100 Naista: 47. Finale: Amoroso (ma non troppo)
”Roisto, tässä on ilmankostuttimesi. Minä olen lähtenyt. Olen lähtenyt ikuisiksi ajoiksi, senkin retku! Kun tunnet itsesi yksinäiseksi voit runkata näihin [pikku]housuihin. Lydia” – C. Bukowski.
Lydian jäähyväiskirje on mielestäni maailmankirjallisuuden kauneimpia hyvästejä. Se on todellinen romaanin sisään piilotettu runo. Tietokoneeni näytöllä se muodostaa kaksi riviä ja yhden rivienvälin. Rivit ovat herkkiä, eroottisia ja aitoja. Rivien välissä on se, mitä minä kuvittelen ymmärtäväni rakkaudesta. Astrid Lindgren muotoilee saman asian näin: ”Jospa te nyt menisitte kotiinne […], sillä jollette mene kotiin, ette voi tulla takaisin. Ja se olisi vahinko.”
Koska en osaa tiivistää ajatuksiani suuren esikuvieni lailla, saatte tyytyä pidempään ja sekavampaan versioon, mutta hyvästit nämä nyt joka tapauksessa ovat. Lohdutukseksi voin kuitenkin vihjata heille, joiden äidinkielen opettaja ei muistanut lisätä Bukowskia ja Lindgreniä pakollisten luettavien listalle, että Lydia tuli takaisin aivan kuten Tommi ja Annikakin. Panemisesta ja kaatamisesta olen sanonut sen, mitä minulla on aiheeseen annettavaa ja valitettavasti paljon enemmänkin, mutta projektista seuranneet spin offit pitänevät huolen siitä, ettei Teppo M sittenkään aivan kokonaan katoa. Ehkä.
Blogini alkoi alunperin sanalla ”Minä”, mikä on aina hyvä ja rohkea tapa aloittaa. Kun sain mahdollisuuden uuteen aloitukseen, käytin sen tietenkin hyväkseni ja aloitin kirjani sanalla ”Äiti”, mikä lienee ainoa vielä ”minääkin” parempi valinta ensimmäiseksi sanaksi. Kirjani muissa sanoissa saattaa paikoitellen olla parannettavaakin, mutta ensimmäiseen sanaan asti se on ehdotonta maailmankirjallisuuden huippua. Kahden kiistämättä nerokkaan aloituksen jälkeen olenkin kokenut suurta painetta blogini viimeistä sanaa kohtaan. Viimeinen luku ilmestyy nyt noin viikon myöhässä pääasiassa juuri siksi että pelkäsin viimeisen sanan kohtaamista. Kaiken kaikkiaan luulen, että sain sen lopulta oikein.
Haluan esittää nöyrän ja sydämellinen kiitokseni kaikille lukijoilleni ja aivan erityisesti niille uskollisille sieluille teistä, jotka olette jaksaneet matkassani alusta asti tuotosteni vaihtelevasta laadusta ja vähintäänkin satunnaisesta julkaisutahdistani huolimatta. Laittakaapa kaikkein pisimpään mukana olleet yhteystietonne osoitteeseeni teppom (at) suomi24.fi, niin laitan nopeimmille tai onnekkaimmille vapaakappaleen kirjastani konkreettiseksi kiitokseksi. (20 tuntia myöhemmin: Arvon lahjuskirjat (8 kpl) ensimmäisen sadan ilmoittautuneen kesken, mikä luku tuli täyteen puolessa vuorokaudessa. Palautetta saa toki lähettää edelleenkin, vaikken voi valitettavasti mitenkään luvata vastata kaikille henkilökohtaisesti.)
Olen lukenut kaikki saamani kommentit, vaikka en juuri keskusteluun osallistunutkaan. Uskon hiljaisuuden olleen oikea ratkaisu, sillä jokaisen lukijan tuomio tekstistäni on oikea ja jokainen yritys selittää tarkoituksiani olisi siten ollut väkivaltaa jonkun toisen tulkintaa vastaan. Kaikesta vuoden aikana tapahtuneesta olen kaikkein ylpein siitä, kuinka aktiivista ja värikästä keskustelua olen blogiini saanut. Negatiivinenkin palaute on mahdollisuus, joka on voitava ottaa vastaan, mutta luonnollisesti olen erityisen kiitollinen siitä valtavasta, paikoin ylitsevuotavan positiivisesta kannustuksesta, jonka loisteessa olen saanut kylminä öinä kirjoittaessani sieluani lämmitellä. Sellaisen palautteen vastaanottaminen on harvinaislaatuinen etuoikeus ja mitä todennäköisimmin myös ainutkertainen kokemus.
Vaikka paljon tapahtuneesta jääkin kertomatta, niin muutama jälkikertomuksen kaltainen episodi minun on kuitenkin vielä kanssanne jaettava: Minun olisi kuulunut saada Lydian kirje Susannalta sinä iltana, kun hän vaati selittämään, mistä minun elämässäni oikein oli kyse. Se olisi ollut draamallisesti hieno käänne, johon koko blogin olisi voinut päättää. Susanna tivasi, miksi minä tarkoituksellisesti ja toistuvasti kiusasin häntä kuljettamalla öisin luokseni vieraita naisia hänen ovisilmänsä ohi? Jos olin seksiaddikti, miksi en sitten käynyt naimassa häntä useammin? Sain kuulla olevani nälkäisen neekerilapsen avuttomien silmien alla rasvaisia hampurilaisia ahnehtiva lihava, valkoinen, länsimainen paska.
Kuinka moni pystyy muuttamaan henkilökohtaisen kriisin globalisaatiopoliittiseksi kannanotoksi yhtä sulavasti kesken negatiivisen tunnereaktion? Sellaista ei voi olla ihailematta. Kun naisella on paha olla, hänellä ei yleensä riitä sosiaalista omatuntoa edes viereisen kassajonon ihmisten armahtamiseksi oman tuskansa parahduksilta. Yritin selittää jotain vedonlyönnistä, mutta Susanna keskeytti minut paljastamalla jotain, mitä en ollut tiennyt.
– Minä sentään hylkäsin hyvän ja kunnollisen miehen vain sinun vuoksesi! Susanna huusi.
– Enhän minä ole pyytänyt sinua tekemään mitään sellaista, vastasin.
– Et tietenkään ole! Ethän sinä paska koskaan pyydä mitään! Pyytäisit! Vihjaiset edes, että tarvitset minulta jotain!
Olin ymmälläni.
– Jos se toinen mies olisi antanut enemmän, miksi et ottanut häntä? Millä lailla tämäkin voi muka olla minun vikani?
– Typerä idiootti! Koska minä rakastan sinua!
Siinä se nyt oli. Se oli sanottu ja mitä sellaiseen voi vastata, jos uskoo oppineensa rakkauden Bukowskilta? Niinkö? Rakastat? Ajatella. Tosi… hieno homma… Minä en sanonut mitään. Susanna tuijotti minua hetken ja syöksyi sitten ulos asunnostani yrittäen paiskata oven mennessään kiinni (mikä ei onnistu asunnossani yleisesti vallitsevan ylipaineen johdosta). Huusin hänen peräänsä rappukäytävään, että ulko-oveani on turha paiskoa asuntoni mikroilmastoon johtuvista syistä, joita hän ei koskaan voisi ymmärtää. Olin hyvin ylpeä siitä, että sain riidan viimeisen sanan, joka vielä kaiken lisäksi oli henkistä kypsyyttä ja luonnontieteellistä älykkyyttäni hienovaraisesti korostava.
Minulta on kysytty ylinumeroituva määrä kertoja rakkaudesta ja Susannan draamallisesta roolista elämässäni. Minä olen vastannut joka kerta etten tiedä, mutta se ei ole totuus.
Ihminen on valintojensa summa. Meillä on käytössämme rajallinen aika ja äärettömät mahdollisuudet. Valitsemalla sen kourallisen tekoja, mitä ehdimme elettäväksemme saadussa silmänräpäyksessä todeksi muuttaa, määrittelemme sen mitä olemme. Valitsemillamme teoilla luomme itsemme. Niin puhui (mm.) Zarathustra ja oli tietenkin oikeassa. Mielen puolustusmekanismimme toki tekevät parhaamme vietelläkseen meidät uskomaan toisin. Olemme mielestämme urheilullisia vaikkemme urheile, suoria ja rehellisiä vaikka puhummekin selän takana paskaa ja rakastettavia vaikka – niin – vaikka emme tekisi yhtään rakastettavaa tekoa. Kuka murhaa on Murhaaja – kuka rakastaa on Rakastaja.
On myös vaihtoehtoinen tie. Voimme päättää olla valitsematta ja heittäytyä kohtalon viskeltäväksi, lastuksi laineille. Luopumalla oikeudestamme päättää teoillamme itse sen, mitä olemme, luovumme ihmisyydestämme. Lakkaamme olemasta ihmisiä ja muutumme ruokaa ulosteeksi prosessoivaksi biotekniseksi kojeeksi.
Susanna oli valinta, jonka olin kieltäytynyt tekemästä. Se on ollut Susannan draamallinen rooli tässä kuvaelmassa. Olisin milloin tahansa voinut valita toisin, lopettaa ja ilmoittaa että tehtävä jäi kesken, koska rakastuin. Se ei olisi ollut totta, mutta se olisi ollut mahdollista. Olisin myös voinut jättää Susannan vain yhdeksi kaadoksi ja estää näin Susannaa kiintymästä minuun, mutta en tehnyt sitäkään. Piilouduin sen tosiasian alle, etten vaatinut keneltäkään mitään ja aloin syödä, paskantaa ja panna silloin tällöin naapurin hehkeätä naista. En tarkoita, että olisin tehnyt mitään väärää, enkä pyydä toimintaani anteeksi keneltäkään. Susanna valitsi itse oman osansa. En tehnyt väärin, mutta osoitin ihmisenä velttoutta omaa itseäni kohtaan ja se on tässä maailmassa loppujen lopuksi ainoa todellinen synti.
