Annan näköislehti Vivan näköislehti Uutiskirje
Tilaa Lehti
Kirjaudu
Tilaa
Kirjaudu
Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 44. Mistä tunnet sä ystävän? (30/99)

Teksti:
Teppo M
VC

Lauluntekijöillä on aivan kohtuuton valta siinä, että tarttuvan sointukuvion ja sattuvien riimien avulla he voivat saada kansakunnan uskomaan lähes kuinka tolkuttoman väitteen tahansa. Niin kuin nyt esimerkiksi sen, että todellinen ystävyys paljastuisi maallisen taipaleemme myrskyissä ja vastoinkäymisissä. Ystäväksi tekeytyminen hieman itseään rumemmalle, köyhemmälle ja epäonnekkaammallehan on helppoakin helpompaa ja hyvin suosittu harrastus. Mikäpä sen paremmin korostaisi omaa erinomaisuutta ja saisi oman lähes yhtä surkean elämän vaikuttamaan loistokkaalta kuin epäonnisen ystävän murheisiin osaa ottaminen. Lisäämällä taikinaan yhden talven ajan puolet petäjäistä saat itsellesi naapurin, jolla on moraalinen velvollisuus uudestaan ja uudestaan, aina yhtä kiinnostuneen oloisena kuunnella kutkuttavan jännittävää kertomustasi siitä kuinka kerran melkein voitit Ässäarvan lisäarvonnassa Nissan Micran.

Suurin osa ystävyyssuhteista on eriasteisia tukiryhmäverkkoja, joiden olemassaolo perustuu sosiaaliseen tarpeeseen yhdessä halveksia menestyneempien ihmisten saavutuksia. Niinpä todellinen ystävyys mitataankin menestyksen hetkelle, kun yksi joukosta onnistuu saavuttamaan sen, mitä kaikki ovat kaiken aikaa salaa itselleen halunneet. Vanhojen piikojen yhteisö karkoittaa joukostaan miehen itselleen löytäneen sisaren yhtä varmasti kuin lottomiljonääri savustetaan kantakapakastaan ja nälkätaiteilijat alkavat halveksia kaupallisen menestyksen löytänyttä toveriaan.

Jos et usko, kokeile itse. Tarvitset ystävän, sekuntikellon, ruutupaperia ja kynän. Suosittelen lyijykynää, mustekynistä ei kenttäolosuhteissa ole kuin harmia. Kerro ystävällesi normaalin jutustelun lomassa omasta elämästäsi sekä onnellisia menestystarinoita että ikäviä takaiskuja ja ota samalla aikaa, kuinka kauan hän jaksaa kuunnella, ennekuin keskeyttää sinut ja aloittaa oman vuodatuksensa. Materiaalia kannattaa toki kerätä useammasta ystävästä, jolloin pystyt samalla luomaan heistä näppärät profiilit vaikkapa taulukkolaskentakäppyröinä. Älä huijaa itseäsi selittelemällä tuloksia empatiaksi. Huonoja pisteitä saavat ystävät rypevät lähimmäistensä epäonnessa ja ehdollistavat sinua näkemään oman elämäsi negatiivisessa valossa palkitsemalla ystävyydellä sen, että alennat itseäsi verbaalisesti.

Vaikka tällaiset tutkimukset tuottavatkin äärettömän arvokasta tietoa tutkimuksen kohteina olleille henkilöille, he eivät välttämättä osaa arvostaa sitä, että raportoit heille tuloksista. Tein itse muinoin puolen vuoden mittaisen huolellisen tutkimuksen vaimoni käyttäytymisestä. Arvioin joka aamu ja ilta hänen mielialansa, laskin päivän aikana kuulemani kirosanat sekä riitamme (jaoteltuina torailuihin, kinoihin, riitoihin sekä käsittämättömiin raivokohtauksiin) ja vertasin tätä dataa häneen kuukausikiertoonsa sekä yhdyntätiheyteemme. Puolueettomuuden nimissä vertasin aineistoa myös kotiimme kannetun naisten lehden horoskooppiin. Kävi ilmi, että kierron puolivaiheissa ja tyydytettynä vaimoni oli paljon miellyttävämpi ihminen kuin kierron vaihtuessa ja/tai puutteessa ollessaan. Horoskoopilla taas ei voitu osoittaa olevan yhteyttä kohdehenkilön miellyttävyyteen.

Julkaisin raporttini kaukonäköisesti kierron keskivaiheilla ja kymmenisen minuuttia viimeisimmän yhdynnän jälkeen, mutta nämäkään varotoimenpiteet eivät estäneet täysin irrationaalista raivonpuuskaa. Viikkohoroskooppi tosin oli kaukonäköisesti juuri silloin ennustanut, että vaimoni saisi kuulla läheisestä ihmisestä jotain sellaista, mitä hän ei haluaisi tietää.

Kun sitten poimin pari viikkoa sitten heinäkuisena perjantaina ex-vaimoni Alfan kyytiin Soukan ostarilta, käyttäytyi hän minua kohtaan niin ystävällisesti, että joko tähdet, kuukausikierto tai saksan lehtorin suoritukset olivat minulle edulliset. Mahdollisesti jopa kaikki kolme yhtä aikaa.

