes kansakuntamme mielenterveystyön vuoksi niin, että tuotte naisen vartalon parhaat puolet ylpeästi esiin! Talvisodan hengessä ja niin pois päin.

Vaikka Karusellin terassi ei siis paikkana välttämättä ollut kaikkein otollisin, niin ruutumekko kuitenkin teki selväksi sen, että meitä oli siinä samassa pöydässä auringonpaisteesta nauttimassa mies ja nainen. Mies ja nainen kahdestaan samassa tilassa on kautta ihmiskunnan historian muodostanut aina ilmaa sähköistävän option.

Vauhtiin päästyämme puhuminen tuntui helpolta ja silmiin katsominen myös. Tasaisin väliajoin nainen käänsi katseensa häveliään viekoittelevasti pois, vain nostaakseen sen taas hetken päästä uudelleen silmiini. Joka kierroksella katseen intensiteetti nousi hieman. Naisen täytyi tuntea ihollaan ohuen kankaan kevyt kosketus sekä mekon alla yhä syvemmälle sinnikkäästi pyrkivä hieman suolainen tuuli. Aivan samoin hän tiesi, että myös minun katseeni ja sormeni himosivat sitä samaa ihoa, jonka erotti muusta maailmasta toistaiseksi vain tuo millimetrinkymmenesosan paksuinen puuvillakerros.

Arvioin, että olisi kuitenkin parasta lähteä ennen kuin taika saavuttaisi huippunsa ja pyytää puhelinnumero. On aina parempi jättää nainen haluamaan lisää kuin löytää seinä, jonka yli nainen ei halua sinua päästää. Toinen, suunniteltu tapaaminen terassilla kun olisi jo lähes lupaus seksistä.

– Tuota… kun minä olen kyllä oikeastaan varattu, nainen vastasi hieman epävarmasti.

Se ei ollut kunnollinen kielto. Se oli veruke, joka heitettiin murrettavaksi. Nainen olisi ympäripuhuttavissa, mutta se työ oli ensin tehtävä. Minun vain pitäisi kantaa osani synnistä. Muistutin itselleni, ettei pettäminen ole koskaan ongelma vaan vain oire ongelmista, joihin kolmannella pyörällä ei ole mitään osuutta. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun ongelmiani.

Jääteemies naisensa kanssa oli lähdössä ja heidän noustessaan ylös huomasin jääteemiehen naisen olevan raskaana. Pieni mies vaikutti niin typerän onnelliselta. Hän nautti hetkestä, mutta vain koska luuli sen kestävän ikuisesti. Helvetti!

– No, eihän sille sitten mitään voi, minä sanoin ja marssin heikkouttani vihaten pois.

X