Ai niin se paneminen… En ole aivan varma pysyinkö laskuissa loppuun asti. Tuntuu ettei uusista naisista enää saanut mitään kovin kiinnostavaa irti. Ei ainakaan mitään julkaisukynnyksen ylittävää. Olisiko niin, että kun on kaatanut parikymmentä naista on kaatanut ne kaikki? Ehkä? Minä vaikenen aivan pian. Päättäkää itse. Vaikka luku 31 ei välttämättä olisikaan täsmälleen oikein, siihen on nokkelaa päättää, sillä nyt voin todeta, että 69 jäi kokematta. Ajatella, jotain niin klassista! Mutta jotain on jätettävä tulevaisuuden varalle, jotta teillä rakkaat, sietämättömät selittämättömät naiset olisi minulle vielä jotain uutta jaettavaa.
Minä hävisin, mutta häviäminen on vähintään yhtä arvokasta kuin voittaminenkin niin kauan kun edes yrittää. Häviäjä oppii omat rajansa, voittaja ei niitä löydä. Juha Mieto tietää, että mustikkakeiton voimalla pääsee yhden sadasosasekunnin päähän olympiakullasta. Talviurheiluhistoria ei tunne yhtään Mietoa suurempaa voittajaa – pienempiä voittajia sitäkin enemmän. Minä tiedän, että minun lahjoillani ei pääse lähellekään sataa naista vuodessa, mutta kymmenien tuhansien lukijoiden ainakin ajoittaisen huomion kohteeksi, kirjajulkaisuun, yhden kesän pikku puheenaiheeksi ja elokuvasopimuksen saajaksi minusta sen sijaan on. Mielestäni se on aika hyvin hävitty.
Kymppitonnin laitoin R:n tilille 24.9. se on suurin häviämäni yksittäinen veto, mutta sittenkin toki vain rahaa. En ole saanut vielä verottajalta lopullista vastausta siihen, voinko vähentää sen tulonhankkimiskuluina. Ottaen huomioon projektista tulleet tulot pitäisin kohtuullisena, että voin. Te taas voitte vapaasti olettaa, minun siinä onnistuneen, sillä sellaisesta on kiva olla katkera silloin, kun tekee mieli harmitella jotain yleismaailmallista epäreiluutta, johon ei voi itse vaikuttaa.
Susannan jäähyväiskirjelappu olisi ollut hieno tapa lopettaa, mutta sellaista ei siis seuraavana päivää tullut. Sen sijaan tuli soitto Supernovalta, joka kertoi olevansa matkalla synnytykseen. Yritin olla yhtä aikaa empaattinen ja etäinen, mutta kun tyttö puhui koko ajan ”meidän vauvasta” en lopulta kestänyt.
– Minä olen aivan varma, että käytin kumia. Ei se ole meidän vauva, vaikka sinä kuinka paljon niin jostain käsittämättömästä syytä toivotkin.
– Teppo hei, mun täytyy tunnustaa… (supistuksen aiheuttamaa epämääräistä voihkintaa)
– Jaa… hmm… okei… (odottelua)
– (voihketta ja huohotusta)
– Hengittele nyt vain rauhassa siellä, minä lopulta sanoin kannustavasti. (Näin kuuluu sanoa, vaikken tosin tiedä onko kukaan synnyttävä nainen tukehtunut unohdettuaan hengittämisen. Ehkä sellainen on mahdollista. On myönnettävä, etten tiedä synnyttämisestä kovinkaan paljoa.)
– … niin siis mun täytyy tunnustaa sulle jotain. Aa-uh. Kyllä tämä… ihan oikeasti on sun lapsi.
– (hiljaisuus) Niin?
– Silloin toisella kertaa… kun mä menin käymään vessassa… (Uuteen supistukseen asiaankuuluvia ääniä. Liekö synnyttäminen oikeasti tuskallista vai näyttelevätkö naiset vain saadakseen sympatiaa? Miehinä me emme koskaan voi olla aivan varmoja. Hermostuttavaa.)
– Kun mä otin sen kortsun mukaani… Niin… mä en heittänyt sitä roskiin.
– Vaan? kysyin ja päätäni alkoi yhtäkkiä pyörryttää uhkaavasti.
– …tungin sen sisääni.
– Sinä tungit sen sisääsi?
– Niin. Nurinpäin. Nyt se tulee taas. Aaargh…
En voinut kuin mykistyä ihailusta. En itse teosta, mutta tunnustamisen ajankohdan valinnasta. Miehet oppivat jo pieninä poikina taidon tunnustaa syntejään silloin, kun heille on kaikkein vaikeinta olla vihainen. Jos sattuu likaamaan pyhävaatteensa ulkoleikeissä, säästyy äidin toruilta, kun tulee itkemään muka satuttamaansa polvea.
Tunnustaminen keskellä synnytystuskia oli torujen välttelyn lajissa Suomen curling-joukkueen olympiamitalin tasoinen suoritus. Kaikkein empaattisimmissa miehissä synnytyksen kerrotaan jopa aiheuttavan aivan aitoa myötätunnosta koettua kipua. Oma vaimoni epäili aikanaan sinänsä perustellusti kykyäni myötätuntokipuun ja jakoi varmuuden vuoksi kipukokemuksen kanssani puremalla minua supistuksen aikana kaikin voimin kämmeneen.
– Okei okei… puhutaan tästä sitten jälkikäteen. Keskity nyt vain siihen synnyttämiseen.
– Minä vain halusin, että tiedät… (niisk)
– Tottakai. Ymmärrän. Kaikki ihan ok, minä valehtelin.
Jouduin avaamaan itselleni uuden pullon viskiä sulatellessani uutista. Olisi pitänyt laskea, montako tällaista olin vuoden aikana korkannut. Enemmän kuin naisia, olettaisin. Ristiriitaisista tunteista huolimatta en voi kieltää, etteikö ajatus lisääntymisestä aina kuitenkin kiehdo miehen mieltä. Perheen perustaminen ahdistaa ja poikiessaan lopullisen aivottomaksi muuttuvat naiset saavat raivon partaalle, mutta itse lisääntyminen saa olon tuntumaan miehekkäältä. Tätä voittajatunnetta ei myöskään millään lailla vähennä se objektiivinen havainto, että nainen tekee ihmisten valmistamisessa suuremman työn.
Tunnin verran asiaa pähkäiltyäni päätin lähteä naistenklinikalle. Pihalla tapasin Susannan, joka kertoi miettineensä asioita ja päättäneensä antaa minulle anteeksi.
Kommentit
Kuka idiootti mies oikeasti luottaa, että nainen heittää kondomin roskiin? Siittiöt (eli luottokortit) otetaan mukaan hoidon luota taskussa kantaen.
Uskon Teppo M:n perustuneen tositapahtumiin, mutta kirjoitusote on naisen näppäimistöltä, ehkä jonkun tilannetta läheltä seuranneen, tarkoituksellisen haamukirjoittajan taholta. Teksteissäsi oli liian paljon lätinää ja liian vähän panon lotinaa. Se toki olikin tärkeää, että saataisiin naiset ostamaan kirjaa.
Aihe sai lukemaan muutamia kirjoituksia. Mutta eihän tämä miehille olekaan tehty. Harmi juttu, että aidot naistenmiehet eivät ole lahjakkaita kirjallisesti ja se lieneekin ainoa syy miksi on olemassa sanonta ”a gentleman doesn’t kiss and tell”
Oma blogini on paskasti kiireessä, lymyillen kirjoitettu ja onhan tämä parempaa kuin se.. mutta miehen kirjoittama se ei ole.
Kommentit
Kiitos Teppo itsellesi! On ollut ilo lukea tekstejäsi!
Tsemppiä!!!
Viimeinen sana on ehdottoman kohdillaan. Hyvä lopetus, kiitos loistavasta blogista.
Hmm… Finaali alkoi lupaavasti, mutta fiktionakin tuo loppu oli melkoisen epäuskottava. Synnytyksessä lapsi on tärkein – ei mies. Myös isälle itselleen sen lapsen pitäisi olla niin suuri asia, ettei sitä sivuuteta loppuanekdoottina.
Mutta harmillista, ettet enää jatka bloggaamista. Toivottavasti tuotat sitten enemmänkin niitä kirjoja, joita voimme netissä sitten kommentoida. Onnittelut kirjasta! 🙂 Ja vielä suuremmat onnittelut lapsesta, jos totuus onkin tarua ihmeellisempää.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Uusi elämäsi alkaa uuden elämän kautta. Onnea matkaan.
Toisesta merkinnästä asti mukana olleena kiitos. On mukava uskoa että totuus on tarua ihmeellisempää.
Kolmannesta jutusta mukana ollut kiittää ja kumartaa viihdyttävästä vuodesta.
Kiitos kirjoituksistasi! On ollut suuri ilo lukea mietteitäsi. Toivottavasti jatkat kirjoittamista muodossa tai toisessa, jotta me lukijat voimme jatkaa nauttimista!
Kiitos kiehtovasta blogista 🙂
(jotenkin tuo viimeinen sana oli melko helposti arvattavissa, mutta muu ei liene ollut tarkoituskaan).
Kiitos ja kumarrus.
Nr. kuutosesta asti mukana olleena. Kiitos!
Toivottavasti edes jouluspesiaali tulee??
Kiitokset, kulunut vuosi kanssasi oli viihdyttävä. Jatketaan aiheesta muissa merkeissä.