– Kiva tämä sinun Alfa Romeosi, vaimo sanoi ja siveli kädellään viekoittelevasti kojetaulun pintaa. – Jaa… Vai niin, minä yskäisin. Vaimo siis tiesi, mutta olinhan jo alkanut tottua siihen, että kaikki tietävät.
– Sinä olet kauhea pieni valehtelija.
– ”Kun tahtoo olla sukkela, tulee helposti vähän valehdelleeksi.”
– Ketä se oli?
– Saint-Exuperya.

Olimme matkalla R:n ja Kaisan kesämökillä perinteisesti pidettyä kesäviikonloppua. R:t olivat ratkaisseet eromme aiheuttaman valintaongelman kutsumalla molemmat eikä kumpikaan meistä halunnut väistää toisen hyväksi.

Tiedän, mitä ajattelette. Jos eronnut pariskunta pystyy olemaan samassa tilassa hyppäämättä toisten kurkkuun he todennäköisesti haluaisivat naida toisiaan, jos se vain säädyllisyyden vaatimusten puitteissa mitenkään on mahdollista. (Ja mikäli he hyppäävät toistensa kurkkuun on aivan varmaa, että he haluaisivat, eivätkä sitä paitsi ole mitenkään turhan tarkkoja säädyllisyyden suhteen.) Ja niinhän se tietysti onkin. Niin väljähtynyttä kuin avioseksi voikin olla, muuttuu se kiellettynä yhtäkkiä hyvin kiinnostavaksi. Rakastajan pettäminen aviopuolison kanssa on melkeinpä jännittävämpää kuin toisinpäin, kun jotain hyvin tavallista muuttuukin kieroutuneeksi. Vähän kuin panisi kumisaappaat jalassa.

Mökkeily on tärkeä osa suomalaisen miehen identiteettiä luultavasti siksi, että vain siellä mies saa edes vielä hetkellisesti olla mies ja aivan luvan kanssa. Kaiken tasa-arvotouhun sokaisema siskokin muistaa yhtäkkiä oikeastaan pitävänsä tiskaamisesta, kun nousee esiin kysymys siitä, kuka häätää kuistille asettuneen ampiaisyhteiskunnan tai tyhjentää paskahuussin.

Talotehtaiden ja feministien salaliiton sitkeän toiminnan ansiosta tämä viimeinenkin turvasatama alkaa tosin olla yhä harvinaisempi näky. Naistenlehtien ohjeiden mukaisesti vesivessoilla, kauko-ohjattavilla sähkösaunoilla ja puupellettilämmittimillä pilatuissa kakkoskodeissa mies ei enää pääse pakoon perheen kanssa vietettävää laatuaikaan juuri muuten, kuin ajelemalla päältäajettavalla ruohonleikkurillaan sitä järven ja huvilan välistä puolen hehtaarin krikettikenttää edestakaisin. Luultavasti surullisempiakin näkyjä on, mutten juuri nyt keksi sellaista.

R:n mökki sentään on aito miesten toimintaratana asiansa ajava loma-asunto. Siellä kokoontuessamme ohjelma menee suurin piirtein niin, että miehet lähtevät ensin Busterilla järvelle hankkimaan koko porukalle ruokaa. (Anna miehelle kala ja hän elää päivän – opeta hänet kalastamaan ja hän katoaa päiväksi järvelle juomaan kaljaa.) Palattuamme laitamme tulen grilliin, juomme kaljaa ja vahdimme hiilloksen kehittymistä, jonka jälkeen nostelemme grilliin kaiken sen, minkä naiset keittiöstä kantavat. Tämän jälkeen miehet laittavat tulen saunaan, juovat kaljaa ja vahtivat, että sauna lämpiää asianmukaisesti. Järjestys voi toki jonkin verran myös vaihdella. Naisten saunavuoron aikana ehtii juoda kaksi olutta.

Sitä mitä naiset päivän aikana tekevät, minä en tiedä. Tuskin mitään oleellista, sillä miehethän tekevät kaiken työn. Luultavasti puuhailevat joidenkin pienten askareiden parissa, katselevat lasten vallatonta leikkiä järvessä sekä läheisillä kallioilla ja ihastelevat kuinka nuorekkailta ja seksikkäiltä me miehet näytämmekään ilman paitaa.

On tapana väittää, että menestyneillä ihmisillä nousee kusi päähän, he muuttuvat sietämättömäksi seuraksi ja alkavat vältellä vanhoja ystäviään. Tämä ei ole totta. Ystäväpiirissä on tapana keskustella omasta arkisesta kokemuspiiristä, mutta menestyksen hetkellä tätä ei sallita, sillä arkiset kokemukset muuttuvat kateellisten korvissa itseriittoiseksi kehuskeluksi. Kotikonnuilleen palaava ydinfyysikko, läänintaiteilija, miss universum tai nettimiljonääri joutuu aktiivisesti keskittymään puhuakseen vain sallituista aiheista. Tästä ei kuitenkaan saa jäädä kiinni, sillä sitäkin pidetään merkkinä ylimielisyydestä. Missit jättävät poikaystävänsä yksinkertaisesti siksi, etteivät he enää pysty sanomaan näille mitään.