Kiitos.
Haista teppo vittu ja vedä päähä
Totta tai ei, tätä odotin, ja sen toivottavasti mukanaan tuomaa pohtimista.
Entä jos useampi nainen olisi tullut raskaaksi? Varauduitko tähän ollenkaan, kun mietit kaatavasi 100 naista? En nyt tarkoita pelkkää kumin käyttöä, vaan varautumista siihen, että yksi tai useampi nainen voi tulla raskaaksi. Kertoisitko lapsillesi, kuinka he saivat alkunsa vedon ’takia’? Ehkäisy ei ole 100% varmaa, ja ken leikkiin alkaa, se leikin kestäköön.
Äh, en osaa kirjoittaa nasevasti.
Kiitos viihdyttävistä(kin) hetkistä. 🙂
kiitoksia tepolle viihdyttävistä hetkistä..toivottavasti jatkat kirjoittelua jossain määrin.
Ööh.._mama_, ainahan se riski on olemassa. Pitäisikö kaikkien lopettaa seksin harrastaminen?
Kiitos Tepolle! Minä oon tykännyt lukea näitä, ja olisin jopa voinut suostua numeroksi sinulle.
Mitä se Susanna siellä naistenklinikan pihalla teki?
Kiitos, Teppo, koko vuoden mittaisesta ja vuoden eniten odotetusta viihteestä! 🙂 Multa meni kaiken aikaa täysin ohi se, mitä väki urputti ja nitisi täällä teksteihisi, mutta kaipa se on aina eräänlainen nerouden merkki että herättää yleisössään suuria tunteita laidasta laitaan. Itseäni tekstisi ensimmäisestä viimeiseen saakka nauratti niin että vatsaan sattui, mutta sen lisäksi sain suurta älyllistä tyydytystä mukanokkelasta insinöörihuumoristasi ja ah-niin osuvista ja arkirealistisista havainnoistasi molempien sukupuolien toiminnasta. Voisinpa jopa väittää että huomioistasi oli minulle apua omalla deittailurintamallani 🙂
On aidosti sääli että lopetat kirjoittamisen, vaikka lopetus tuleekin hyvällä hetkellä ja oikeaan sanaan, mutta monien muiden lailla toivon että kirjallinen urasi jatkuu jossakin muodossa. Olen samaa mieltä erään aiemman kommentoijan kanssa siitä, että Suomesta ei hirveästi tätä wit-henkistä literatuuria löydy, ja sulla tuntuisi olevan siihen aika lailla lahjoja ja olisi kiinnostavaa nähdä minne tie vie jatkossa, jos päätät Bukowskin jalanjäljillä jatkaa 😉
Olin jo että nytkö tämä lähtee taas lentoon kun viikon sisällä tuli kaksi julkaisua. Sitten huomasin että toinen on jäähyväisviesti. Ehkä paras osoitus siitä että hauskaa on ollut tulee siitä etten ole huomannut laskea kulunutta aikaa lainkaan ja tämä lopetus tuli siis täysin pystymetsästä. Olin mukana alusta asti ja ehdottomasti viihdekäyttäjänä. En siis myönnä että blogista tuli minulle kuin ohimenevä riippuvuus.
Kuitenkin alun ilotulituksen ja noin puolenvälin löydön (google reader – kikkare jonka ansiosta en joutunut enää käymään kolmea kertaa päivässä katsomassa oletko tehnyt jotain uutta) ansiosta ehkä paras lukemani blogi sitten parin vuoden takaisen ”kysyn vaan” – ilmiön.
Kiitos!
Hienoa!
Mukava on ollut lukea näitä jo ekasta blogista lähtien. Värikästä syksyä ja tsemppiä jatkoon!
Ekasta mukana.
Teppo, VITUIKS MENI.
Tepolle ERITTÄIN suuret kiitokset! Olen seurannut koko vuoden innolla projektiasi. Tää oli niin mahtava juttu, että ihan pahaa tekee ajatella, että se on nyt loppu.
Pitäähän se nyt kerran edes kommentoida jos on kaiken lukenut 😀 Hienoja ajatuksia, kivoja juonenkäänteitä, monta naurua nauraneena KIITOS!!!
Kiitos Teppo!
Kiitos Teppo!
Ns. tavalliselle tallaajalle hienoa fantasiaa, arkirealismia ja kertakaikkisen hyvää tekstiä.
No, kaikki hyvä loppuu aikanaan…
Tsemppiä sinulle valitsemallasi tiellä – mikä se sitten lieneekään…
Tasokas lady-29:
Sitähän tietenkin ajoin takaa, että seksin harrastaminen pitää lopettaa, mutta eihän asioista saa puhua, edes blogin kommenteissa. Heh.
Halusin vaan kysellä, että oliko Teppo tätä miettinyt? En tiedä kuinka moni mies keskimäärin vuodessa harrastaa seksiä 100 naisen kanssa, ja ovatko he ajatelleet sitä, että jos nainen tulee raskaaksi. Eivät kaikki tee abortia, eivät edes painostuksen alaisena.
Kiitos viihdyttävistä lukuhetkistä, Teppo! Ainutkertainen projekti sai sinulta hyvän yrityksen ja käsittelyn. Uskon, että olemme kaikki yhdessä oppineet jotain toisista, suhteista ja itsestämme raporttiesi kautta.
On haikeaa jättää blogisi. Tarjoan single maltin, jos tilaisuus joskus tulee. Kävisikö Laphroaig?
Olin ekasta saakka mukana ja oli kyllä viihdyttävin lukemani blogi koskaan. Kiitos tästä.
Kiitos viihdyttävästä vuodesta, ja tsemppiä jatkoon!!
Harmi, että en pääse enää tänne lueskelemaan upeita tekstejäsi. Olen ollut mukana ehkä jostain viidennestä merkinnästä lähtien, mutta kaikki merkinnät kuitenkin lukeneena.
Mielestäni sinun todella kannattaisi jatkaa tuota kirjoitusharrastustasi(vai onko se enää edes pelkkä harrastus?) edes jollain tapaa. Olisi niin mukava lukea tekstejäsi edes jossain muodossa.
Ennen minulla oli aina tapana aina varata iso cappucino-kuppi kannettavani vierelle ja etsiä paras paikka blogisi lukemiselle. Joka kerta olen nauranut ihan vedet silmissä(en oikein tiedä uskoako kaikkia tekstejäsi todeksi, mutta hauskoja ne on silti!).
Kiitos Teppo! Tämä on ollut paras blogi ikinä ja viimeiseen sanaa asti viihdyttävää luettavaa.
Kiitos hienosta Blogista, ajtuksista ja ”nörttifilosofiasta”! Ekasta merkinnästä asti tuli lueskeltua, ja joka teksti jaksoi jossakin kohtaa naurattaakin. Tätä jää kyllä kaipaamaan tylsinä työpäivän hetkinä… mutta näkemiin!
Hienoa Teppo, Kiitos!!
Herkistävä lopetus projektillesi 🙂
Kumma, ettei kukaan muu ole nostanut esille sitä mielenkiintoista seikkaa, että mainitsit saaneesi elokuvasopimuksen! Jäämme odottelemaan, josko jokin filminpätkä jossain vaiheessa tupsahtaisi kankaalle…
Lähes alusta asti mukana olleena voin myös todeta, että vuosi meni nopeasti ja loppu tuli puskista.
Ehkä tämän antoisan vuoden jälkeen ymmärrän kaikkea paremmin.
Kiitos.
Vaikka osaatkin kirjoittaa ja sanavarastosi ja -käänteesi ovat vakuuttavia, niin miten helvetissä saat tekstisi aina lätsähtämään. Jokainen juttu alkaa lupaavalla verbaalisuudella päättyen kuin purukumi anukseen, epämääräisesti ja niin turhaan…
No onnea kuitenkin Supernovastasi. Kannatti räjäyttää.
jos tuo oli totta niin millainen nainen voi tehdä noin? en löydä mitään selitystä sille, että nainen voisi yksinoikeutetusti käyttää hyvän miehen geenejä ”salaa”!
Kiva tätä blogia oli vuoden verran seurata, vaikka vakaasti edelleen uskon fiktioksi koko blogin. Ei se mitään, kivaa verbaliikkaa monessa tarinassa, ja ensimmäinen blogi, mitä olen seurannut näin pitkään. Lisäksi opin naisista ehkä enemmän kuin koko elämäni aikana, jos puoletkaan naisten ajatuksista olivat totta. Kiitos tästä blogista.
Kiitos Teppo.
Ota Susannasta vaimo itsellesi. Minäkin melkein rakastuin häneen. Hän oli ainut nainen joukossa. Ja hän toi mieleeni erään jutun, jota en koskaan voi unohtaa.
”—etteikö ajatus lisääntymisestä aina kuitenkin kiehdo miehen mieltä”
Niin… Onhan se isäksi tuleminen toki keinohedelmöityksen kautta miehekäs ja ihmeellinen teko. (Tämä ei ollut huonoa ironiaa. Olin ihan tosissani.)
Mutta jotenkin mielessäni välkkyy, että väärinpäin sisään työnnetyn kondomin avulla isäksi tuleminen… Meinasin sanoa, että se ei olisi ”miehekästä”, mutta kuka meille nyt sitten määrittelee miehekkyyden niin, että me kaikki sen hyväksymme.
Toivottavasti lapsella on huumorintajua sitten myöhäisteini-iässä, kun tämän voi hänelle kertoa. Ihan h*elvetin hieno tapa saada alkunsa, siitähän voi repiä irti vaikka mitä. Voi minua raukkaa, jonka vanhemmat vain yhtyivät ilman ehkäisyä, koska halusivat lapsen. Tarinanihan jää täysin tämän naistenklinikalla ensi kertaa päivänvalon nähneen henkilön tarinan jalkoihin. Täytyy siis toivoa, etten koskaan joudu kilpailemaan hänen kanssaan viihdytyskyvyilläni. Hänellä todella on epäreilu etulyöntiasema.
Seurassa julkaistu juttu muuten olisi ehdottomasti pitänyt lisätä tähän tavalla tai toisella.. Kannattaa lukea 😀
Ihan kivaa hei, tänks.
Kaunista. Vuhuu.
”Life as it should be”, ja zeron voi toki korvata viskillä.
Loisto blogi ollut.
Täälläkin egasta asti matkassa!
Ääretöntä tekstiä, mukana ei ole paljon tarvinnut roikkua vaan uutta matskua on venattu kuin Housen seuraavaa jaksoa. Kiitos Teppo M, kiitos tuhannesti! Ja onnea niittotöihin, toivottavasti onnistut kylvöjä paremmin!
Numerosta 3 mukana ollut kiittää ja kumartaa viihdyttävistä lukuhetkistä. Blogi oli loistavaa kunnes tuli kaupallisuus mukaan jonka jälkeen taso meni alaspäin…
Ekasta kirjoituksesta asti mukana..hyvä Teppo, hyvä suoritus..naiset on tehty kaadettavaksi =)
Älykääpiöllakin on oma klubinsa ja siihen kuuluvat bändärit.
*huokaus*
Totean sinulle Jonne Nikulan sanoin: Ei kannata sitä päiväleipätyötä jättää ja alkaa taiteilijaksi – siis tässä tapauksessa kirjailijaksi.
Et sinä niin hyvä ole. Olkoonkin kuinka fiktiivista tahansa – tai totta.
Tosin olet oikein hyvin pystynyt todistamaan olevasi perussuomalainen juntti ja idiootti, joka on myös onnistunut todistamaan sen faktan, että teitä sinun kaltaisiasi ja samanlaisia kuin sinä – on täällä maailmassa aivan liikaa.
Helpoin rahantulo vedosta, jonka olen naisena tehnyt, ettet tule kaatamaan niitä 100 naista vuoden aikana.
Tosin vedonlyöjän toinen osapuoli on samanlainen älykääpiö, perussuomalainen juntti – niin kuin sinäkin. Luulee tietävänsä, osaavansa ja osaa vain luulevansa.
15 minuutin julkisuutesi ja tämän tympeän kirjoittelusi olisi voinut suoraan painattaa Cliff Notes -muotoon eikä kiusata sillä painatustaloa ja sen työntekijöitä.
Onneksi käärin voittorahat vedonlyönnistäni liiveihini ja voin vihdoin poistaa tämän sivumerkin selaimestani – kun sillä on minulle yhtä paljon merkitystä kuin kumisaappaaseen valuneella, haisevalla ja väljähtäneellä kusella.
Ja ettei kukaan näistä muista kommentin jättäneistä miespuolisista älykääpiöistä täällä erehdy luulemaan minua ”panoksi numero” se ja se – voin helposti todistaa, että en missään nimessä ole tämän Blogin kirjoittajan kanssa harrastanut mitään vaakatason tangoa – ei kuluneen vuoden missään vaiheessa tai missään paikassa.
Minulla kun on selkeä sääntö että joku taso ja laatuvaatimus naisella täytyy olla.
Good grief! Hanki itselleni ihan oikea todellinen elämä… ”Teppo”.
LoL
Kiitos loistavasta viihdytyksestä! Tämä oli todella mukavaa luettavaa ja ainoa blogi, jonka luokse kerta toisensa jälkeen on tullut palattua. Onnea uusille urille ja tsemppiä tulevaisuuteen 🙂
Kyl sä Turun lyyli hyvi asia kiteytit..
Kiitos TeppoM tästä vuodesta! Ja aivan loistavan lopetuksen (koko teksti) laitoit.
Onnea jälkikasvun johdosta ja hyvää loppuvuotta!
Kiitoksia!
turun murren lyyli vaikuttaa melkovarmalta miestenhakkaajalesbolta, eli et sata varmasti ole mikään numero, muka näppärä kommenttisi oli yhtä paskaa kuin haukuit aiheettomasti tämän blogin olevan, Teppo pidä lippu korkeella ja housut nilkoissa, lisääntymällä holtittomasti pidät huolen siitä että tervehenkinen humorismi ei tästä maasta lopu kesken, vaikkakin feministiaktiivit yrittävätkin taannuttaa 100 naisen kaadon tavoitteesta unelmoimat miehet vastasyntyneen lapsen tasolle.
#6 asti seuranneena on pakko vihdoin kommentoida loistavaa blogiasi. Oli lohduttavaa huomata tekstisi viimeisen kappaleen päättyvän Susannaan eikä entiseen vaimoosi (mitä ehkä veikkasin enemmän Bulgarian jogurtti-episodin jälkeen). Vaikka valitsit viimeiseksi sanaksesi anteeksi, tuntuu minusta silti Susannan oleen se ”viimeinen sana”. Toivon hartaasti näin, sillä eikö miesten sääntöihin ole aina kuulunut kaksi suurta kieltoa: kavereiden siskot & entiset? Valitsit kuitenkin itsellesi naisen, sillä poikamiestä sinusta ei saa tekemälläkään… ei todellakaan. Anteeksi.
Kiitos vielä kerran!
Päätin joskus etten lähetä tähän blogiin ainuttakaan kommenttia. Jostain syystä en kuitenkaan voinut pysyä päätöksessäni, joten kirjoitan tätä.
Haluan edelleen uskoa Tepon olevan olemassa ihan aikuisten oikeasti. Haluan uskoa myös tarinoidesi olevan todellisia. Ja tämän minä myös teen, sillä kukaan ei ole minua estämässä.
Kaikkein eniten haluan kuitenkin kiittää sinua viihdyttävistä teksteistäsi. Kiitos.
47.:
Sen sijaan että vaivauduit kirjoittamaan ihan oman romaanin kommenttiisi, olisit voinut jättää vaivautumatta. Tekstistäsi ei ymmärrä tuon taivaallista. Lisäksi se, mitä väitit, että Teppo ”osaa vain luulevansa” (mitä ikinä sitten edes tarkoittaakin), osuu kyllä kuvauksena paremmin sinuun tuon tekstin perusteella ja se on sentään saavutus, kirjoitithan tuossa noin 1000 kertaa vähemmän tekstiä kuin Teppo blogissaan. Ja vaikka luuletkin olevasi Teppoa ”parempi”, luulen, että aika monella saralla hänelle häviät, ainakin nasevan tekstin rustaamisessa.
Ensimmäisestä asti mukana ja nyt piti sitten jotain kommentoida. Kommentit olivat vähintäänkin yhtä viihdyttäviä kuin itse blogi, minne ida katosi?
Kiitokset Tepolle.
Ensimmäinen seuraamisen arvoinen blogi, kiitos tästä kaikesta.
Hieno lopetus.
Kiitos.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja onnea valitsemallesi uralle!
Tätä vuoden kokemusta oli nautinto seurata.
Bukowski..tietenkin. Se paistoi läpi koko ajan. Oivaa oppimateriaalia naisen kaatamiseen ja siitä selviämiseen.
Kirjoitan tähän erään kirjeen Bukowskin manttelinperijän, Dan Fanten kynästä. Huomautan etukäteen, että tekstin Jimmi on nainen, jumalaisen näköinen nainen.
”Jimmi. Varastin sinulta jotain tänä iltana. Pikkuhousut. Löysin ne lattialta sänkysi vierestä ja tungin ne taskuuni kun et katsellut. En anna niitä takaisin. Minä nuolen niitä ja haistelen niitä ja säilytän niitä taskussani enkä palauta niitä koskaan. Kun minä kuolen, ne palavat minun kanssani krematorion arkussa. Varastin myös huulipunan työpöytäsi laatikosta Orbitilla (entinen työpaikkansa, nimim. huom). Pidän sen. Rakastan sinua, Jimmi. En voisille mitään enkä saa sitä lakkaamaan. En ole koskaan tuntenut mitään tämän kaltaista ketään naista kohtaan. Kun sinä hengität, minä hengitän. Kun juot vettä tai peset kätesi, olen kanssasi. Tulin luoksesi tänä iltana tietoisena siitä ettet sinä ymmärrä tai välitä minusta ollenkaan. Siksi jätin sinut sinne. Sinä olet kaunis ja sinä olet minun omani ja se mitä meidän välillämme on tapahtunut on jättänyt jälkeensä lumouksen, joka on muuttanut elämäni iäksi. Olen rakastava sinua, Jimmi. Poikaasi myös. ihanaa lastasi. Rakastan häntäkin. Tulemme olemaan yhdessä. Bruno.”
Niinpä niin… Pitää lähteä näyttävästi, että voi palata leuka pystyssä takaisin. Kuten Bruno tai Lydia.