En muista enää mitä minä sanoin vilvoitellessamme terassilla, mutta R:n vastauksen muistan.
– Jumalauta, että sä olet nykyään täynnä itseäsi!
– Häh?
– Ei sua jaksa vittu kuunnella enää.
– Koska mä puhuin itsestäni? Vai mitä sä yrität selittää?
– Niin! Sä puhut vain itsestäsi ja siitä kuinka erinomainen olet.
– Mutta ainahan mä olen niin tehnyt! Ja jokainen terve ihminen puhuu mieluiten itsestään. Mitä vittua sä nyt sekoilet!
– Anna olla. En mä jaksa selittää.
– Ihan kuule saatanan varmasti selität, jos alat jotain vihjailla.
– Ihan hyvin tiedät vitun paskantärkeä julkkis, mistä puhun, R alkoi kiehua.
– Oi jumalauta, että sä oot köyhä. En mä ole yhtään mitään ja jätkä jaksaa silti kadehtia.
– No just! Ihan varmaa joo! Kadehan minä! Vedä vaan toi kortti, sillähän siitä pääset.

Huutaminen oli houkutellut naiset paikalle. Kaisa yritti tulla väliin ja rauhoitella R:ää, mikä tietysti hermostutti häntä entisestään. Oma vaimoni kai muisti ettei hänellä ole enää minuun vastaavaa auktoriteettia ja pysytteli kauempana.

– Älä saatana tuu holhoomaan, R tiuski Kaisalle ja minä aloin nauraa.
– Mun olisi silloin pitänyt höylätä tota sun muijaas, niin sulla olisi joku kunnon syy…

En ole aivan varma missä järjestyksessä asiat etenivät, mutta hetken kuluttua pyörimme R:n kanssa alastomana maassa. Tappelu päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, sillä pyörähdimme suoraan Kaisan ruusu- tai mihin lie puskaan ja saimme ihomme täyteen piikkejä. Alastomana ruusupuskaan putoamisella on hieman päätä selventävä vaikutus ja seisoimme nyt muutaman metrin päässä toisistamme kiroten ja ehkä hieman nolona tilanteesta. R nappasi pyyhkeensä maasta, kietoi sen ympärilleen ja marssi suoraan metsään sanomatta kenellekään sanaakaan.

Naiset katselivat minua paikalleen jähmettyneinä aivan kuin olisivat purskahtamaisillaan nauruun, mutta eivät vielä uskaltaneet.

– No naurakaa nyt vaan. Vittu miehet pensaassa. Ei ole mitään hauskempaa varmaan keksittykään.
– Ei meitä naurata, Kaisa valehteli ja naiset katosivat saman tien sisälle tirskumaan.

Minä kävin uimassa ja laitoin itselleni pedin saunatupaan. Kunhan saisin nukuttua pahimmat höyryt päästäni, lähtisin ajamaan kotiin. Viikonloppu oli totaalisen pilalla.

Yö oli ehtinyt jo hämärtyä kun havahduin siihen, että ex-vaimoni kömpi sisään.
– Saanko tulla sun viereen nukkumaan? nainen kysyi.
– Miksi?
– No mä vaan kysyin. Ei tarttis tehdä eri sänkyä. Ainahan me tässä ollaan nukuttu.
– Senkun, minä sanoin, väistin hieman, käännyin seinään päin ja yritin saada unesta jälleen kiinni.

Nainen riisutui, ryömi peiton alle ja tuhisi siinä hetken aikaa.

– Mä en ole koskaan nähnyt sua tappelemassa aiemmin, hän kuiskasi korvaani.
– En minäkään.
– Sä olit kyllä aika äijä siellä puskassa.

Käännyin lopulta ja avasin silmäni.
– Mitä sä nyt oikein haluat, kysyin. – Että mä panen sua? Vai mitä toi nyt oikein on?
– Entäs jos haluankin?
– Saatana sun kanssa… Ei tipu. Nyt nukutaan.
– Olenko mä niin vastenmielinen? Mitä? Kaikkia muita panet, kuka vaan antaa! Olenko mä niin läski ja ruma ettei mua voi? Susta on tosiaan tullut ylpeä diiva!
– Hyvää yötä, minä vastasin, käänsin kylkeä ja suljin silmäni.

Nainen nyyhkytti ensin hetken, tempaisi sitten peiton pois päältään ja marssi ulos. Minä en saanut ex-vaimon kosketusta pois mielestäni ja uni oli kadonnut jonnekin kauas. Olinko tullut järkiini vai hulluksi? Yhtäkkiä muistin vain kaikki parhaat hetkemme eikä erektio antanut minulle mitään mahdollisuuksia nukahtaa. Teki mieli potkia jotain, mutta tyydyin vetämään käteen.
Suosittelemme

Salaperäisestä leikkauksesta toipuva prinsessa Catherine on aina voinut luottaa perheensä tukeen

Suosittelemme

X