Kukapa ei haluaisi vähän aikaa olla kunnon huoleton panomies. Kuinka vapauttavaa onkaan olla hetken aikaa rietas renttu. Mies joka saa riettaimmat naiset saapumaan kotiinsa kirjeillään kontinentin toiselta puolen naimisen vuoksi. Mies, jota ei odoteta parannusta. Samanlainen kuin runoja kirjoittava, ryypiskelevä, sekopäinen…
Bukowskiin vertaaminen on jo vähän liikaa. Tepon wit ei ole kyllä niin vakuuttavaa saati syvällistä. Mutta persoonana Teppo on mielenkiintoinen ja sen vuoksi jään kaipaamaan häntä. Toivon hänelle onnea naisten ja elämän ymmärtämisen saralla. 🙂
Piparikasta pikku-joulun odotusta
Toivottaapi
Moi
Kiitos hyvistä jutuista. Olen saanut monet hyvät naurut pitkin vuotta. Eräs kaverini sanoi, että koko blogi on humpuukia,mutta haluaisin uskoa sen todeksi. Kaikki kommelluksesi matkan varrella ovat olleet uskottavia kun vertailee omaan tai kavereiden koheltamisiin vuosien varrella naisten kanssa. Hyvää jatkoa ja pidä itsesi miehenä 🙂
Kiitos tepi! mahtava ja ainut blogi, jonka olen aina jaksanut lukea alusta loppuun. Pitänee hankkia kirjasi ja katsoa elokuva, mutta jos sulla on minkään tason vaikutusta näyttelijä valintoihin, ni älä saatana hanki mitään mikko leppilampea pääosaan!!! Onnea jatkoon, ja R.lle tergui!
Onnea Tepolle muksusta, jos se nyt on oma. Supernova vähän petti odotukset ”supernovana” jos se aikuisten oikeesti noin teki. Eihän supernovan tarvitse etsiä siittäjäehdokkaita, niitähän on tungokseksi asti, sen kun vain valitsee. Voidaanko siis kuvitella, että tämä osuus olisi totta, koska Teppo tietää ettei kukaan sitä kuitenkaan usko todeksi. Haha, aika kettu kaveriksi joka tapauksessa, blogi on ollut eri hupaa (ja opettavaista) luettavaa, alusta asti.
Susannassa on selkeästi Tepolle projektia tästä eteenpäin, jouluspesiaalissa voisit antaa tilannepäivityksen?
Onnea ja menestystä,
Kaikki hyvä loppuu aikanaa.
Alusta asti olen tätä seuraillut, ja kirjankin olen jo lukenut pariin otteeseen. Toivottavasti kuulemme vielä Tepon toimista. Näitä on ollut ilo lukea.
Leffaa odotellessa… Toivottavasti itse isäntä vilahtaa ainakin sivuosassa.
Thank you Mr.T
Kiitos ja kumarrus Teppo viihdyttävästä vuodesta.Ja HAHAA…arvasin,ettei kortsua kannata ”vaan hylätä”.Aina huolehtinut,ettei siitä saa enää yllätystä minulle aikaiseksi.En siis yhtään vainoharhainen…:)
Kiitos T,
loistava lopetus
sitä vapaakappaletta… 😉
Nytkö se vuosi jo meni!
Kiitos Teppo. Loistava lopetus.
Pakkohan se on kommentoida vaikka ei tässä ole enää mitään sellaista sanottavaa jota ei olisi jo sanottu: Perhanan mahtava blogi! Vaikka kirjoitusten vähän heittelikin niin keskiarvo on korkealla. Henkilökohtaiseksi suosikiksi jäi ”Teppo Sedän Joulusadun” alkupuolisko…todella nasevaa tekstiä ja sellaisia tuntemuksia joita varmasti 9/10 miehestä on jossain vaiheessa (= vähän ennen loppua) kolunnut läpi.
Tepolle ja muillekin siis opetukseksi:
kortsu kelpaa vain tautien torjuntaan, ei tehokkaaseen raskauden ehkäisyyn.
Kun Tepollakin oli kirjoituksen perusteella jo pentuja, niin panoprojektiin ryhtyessä olisi kannattanut hankkia sterilisaatio (ja käyttää silti huolella korstuja).
Aivan odotetun surkea, kliseistä kliseisin ja sovinistisin loppu, mutta: AIVAN LOISTAVAA, ETTÄ VIIMEINKIN TÄMÄ TYHJÄNJAUHANTA LOPPUI – SIITÄ ISOT KIITOKSET!!!!!!!!
eikö ketään häiritse se, että kortsuthan sisältää siittiöt tappavaa ainetta?
Voi veljet…
Onnea nyt matkaan sit.
Btw. En mene katsomaan sitä leffaa.
”74.
eikö ketään häiritse se, että kortsuthan sisältää siittiöt tappavaa ainetta?
1.10.2008 klo 18.55, hep (vierailija)”
No ei suinkaan kaikki kortsut, sen lisääminen nostaa hintaa.
No jaa, tämä nyt oli ihan keksitty loppu, sinänsä sait kylläkin täydet pisteet siitä että ”röd tråd” todellakin seurasi nyt alusta loppuun. Toivotaan että tämä rakkaustarina sitten kestää…Ihan hyvä ja todellakin hauska lopetus joten Tsemppiä vaan…;)
Alusta loppuun asti luin, ei ole kehdannut kommentoida kovin tiuhaan kun tuntui tuo julkaisupaikan muutos tuovan hyvin paljon ahdasmielisiä ihmisiä mukanaan, mutta kova jätkä olet kuitenkin teppis.
Kiitos viihdyttävistä hetkistä ja onnea jatkoon 🙂
kiitos ja kumarrus. huomiosi naisten ja miesten eroista olivat loistavia, huumori iski ja jotenkin jäin koukkuun blogiisi aina kolmannesta kirjotelmasta asti.
Mainiota. Kiitos tästä kaikesta.
Loistava päätös. Suuri kiitos yhteisestä vuodesta!
nyt pitää sitten poistaa kirjanmerkki tuosta selaimen yläkulmasta. haikeeta, ei voi muuta sanoa. teppoa tulee ikävä!
Kiitos Teppo! kaikkihan tässä voittivat: R 10000 euroa, Teppo mainetta, rahaa ja (kyseenalaista) kunniaa ja lukijat mielenkiintoisia tarinoita.
Hei Teppo,
Blogisi on viimein tullut päätökseen. Innokkaana lukijanasi aina ensimmäisestä postittamisesta lähtien olen mielenkiinnolla lukenut myös tämän viimeisen tuotoksen. Viimeinen sana oli kaikessa kliseisyydessään upea. Mielenkiintoisen sanasta tekee sen, että vaikka se on klisee, ei sitä kovin usein käytetä minkään lopussa. Ehkä vielä näyttävämmän lopun olisit tehnyt, mikäli viimeisen sanan jälkeen et olisi laittanut pistettä. Olisiko lukijalle välittynyt ajatus tulevasta, vai huonosta äidinkielellisestä vaikuttamisestasi. Koska oma äidinkieleni ei ole suomi, olisin kaivannut pisteetöntä loppua.
Kiitos kuitenkin monesta arvaamattomasta ja arvauksellisesta lopusta, joita oli kiva lueskella niin silloin kun ulkona paistoi aurinko ja oli lämmintä, kuin myös silloin kun ulkona paistoi aurinko ja oli pakkasta. Kummatkin ulkoiset elementit ovat hyviä kelejä. Elämäni on kaikin puolin ihanaa ja helppoa joka päivä, joten siinä mielessä, et tuonut valoa surullisiin päiviini, mutta sitäkin enemmän hymyä ja jopa naurahduksia. Kiitos myös siitä.
Kuten eräs kommentoija mainitsi aiemmin, mielelläni tulen arvostelemaan myös tulevia kirjojasi. Mietin tuossa vain sitä, että millä nimellä niitä julkaistaisiin. Olisiko joku draama tai jännityskirja uskottava, mikäli kirjoittaja olisi Teppo M. Ehkä, tai ei?
Jään odottamaan.
Terveisin
Vanha Niklas
Näkemiin, roisto. Tämä on ollut varsin mielenkiintoista.
Kiitoksia tästä blogista. Alusta asti tuli oltua mukana ja ensimmäinen blogi mitä yleensäkään jaksoi seurata pidempään.
Heti ensimmäisestä tuli oltua mukana, näitä on aina odotettu ja luettu mielenkiinnolla. Kummallista miten sitä tulee hymähdelleeksi itsekseen kun näkee jossain lehden kannessa TeppoM:n nimen, aivan kuin se olisi oma kaveri jonka touhut tiesi jo aikaa sitten ja vasta nyt muutkin pääsivät niistä osallisiksi.
Onko tuo lopetus kaunokirjallisesti kunnianhimoinen (ja vain sitä)? Jäähyväiskirje olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta ehkä tällä kimurantilla TeppoM logiikalla se ei olisi käynyt lopetukseksi TeppoM blogiin…
Toisaalta ainahan pitää jättää joku portti avoimeksi jatkoon; sinällään loppu taas sopii tähän matkan varrella kaupallistuneeseen (apua apua!) blogiin.
Taas toisaalta kun naiset on muutenkin olleet tässä statisteja, jotka toimivat (muka) niin ennalta-arvattavasti, sekä Supernova ja Susanna toimivat tekstiin nähden loogisesti, mutta oikeassa elämässä täysin päinvastoin.
Eniten jäin tai jään kaipaamaan näiden täysin irrationaalisten yksityiskohtien komppaamista suuriin filosofisiin ajatelmiin. Supernovan raskaus yhdistettynä Nietzen maailmantuskaan jne.
Tuliko tyttö vai poika ?
Alusta asti en ollu mukana seuraamassa.. Kun blogin löysin luinkin ahmimalla kaiken tekstin mitä oli jo tullu ja mitä sen jälkeen tuli. Jokainen teksti ollu loistavan viihdyttävää ja jotkut saanu nauramaa katketaksee! 😀 Jotenkin tuli mieleen Juha Vuorisen tekstit, saman reaktion meikäläisessa ainaki sai. 🙂 ei ole niin väliks kuinka totuuden mukasta tarinat on ollu, pääasia mulle ainaki ollu niiden viihdyttävyys, joka on saanu joka päivä vilkasemaan sivustoa uuden jutun toivossa. Kertaakaan en ole vielä tänne kommentoinut mutta nyt on pakko sanoa KIITOS päivien piristyksestä! 🙂 lisää jään odottamaan…
Kotwica?
Ehdottomasti sarjan arvoinen lopetus!
Kiitos sinulle Teppo. Tekstiesi ansiosta, harmaat sadepäivät ovat tuntuneet huomattavasti valoisemmilta.
Huh, kylläpä meni vuosi nopeasti Tepon seurassa. Kiitos loistavasta viihteestä!
Luin ekan ja vikan blogin. Itse naisena, joka rakastaa esiintyä netissä miehenä siis ts. kirjoittaa miehenä, sanoisin, että tunnistan kaltaiseni, kun näen sellaisen.
Jäin suhun koukkuun T.
Kiitos vuodesta, toivon hyvää ja vaiherikasta loppuvuotta! Ota Susanna, Supernova on ketku…
Haikea olo, ehkä vielä joskus kuulemme sinusta lisää. Toivon niin.
Moi!
Aloitin sinun jälkeesi samanlaisen kaatoprojektin ja sain tulokseksi 44.
Blogisi auttoi tuomaa motivaatiota.
Kiitos!
Kiitos tästä vuodesta.
Verbaalisesti nautittava ja mielenkiintoinen blogi,
harmi että se loppuu tähän.
100 kommenttia ainakin, jos ei sataa naista. Hyvä saavutus sekin. Tsemppiä Tepolle tuleviin elämän haasteisiin. Tätä fiktiota on ollut hauska lueskella, jään kaipaamaan.
Vaikka kuinka tunkisi käytetyn mähnäkortsun vaikka loppuiäksi sisäänsä, niin se ne spermat sieltä eivät vaan sinkoa itsestään munasolun luo. Mutta ehkä Supernova seisoi päällään sen pari päivää ja sieltä ehkä se YKSI onneton siittiöseppo onnistui tiensä oikeaan paikkaan löytämään.
Ken tietää, Barbie ei.
Niinpä, 96, vain nainen voi olla noin stereotyyppinen miehenä. 🙂
T. 69
Viihde viihteenä ja siinä luokassa erinomaista, eli kiitos ja kumarrus. Ketä se todenmukaisuus edes jaksaa kiinnostaa. Mistähän näitä hiusten halkojia ja moralisoijia oikein sikiää, samsassa postauksessa herjaavat fiktioksi ja sanovat ettet noin saa tehdä?
Pistä Jouluspesiaali sinne mietintämyssyyn muhimaan, lukijat tahtovat tietää minkälaisen bastardon maailma tälläkertaa sai helmoihinsa.
Kiitos!
Jumankauta mikä loppu jos tuo on totista totta, hieno päätös kirjoittelulle, vaikka en tiedä kuinka hyvänä loppuna sinä Teppo sitä pidät.
Toivottavasti jatkat jonkinlaisen blogin kirjoittelua jossain sivulla jotta pääsisimme vielä nauttimaan kirjoituksistasi ja arkielämäsi tarinoista.
Kiitos.
Satuin olemaan niin onnellinen (?) että löysin vahingossa netin uumenista ensimmäisen Tepon julkaiseman jutun. Pääsin siis mukaan heti ensi-työnnöille 😀
Tallensin Tepon blogin välittömästi suosikkilistalleni ja luin sitä aina salaa töissä 🙂 Kyllä on kärsivällisyys kasvanut kun olen monesti käynyt turhaan katsomassa, että joko olisi tullut uusi juttu.
Poikakaverille en ole tohtinut tästä riippuvuussuhteestani kertoa :s
Kiitos Teppo näistä mukavista hetkistäsi blogisi parissa, oli juttusi sitten totta tai ei, niin sana-iloitteluasi on ollut mukava seurata. Toivottavasti saamme joskus lukaista kuulumisia, vaikka sitten sen joulu-spesiaalin kautta 🙂
Kiitos ja hyvää jatkoa (jos ei oma riitä…) !
Kiitos Teppo viihdyttävistä, välillä uskomattomistakin käänteistä! Terveisin ainakin melkein alusta mukaan hypännyt. 🙂
P. S. Onnittelut lapsesta!
Pikkusen ennalta arvattava lopetus muttei ollenkaan huono! Häpy end ja nii pois päin.
Mutta joo, tosiaan kiitosta menneestä vuodesta ja tästä eteen päin kannattaa nähtävästi heittää itse ne kortsut roskiin käytön jälkeen.
Joko se on loppu?!? Menipäs vuosi nopeasti… Kiitos hauskoista kirjoituksista, noin kolmannesta blogimerkinnästä juttujasi seuranneena! 🙂
Kiitos ”Teppo”. Zemppiä!
KIITOS, kiitos kiitos!
Älyllistä ja humoristista orgasmia alusta melkein loppuun asti.
Lapsi oli melkoinen TurnOff, mutta koitan selvitä siitä.
Suuri ikävä jää. Ehkäpä saamme jatkoa, niin ajattelen! Ja odotan…
OK, jopa oli tarina. Mikähän olisi ollut vastaanotto, jos kirjoittaja olisi ollut nainen ja vaikkapa jo 5-kymppinen.
Monikin nainen voisi kirjoittaa vastaavanlaiset seikkailut eron jälkeen, jopa ilman tavoitetta 100 per vuosi.
Oma saldoni taitaa olla 12 tietämillä ilman yritystä ja vain puolessa vuodessa. Joka kerta olen vielä kuvitellut että tässä on nyt se loppu-elämän-mies. Naurattaa!!
Iloista jatkoa Teppo sinulle. Ja minulle lisää miehiä, jeeh. (eikä lapsukaisia enää, kiitos)
Se oli sitten siinä. Kiitoksia vaan, Tepi, päivän jos toisenkin pelastaneista merkinnöistä. Vedon hävisit, mutta harrastuksethan maksaa. Ja kirjamyynti paikkaa kyllä.
Tämän blogin aiheuttamista reaktioista hauskimpia olivat ne lukuisat katkerat kommentit, joita ehkäpä juuri ne itse ilman lempeä jääneet tänne sauhusivat. Nimittäin ainakaan mikään vakituinen parisuhde ei tosiaan välttämättä sitä ikuista lempeä ja onnea takaa. Tai edes saamista. Mutta onhan aviossa elävillä sentään ilo moralisoida vapaita ja vapaudesta nauttivia ihmisiä. Hah.
Alussa ja aamen on nyt sitten stailattu muotoon äiti ja anteeksi?
Lupaathan Teppo, ettet päädy Sarasvuolle hommiin…rahastuksen kirjalla ja leffalla tekisin itsekin asemassasi, mutta johonkin pitää vetää raja, sinunkin.
Jaa, vai oiskohan niin että noilla arvostelijoilla on vähän enemmän kokemusta näistä asioista kun Tepolla. Sääliksi käy jos Tepolta otetaan elämisen mallia tai korviketta. Ei nuo Tepon seikkailut nyt niin kummoisilta kuulostaneet, parempaa ja kokeilevampaa seksiä saa hyvässä parisuhteessa. Mutta makunsa kullakin.
Kiitos, Teppo. Hyvä lopetus tarinaan. Kirjoituksesi ovat hyviä myös ilman korkealentoisia viittauksia kirjailijoihin.
Kiitos!
”Panemisesta ja kaatamisesta olen sanonut sen, mitä minulla on aiheeseen annettavaa ja valitettavasti paljon enemmänkin, mutta projektista seuranneet spin offit pitänevät huolen siitä, ettei Teppo M sittenkään aivan kokonaan katoa. Ehkä”
Tarkoittaakohan tämä sitä ettei kaatoja tulla enää raportoimaan, mutta Teppo jatkaa tänne kirjoittamista. ”Tarina” loppuu muuten liian jännittävään kohtaan.
Alusta asti lukenut tekstejäsi ja nyt ensi kertaa kommentoin. Kiitos hienoista sekä viihdyttävistä (jopa opettavaisista) teksteistä ja tsemppiä eteenpäin. En ota kantaa siihen mikä oli totta ja mikä fiktiota mutta minä olen viihtynyt.
Kiitos.
He hee!
Hauskoja, vaikkakin välilä pelottavia, analyysejä naisista ja miehistä on pitänyt meikäläisen kiinostuksen yllä ja näitä sivuja on tullut ahkeraan luettua!
Kiitos ja hyvää jatkoa!
Olen edelleen suuri idolisi.
Nyt julkaiset seuraavana sellaisen kirjan johon on kerätty kaikki viisautesi ja nokkeluutesi. Kokeintaan parin lauseen mittaisia. Semmonen sitaattikirja siis. Voishan joku vaikka johonkin sellaisen intterin nettiinkin tehdä omana projektinaan keräillä.
Muutamaa alkutekstiä laskematta, kaikki lukenut ja ekan kerran kommentoin niinkin yksinkertaisesti kuin
Kiitos Teppo!
Pelastit abivuoteni kirjoituksillasi.
Kiitokset täältäkin. Lisämateriaalia odotellessa…
Lähes alusta asti mukana olleena kiitän monesta hauskasta postauksesta! Kiitos!
Tässäkö tämä nyt sitten oli? Jäi kyllä harvinaisen tyhjä olo. Mutta kiitos näistä kuitenkin, piristi vuottani 🙂
Kiitos hyvistä kirjoituksista, niitä on ollut mukava lukea koko vuoden ajan. (kait se vuosi sitten jo meni?, piru ne menee nykyään nopeesti..)
Tsemppiä jatkoon, piä huoli niistä muksuistasi!
Onnea Isälle.
Luonnon laatima Elämän tarkoitus täyttynyt jälleen kerran.
Kiitos Teppo M, blogisi on ollut mahtavaa luettavaa! Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Juu, onneksi loppuu aikanaan… Eikö tätä jonninjoutavaa höpötystä voisi jo lopettaa? Alan epäilemään, että Tepon luoja itse suitsuttaa näitä ylistäviä kommentteja eri nimimerkkejä käyttäen.
Kiitos Teppo! Herkkublogi, on ollut hienoa lukea ajatuksiasi!
Kaikkea hyvää sun elämääsi 🙂
Kiitos Teppo ja Onnea!
Siis loppuuko tämä blogi jo? Eikö sen pitänyt sataan asti jatkua.
Miten se kirja juttu voi, onko se jo julkiastu? Miksei siitä ole ollut missään juttua?
http://idanblogi.com/
Jep. Tappi on tappi ja reikä on reikä. Hyvää käsipäivää kaikille..
Susanna totta kai, jo alunperin selvää.
Vaan mitäpä näistä kun maailmantalous romahtaa ja Islantikin meni ryssille.
Kiitos Teppo! Blogi oli kokonaisuudessaan viihdyttävä, ja ainoastaan jonkinlaista jatkuvuutta jäin kaipaamaan… Mutta ehkä joskus, jossain toisessa formaatissa tms… Palataan!
kiitos
ja anteeksi
Tää loppu kesken!! miten on huolitko sä nyt supernovan? vai susannan? vai jäätkö yksin? jos kuitenki edes sillon tällö hoitelisit susannaa supernovalta ja lapselta kerettyäsi.. ääh aina kaikki kiva loppuu liian aikaisin!!
Synnytys osio on kakkaa itse en saanut soittaa isälleni vaikka ei ollut edes pahat supistukset vielä käynnissä.
Kiitos Teppo!
”Synnytys osio on kakkaa itse en saanut soittaa isälleni vaikka ei ollut edes pahat supistukset vielä käynnissä.”
Minä sain soitella. Asia riippunee sairaalasta, henkilökunnasta ja sukkien väristä.
p.s. Äidin kielen tunneilta ei tainnu tarttua kummosia eväitä matkahan.
Vaikka tahdon, kaiken kieltää, tiedän etten paeta voi. Muista noi sanat ja muista vastuu. Vaikka tavallaan et kyl oo vastuussa mistään :/
Kirjasi on kerta kaikkiaan mainio. En ole lukenut kommentteja, mutta toivottavasti joku muukin on ehdottanut, että teos pitää kääntää englanniksi ja markkinoida ulkomaille. Selvää vientitavaraa! Entä elokuvaoikeudet – joko niitä on kyselty?
– Onko se nyt ihan varma, ettet ole ammattikirjailija (siis jo ennen tätä)?
Lisäys vielä: Olis, Teppo, kiva tietää, onko naiset oikeesti noin helppoja saaliita kuin kuvaat vai liioitteletko vain?
Voisin tehdä itselleni projektin ”Naista edes kerran elämässä”, mutta olen jo liian vanha opettelemaan ”uusia temppuja” 😀 Kyllä näitä pelimiesten teorioita silti lukee mielellään. Olisipa jokin suomenkielinen nettiyhteisö, jossa pelimiehet kertovat kokemuksistaan ja havainnoistaan ”kentältä”.
Mun mielestä olet jollain tavalla häiriintynyt!! Ainakin olisi eettisesti oikein, että kaatosi tietäisivät että sulla on tälläinen 100 naista -projekti käynnissä.
Hjaah, kesän aikana harventunut julkaisutahti sai putoamaan kelkasta. Nyt luin pari viimeistä enkä enää oikein innostunut. Ehkä vuosi on liian pitkä aika tämänkaltaiselle formaatille. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat kulta-aikaa, sen jälkeen laimeni joskin ajoittain tuli edelleen helmiä. Viimeiset neljä kuukautta olivat jo melko turhaa porinaa tarinan arvon mukaista loppua haettaessa. Ehkä julkisuuteen tullut kirjaprojekti vei hohdon, ehkä sen teki itseään toistava tyyli. Kukapa tietää.
Joka tapauksessa blogi teki itsessään historiaa. Hieno verbaliikka varsinkin alkuvaiheessa vei blogikirjoittamisen uudelle tasolle puhumattakaan siitä, minkälaisia sivuprojekteja se poiki. Tunnettuudessaankin blogi lienee kärkipäässä ns. ”viihdeblogien sarjassa”.
Onnittelut ja kiitokset Tepolle joka tapauksessa, taito hioutuu kirjoittamalla ja sinä olet jo erinomaisessa vauhdissa!
Kiitti Teppo, muistan kun vuosi sitten aloin tätä seuraamaan.. Mulla on ollut hyvä vuosi ja nämä kirjoitukset kompensoivat sitä hyvin
Kiitos! Vetää oikein haikeaksi kun tämä blogi lopettaa, tsemppiä jatkoon!
#1 lähtien lukeneena blogiasi. Aivan sama onko fiktiota vaiko ei, mutta hyvät naurut olen saanut. Välillä suorastaan mukaansa tempaavaa ja välillä melkoisen nuutunutta. Kieltämättä loppumatkasta hiukan väsyi odottamaan uutta annosta ”Tepposmia” (juujuu, perseelleen kirjoitettu mutta mitä sitten??) Mutta kun uusi luku ilmestyi niin olihan se luettava.. 😀
31 kaatoa vuodessa, onhan se määrä mitä kunnioittaa. Aina on tietenkin joku joka laittaa paremmaksi mutta mitä sitten..? 31 naista vuodessa on kunnioitettava määrä, kun omakohtaisesta kokemuksesta laskee yhden iskukerran vaatiman määrän energiaa, kekseliäisyyttä, halua, intoa ja ennen kaikkea onnea. Kun nykyinsinööri voi kaiken laskea, niin tästäkin energian määrästä varmasti joku voi laskea, kuinka kauan näilläkin 31 naisen kaatamiseen käytetyllä energioilla lämmittäisi omakotitaloa.
Mutta aivan sama, kiitos tästä blogista ja lukijoiden kirjaamista kärkevistä kommenteista. Kaikki on ollut hauska lukea ja naureskella omahyväisesti toisten ihmisten ajatusten pienuutta ja oman egon suuruutta, huomatakseen kuinka lapsellisen vietävissä onkaan ollut kuin pikkupoika. Parempi kuitenkin lopettaa ajoissa ja jäädä ”eläkkeellä” hyvillä mielin kuin jatkaa loputtomiin samaa tahkeaa kaavaa kuten ”kauniit ja rohkeat”.
Blogielämän Ridgenä voit nyt nauttia näistä kommenteista, kirjastasi ja leffasopimuksestasikin. Summa summarum, 10 000Eurolla sai siis 31 eri naista seksiin kanssas (puhumattakaan kerranaisista samojen naisten kanssa), kirjan ja leffasopimuksen…
Tuo vuosi antoi varmasti monta kokemusta ja muistoa kiikkutuoliin vanhainkotiin ja aivan varmasti tuo oli 10 000 arvoista. Ainakin allekirjoittaneen mielestä. Tämä ei pyydä anteeksi, tämä kiittää..
KIITOS!!
Juuri oikeanlainen lopetus:) Alussa jutut nauratti ja lopulta sait aikaan pelkkää vitutusta, mutta saanet sen anteeksi. Aina tulin lukemaan uudestaan ja uudestaan blogia. Kirjaan tuskin sorrun, mutta halajaisin kuulla lisää mietteitä ”Tepolta”. Ehkä naisten kaatamisesta tuli jo tarpeeksi, mutta kenties jollain muulla saralla.
Hivenen olin kyllä pettynyt, koska et saanut pahemmin mitään tauteja, eikä paksuksi päätynyt kuin yksi tyttö ja sekin sun mokaamatta:D
Elämä jatkuu ja eiköhän susta kuulla vielä!
Kaikkea hyvää sulle ja kiitos tästä viihdyttävästä blogista:>
Kiitos Teppo tästä vuodesta ! Hienoa tekstiä mitä todella jää kaipaamaan. Se että voititko vedon vai hävisitkö ei ole merkitystä. Kiitoksia hyvistä pikku vinkeistä…..
HALOO!!!! Nukkuuko Plazan toimitus jo talviunta, kun ei poista tätä jo puhkikaluttua blogia??? Jo riittää siirappiset ja täysin yhdentekevät ylistykset tästä jonninjoutavasta tusinatekeleestä. Uutta raikasta verta kehiin – ja tälläkertaa asialla saisi olla mieluiten nainen.
Kiitos.
Tuolla häviämälläsi kymppitonnilla olisit saanut tunnin laatuaikaa 50 tasokkaan ammattilaisen kanssa. Ei olisi tarvinnut turhaan pitää noin pitkiä paskapuheita ennen hommia ja varsinkaan hommien jälkeen. Lisäksi olisit voinut käyttää raportointiin käyttämäsi ajan vaikka johonkin tuottavampaan, vaikkapa bannerien myyntiin jollekin toiselle saitille. Tuossa ajassa jonka käytit ämmille paskanpuhumiseen ja tänne rapsaamiseen olisit puhelahjoillasi tienannut vähintää 60 000 euroa verojen jälkeen. Nyt jos ei ole kirjaa tulossa, joka tuo sulle sen katteen olen enemmän kuin pettynyt siihen ettet käytä älyäsi parempaan kuin paskanpuhumiseen ja ihmisten puoli-ilmaiseksi viihdyttämiseen. Jos näin on käyttäytymismalli viittaa alfakalkkunaan joka feminismipuuskassaan olisi saanut päähänsä kehittää hahmon, joka onnettomasta ressukasta nousee pelimiesten idoliksi, joka vain todistaakseen miesten kelvottomuuden epäonnistuu suuruudenhullussa tavoitteessaan surkeasti.
Vaihtoehdot:
1.Hölmö ja läheisriippuvainen pelle: Viihdyttää ilmaiseksi näkymätöntä yleisöä saadakseen luulemaansa hyväksyntää luomalleen alter egolle. Putoaa fiktiotärkeydentunteesta todelliseen tyhjyyteen viikon sisällä.
2.Viisas mies: Julkaisee kirjan. Lompsa lyöntiin, ei väliä oliko faktaa vai fiktiota
3.Alfakalkkuna: Sai tyydyttää miesvihaansa ja naureskella muiden työryhmään kuuluneitten naisten kanssa nokkelaa sanansäiläänsä ja juuri nyt kokee pientä tyhjyyttä, kun ei ole enää mitään feminististä tekemistä.
Sitä mikä näistä kolmesta on mysteeri nimeltä Teppo M. emme saa koskaan ehkä tietää. Itse toivoisin, että se on noista vaihtoehdoista 2.
Kylläpäs on Nastamuumio666 pihalla kuin lumiukko…
Kiitos Nastamuumio 666 mielipiteestäsi – se virkisti kummasti, kaiken tämän tyhjänjauhannan rinnalla…
alusta asti lukeneena, petit pahasti. teksti oli hyvää mut naisia ois pitäny olla enemmän. prkl! tsemii sulle fjyytöriin
Kiitos Teppo! Ja otan osaa…. en haluaisi kokea kohtaloasi, koska en tiedä mitään niin pahaa kuin sen, että nainen pettäisi luottamuksen tavalla, jonka seuraukset koettelevat ainakin seuraavan 18 vuoden ajan, jos ei muutoin kuin kukkarossa.
Kuitenkin, hyvä blogi ja sitä rataa. Taidan pitää silmät auki kirjankin puolesta… ehkä jossakin nettihuutokaupassa sitä jo myydään… toivottavasti sivut eivät ole liimautuneet yhteen.
Väkisinkin tulee mieleen draamasarja Californication ja sen päähenkilö Hank Moody 🙂
Miksi tämä blogi vieläkin kökkii täällä???????
Koska jotkut blogit kestävät ja suorastaan vaativat lukemista useampaan kertaan. Varsinkin 100 naista.
Minkä lie kestosopimuksen tehnyt tämäkin tekele… Joutaisi jo pois ja tuoreempaa tilalle.
Voihan tämä täällä olla, kyllä verkkoon bittejä mahtuu, jopa elleihinkin. Tässä blogissa on niin paljon luettavaa, eikä teksti ole ns. aikasidonnaista, ettei sitä kannata kiirehtiä poistamaan. Kiitos ja anteeksi minunkin puolestani Teppo.
Hellanduudelis sentään, kun näitä pullamössötepuskan faneja piisaa…
Kiitos!
Kiitti, että jaksoit viimeistellä tämän. Joku toinen olisi ehkä jättäny leikin kesken jo kaaaauan aikaa sitten.
Sinänsä hassua, että viimeinen sana oli ”anteeksi”… Liekö jotain syvällisempääkin takana?
Mutta nyt joka tapauksessa:
Kiitos!
Kiitos.. ja onnea.. Olisi mukava jatkossakin lukea kirjoitelmiasi… ja viimeinen sanakin oli todella hyvin valittu.. loistavaa luettavaa ja mielenkiintoisia näkemyksiä ja sitäkin paremmat puhelahjat sinulla.. Selvästi sisimmissäsi viisas mies… (Tärkeintä ei ole voitto vaan osallistuminen)
Lämmin kiitos hyvästä blogista. Jokainen teksti oli lukemisen arvoinen.
Hyvät ihmiset! Luulisin että Teppo on ”ammatti kirjailija”. Kerronta on hyvin sujuvaa, rutinoitunutta sekä älyllisiä kliseitä esitteviä. Epäilisin että taustalla on ollut maksavataho alusta alkaen, viitaten siihen että kirjaa ruvettiin tekemään jo näin aikaisessa vaiheessa.(Koukkuun saanti) Viihdyttävää lukemista jokatapauksessa. Ihmisten ns. ””normaalia””elämää” on aina kiva seurata (esim. big brother).
Jokatapauksessa, sujuvaa luettavaa..
Suomen kirjallisuus on saanut uuden klassikon!
Anonyymi
Ps. Viimeksi luin saman tyyppistä, humoristista tekstiä jossain motoristien keskustelusivuilla.
Klassikon??????????? Menkää kotiin kasvamaan – tai ainakin kaapin perälle piiloon…
AMMATTI_KIRJAILIJA.. OPETELKAA KIRJOITTAMAAN!
AMMATTI_KIRJAILIJA.. OPETELKAA KIRJOITTAMAAN!
”Ihmisten ns. ””normaalia””elämää” on aina kiva seurata (esim. big brother). ”
Huhuh! Kenestä on ja kenestä ei. En todellakaan ymmärrä ko. ohjelmaa sekä sen ympärille muodostunutta julkisuutta ja sen viehätystä. Onko Suomen nykynuoriso todella noin typerää?
No, nythän se selvisi kuka tämänkin mainostempun takana oli, kun Iltalehdessä uutisoitiin tänään (?!) että ”Kohupokaaja Teppo M on saanut naistenkaatourakan päätökseen” ja Markus Selin on ”sopinut tarinan muokkaamisesta elokuvaksi”. Vaan ei tämä ihan Blair Witch Projectille pärjää.
Kaveri hyytyi jonnekin 30-40 välille. Rupesi rahastamaan, kirjakin syntyi paljon ennen kaatoprojektin loppua. Ja nyt tuosta samasta saadaan Levottomat IV, taas yksi nuorten kaupunkilaisaikuisten perseenvilautteluleffa.
Boring. Ja Teppoon pettynyt.
Blogi oli loistava, mutta leffaa en aoi kattoo.
Hyviä kirjoituksia. Ehkä joskus kerrot, oliko kaikki fiktiota vai faktaa. Tai niin kuin luulen – sekoitus kumpaakin.
haista teppo vittu ja lopeta se aidsin tartuttaminen. runkkari!
On se kyllä äijä, ei voi muuta sanoa. 😀 Tavallinen mies saa pillua sinkkuna ollessaan ehkä max kerran tai kaksi vuodessa, joten siinä mielessä ei mitään hävettävää, vaikka ei ihan sataan asti päässytkään.
Okei, kuulin tästä blogista joskus keväällä kerran ja pari, sitten kesällä muutamaan otteeseen, aina kävi mielessä ajatus, että voisihan tuota käydä vilkaisemassa, se kuitenkin jäi. Ja nyt kun lehdessä taas oli maininta, et leikki on nyt loppunut, tulin viimein paikalle. Nyt kiitän omaa laiskuuttani etten tullut aiemmin lukemaan, koska olisi ollu piinaavaa odotella uutta postausta. Nyt sain lukea nämä kaikki parin päivän (kiitos hiljaisen työjakson) sisään ja työpäivätkin meni oikein rattoisasti tätä ratto-blogia lueskellessa. Kiitos tästä. Olisihan sitä jaksanut vielä..
Kiitos Teppo. Kaikki jutut olen lukenut ja tämä on kyllä ollut viihdyttävin blogi ikinä. Olet luonut jotain uutta ja muuttanut monen maailmaa kirjoittamalla asioista, jotka ovat monen ajatuksissa vain vyyhtinä. Suomalaisena naisena kiitän, mitä olet olet meidän eteen tehnyt.
KIITOS TEPPO, olet guru!
Siskoni postasi blogisi linkin minulle 11.12.2008 ja parissa päivässä ahmin blogisi. Yleistyksesi naisista ei saanut minua naisena edes ärsyyntymään, moni asia piti niin paikkansa!
Jään kaipaamaaan lisää tekstejäsi! Go Teppo go! ja kaada naisia 😉
Jokainen selväjärkinen nainen ymmärtää, että edellä ylistetyt palautteet eivä t voi olla naisen kirjoittamaa. Jos ovat, en voi muuta kuin hävetä suomalaisen naisen puuttuvaa itsetuntoa.
Hei, tuleeko näistä lopuistakin sitten joku painettu opus ilmestymään? Voisi senkin ostaa tonne kirjahyllyyn aikaisemman, hieman vajaaaksi jääneen, kaveriksi.
Vieläkö tätä luetaan? Ei voi olla totta, hankkikaa ihmiset elämä (ainakin ne, jotka lukevat tätä ottaakseen Teposta miehen mallia).
Viihdyttävä blogi, kiitos.
samat sanat
Kuka idiootti mies oikeasti luottaa, että nainen heittää kondomin roskiin? Siittiöt (eli luottokortit) otetaan mukaan hoidon luota taskussa kantaen.
Uskon Teppo M:n perustuneen tositapahtumiin, mutta kirjoitusote on naisen näppäimistöltä, ehkä jonkun tilannetta läheltä seuranneen, tarkoituksellisen haamukirjoittajan taholta. Teksteissäsi oli liian paljon lätinää ja liian vähän panon lotinaa. Se toki olikin tärkeää, että saataisiin naiset ostamaan kirjaa.
Aihe sai lukemaan muutamia kirjoituksia. Mutta eihän tämä miehille olekaan tehty. Harmi juttu, että aidot naistenmiehet eivät ole lahjakkaita kirjallisesti ja se lieneekin ainoa syy miksi on olemassa sanonta ”a gentleman doesn’t kiss and tell”
Oma blogini on paskasti kiireessä, lymyillen kirjoitettu ja onhan tämä parempaa kuin se.. mutta miehen kirjoittama se ei ole.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous